Rauha kaukoidässä – milloin?
”RAUHA MAASSA” -KONVENTIT ANTAVAT VASTAUKSEN
MONISSA kaukoidän maissa vallitsee melkoinen yhteiskunnallinen käymistila. Nykyaikaiset ajatukset ja vanhat perinteet törmäävät vastakkain. Materialismi ja sen elämäntapa houkuttelee miljoonia ihmisiä tulemaan yksinkertaisesta maalaiselämästä suuriin kaupunkeihin. Itämaisen elämäntavan vuosisatainen tyyneys näyttää olevan katoamassa.
Yhteiskunnallisten mullistusten lisäksi poliittinen jännitys aiheuttaa pelkoa ja huolestuneisuutta. Useimmilla mailla on sisäiset vaikeutensa. Joissakin maissa heimoriidat puhkeavat aika ajoin verisiksi yhteenotoiksi. Kaiken yllä tuntuu Kiinan ydinmahdin kasvava uhka.
Voiko rauha ja rauhaa rakastava asenne koskaan päästä voitolle tässä osassa maailmaa? Voivatko kansalliset ryhmät ja heimot löytää niin lujan yhteisen toivon, että se pystyy poistamaan kaikki niitä nyt jakavat kiistakysymykset? Voivatko ne kokoontua yhteen ja löytää aiheen luottaa toisiinsa ja auttaa toinen toistaan rauhan tiellä?
Vuoden 1969 loppupuolella monet kaukoidän asukkaat alkoivat saada aihetta toivoa, että vastaus noihin kysymyksiin on myönteinen. Mikä aiheutti sen? Jehovan todistajien kansainvälisten ”Rauha maassa” -konventtien idän suuriin kaupunkeihin tekemä vaikutus. Kaupungista toisensa jälkeen kantautuneet uutiset kertoivat siitä kiinnostuksesta ja jopa hämmästyksestä, jota todistajiin tähän asti väheksyvästi suhtautunut yleisö osoitti. Saadaksemme mielikuvan suhtautumistapojen muutoksesta meidän on hyödyllistä tarkastella, mitä näissä konventtikaupungeissa tapahtui.
ETELÄ-KOREA SAA TIETÄÄ KESTÄVÄSTÄ RAUHASTA
Söulissa Etelä-Korean pääkaupungissa pidetty konventti on valaiseva esimerkki. Ensimmäisen iltapäiväohjelman aikana kuunteli yli 14500 henkeä puhetta ”Jumalan sanan uskolliset puolestapuhujat”. He ottivat iloiten vastaan uuden koreankielisen kirjan Onko Raamattu todella Jumalan sana? jonka puhuja julkaisi puheensa lopussa.
Kuten sekä puheessa että kirjassa tähdennettiin, ”ei Raamattuun perustuvan kristillisyyden vaan kristikunnan jakautuneine kirkkoineen täytyy kantaa vastuu siitä, että se on tehnyt miljoonat ihmiset ennakkoluuloisiksi Raamattua kohtaan” ja näin estänyt kansanjoukkoja pääsemästä rauhaan Jumalan kanssa. Ilman tätä rauhaa ei tosi rauha voi vallita ihmisten ja kansojen välillä.
Täällä, kuten kaikissa näissä Tyynenmeren alueen konventeissa, yhden tai useamman Vartiotorni-seuran Brooklynin päätoimiston virkailijan esiintyminen ohjelmassa lisäsi konventtilaisten kiinnostusta.
Osanottajat kuulivat monia mielenkiintoisia kokemuksia. Esimerkiksi eräs todistaja kertoi olleensa sotilaana Etelä-Korean armeijassa, joka sai ohjuskoulutusta Yhdysvalloissa, kun hän pääsi ensi kerran kosketuksiin Raamatun rauhan sanoman kanssa. Sen sijaan, että hän suuntaisi kuolettavia ohjuksia runsaslukuisia kaupunkiväestöjä kohti, hän on nyt rauhan puolestapuhuja kaikkiin kansoihin ja rotuihin kuuluvien ihmisten keskuudessa.
Maanantai-iltapäivän tärkein puhe oli nimeltään ”Rauha Jumalan kanssa ’suuren ahdistuksen’ keskellä”. Rauhaton maailma tarvitsee tosiaan kipeästi rauhaa Jumalan kanssa! Tarkkaavainen yleisö sai tietää, että nyt jos koskaan meidän on suotuisa aika tutustua iankaikkiseen jumalaan, jonka nimi on Jehova. Hänen tuntemisensa on avain, ei pinnalliseen maailmalliseen rauhaan, vaan vakaaseen, pysyvään rauhaan ihmisten kesken.
