Uusien lääkkeiden kiehtovaa etsintää

Herätkää!-lehden Englannin-kirjeen-vaihtajalta

Mitä yhteistä on kumilla, kaakaolla, puuvillalla ja kipulääkkeillä? Niitä kaikkia voidaan saada kasveista. Fotosynteesissä syntyvien sokerin ja hapen lisäksi kasvit valmistavat perusrakennusaineista tavattoman suuren määrän muita aineita. Nämä toissijaiset aineet antavat kullekin kasville sen ominaispiirteet.

NOKKOSEN polte, omenan kirpeä maku tai ruusun hieno tuoksu johtuu niiden aineiden erilaisista yhdistelmistä, joita kasvit itse valmistavat. Se, mikä näyttää yhdeltä tuotteelta, on todellisuudessa monesti hyvin monimutkainen seos.

Luonnon kemialliset tehtaat

Ajatellaanpa kaakaon tunnusomaista tuoksua. Tiesitkö, että tiedemiehet ovat tähän mennessä löytäneet 84 erilaista haihtuvaa ainetta, jotka yhdessä muodostavat kaakaon ainutlaatuisen tuoksun? Kaakaopavun koostumus on hyvin monimutkainen, ja sen selville saamiseksi on uhrattu viime vuosina paljon energiaa. Se on kuitenkin vasta yksi luonnontuote.

Kolesteroli on rasvapitoinen aine, joka tunnetaan ehkä parhaiten sen yhteydestä ihmisten sydänsairauksiin. Joissakin kasveissa siitä kuitenkin alkaa tärkeiden kemiallisten yhdisteiden, nimittäin steroidien, valmistuminen. Steroideja ovat D-vitamiini, hormonit (esimerkiksi kortisoni) ja monenlaiset lääkkeet, esimerkiksi tulehduksia ehkäisevä tai lievittävä beetametasoni. Tietyt jamssilajit valmistavat diosgeniinia, ehkäisypillerien valmistuksessa käytettävää steroidia. Kortisonia taas tehdään hekogeniinista, luonnossa esiintyvästä steroidista, jota eristetään sisalagaaven lehtimassasta kuitujen valmistuksen jälkeen. Monet nykypäivän uusista lääkkeistä on eristetty alun perin kasvikudoksesta.

Kasvit ja ihminen

Vaikka synteettisten lääkkeiden käyttö onkin nykyajan ilmiö lääketieteessä, kasviuutteita on käytetty lääkkeinä tavallisten sairauksien hoidossa tuhansia vuosia. Muinaisissa assyrialaisissa muistiinmerkinnöissä kerrotaan kruunuvuokon käytöstä kivun lievittämiseen. Faraoiden aikaisista Egyptin lääketieteellisistä papyruksista käy ilmi, että lääkekasveja käytettiin tuolloin yleisesti.

Maailman terveysjärjestön mukaan maailmassa on käytössä noin 20000 lääkekasvia. Yksistään Englannissa käytetään vuosittain arviolta 6000–7000 tonnia yrttejä noin 5500:n eri yrttituotteen valmistukseen, ja Yhdysvalloissa arvioidaan, että yli puolet lääkärien määräämistä lääkkeistä ovat kasviperäisiä.

Uusien lääkkeiden etsintää

Koska maailmassa on peräti 250000 tunnettua kasvilajia, joilla jokaisella on mahdollisesti ainutlaatuinen kemiallinen rakenne, tiedemiehet etsivät jatkuvasti johtolankoja löytääkseen käyttökelpoisia lääkeaineita. Yksi tapa on tietenkin tutkia sitä, miten ihmiset hoitavat sairauksia asuinalueillaan olevien kasvien avulla.

Kun havaittiin, että kokapensaan lehtien pureskelu vei nälän tuskat ja väsymyksen, päästiin kokaiinin jäljille. Kyettyään eristämään kokaiinimolekyylin kemistit saivat sen rakennetta muuttamalla aikaan synteettisen johdoksen, jota voidaan käyttää paikallispuudutuslääkkeenä. Jos hammaslääkärisi on puuduttanut osan leuastasi säästääkseen sinut kärsimyksiltä, olet voinut hyvinkin hyötyä tästä tutkimustyöstä.

Paljon arvokasta tietoa kasvien käytöstä on edelleen arkistoituna kasvikokoelmissa. Tiedemiehet, jotka tutkivat runsaan neljän vuoden aikana 2,5 miljoonaa kasviyksilöä Harvardin yliopiston Grayn kasvikokoelmasta ja Arnoldin puu- ja pensaslajien viljelmästä, kykenivät luetteloimaan yli 5000 kasvilajia, joiden mahdollista lääkinnällistä arvoa ei ollut aiemmin huomattu.

