Huonekasviesi hoito

Herätkää!-lehden Uuden-Seelannin-kirjeenvaihtajalta

KAIKKIALLA maailmassa ihmiset arvostavat kaunista hyvin hoidettua puutarhaa, jossa leiskuvat värit elähdyttävät rauhallisen vihreää taustaa. Kuitenkin miljoonien kaupunkilaisten on todennäköisesti nykyään tyydyttävä nauttimaan kukkien kasvattamisesta vain kotinsa seinien sisällä. Syksyn viileyden lähestyessä monet sellaisetkin, joilla on ulkopuutarha, alkavat katsella ympärilleen kodissaan ja suunnitella huonekasvien hankkimista harmaiden talvikuukausien piristykseksi.

”Mutta mitkä kasvit kasvavat parhaiten minun kodissani?” saatat kysyä. Se riippuu pääasiassa siitä, millaiset ilmastolliset olosuhteet valon, lämmön ja kosteuden suhteen kotisi tarjoaa. On myös tärkeätä, että multa on sopivaa ja että vettä ja ravinteita on riittävästi, mutta nämä tarpeet voi täyttää valittujen kasvien vaatimusten mukaan. Raitis ilmakin on tärkeää, vaikkakin useimpia kasveja täytyy suojella kylmältä vedolta, jotta ne menestyisivät.

Kunkin kasvin alkuperä kertoo paljon siitä, miten sitä pitäisi hoitaa. Esimerkiksi saniaiset kasvavat viileissä, varjoisissa metsissä. Ne voivat siis menestyä kodissa jopa sellaisessa paikassa, missä auringon valoa on vähän. Kaktukset kukoistavat kuumissa, kuivissa autiomaissa ja pysyvät siis elossa, vaikka lämpötila on korkea ja ilma tulee hyvin kuivaksi kodissa.

Valon tarve

Kasvien hyvinvointi riippuu siitä, että ne saavat sopivan määrän valoa. Yleisenä sääntönä on, että kukkivat kasvit tarvitsevat paljon enemmän valoa kuin viherkasvit. Jos kasvit saavat liian vähän valoa, niiden varret kasvavat pitkiksi ja hennoiksi, niiden lehdet ovat kalpeat ja niihin tulee hyvin vähän tai ei ollenkaan kukkia.

Onko sinulla mielessäsi pohjoisenpuoleinen ikkuna huonekasvejasi varten? Sellaisissa paikoissa, missä valoa on hyvin vähän, saattaisit harkita muratin tai muorinkukan kasvattamista. Väriläikäksi voisit lisätä pari paavalinkukkaa, mutta varo, etteivät lehdet kosketa kylmää ikkunaruutua.

Bromelia- eli ananaskasvit, malakanvehka, fiikus eli huonekumipuu, anopinkieli, kultaköynnös ja köynnösvehkan lähes 250 lajia ovat myös viherkasveja, jotka eivät vaadi paljon valoa. Valoisassa, vaikkei välttämättä aurinkoisessa paikassa pari ruukkua begonioita eli vinolehtiä tai palsameita viherkasviesi joukossa lisää miellyttävää värivaihtelua.

Jos käytössäsi on aurinkoinen paikka, valintasi laajenee käsittämään melkein kaikki kukkivat ruukkukasvit. Ja miten kauniin asetelman saatkaan värinokkosista ja muista viherkasveista!

Sopiva kasteleminen ja lannoittaminen tärkeää

Kasvin koko ja laatu, multa, huoneenlämpö ja kosteus ovat muutamia niistä monista tekijöistä, joista riippuu, kuinka paljon ja kuinka usein kasvia tulee kastella. Sekin, millaisessa ruukussa kasvi kasvaa, vaikuttaa kastelemiseen. Usein kasveille annetaan liian paljon vettä. Tämä voi tappaa ne aivan yhtä varmasti kuin veden puute.

Yksinkertaisin ja luotettavin tapa todeta, tarvitsevatko kasvisi vettä, on työntää sormesi multaan runsaan senttimetrin syvyyteen. Jos se tuntuu kuivalta, lisää vettä runsaasti, mutta älä anna ruukun seistä ylimääräisessä vedessä. Älä myöskään odota lehtien veltostumista, ennen kuin kastelet kasvia, koska silloin se on jo heikentynyt.