”Rauhanruhtinaan” opetuslapsiksi kastettujen lukumäärä oli tässä konventissa 1511 – 15 prosenttia todistajien koko määrästä Koreassa! Kastealtaan vierellä kohoavalta mäenrinteeltä katselijat saattoivat nähdä tämän rauhallisen näkymän toisella puolen paraatikentän, missä sotilaat harjoittelivat. Mikä vastakohta!
Koreassa oli vain kahdeksan todistajaa vuonna 1949, mutta nyt siellä on yli 10000. Nämä ovat löytäneet rauhan Jumalan kanssa. Vaikka useimmat eteläkorealaiset ovat pelon vallassa maan pohjoisrajalla esiintyvien hyökkäysten, solutusten, ampumisten ja surmatöiden takia, täällä vietettiin konventti, jolle oli luonteenomaista usko Jumalan sanaan ja joka viittasi siihen rauhan lähteeseen, jota se kannattaa.
RAUHAN LÄHETTILÄITÄ JAPANISSA
Ennen Söulin konventin päättymistä oli alkanut toinen onnellinen kokous Tokion Korakuen pyöräilystadionilla. Kaikissa näissä ”Rauha maassa” -konventeissa esitettiin sama ohjelma. Vaikka Japanissa on yhteensä vain 7843 todistajaa, on merkille pantavaa, että useimpien ohjelmanumeroiden aikana Tokiossa oli läsnä 10000–12000 henkeä. Vielä merkittävämpää on se, että 1200 näistä Japanin todistajista on pannut maallisen työnsä toiselle sijalle ja käyttää vähintään sata tuntia joka kuussa Raamatun rauhan sanoman julistamiseen eri puolilla Japania.
Mikä ilo vallitsikaan, kun 798 henkilöä tarjoutui kastettavaksi – heidän joukossaan oli mm. kymmenvuotias poika ja erään Japanin yliopiston dosentti. Poika, joka on perheessä ainoa Raamatun tutkimisesta kiinnostunut, selitti, että hän sai vanhemmiltaan ja opettajaltaan luvan tulla Tokion konventtiin.
Konventissa oli myös nuori todistaja, jonka epäuskoiset vanhemmat vainosivat häntä niin, että hän lähti kotoa toiseen kaupunkiin etsimään työtä. Kun hänen äitinsä kuuli Tokion konventista, hän päätti lähteä sinne tavoittaakseen tyttärensä. Se, mitä hän kuuli ja näki, teki häneen niin suotuisan vaikutuksen, että hän toi miehensä mukanaan stadionille seuraavana päivänä. Nyt he ovat löytäneet tyttärensä ja hekin haluavat tutkia Raamattua ja löytää rauhan Jumalan kanssa.
Päättäjäispuheen aikana yleisö iloitsi saadessaan tietää, että pian alettaisiin työskennellä ”Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” julkaisemiseksi japanin kielellä. Miksi sellainen ilo? Koska nyt japanilaiset voisivat lukea itse Jumalan sanaa selvällä, ymmärrettävällä kielellä ja siten oppia tuntemaan tien rauhaan sen suuren Tekijän kanssa. Ilmoitusta, että Tokiossa oleva Seuran haaratoimisto oli jo käynyt liian pieneksi ja että suunnitelmia laadittiin kaupungin ulkopuolelle tulevaa suurempaa kiinteistöä varten, tervehdittiin innostunein kättentaputuksin.
Konventti oli huomattavan rauhallinen – erittäin rauhallinen, kun verrataan sitä niihin levottomiin olosuhteisiin, jotka valtasivat Tokion vain kaksi päivää myöhemmin, jolloin yleiset kulkuneuvot olivat pysähdyksissä, 60 ihmistä loukkaantui ja 1500 mellakoitsijaa pidätettiin. Monet saivat lohdutusta kuullessaan, että lupauksen tuhatvuotisesta rauhan hallituksesta on esittänyt Raamatun jumala, jonka lupaukset eivät koskaan jää täyttymättä.
TAIVAN KUULEE HYVÄN SANOMAN RAUHASTA
Tapahtumapaikka siirtyy nyt Taipehissa olevaan Taivanin kansallisen taidekeskuksen konventtisaliin. Tämä kansallisen Kiinan saarilinnoitus kuuli seuraavaksi ”rauhasta maassa” kansainvälisen konventin välityksellä, joka oli merkitty pidettäväksi sen pääkaupungissa 18.–21. lokakuuta.
