Onko lääkkeitten nauttiminen turvallista?

MITÄ näkisit, jos katsoisit tyypillisen keskituloisen perheen lääkekaappiin? Se on usein ahdettu niin täyteen lääkkeitä, että siinä on tuskin tilaa hammasharjalle. Lääkkeitten nauttimisen haluaminen tuntuu olevan inhimillinen heikkous. Edesmennyt huomattava kanadalainen lääkäri sir William Osler huomautti kerran, että ”lääkkeen nauttimisen halu on ehkä merkittävin piirre, joka erottaa ihmisen eläimistä”.

Yhdysvalloissa kulutetaan noin 10 miljardia dollaria (39 miljardia markkaa) vuodessa lääkkeisiina erilaisten tautitilojen hoitamiseksi. Lääkärit kirjoittavat noin 2400000000 lääkemääräystä vuodessa. Lisäksi lääkärin määräyksestä saatavien lääkkeitten käytön ennustetaan kasvavan 9,5 prosenttia vuodessa. Mistä se johtuu?

Yksi syy on se, että moniin tauteihin kehitetään yhä tehokkaampia lääkkeitä. Suuri osa lisäyksestä johtuu kuitenkin lääketehtaitten mainonnasta. Valmistajat kuluttavat vuosittain noin 800000000 dollaria (3 miljardia markkaa) tuotteittensa menekin edistämiseen. Niinpä Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallituksen arvion mukaan tuossa maassa on markkinoilla yli 100000 lääkevalmistetta, kun taas Suomessa on myynnissä noin 3800 lääkevalmistetta. Eniten käytetty reseptittä saatava lääke on monissa maissa aspiriini (asetyylisalisyylihappo), jota esimerkiksi amerikkalaiset kuluttavat noin 15000 tonnia vuodessa!

Mutta onko järkevää käyttää lääkkeitä niin runsaasti? Liittyykö niiden käyttöön vaaroja?

Raitistuttavia näkökohtia

On tunnettua, että monet ihmiset ovat selvinneet hengissä vakavista tartuntataudeista sellaisten nykyaikaisten lääkkeitten kuin penisilliinin avulla. Joillekuille nämä lääkkeet ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka, koska ne voivat myös aiheuttaa vahingollisia sivuvaikutuksia, jopa kuoleman. Lääketieteellinen kirjallisuus on toistuvasti jopa varsin painokkaasti tunnustanut näihin lääkkeisiin liittyvät vaarat.

Tällainen tunnustus esitetään Life Science Library -sarjaan kuuluvassa kirjassa Drugs (Lääkkeet), joka on kirjoitettu yhteistyössä New Yorkin kaupungissa sijaitsevan Cornellin yliopiston lääketieteellisen koulun farmakologian professorin Walter Modellin kanssa. Epäilemättä lääkeaineitten paradoksaalisen luonteen tähden tämän teoksen ensimmäinen luku on otsikoitu: ”Myrkyt, jotka pelastavat elämää.” Luemme sen alusta:

”Kaikki lääkkeet ovat myrkkyjä, ja kaikki myrkyt ovat lääkkeitä. Ei ole sattuma, että [englanninkieliset] sanat ’poison’ (myrkky) ja ’potion’ (lääkeannos) tulevat samasta juurisanasta tai että kreikkalainen sana farmakon, joka on juurena sanoissamme ’farmasia’ ja ’farmakologia’, merkitsi alun perin sekä parantavaa lääkeannosta että tappavaa annosta.

”Laajimmassa merkityksessä lääke – tai myrkky – on mikä tahansa kemiallinen aine, joka voi saada aikaan muutoksen elävän kudoksen toiminnassa tai rakenteessa. . . . Yleisessä käytössä sana ’lääkkeet’ merkitsee luonnollisesti lääkinnällisiä kemikaaleja – aineita, jotka huolellisesti annosteltuina saavat ihmisruumiissa aikaan haluttavia muutoksia, vastustavat sairauksia tai lievittävät vaivaa.”