Ylimääräisen veden poistumismahdollisuus vähentää liiallisen kastelun vaaraa. Sen vuoksi ruukkujen pohjalla tulisi olla sora- tai kivikerros tai riittävästi kuivatusreikiä. Jos näin ei ole, multa vettyy, juuret mätänevät ja kasvit kuolevat. Varmistaudu siis siitä, että liika vesi pääsee valumaan pois, ja kastele kasveja vain silloin, kun ne näyttävät olevan sen tarpeessa.

Esitämme tässä joitain yleisiä vihjeitä: Kukkivat kasvit ja ne, jotka ovat parhaimmassa kasvussaan, tarvitsevat kastelua useammin kuin levossa olevat. Ohutlehtisiä kasveja täytyy yleensä kastella useammin kuin niitä, joilla on paksut nahkeat lehdet. Lämpimässä, kuivassa huoneessa kasvavat kasvit tarvitsevat enemmän kastelua kuin viileässä huoneessa kasvavat. Hiekkapitoinen multa kuivuu melko nopeasti, ja siinä kasvatettavia kasveja tarvitsee siis yleensä kastella useammin kuin savipitoisessa mullassa tai ruokamullassa kasvavia. On hyvä tapa kuohkeuttaa usein mullan pintaa, jotta multaan pääsisi tunkeutumaan ilmaa.

Kasvisi tarvitsevat veden lisäksi myös ravintoa. Useimmille huonekasveille sopiva lannoite sisältää typpeä, fosforia ja kalia. Markkinoilla olevat huonekasvien lannoitteet sisältävät näiden aineiden seoksen. Kukkiville kasveille tulisi antaa lannoitetta, kun ne alkavat kukkia, ja yleensä sekä kukkivat kasvit että viherkasvit kukoistavat, kun niitä lannoitetaan kahdesti kuussa. Lannoittaminen tulisi kuitenkin lopettaa, kun kasvien lepoaika alkaa. Ja ennen kuin lisäät lannoitetta, muista aina kastella kasvit estääksesi pienten juurikarvojen palamisen.

Oikea lämpötila ja kosteus

Useimmille huonekasveille sopii sama huoneenlämpö kuin ihmisellekin. Muutamat harvat kasvit pitävät viileämmästä ilmasta kuin nykyaikaisissa, lämmitetyissä asunnoissa tavallisesti on, mutta kasvien lämpövaatimuksista tulisi ottaa selvää ennen kuin ostaa niitä. Toisaalta ilman kosteudesta saattaa muodostua ongelma erityisesti talvikuukausina, jolloin lämmitetyissä huoneissa on lähes autiomaan kaltaiset olosuhteet. Sekä kukkivat kasvit että viherkasvit viihtyvät parhaiten, kun ilman suhteellinen kosteus on 50 prosentin tienoilla tai korkeampi. Kasveilla on taipumus pudottaa lehtensä, kun niitä ympäröivässä ilmassa ei ole tarpeeksi kosteutta.

Yksi tapa varata kasveillesi niiden niin kipeästi tarvitsemaa kosteutta on täyttää matala tarjotin soralla, lisätä siihen vettä ja asettaa sitten ruukkusi tarjottimelle soran päälle. Sen lisäksi, että lämmitettyihin huoneisiin tällä tavalla saatu lisäkosteus on terveellistä kasveillesi, se epäilemättä hyödyttää myös sinua ja perhettäsi. Kasvien suihkuttaminen kerran viikossa haalealla vedellä lisää myös kosteutta ja pitää samalla kasviesi lehdet puhtaina.

Tautien ehkäiseminen

Ehkäisy on ensimmäinen puolustuskeino kasvitauteja ja tuhoeläimiä vastaan. Kasvien lehtien pitäminen puhtaana voi auttaa kasvitautien ehkäisemisessä.

Vaikka useimmat huonekasvien tuhohyönteiset ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä, niiden läsnäolon huomaa niiden aiheuttamista tuhoista. Lehtikirvat ja punkit saavat aikaan epämuodostumia tai keltaisia laikkuja lehtiin. Jos näin kävisi kasveillesi, eristä sairastuneet kasvit terveistä, kunnes olet varma, että tuholaiset on poistettu.