Koska todistajia ei tunneta täällä niin hyvin kuin muissa idän maissa, konventin kansainvälisyys auttoi suuresti paikkakuntalaisia saamaan laajemman käsityksen todistajain järjestöstä. Osanottajia tuli kahdeksasta muusta maasta sen lisäksi, että siellä oli edustajia Taivanin kolmesta suurimmasta kansallisesta ryhmästä – kiinalaisista, taivanilaisista ja amis-heimoon kuuluvista. Kaakkois-Aasia oli myös hyvin edusteilla – Singapore, Indonesia, Malesia ja Filippiinit.
Tässä konventissa julkaistiin uusi kiinankielinen paperikantinen kirja ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu”. Sen teema on: Jumalan henkeytetty sana antaa mallin, jonka mukaan tosi palvontaa harjoittavan järjestön täytyy järjestäytyä ja työskennellä. Tällä tavoin voidaan toimia rauhassa ja ykseydessä. Tämä julkaisu oli painettu Taivanissa ja se oli toimitettu konventtipaikalle vain kaksi vuorokautta ennen sen julkaisemista kiitolliselle väkijoukolle.
Sitten seurasi raamatullinen näytelmä nimeltä ”Vahvistakaa itseänne säilyttääksenne nuhteettomuutenne”. Tämä esitettiin eloisasti lavalla. Se osoitti, miten kukin osa siitä hengellisestä sota-asusta, joka kuvaillaan Raamatun Efesolaiskirjeen 6. luvussa, on välttämätön niille, jotka pysyvät uskollisena rauhan Jumalalle ja jotka siten saavat osakseen hänen hyvän tahtonsa. Kuinka kiitollisia kaikki olivatkaan siitä, että Jehova oli vakavien poliittisten erimielisyyksien repimässä maassa varannut rauhaisan ja rakentavan konventin esimakuna siitä, mitä on tulossa – ajasta, jolloin koko maailmassa, Taivanissakin, vallitsee rauha!
HYVÄÄ UUTISTA JULISTETTIIN HONGKONGISSA
Lokakuun 17. päivänä alkoi konventtilaisia saapua Hongkongiin, brittiläiseen kruununsiirtomaahan, joka korkealle kohoavine rakennuksineen ja lukuisine asukkaineen tasapainoilee uhanalaisessa asemassaan kommunistisen Kiinan rannikolla. Paikalliset todistajat alkoivat tuntea konventin kansainvälisyyden, kun 35 Singaporen ja Malesian edustajaa saapui Kai Takin lentokentälle. Heitä oltiin vastassa ja heidät vietiin suoraan majapaikkoihin, jotka oli järjestetty heidän Hongkongissa asuvien hengellisten veljiensä ja sisartensa koteihin.
Esitelmä pidettiin toisena päivänä. Siihen mennessä suurin läsnäolijamäärä oli ollut 303. Kaikkien läsnäolijoiden iloksi luku kohosi 678:aan, kun esitelmä ”Lähestyvä tuhatvuotinen rauha” pidettiin. Se merkitsi sitä, että ihmisjoukko, joka oli puolitoista kertaa suurempi kuin paikallisten todistajien määrä yhteensä, oli kiinnostunut saamaan tietoa Jumalan varauksesta, joka koskee ”rauhaa maassa”!
Maanantaina konventtilaiset iloitsivat suuresti, kun laskettiin julkisuuteen englanninkielinen painos kirjasta Onko Raamattu todella Jumalan sana? Eikö ollut suurenmoista saada kirja, joka kumoaa tiedemiesten, historioitsijoiden ja uskonnollisten kriitikkojen esittämiä vastaväitteitä? Koska Raamatun jumalallisesta alkuperästä on vakuuttava todistusaineisto, on vielä pakottavampaa soveltaa sen terveellisiä periaatteita käytännössä päämääränä rauhan ja ykseyden saavuttaminen.
Eräs lännestä tulleita osanottajia varten järjestetty kiertoajelu vei heidät kommunistisen alueen – bambuesiripun – näköpiiriin. He näkivät esteenä rautalanka-aidan ja kapean joen. Tunkeutuuko Raamatun rauhaisa sanoma koskaan sinne? Kyllä, jos se on Jehovan tahto, sillä Jumala tulee pian omalla tavallaan saattamaan iankaikkisen rauhan ja vanhurskauden kaikkialle hyvään maahansa.
”Rauha maassa” -konventti herätti huomiota myös Hongkongissa ja avasi ihmisten silmiä. Epäilemättä moniin nöyriin ihmisiin teki vaikutuksen ykseys ja rauha, jotka ovat niin ilmeisiä Jehovan palvojien keskuudessa ja joita ei yleensä ole havaittavissa ihmisten keskuudessa.