Tapaa, jolla huolellisesti annostellut nykyaikaiset lääkkeet ovat pelastaneet potilaita, on usein kutsuttu ”ihmeeksi”. On tuskin epäilystä siitä, että nykyään elää lukemattomia tuhansia ihmisiä, jotka kuolisivat, jos heiltä evättäisiin niin kutsuttujen ”ihmelääkkeitten” saanti. Professori Modell tasapainottaa kuitenkin asiat selittäessään:

”Hyödyllisimmilläkin lääkkeillä on huomattavassa määrin haittavaikutuksia. Joidenkuiden asiantuntijoitten arvion mukaan Yhdysvalloissa ehkä yksi sairaalapotilas 20:stä joutuu sairaalaan lääkeaineitten aiheuttamien reaktioitten tähden. Parasta mitä mistään lääkkeestä voidaan sanoa on, että sen hyödylliset vaikutukset ovat sen haitallisia vaikutuksia suuremmat – useimmilla potilailla ja useimmiten.”

Onko hyöty haittaa suurempi?

Yleensä lääkärit luultavasti sanovat lääkeaineitten hyödyn olevan suurempi kuin niiden aiheuttama haitta. He saattavat viitata omaan lääketieteelliseen kokemukseensa – omiin huomioihinsa – siitä, miten sadat ihmiset ovat hyötyneet lääkkeistä ja ainoastaan muutamiin ne ovat vaikuttaneet haitallisesti. Jotkut lääkärit ovat kuitenkin alkaneet epäillä sellaista johtopäätöstä.

Harkitsehan esimerkiksi antibioottien käyttöä. Ensimmäinen antibiootti, G-penisilliini, tuli markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1943. Sen jälkeen antibiooteista on tullut yleisin reseptipakon alainen lääkeryhmä. Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallitus hyväksyi vuonna 1972 ainakin 8000000000 annosta antibiootteja! Koska antibiootteja käytetään näin valtavasti, jotkut lääkärit ilmeisesti määräävät niitä liikaa tai sopimattomasti. Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisussa The Journal of the American Medical Association (JAMA) oli 4. maaliskuuta 1974 kirjoitus aiheesta ”Tätäkö on lääketieteellinen edistys?”, ja siinä sanottiin lopuksi:

”Uskomme olevan soveliasta esittää kaksi kysymystä, vaikka lieneekin mahdotonta saada riittävästi tietoja niihin vastaamiseksi: 1) Olemmeko saavuttaneet pisteen, missä antibioottien valtava käyttö aiheuttaa yhtä paljon vahinkoa kuin hyötyä? 2) Alkavatko vaarat tulla hyötyä suuremmiksi?”

Nämä ovat joidenkuiden lääkärien mielestä painavia kysymyksiä, sillä lisääntyvät todisteet antibioottien monille potilaille aiheuttamista vahingoista alkavat olla levottomuutta herättäviä.

Esimerkkejä jotka osoittavat varovaisuuden tarpeen

Lääkärit ovat esimerkiksi panneet merkille, että antibioottien liikakäyttö on osaltaan johtanut vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymiseen. Edellä mainitun JAMA-lehden kirjoituksessa sanottiin näiden bakteerien lisääntyneen niin suuresti, että ne saattavat aiheuttaa Yhdysvaltojen sairaaloissa 100000 kuolemantapausta vuodessa!

Ne kaksi lääkäriä, jotka esittivät nämä todisteet JAMA-lehdessä, mainitsivat kloramfenikolin erityisen vaaralliseksi antibiootiksi, joka saattaa aiheuttaa vakavana sivuvaikutuksena aplastisen anemian. He selittivät: ”Aplastisen anemian mahdollisuus on hyvin todistettu; tämä kohtalokas reaktio syntyy noin kerran 60000–80000 annosta kohti.” Koska Yhdysvalloissa annetaan kloramfenikolia lähes 4 miljoonalle potilaalle vuodessa, se aiheuttaa ilmeisesti kymmeniä kuolemantapauksia vuosittain.

JAMA-lehden kirjoituksessa todetaan näistä kuolemantapauksista valittaen: ”Suurin osa näistä tavallisesti kuolemaan johtaneista reaktioista esiintyi potilailla, jotka saivat kloramfenikolia joko vähäpätöisiin tai epäselviksi jääneisiin infektioihin tai infektioihin, joihin olisi voitu valita jokin turvallisempi mutta yhtä tehokas vaihtoehtoinen antibiootti.”

