Lääkärit oppivat luomakunnasta

Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta

OLETKO äskettäin kuljeskellut metsän halki tai avoimen niityn poikki? Jos olet, niin ehkä mieleesi ei juolahtanut, että olit käyskentelemässä vanhimmassa ja suurimmassa lääketehtaassa. Tutkimus kuitenkin paljastaa, että luomakunta on mitä tärkein kemiallisten valmisteitten lähde, joita käytetään meidän särkyjemme ja kipujemme hoitamisessa.

Onko sinulla vastikään ollut päänsärkyä? Ilmeisesti otit aspiriinitabletteja. Aspiriinista on tullut kauppanimi asetyylisalisyylihapolle, jota tuotetaan nykyään synteettisesti. Kuitenkin alkujaan aspiriinia valmistettiin aineesta, jota löydettiin pajun kuoresta. Pajun kuori sisältää salisiiniä. Puhdistusprosessin jälkeen salisiini muodostaa salisyylihappoa, mikä on aspiriinin, ehkä maailman tunnetuimman kivun lievittäjän, perusaine.

Monimutkaisemmatkaan nykyisen lääketieteen kehittämät lääkkeet eivät ole uusia. Ne voidaan löytää luonnosta. Monissa tapauksissa tiedemiehet ovat saaneet ideoita kansanparannuksesta. Huomattuaan, että eräiden kasvien käyttö auttoi tiettyihin sairauksiin, kemistit ovat eristäneet aktiivisen aineosan massatuotantoa varten. Tarkastelkaamme joitakin esimerkkejä.

Kasvit raaka-aineiden lähteinä

Kasvit varaavat raaka-aineen moniin lääkeaineisiin. Eräs tunnettu sydänlääke on esimerkki tästä. Parisataa vuotta sitten muuan englantilainen lääkäri havaitsi, että eräs kotona saatavilla oleva lääke auttoi ihmisiä, jotka sairastivat vesipöhöä, sairautta jossa nestettä kerääntyy eri kudoksiin tai ruumiin onteloihin. Tämä lääke sisälsi sormustinkukan, Digitalis purpurean, lehtiä, kasvin joka on saanut nimensä sormimaisen purppuranvärisen kukkansa vuoksi. Sormustinkukan lehdistä saadaan kemiallista ainetta, ”digitalista”, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti välttämättömänä monien sydänsairautta potevien hoidossa. Olisi kuitenkin mitä epäviisainta kenen tahansa lääkitä itseään näillä lehdillä, koska ne ovat hyvin myrkyllisiä, ja oikea annostus on äärimmäisen tärkeä.

Eräs toinen tunnettu lääkekasvi on Atropa belladonna, koisokasvi, joka tunnetaan myös nimellä ”tappava yönvarjo”. Tästä saadaan atropiinia, joka on tunnetuin siitä lääkeryhmastä, joka tyynnyttää lihaskouristuksia lukuisissa elimissä.

Kasveista saadaan raaka-ainetta myös narkoottisiin aineisiin. Tunnetuin esimerkki on oopiumiunikko. Näiden unikkojen vihreästä kotahedelmästä tulee maitomaista mehua, jota kutsutaan oopiumiksi (kreikkalaisen unikkomehua merkitsevän sanan mukaan). Tämän huumausaineen vaikutuksista kirjoitti eräs lääkäri 1600-luvulta: ”Niistä lääkkeistä, jotka Kaikkivaltias Jumala on nähnyt hyväksi antaa ihmiselle lievittääkseen hänen kärsimyksiään, ei mikään ole niin yleismaailmallinen ja niin tehokas kuin oopiumi.” Oopiumin tuskaa lievittävät ominaisuudet johtuvat siitä, että se sisältää morfiini-nimistä alkaloidia, joka on saanut nimensä Morfeuksesta, kreikkalaisesta unien jumalasta. Kuuluisa kodeiini (joka tulee kreikkalaisesta sanasta kōdeia (’unikonpää’) on kipua lievittävä morfiinijohdannainen.