Toinen tutkimushaara vertaa kasvien kemiallisia koostumuksia toisiinsa. Jos jossakin lajissa on käyttökelpoisia yhdisteitä, suvun muutkin lajit voivat olla arvokkaita. Kun Pohjois-Australiassa elävästä puupapu-nimisestä puusta eristettiin kastanospermiini-niminen myrkky, joka toimii viruksia vastaan, sille sukua olevien puiden tutkimus johti kasvitieteilijät tutkimaan Etelä-Amerikassa elävää Alexa canaracunensis -nimistä puuta.

Syöpätutkimus

Toisinaan johtolangat voivat johtaa ensin harhaan mutta sen jälkeen odottamattomiin tuloksiin. Väitettiin esimerkiksi, että punatalviouutteella voi hoitaa sokeritautia. Kanadalaiset tutkijat alkoivat tehdä sillä kokeita, mutta heidän yllätyksekseen se heikensikin immuunijärjestelmää alentamalla valkosolujen tuotantoa. Tästä lääkärit saivat ajatuksen kokeilla uutetta leukemiaan, valkosoluihin liittyvään syöpään.

Loppujen lopuksi punatalviosta eristettiin 90 ainetta, joista kahdella, vinkristiinilla ja vinblastiinilla, havaittiin olevan lääketieteellistä arvoa. Tässä kasvissa on näitä aineita niin pieniä määriä, että tarvitaan noin tonni kasviainesta, jotta voitaisiin valmistaa kaksi grammaa vinkristiinia. Nykyään nämä yhdisteet ja niiden johdokset ovat lääkkeitä, joilla hoidetaan ympäri maailmaa lasten leukemiaa.

1950-luvun lopulla Yhdysvaltain syöpäinstituutti pani alulle 25-vuotisen tutkimusohjelman, jonka aikana tutkittiin 40000 kasvilajista peräisin olevia 114000:ta uutetta sen selville saamiseksi, onko niillä kasvaimia tuhoava tai niiden kasvua estävä vaikutus syöpäviljelmissä. Noin 4500:lla niistä oli havaittavia vaikutuksia, jotka antoivat aihetta lisätutkimuksiin. Rohdosopin asiantuntijan tri W. C. Evansin mukaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että tällaiset tutkimukset – niin tärkeitä kuin ne ovatkin – johtaisivat suoraan laajavaikutteisten syöpälääkkeiden löytämiseen. Syövät eroavat suuresti toisistaan, ja näissä tutkimuksissa käytettiin vain muutamia nopeasti kasvavia syöpäsoluviljelmiä.

Uusia lääkkeitä vanhoista kasveista

Tutut kasvit antavat tutkijoille jatkuvasti ajattelemisen aihetta. Esimerkiksi inkivääriä käytetään nykyään pahoinvointiin; se tehoaa erityisesti matkapahoinvointiin.a Vielä merkittävämpää on se, että inkivääri voi osoittautua arvokkaaksi avuksi halkiomadon aiheuttaman trooppisen taudin skistosomiaasin (bilhartsioosin) uhreille. Kun sairaille nigerialaisille koululapsille on annettu inkivääritabletteja, heidän virtsassaan ei ole enää ollut verta ja halkiomatojen munien määrä on pienentynyt.

Tutkimustyö uusien lääkkeiden etsimiseksi kasvikunnasta on vasta alkutaipaleella. Nekin kasvit, jotka tunnetaan melko hyvin, kätkevät sisäänsä monia salaisuuksia. Lakritsikasvilla on nykyään kysyntää, sillä siitä löydetyt aineet ehkäisevät ja lievittävät tehokkaasti tulehduksia ja niiden johdoksista on apua joillekuille niveltulehduksesta kärsiville. Tiedemiehet tutkivat myös aivan tavallista hernettä saadakseen selville, onko sillä sieniä ja mikrobeja tuhoava tai niiden kasvua ehkäisevä vaikutus.

Se että kasvilajeja tuhotaan umpimähkäisesti tietyissä osissa maailmaa ennen kuin niitä on ehditty luetteloida, merkitsee sitä, että uusia lääkkeitä täytyy vastedes etsiä nopeasti. On ensisijaisen tärkeää, että kasvien kemiallista rakennetta tutkitaan huolellisesti ja niiden geeniaines säilytetään. Tämä koskee niitäkin kasveja, jotka tunnetaan hyvin. Yksi arvoitus kaipaa kuitenkin vielä vastausta: mitä hyötyä näistä merkittävistä aineista on kasveille itselleen? Miksi esimerkiksi vihannesportulakka valmistaa suuren määrän noradrenaliinia, hormonia, jolla on havaittu olevan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille?

Tiedämme monimutkaisesta kasvimaailmasta todellakin vielä äärimmäisen vähän. Mutta se, mitä tiedämme, viittaa kokonaissuunnitteluun, josta kuuluu kunnia suurelle Suunnittelijalle.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Inkivääriä käytetään matkapahoinvointiin