Kloramfenikolin kaltaisten lääkkeitten käytössä varovaisuus on varmasti tarpeen. Useimmat lääkärit ovat hyvin tietoisia vaaroista, joita näihin lääkkeisiin sisältyy, ja he määräävät niitä ainoastaan hengenvaarallisiin tautitiloihin. On kuitenkin ilmeistä, että jotkut lääkärit eivät joko tunne vaaroja tai ilmaisevat erittäin huonoa harkintakykyä tällaisia lääkkeitä määrätessään.

Mutta kloramfenikolin runsaaseen käyttöön on olemassa tärkeämpikin syy. Yhdysvaltain ravinto- ja lääkeainehallituksen entinen johtaja väitti, että valmistajat ”ovat edistäneet menestyksellisesti Chloromycetinin [kloramfenikolin kauppanimi] myyntiä lääkäreitten varoituksista huolimatta”.

On kuitenkin yleistä, että lääkkeitä mainostetaan tehokkaammiksi kuin ne ovat. Niinpä Yhdysvaltain hallituksen erään viraston tutkimuksen mukaan 16000:sta käsikauppalääkkeestä 60 prosenttia mainostettiin lain vastaisesti tehokkaammiksi kuin ne olivat. Yhdysvaltain tiedeakatemia tutki 4349 reseptipakon alaisuuteen kuuluvaa ja kuulumatonta lääkettä, joita suositeltiin 1600 erilaiseen tautitilaan. Havaittiin, että 1610:stä valmisteita koskevasta väitteestä ainoastaan 19 prosenttia voitiin todistaa oikeaksi. Erään toisen tutkimuksen mukaan 1859 lääkkeestä ainoastaan 301 eli alle 17 prosenttia tehosi kaikkiin niihin tautitiloihin, joihin niitä mainostettiin.

On vaikeata yrittää estää sellaisten lääkkeitten markkinointia, jotka voivat aiheuttaa ihmisille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Niinpä noin 15 vuotta sitten niin kutsuttua ”täydellistä unitablettia”, joka sisälsi talidomidi-nimistä lääkeainetta, käytettiin laajalti monissa maissa. Eräs Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa oleva farmakologi kuitenkin esti siltä myyntiluvan vaatien selvitystä joihinkin epäilyksiin, joita hänellä oli sen suhteen. Hän toimi viisaasti, koska pian sen jälkeen todettiin, että tuhannet lapset, joita syntyi raskautensa aikana talidomidia nauttineille naisille, olivat hirvittävällä tavalla epämuodostuneita.

Tämä valaisee edelleen varovaisuuden tarvetta lääkkeitä nautittaessa, sillä vaikka haitallisia sivuvaikutuksia ei esiintyisikään välittömästi – tai edes päivien tai viikkojen kuluttua – niitä voi ilmaantua kuukausia ja jopa vuosia myöhemmin. ”Nykyajan lääketieteessä käytämme monia hyvin voimakkaita lääkeaineita ja kaikenlaisia suppealle piirille tarkoitettuja kemikaaleja ja laitteita”, huomauttaa Cincinnatin yliopiston radiologian professori tri Eugene Saenger. Hän päättelee: ”Joitakin pitkäaikaisia seurauksia tulee varmasti olemaan.”

Tosiasia on, että jotkin näistä pitkäaikaisista seurauksista ovat vasta äskettäin alkaneet tulla ilmeisiksi.

Harkittu vaara

Esimerkiksi vuosina 1945–1971 määrättiin yleisesti dietylstilbestroli (DES) -nimistä lääkeainetta raskaana oleville naisille keskenmenon ehkäisemiseksi. Vaikka joitakin keskenmenoja luultavasti ehkäistiin, mitä myöhempiä vaikutuksia lääkkeellä on ollut? Tätä lääkettä nauttineitten äitien teini-ikäisillä tyttärillä on esiintynyt erittäin yleisesti sukupuolielinten syöpää! Niinpä eräs Los Angelesissa Kaliforniassa toimiva gynekologisten kasvainten erikoistuntija neuvoo: ”DES-hoitoa saaneitten naisten tyttäret tulisi tarkastaa säännöllisesti 13. syntymäpäivästään eteenpäin.”

Samaten lontoolainen Daily Mail -lehti ilmoitti 7. maaliskuuta 1974: ”Yksi yleisimmin käytetyistä särkylääkkeistä poistetaan käsikaupasta, koska on saatu todisteita siitä, että lääke voi aiheuttaa munuaisvaurioita. . . . Englannissa arviolta 500 ihmistä on kuollut vuosittain munuaisvikaan, joka on aiheutunut suoranaisesti fenasetiiniyhdisteiden runsaasta käytöstä.”