TOIVO ULOTTUI FILIPPIINEILLE
Filippiinien tasavallalla on omat sisäiset ongelmansa, niin kuin melkein kaikilla mailla. Vaaleja seuraavat melkein aina väkivallanteot ja tapot. Manilan poliisin päämaja ilmoitti, että marraskuun vaaleja edeltävinä kahdeksana viikkona 59 ihmistä oli saanut surmansa ja 60 haavoittunut.
Eikö ollut sitten sopivaa, että Jehovan todistajien ”Rauha maassa” -konventti oli ajoitettu pidettäväksi Manilassa 22.–26. lokakuuta? Mutta ei yksikään stadion ollut riittävän suuri odotettavissa olevalle suurelle joukolle. Todistajien lukumäärä maassa on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana 30077:sta 49257:ään! Niinpä tehtiin sopimus Rizal Memorial Athletic Complexin käyttämisestä. Se käsittää jalkapallostadionin, jossa on tilaa 30000:lle, ja baseball-stadionin, johon mahtuu 20000. Tämä oli hyvä järjestely, sillä pienempää stadionia voitiin käyttää ohjelmien esittämiseen tagalogin kielellä, kun taas jalkapallostadionin kaksoislava palveli kahta muuta pääkieliryhmää – ilokoa ja sebuanoa. Kokouksia pidettiin myös niille, jotka puhuivat hiliganoa, pangasinaa, bikolia ja samar-leyteä.
Lauantaiaamun puheen jälkeen, jossa korostettiin tarvetta omistaa elämänsä varauksetta Jehova Jumalalle, ensimmäisenä askeleena kohti rauhaa hänen kanssaan 1835 henkilöä antoi kastaa itsensä todistajajoukon edessä. Tämä on lisäys niihin 6381:een, jotka olivat ottaneet tämän askeleen Filippiineillä elokuun 31. päivänä 1969 päättyneen vuoden aikana.
Yli 40000 oli läsnä sunnuntain aamuohjelmassa. Sitten, kun iltapäivä läheni, stadionit alkoivat täyttyä. Kun kaikki paikat olivat täynnä, kadulla olevat virtasivat jatkuvasti sisään ja istuutuivat nurmikolle puhujalavan eteen. Kun puhuja esiteltiin, oli suurenmoista nähdä tämän suunnattoman joukon odottavan tarkkaavaisena. He olivat ilmeisesti innokkaita saamaan tietoa tuhatvuotisesta rauhan hallituksesta, jonka Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta tuo ihmiskunnan arvollisille. Läsnäolijoita oli 64715, mikä ylitti suuresti kaikki odotukset!
Joka puolelta voitiin kuulla suotuisia lausuntoja tästä konventista. Eräs kirjoittaja huomautti 24.10. Manilan Evening News -lehdessä: ”Emme ole koskaan nähneet tässä maassa konventtia, joka olisi ollut yhtä järjestyksellinen ja vaikuttava kuin Jehovan todistajien jäsenten paraikaa pitämä. . . . Toisin kuin tutuissa poliittisissa kokouksissa, osanottajat ovat hyvin käyttäytyviä, järjestyksellisiä ja kuuntelevat tarkasti puhujiaan, jotka kehottavat [heitä] pysymään uskossa maailman mullistusten keskellä.”
Tämä konventti toi todella paljon ylistystä Jehovan nimelle. Se toimi viiden päivän ajan kuin suuri kaupunki, kaupunki, jossa ei ollut kilpailua, levottomuuksia eikä riitoja. Manilan asukkaita pyydettiin katsomaan ennakkovälähdystä todellisesta ”rauhasta maassa”, rauhasta, jonka on luvattu tulevan todelliseksi pian Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana.
RAUHALLINEN TUNKEUTUMINEN PAPUAAN
Keskelle metsää, noin 22 kilometriä Port Moresbystä oli rakennettava kokonainen kaupunki, joka varasi tarvittavat tilat vielä yhtä konventtia varten. Papualaiset käyttivät suoraan metsästä saatuja rakennusaineita ja muuttivat suunnitelmat pian todellisuudeksi.
Aterioita valmistettiin osanottajille avotulella, ja tällä saarella pidetyn nelipäiväisen konventin aikana tarjottiin yhteensä 6500 ateriaa. Ulkopuoliset olivat hämmästyneitä huomatessaan, kuinka 64:ään eri kieliryhmään kuuluvat ihmiset söivät, asuivat ja palvoivat yhdessä rauhassa. Nuo konventtilaiset nauttivat todella rauhasta ja onnellisuudesta, joita ei löydy minkään muun ryhmän keskuudesta. Vain vähän aikaa sitten Papua järjesti eteläisen Tyynenmeren aluetta koskevan urheiluviikon, ja silloin rakennettiin erikoisrakennuksia Uudesta-Guineasta ja muista paikoista tulevien vieraiden majoittamiseksi. Mutta näitä rakennuksia käytettiin tuskin lainkaan eri heimoryhmien välillä vallinneen pelon ja epäluottamuksen takia.