Lähes jokainen on kuullut penisilliinistä. Ehkä tämä bakteereja tappava aine on auttanut sinua toipumaan vakavasta taudista. Vaikka penisilliiniä nykyään valmistetaan teollisesti suunnattomat määrät, niin tiedätkö, että tällä ”ihmelääkkeellä” oli vaatimaton alku? Sitä saatiin ensin Penicillium-sukuisesta homeesta. Yksi sen parhaista kannoista syntyi viljelmässä, joka oli tehty kukkaromelonin homeisesta varresta.

Oletko koskaan kuullut ”apilarehutaudista”? Noin 50 vuotta sitten huomattiin, että eräässä nautakarjassa kehittyi sairaus, jolle oli tunnusomaista vakava verenvuoto, koska se oli syönyt väärällä tavalla säilöttyä apilaa. Myöhemmin tiedemiehet eristivät myrkyn, mikä oli häirinnyt normaalia veren hyytymistä karjassa. He nimittivät aineen dikumaroliksi, ja nykyään se on tärkeä antikoagulantti.

Lääkkeitä eläimistä

Eläimet ovat myös yksi nykyaikaisten lääkkeitten lähde. Elinuutteet, jotka ovat pääasiallisesti peräisin teurastettujen eläinten rauhasista, varaavat esimerkiksi sellaisia aineita kuin hormoneja ja entsyymejä, jotka ovat lääkkeiden tärkeitä aineosia. Esimerkiksi kilpirauhasen hormonia, tyroksiinia, jota käytetään eräiden kilpirauhassairauksien hoidossa, saadaan eläinten kilpirauhasista.

Tunnetko jonkun, joka sairastaa sokeritautia? Ehkä et tiennyt, että insuliini, jolla tätä tautia hoidetaan, on usein lähtöisin naudan haimasta. Nykyään kuitenkin paljon insuliinia valmistetaan synteettisesti.

Luomakuntaa jäljitellään

Tietenkään kaikki lääkkeet eivät sisällä pelkästään luonnontuotteita. Milloin luonnolliset aineosat ovat harvinaisia, tiedemiehet pitävät synteettisten aineosien valmistamista käytännöllisenä. He saattavat aloittaa samanlaisesta luonnollisesta aineesta kuin he haluavat ja muuntaa sen sitten halutuksi aineosaksi.

Ajattele kortisonia, jota yleisesti käytetään useiden eri sairauksien hoitamiseen, mm. joissakin niveltulehduksen muodoissa. Luonnollista kortisonia löytyy nautakarjan sapesta. Mutta sitä esiintyy niin vähän luonnollisessa muodossa, että yhden päivän annokseen voitaisiin tarvita neljänkymmenen naudan sappi. Toisaalta diosgeniiniksi kutsuttua ainetta, jolla on samanlainen molekyylirakenne kuin kortisonilla, on eräissä jamsseissa, joita kasvaa Meksikossa. Eräästä mustaleipähomeesta eristetyllä entsyymillä kemistit kykenivät muuttamaan diosgeniinimolekyylin kortisonimolekyyliksi. Nykyään on useita kasvien sivutuotteita, joita käytetään kortisonin valmistuksessa.

C-vitamiinia, joka on välttämätön hyvälle terveydelle, on saatavissa luonnollisessa muodossa, mutta liian pieniä määriä massatuotantoon. Määritettyään askorbiinihapon, puhtaan C-vitamiinin, molekyylirakenteen tiedemiehet havaitsivat, että se muistutti erästä toista molekyyliä – glukoosia. Käyttämällä etikkahappobakteereita he pystyivät muuntamaan glukoosimolekyylin askorbiinihappomolekyyliksi tuottaen täten synteettistä C-vitamiinia.

Saavutettuaan menestystä jo valmiina olevien molekyylien muuntamisessa kemistit oppivat pian muodostamaan täysin uusia aineita, sellaisia joita ei ole luonnossa mutta jotka rakenteeltaan ovat luonnollisten aineitten kaltaisia.

Tosiaankin useat tuotteet, joita käytetään lääketieteen harjoittamisessa, ovat pelkästään synteettisiä jäljennöksiä luonnon aineista. Siksi nykyaikanakin lääkärit jatkuvasti oppivat luomakunnasta.

[Kuva s. 13]

Sormustinkukka

[Kuva s. 13]

Belladonna