Myös yleisiä, suun kautta nautittavia sokeritautilääkkeitä koskenut tutkimus osoitti, että kyseiset lääkkeet saattavat aiheuttaa vuosittain 10000–15000 ihmisen kuolemisen sydäntauteihin. Tämä tutkimus, josta kerrottiin 10. helmikuuta 1975 ilmestyneessä JAMA-lehdessä, osoittaa, että sydän- ja verisuonitautien aiheuttamat kuolemantapaukset olivat näitä lääkeaineita nauttivien diabeetikkojen keskuudessa kaksi kertaa niin lukuisat kuin niiden sokeritautisten keskuudessa, joita hoidettiin joko insuliiniruiskeilla tai ruokavaliolla.

Merkitseekö tämä sitä, että lääkkeitä tulisi kokonaan karttaa? Ei. Ne ovat lievittäneet kymmenien miljoonien ihmisten kärsimyksiä ja ovat pelastaneet ehkä miljoonia kuolemasta. Miten kiitollisia nuo ihmiset voivatkaan olla niistä! Lääkkeiden nauttimisen aiheuttama riski voidaan usein ennakoida. On epäilemättä monia tuhansia sydäntautipotilaita, jotka kuolisivat muutamassa viikossa, jos he eivät ottaisi digitalista. Jopa tarkoin määrätyn annostuksen muuttaminen voisi olla hengenvaarallista. Silti digitalis on ”myrkky”, mutta kun sitä käytetään viisaasti ja lääkärin valvonnassa, se on osoittautunut todelliseksi hengenpelastimeksi.

On myös luultavampaa, että diabeetikko kuolee sokeritautiin, jos hän ei ota lääkettään, kuin että hän kuolee sydäntautiin, jonka hänen lääkkeensä mahdollisesti aiheuttaa. Samaten joku saattaa mieluummin ottaa aspiriinin nauttimisen ”riskin” kuin kärsiä päänsäryn aiheuttamaa epämukavuutta ja huonoa oloa. On kuitenkin syytä muistaa, että lääkkeen nauttimiseen liittyy harkittu vaara; lääke on kaksiteräinen miekka.

Mistä sitten tiedät, otatko lääkettä vai et? Siinä suhteessa olet suuresti riippuvainen lääkärin neuvosta. Suojaksesi on järjestetty niin, että voimakkaita lääkkeitä saa hankkia vain lääkärin määräyksestä. Koska lääkäri harkinnallaan voi vaikuttaa terveyteesi ja hänestä ehkä riippuu, jäätkö eloon vai et, teet hyvin kunnioittaessasi hänen mielipidettään. Samoista syistä on kuitenkin viisasta varmistautua tarkoin hänen pätevyydestään. Onko hän tunnollinen ja hallitseeko hän alansa? Onko hänellä hyvinvointisi sydämellään? Joissakin tapauksissa haluat ehkä kysyä myös toisen lääkärin neuvoa sen suhteen, onko jonkin lääkkeen käyttöön aihetta.

Potilaat usein syyllisiä

Tosiasia kuitenkin on, että potilaat itse ovat usein syyllisiä lääkkeitten liika- ja väärinkäyttöön. Monet heistä tuntevat tulleensa petetyiksi, jos lääkäri ei määrää heille lääkettä tai ruisketta. Tohtori Calvin M. Kunin kirjoittaa JAMA-lehdessä: ”Potilaitten harjoittama painostus on tärkeimpiä tekijöitä, jotka saavat lääkärit määräämään liikaa lääkkeitä vastaanotollaan. Painostus ei ole mitenkään hienovaraista, ja siihen syyllistyvät usein hyväpuheisimmat ja sivistyneimmät henkilöt, lääkärit mukaan luettuina. Kuvitelkaa niitä puhelinsoittoja, joita kiireiset lääkärit ottavat vastaan ja joissa heitä pyydetään ja joskus vaaditaan määräämään jotakin antibioottia.”