Ohjelma esitettiin englannin, Melanesian pidginin ja motun kielillä. Paikalliset tiedotusvälineet kirjoittivat paljon konventista. Läsnäolijamäärä oli 1000:n paikkeilla joka päivä. Papualaiset ja läheisistä ja kaukaisista saarista tulleet osoittivat suurta kiinnostusta Raamattuun perustuvaan toivoon ”rauhasta maassa” ja siitä, miten se toisi vapautuksen heidän peloistaan ja huolistaan.
Tuntuu melkein käsittämättömältä, että vielä vuonna 1952 oli vain yksi todistaja koko sillä alueella, jota Vartiotorni-seuran Papuan haaratoimisto palvelee. Kuluneena vuonna saavutettiin 1481 toimivan todistajan huippu. Tämä konventti varasi erinomaisen ponnahduslaudan, josta voidaan levittää suurenmoista Jumalan valtakunnan tuoman iankaikkisen rauhan toivoa vielä laajemmin kaikkialla eteläisen Tyynenmeren alueella.
TOIVON SANOMA AUSTRALIAAN
Lokakuun 26. päivä oli ainutlaatuinen Tyynenmeren alueella pidettyjen ”Rauha maassa” -konventtien suhteen. Se oli Manilan konventin viimeinen päivä, Port Moresbyn konventin viimeistä edellinen päivä ja Australiassa Melbournen kaupungin Showgroundsilla pidetyn kuusipäiväisen konventin avajaispäivä. Kaikkialta maasta tuli konventtilaisia, ja jotkut matkustivat 4000–5000 kilometriä yhteen suuntaan päästäkseen sinne. Sielläkin oli useita satoja merentakaisia vierailijoita.
Konventti oli niin kansainvälinen, että oli järjestettävä kokouksia suomea, kreikkaa, saksaa, italiaa, puolaa ja kroatiaa puhuville. Kieliesteet eivät jakaneet heitä eivätkä millään tavoin estäneet kaikkiin noihin kansoihin kuuluvia nauttimasta nyt ykseydestä ja rauhasta. Länsimaista saapuneiden vierailijoiden hyödyksi järjestettiin kaksi erikoisohjelmaa, joissa oli puheita, kokemuksia ja kuultokuvia – näillä kuvattiin Valtakunnan työn edistymistä Australiassa sen alusta lähtien.
Konventtilaisia kiinnosti erikoisesti suunnattomien matkojen päässä sijaitseva harvaan asuttu alue, joka täytyy käydä, jotta rauhan hyvä uutinen saavuttaisi ihmiset. Eräs kokoajansaarnaajana toimiva todistaja oli kulkenut yli 160000 kilometriä kuorma-autollaan viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana. Hänen alueensa käsittää noin 780000 neliökilometriä. Tällä alueella hän tavoittaa monia alkuasukkaita. Voittaakseen jossain määrin lukutaidottomuuden ongelman hän kuljettaa mukanaan kuultokuvia ja värikuvia, joiden avulla hän selittää näille vilpitönsydämisille alkuasukkaille, miten hekin voivat nauttia rauhasta kaikkivaltiaan Luojan kanssa.
Runsaasti yli 25000 henkeä kuuli Melbournen konventin loppupuheen. Tässä tilaisuudessa puhuja mainitsi, että rauha oli säilynyt niin tässä kuin kaikissa muissakin todistajien vuonna 1969 pitämissä kansainvälisissä konventeissa. Syynä tähän oli epäilemättä vilpittömiin sydämiin painuneen Jumalan sanan yhdistävä voima. Rauhaa edisti myös vakaumus siitä, että Jumalan lupaus maailmanlaajuisesta rauhasta tulee pian täysin toteutumaan. Kun konventtilaiset lähtivät kotimatkalle, joka monille muodostui pitkäksi, heidän mielessään oli ylinnä halu etsiä rauhaa ja ylläpitää sitä keskuudessaan ja kaikkien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea Jumalansa Jehovan kanssa.