Jos epäilet, että hyönteiset vaivaavat kiiltävälehtisiä kasvejasi, kunnollinen pesu poistaa usein sekä täysikasvuiset hyönteiset että niiden munat. Helppo ja tehokas tapa pestä sellainen kasvi on seuraava: Peitä mullan pinta paperilla. Tue sitten sormillasi runkoa kahdelta puolelta estääksesi multaa valumasta pois, käännä kasvi ylösalaisin ja huljuta sitä edestakaisin haaleassa saippuavedessä. Huuhtele se ja aseta se hämärään paikkaan kunnes lehdet kuivuvat.

Vaikeammissa tapauksissa voidaan tarvita jotain markkinoilla olevaa sumutinta. Aerosolipakkauksessa olevaa tuholaismyrkkyä on helppo käyttää, mutta älä unohda lukea tarkoin käyttöohjeita ja noudattaa niitä. Kasveja on viisasta sumuttaa ulkona. Mutta oleellisinta tautien ehkäisyssä on kasvien pitäminen terveinä.

Uudelleen istuttaminen

Kun kasvisi kasvavat ja menestyvät, tulee aika, jolloin luultavasti on tarpeen harkita niiden uudelleen istuttamista. Itse asiassa kukkakasvit kukkivat parhaiten, kun juuret ovat melko ahtaalla ruukussa. Mutta jos juuret ovat alkaneet kasvaa ulos ruukun pohjasta ja ne ovat muodostaneet kiinteän juuripaakun, on aika istuttaa ne uudestaan. Suuret, hyvin juurtuneet kasvit tarvinnevat uudestaan istuttamista suunnilleen joka toinen vuosi, kun taas nopeasti kasvavat nuoret kasvit tulisi vaihtaa useammin uuteen ruukkuun.

Valitse ruukku, joka on 1–2 senttimetriä suurempi kuin vanha ruukku. Joko savi- tai muoviruukut ovat sopivia. Jos haluat käyttää ruukkua uudelleen, älä unohda pestä sitä ensiksi. Kuuma saippuavesi ja jäykkä harja poistavat vanhan mullan ja levät, jotka saattavat sisältää taudinaiheuttajia.

Mitä käytettävään multaan tulee, niin ruukkumullan laatu eli koostumus vaatii tavallisesti suurempaa huomiota kuin sen ravinnepitoisuus. Sopivaa kukkamultaa on sekoitus, jossa on puolet savimaata, yksi neljäsosa hiekkaa ja yksi neljäsosa turvepehkua tai ruokamultaa, ja se tyydyttää useimpien huonekasvien tarpeet. Ulkopuutarhan savimaa on tavallisesti liian raskasta sisäkasveille.

Ennen ruukun vaihtoa kasvi tulee poistaa vanhasta ruukusta. Tämä on parasta tehdä silloin, kun multa on kosteaa, jotteivät juuret vahingoittuisi. Hyvä keino saada kasvi pois ruukustaan on pitää kättäsi multaa vasten kasvin rungon ollessa sormiesi välissä. Käännä sitten ruukku ylösalaisin ja napauta ruukun pohjaan terävästi. Jos multa on kosteaa, koko juuriston pitäisi tulla helposti ulos.

Seuraavaa menettelytapaa on hyvä noudattaa ruukkua vaihdettaessa: Peitä ensin uuden ruukun pohja muutamalla isolla ruukun sirpaleella tai pikkukivellä, jotta liika vesi pääsisi valumaan pois. Lisää kerros ruukkumultaa. Aseta sitten kasvisi juuripaakuu tämän kerroksen päälle ja lisää ruukun reunoille multaa. Paina sitä lujasti alaspäin ja kastele hyvin tasoittaaksesi juurien ympärillä olevan mullan.

Tehokas tapa kastella ruukkuun vasta istutettua kasvia on upottaa ruukku reunojaan myöten vesiämpäriin. Vesi menee sisään ruukun pohjassa olevasta kuivatusreiästä ja imeytyy mullan läpi. Kun mullan pinta on kostea, voit olla varma, että kasvi on saanut riittävästi vettä. Aseta vasta istutettu kasvi varjoisaan paikkaan pariksi kolmeksi päiväksi, ennen kuin viet sen takaisin muiden huonekasviesi joukkoon.