Eräs lääketieteen ja kirurgian tohtori kirjoitti näistä pulmista: ”Kun vastaanotolleni tulee mies valittamaan ristiselän särkyä, jonka hän sai kellaria siivotessaan, haluaisin sanoa: ’Pitäkää rahanne ja menkää.’” Mies tarvitsee ainoastaan jonkin verran lämmintä ja lepoa ja ehkä aspiriinia särkyyn. Mutta koska tämä neuvo ei miellyttäisi miestä, lääkäri antaa hänelle, mitä hän haluaa. Siitä tulee ”iso kauppa”: potilas maksaa 40 markkaa vastaanotosta, 80 markkaa röntgensädehoidosta, 20 markkaa lääkkeistä ja 10 markkaa diatermiahoidosta. ”Mies palaa kotiinsa [tyytyväisenä mutta 150 markkaa] köyhempänä ja terveydeltään yhtä huonona.”

Järkevyyden tarve

Edellä kerrottu osoittaa järkevyyden tarpeen kaikenlaisten lääkkeitten käytössä. Ei ole esimerkiksi järkevää käyttää vahvoja lääkkeitä, jos miedommistakin on apua, sillä mitä vahvempi lääke on, sitä luultavampi on sivuvaikutusten vaara. Niinpä niveltulehduksen hoidossa käytettyjen ”ihmelääkkeitten” synnyttämän kohun hälvennyttyä todettiin, että vanha luotettava lääke aspiriini kävi yleensä yhtä hyvin, ellei paremminkin, kuin nämä ”ihmelääkkeet”. Älä sen tähden ole pettynyt, jos lääkärisi neuvoo ottamaan aspiriinia jonkin kalliin reseptilääkkeen sijasta, joka saattaa olla aspiriinia vaarallisempi.

Järkevyyttä ilmaisee myös se, ettei mene jokaisen pikku vaivan tähden lääkekaapille. Tästä osuva esimerkki on aspiriini. Kuten jo mainittiin, sillä on käyttönsä. Runsas käyttö voi kuitenkin aiheuttaa erilaisia häiriöitä, kuten verenvuotoa erityisesti mahalaukussa. Jos verenvuotoa jo esiintyy, kuten kuukautisten aikana, peräpukamissa ja mahahaavassa, aspiriini saattaa vain pahentaa tilaa. Erityisesti raskaana olevien naisten tulisi välttää aspiriinia, koska sen uskotaan voivan vahingoittaa kehittyvää sikiötä.

On huomion arvoista, että reseptittä saatavien särkylääkkeitten piintyneillä käyttäjillä on havaittu esiintyvän tavallista useammin anemiaa, mahahaavoja, korkeaa verenpainetta ja masennus- tai tuskatiloja. Erityisen ankaraa arvostelua sisätautilääkärit ovat kohdistaneet Alka-Seltzer-nimiseen lääkevalmisteeseen. Onko sopivaa käyttää sitä toisinaan? Kyllä. Entä säännöllisesti? Ei.

Koska kaikilla lääkkeillä on mahdollisia sivuvaikutuksia, olisi järkevää olla turvautumatta lääkkeisiin, jos muut keinot auttavat. Tämä neuvo soveltuu esimerkiksi ummetukseen. Monien on pakko toisinaan ottaa ulostuslääkettä. Sen jatkuva käyttö voi kuitenkin olla vahingoksi, joten on viisasta harkita käytännöllisiä lääkkeettömiä keinoja: suoliston totuttamista säännöllisyyteen, sopivaa ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa. Erään tunnetun lääkärin mukaan nämä käytännön keinot auttavat 95 prosenttia ihmisistä, joita vaivaa ummetus ja jotka siten voivat hoitaa itseään ”käyttämällä mahdollisimman vähän lääkkeitä ja mahdollisimman paljon tervettä järkeä”.

On näin ollen täysin ilmeistä, että varovaisuus ja järkevyys ovat tarpeen lääkkeitten nauttimisessa. Lääkkeet voivat olla hyödyllisiä, ne voivat jopa pelastaa hengen; mutta muista, että ne voivat myös aiheuttaa vahinkoa. Varma, pysyvä parannus ihmisen sairauksiin toteutuu vasta, kun Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä Jeesus Kristus valtansa avulla parantaa kaiken ihmisen raihnaisuuden. – 2. Piet. 3:13; Matt. 15:30, 31; Ilm. 21:3, 4.

[Alaviitteet]