RAUHAN UUTINEN UUDELLE-SEELANNILLE
Aucklandin Alexandra Park Raceway on tavallisesti täynnä kärsimättömiä ihmisjoukkoja – ihmisiä, jotka ovat syventyneet vedonlyöntiin, ihmisiä, jotka eivät pidä minään roskien heittämistä ympäri aluetta. Mutta marraskuun 4. päivänä tämä ravirata näki erilaisen ihmisjoukon. Kukaan ei tyrkkinyt toisia, ei huutanut eikä tupakoinut. Se oli Jehovan todistajien kansainvälinen ”Rauha maassa” -konventti.
Suurin osa Uuden-Seelannin väestöstä on eurooppalaista syntyperää, kun taas huomattavasti alle kymmenen prosenttia on maoreja, jotka kuuluvat polynesialaiseen rotuun. Mutta rodullisesta syntyperästään huolimatta monet uusseelantilaiset mielihyvin hyväksyvät Jumalan sanan uskonsa perustaksi ja iloitsevat iankaikkisen rauhan Valtakunnan toivosta. Avajaispäivänä konventtipaikalle saapui osanottajia junilla ja linja-autoilla, niin että iltapäivään mennessä läsnäolijamäärä oli kohonnut 7115:een, mikä oli jo 1000 enemmän kuin suurin läsnäolijamäärä täällä pidetyssä edellisessä kansainvälisessä konventissa vuonna 1963.
Kauniin puhujalavan koristeluun sisältyivät kukista muodostetut maorinkieliset tervetuliaissanat HAERE MAI. Monia vuosia sitten useimmista maoreista tuli nimellisesti kristittyjä, vaikka he monissa tapauksissa vielä pitävät kiinni perinnäisistä pakanallisista käsityksistä, esimerkiksi tabusta. Mutta nyt monista heistä on tullut innokkaita Raamatun tutkijoita, ja he osallistuvat säännöllisesti rauhan sanoman levittämiseen Jehovan todistajina. Eräs heistä kertoi, kun häntä haastateltiin lavalla, että hänen 200 lihallisesta sukulaisestaan, jotka ovat todistajia, 193 oli läsnä siellä.
”Jumalan hyvän tahdon etsiminen” oli perjantaiaamun puheen aiheena. Se osoitti tien niille, jotka haluavat olla rauhassa Jumalan kanssa – antautumisen tien. Monet muut uusseelantilaiset ja toisetkin olivat tosiaan omistaneet elämänsä Jumalalle, sillä heti tämän puheen jälkeen 421 kasteelle aikovaa vietiin linja-autoilla suureen, lämmitettyyn Mount Eden -altaaseen ja kastettiin vedessä.
Näiden saarten paratiisillinen kauneus toi mieleen sen ajan historiasta, jolloin ensimmäinen ihmispari nautti rauhasta Jumalan kanssa Eedenin paratiisissa. Miten sopiva olikaan sen tähden tämän konventin laajalti mainostetun esitelmän nimi – ”Tie takaisin paratiisin rauhaan”! Miten riemuissaan 8400 hengen kuulijakunta olikaan, kun selitetyt raamatunkohdat toinen toisensa jälkeen osoittivat, miten ja milloin tuo paratiisitila ennallistetaan!
Rauhallinen ympäristö, rakentava ohjelma ja käytännölliset konventtijärjestelyt lujittivat suuresti konventtilaisten keskinäistä ykseyttä ja heidän yhteyttään Jumalan maailmanlaajuiseen seurakuntaan – varsinkin kun he henkilökohtaisesti tapasivat todistajatovereita niin monista muista maista ja kuulivat heidän kokemuksiaan. Kaikilla oli syvempi vakaumus siitä, että Jehova todella siunaa kansaansa rauhalla ja hengellisellä yltäkylläisyydellä. Konventti rohkaisi ja virkisti heitä jatkamaan rauhan hyvän uutisen levittämistä toisille vilpittömille ihmisille, jotka kaipaavat maailmanlaajuisen rauhan tuovaa Jumalan valtakuntaa.
SAARET VOIVAT ILOITA
”Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on”, on Raamatun kehotus, jota voidaan toistaa vielä painokkaammin nykyään. (Ps. 97:1) Tyynenmeren kaukaiset saaret saattoivat todella noudattaa tuota kehotusta 9.–12. marraskuuta 1969, kun Suvassa Fidžisaarilla ja Papeetessa Tahitilla pidettiin konventit samanaikaisesti. Ensin mainitun konventin pääkieli oli englanti, toisessa käytettiin ranskaa ja tahitin kieltä.