Huonekasvien monistaminen

Kasveja voi monistaa monella tavalla, esimerkiksi pistokkaista, jakamalla kasvin tai kasvattamalla uusia taimia siemenistä. Pistokkaitten ottamisen edullisin ajankohta on silloin, kun kasvi on hyvässä kasvussa. Leikkaa kasvin oksasta 5–10 senttimetrin mittainen osa. Poista sitten pistokkaan alaosasta pari kolme lehteä ja aseta se juurtumaan.

Köynnösvehkojen, vinolehtien, värinokkosten ja monien muiden pehmeävartisten kasvien pistokkaat juurtuvat helposti pelkässä vedessä. Useimmissa tapauksissa kasvit kuitenkin juurtuvat paremmin muussa kasvualustassa, esimerkiksi turvemullassa tai hiekassa tai näiden molempien sekoituksessa. Perliitti ja vermikuliitti käyvät myös erinomaisesti pistokasmullaksi, koska ne pitävät hyvin vettä ja ovat taudeista vapaita, jos joka kerta käytetään uutta erää.

Puuvartisten kasvien pistokkaat eivät aina juurru yhtä helposti. Niiden juurtumista voidaan edistää hormonivalmisteiden avulla. Upota pistokas veteen, sitten hormonijauheeseen, ja kopauta pistokasta poistaaksesi siitä ylimääräisen jauheen. Pistä sitten reikä pistokasmultaan, jottei jauhe hankautuisi pois, kun asetat pistokkaan multaan. Aseta ruukku lopuksi valoisaan paikkaan, mutta ei suoranaiseen auringonvaloon. Juurtumisen nopeuttamiseksi voisit yrittää peittää pistokkaan ja ruukun muovikalvolla. Tarkoituksena on pitää kosteus sisällä, niin että olosuhteet muodostuvat mahdollisimman samanlaisiksi kuin kasvihuoneessa.

Lehtibegonioiden ja gloksiinioiden lehtipistokkaita voidaan käsitellä seuraavalla tavalla: Leikkaa lehtisuonet poikki kolmesta tai neljästä kohdasta. Aseta lehti sen jälkeen kosteaan hiekkaan leikattu puoli alaspäin. Kiinnitä lehti multaan hammastikuilla tai pikkukivillä ja upota lehtiruoti hiekkaan. Leikatuista kohdista pitäisi nousta uusia taimia.

Esimerkiksi anopinkieliä, ananaskasveja ja paavalinkukkia voi erittäin menestyksellisesti monistaa jakamalla. Tällöin emokasvi jaetaan osiin. Tämä voidaan suorittaa viemällä terävä veitsi varovasti emokasvin ja verson välistä ja irrottamalla versot juuripaakkuineen vahingoittumattomina. Istuta sitten tämä uusi kasvi hyvään multaan, kastele se hyvin ja aseta se varjoisaan paikkaan muutamaksi päiväksi, ennen kuin sijoitat sen muiden huonekasviesi joukkoon.

Ns. muovipussijuurrutus on erittäin hyödyllinen, kun halutaan nuorentaa fiikuksen kaltaisia sitkeitä kasveja, joilla on taipumus pudottaa alalehtensä ja näyttää pitkäjalkaisilta ja epämiellyttäviltä. Voit menetellä seuraavasti:

Leikkaa runkoon lovi ja kiinnitä puinen lasta tukemaan heikentynyttä runkoa. Kiedo sitten leikattu rungon osa sammaleeseen, joka on kasteltu vedessä ja josta liika vesi on puristettu pois. Peitä nyt koko sammalesta muodostettu kerä muovinpalasella ja sido se ylä- ja alapuolelta vaikkapa kuminauhalla tai ohuella rautalangalla. Aikanaan voit nähdä muovin läpi sammalen sisällä juuria. Kun sammal on täynnä juuria, leikkaa kasvi irti aivan uuden juuriston alapuolelta ja istuta se ruukkuun. Tulisi muistaa, että kaikille vasta juurtuneille kasveille pitäisi varata tavallista enemmän kosteutta ja tavallista vähemmän valoa, kunnes ne lähtevät kasvamaan.

Huonekasvit voivat palkita hoitajansa monilla tavoilla. Silmiesi edessä on alituinen näytelmä nuppujen avautuessa, lehtien puhjetessa ja uusien taimien noustessa esiin. Mutta olkoonpa sinulla vähän tai paljon huonekasveja, niin niiden menestyminen riippuu jossain määrin siitä, miten hoidat niitä.