Vaikka kaikkien noiden saarten tulisi olla onnellisen tyytyväisyyden tyyssijoja, näin ei suinkaan ole asianlaita. Varsinkin Fidžisaaria häiritsee rotuennakkoluulo. Intialaiset siirtolaiset ja kantaväestö eivät luota toisiinsa. Toisaalta ne, jotka ovat tehneet rauhan Jumalan kanssa ja jotka ovat liittyneet yhteen hänen todistajinaan, työskentelevät onnellisina yhdessä saarnaten rauhan hyvää uutista toisille. Näiden kokousten ilmapiiri heijasti tätä.
Suvassa 1621 hengen tarkkaavainen yleisö kuuli esitelmän ja iloitsi saadessaan tietää, että pian toteutuisi Jumalan päätös vakiinnuttaa rauha maailmanlaajuisesti. Kolme kuoroa, yksi Fidžisaarilta, yksi Samoasaarilta ja yksi Tongasaarilta, lauloi ihastuttavasti noin 40 minuutin ajan kukin perinteelliseen tyyliinsä. Miten suurenmoista olikaan kuulla yhteensointuvien äänien laulavan ylistystä sille Ainoalle, joka ansaitsee sen – rauhan Jumalalle Jehovalle!
Eräs syntyperäinen fidžiläinen ilmaisi sen, mikä oli epäilemättä tämän konventin vaikutus niihin, jotka saivat osansa sen monista siunauksista: ”Muistiinpanolehtiöni ovat täynnä ja olen pakahtumaisillani kaikesta siitä, mitä olen kuullut ja nähnyt tässä konventissa! Räjähdän, ellen ala pian kertoa toisille näistä asioista!”
Papeetessa Tahitilla pidetty ”Rauha maassa” -konventti oli myös merkittävä tapaus sekä paikallisille todistajille että saarelaisille yleensä. Se oli ensimmäinen Jehovan todistajien täällä pitämä kansainvälinen konventti ja ensimmäinen konventti, joka vaati suurempia tiloja kuin valtakunnansali voi tarjota. Paikka, josta tehtiin vuokrasopimus, oli Fautaua-stadionin luentosali Salle de Basket. Siellä oli paljon enemmän osanottajia muista maista, kuin Tahitilla on todistajia. Paikallinen sanomalehdistö pani merkille sen, että edustajia oli saapunut kahdestatoista muusta maasta ympäri maailman, ja jatkoi sitten selittäen: ”Jehovan todistajista on tärkeintä osoittaa, että Raamattu soveltuu yksilön jokapäiväiseen elämään, niin nuorten kuin heidän vanhempiensakin. . . . Raamatun ajanlaskun mukaan tämä tuhatvuotinen rauha [esitelmän teema] – ihmisten itsensä ja myös ihmisten ja eläinten välillä – ei ole kaukana, vaan ainoastaan muutaman vuoden päässä. Kuka ei halua uskoa rauhaan?”
Tahitilaiset todella nauttivat lavalta esitetyistä raamatullisista näytelmistä, sillä näytelmän ”Vahvistakaa itseänne säilyttääksenne nuhteettomuutenne” aikana läsnäolijamäärä saavutti 610:n huipun. Värivalotehosteet saivat toiminnan tuntumaan todellisemmalta. Katsojat saivat tietää, miten tärkeää on käyttää hyödykseen mahdollisimman paljon kristillistä seuraa ja raamatuntutkistelua, jotta saisi hengellistä voimaa rauhan säilyttämiseksi Jumalan kanssa laittoman maailman keskellä.
Vaikka eräs lentoaseman virkailija oli tottunut näkemään joka päivä vieraiden tavanomaisia vastaanottajia ja kukittamista, häneen teki syvän vaikutuksen se, minkä hän omin silmin näki. Hän sanoi: ”Olen todella liikuttunut nähdessäni, miten usko voi yhdistää ihmisiä, jotka eivät edes tunne toisiaan. Meidän tulisi kaikkien olla Jehovan todistajia, koska teidän rakkautenne erottaa teidät meistä muista.”
HAVAIJI TOIVOTTAA RAUHAN LÄHETTILÄÄT TERVETULLEIKSI
Nykyaikainen saarikaupunki Honolulu sai seuraavaksi vastaanottaa ”Rauha maassa” -konventin osanottajia. Aivan ensimmäisenä päivänä, 11. marraskuuta, Honolulun International Centeriin oli ahtautunut 9601 hengen joukko. Lisätiloja järjestettiin vieressä olevasta näyttelyhallista, ja niitä todella tarvittiin, sillä 15443 henkeä tuli kuulemaan esitelmää.
Puhuja kertoi Jumalan nimenomaisesta päätöksestä muuttaa koko maa paratiisiksi. Mutta ei siinä kaikki. Heräsi myös kysymys, kuka löytää tien takaisin tuohon rauhalliseen suhteeseen Jumalan kanssa, josta Aadam ja Eeva kerran nauttivat. Jokaisen, joka haluaa löytää sen, tulisi ottaa ne askeleet, jotka Jumalan sana, Pyhä Raamattu, on viitoittanut. Ja konventissa oli sellaisia, jotka olivat päättäneet tehdä juuri niin, sillä 314 henkilöä tarjoutui kasteelle merkkinä antautumisestaan Jumalalle. Oli todella unohtumaton näky, kun heidät kastettiin Tyynenmeren sinisessä vedessä.
Lauantaiaamuna erikoisohjelma, joka sisälsi puheita, kokemuksia ja muistelmia, valaisi Valtakunnan työn historiaa Havaijilla. Yli 80-vuotias Ellis W. Fox kertoi tulleensa Honoluluun vuonna 1915 ja osallistuneensa ensimmäisten siementen kylvämiseen. Kun hän nyt puhui 9671 hengen kuulijakunnalle, miten iloinen hän olikaan nähdessään raamatunkirjoittaja Jaakobin sanojen toteutuneen: ”Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” – Jaak. 3:18.
Konventti päättyi sopivasti tyypillisen havaijilaisen auringonlaskun värikkäiden sävyjen keskellä leppeiden pasaatituulten hiljaisesti huojuttaessa palmuja. Lähtevien osanottajien mielessä oli syvä vakaumus siitä, että kauan sitten luvattu rauhan aika on nyt lähellä ja Jehovan suurenmoinen päätös ihmiskunnan arvollisten suhteen tulee pian toteutumaan heidän iankaikkiseksi ilokseen. Silloin kaikki, joissa henki on, tekevät sitä, mitä varten ne luotiin – ylistävät Jumalaa, joka suo rauhan!
RAUHALLINEN TULEVAISUUS TAATTU
Nuo ”Rauha maassa” -konventit vastasivat siis monien ihmisten mielessä olevaan kysymykseen: milloin tulee rauha, vapaus pelosta ja levottomuudesta kaukoidän monien kansojen ja heimojen keskuuteen?
Eri rotuihin, kansoihin ja heimoihin kuuluvien Jehovan todistajien ykseys ja rakkaudellinen yhteistyö, kun he asuivat ja palvoivat yhdessä rauhassa näiden monien konventtien aikana, oli mahtava todistus Jumalan hengen kyvystä yhdistää ihmiset juuri nyt, kun mikään muu ei voi tehdä sitä. Tarkkailijat saattoivat havaita, että Raamatun periaatteita voitiin noudattaa ja että niiden noudattamisesta on erinomaiset tulokset jopa jumalankielteisen maailman keskellä. Miten todet ovatkaan psalmistan sanat: ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun [Jehovan] lakiasi, eikä heille kompastusta tule”! – Ps. 119:165.
Mutta vaikuttava oli myös koko konventtiohjelman sanoma: Jumala tulee varmasti hävittämään kaikki rauhanhäiritsijät ja perustamaan maan päälle tuhatvuotisen rauhan hallituksen hyvin pian. (Ilm. 20:6) Ihmiset ja kansat eivät kykene estämään sitä. (Dan. 2:44) Se tulee koitumaan niiden siunaukseksi, jotka aidosti kaipaavat rauhaa ja vanhurskautta. Sellaisten täytyy poikkeuksetta olla rauhaisassa suhteessa Jumalan kanssa, tuntea hänen tahtonsa ja tehdä parhaansa sen soveltamisessa elämäänsä. Nyt, kun meitä ympäröivät itsekkäät ihmiset ja pahat olosuhteet, on aika, jolloin jokainen voi osoittaa rakkautensa Jumalaan ja uskonsa siihen kestävään rauhaan, jonka hän tuo kaikkialle maailmaan.
[Kuva s. 15]
Söulissa Etelä-Koreassa konventtilaiset nauttivat Vartiotorni-seuran presidentin N. H. Knorrin loppupuheesta
[Kuva s. 16]
Japanilaiset todistajat soittavat Valtakunnan ylistyslauluja Jehovalle kotolla, harpun kaltaisella soittimella
[Kuvat s. 17]
Taivanin amis-heimoon kuuluvat todistajat laulavat Valtakunnan lauluja ulkomaalaisten vierailijoitten iloksi
Hongkongin konventissa kokoajansaarnaajat iloitsivat saadessaan uuden kiinankielisen kirjan ”Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa”
[Kuva s. 18]
Osa 64715:sta esitelmän aikana Manilassa Filippiineillä
[Kuva s. 19]
Kuva Aucklandin konventin puhujalavasta, jossa näkyvät maorinkieliset tervetuliaissanat