Pillerielämää

Herätkää!-lehden Brittein saarten -kirjeenvaihtajalta

”LAIHDUTUSPILLERIT SURMAAVAT LAPSIA.”

”EHKÄISYPILLERI SURMAA NELJÄN LAPSEN ÄIDIN.”

Täällä Englannissa näemme silloin tällöin sanomalehdissämme tällaisia suorasanaisia otsikoita. Maassa, jossa nautitaan ”ilmaisen” kansallisen terveyspalvelun (National Health Service) etuja ja jossa monet ihmiset elävät pillereillä, tällaiset murhenäytelmät ovat ankaria muistutuksia lääkkeiden vaarallisuudesta.

Suositun Drive-nimisen autoilijoiden lehden äskettäin toimeenpanema tutkimus paljasti, että yksi jokaisesta seitsemästä englantilaisesta autoilijasta ajaa autoa lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Englannin lääketeollisuuden yhdistyksen julkaisemien tietojen mukaan Englannin ja Walesin perhelääkärit antoivat vuonna 1967 yhteensä 271 miljoonaa lääkemääräystä. Ja ilman lääkärin määräystä yleisesti käytetyt lääkevalmisteet, kuten aspiriini, ovat helposti melkein jokaisen saatavissa.

Raportit ilmaisevat, että ei ainoastaan Isossa-Britanniassa vaan myös muualla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muissa osissa maailmaa yhä useammat ihmiset turvautuvat lääkkeisiin. He tekevät sen niin suuressa määrin, että he ovat omaksuneet lääkkeiden käytön jokapäiväiseksi tottumukseksi. Lääketieteen professori tri M. M. Wintrobe Utah’n yliopistosta mainitsi Amerikassa vallitsevasta tilanteesta seuraavaa: ”Nykyisen yhteiskuntamme jotkut jäsenet käyttäytyvät ikään kuin elämä olisi olemassaoloa, jota tuskin voidaan ylläpitää tai kestää nauttimatta jatkuvasti ihmelääkkeitä.”

Miksi pillereiden kulutus on lisääntynyt?

Yleensä myönnetään avoimesti, että Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa jotkut lääkärit ovat taipuvaisia määräämään liikaa lääkkeitä. ”Lääkkeiden käyttöä ja väärinkäyttöä” käsittelevässä luennossa sir Derrick Dunlop selosti kolmea syytä liialliseen lääkkeiden määräämiseen: ”Yleisön itsepintaiset vaatimukset . . . Toiseksi lääkäreitä ei ole tarpeeksi väestön lisääntyvään määrään nähden: tarkan sairaskertomuksen laatiminen, perusteellisen tutkimuksen suorittaminen ja viisaitten neuvojen antaminen vaatii aikaa, mutta kestää vain hetken kirjoittaa lääkemääräys oireiden parantamiseksi, ja potilas tyytyy usein siihen . . . Kolmanneksi on lääketehtaiden pelottava ja taitava lääkkeiden mainonta, jota aiheellisesti arvostellaan totuuden ja hyvän maun loukkaamisesta.” (Kursivointi meidän)

Samat tekijät vaikuttavat, kun ihmiset määräävät itse itselleen lääkkeitä. Joillakuilla on kyltymätön halu saada pillereitä. He ovat todenneet helpommaksi, nopeammaksi ja halvemmaksi mennä apteekkiin kuin ottaa selville sairautensa syy ja hoitaa se. Toisiin vaikuttavat epäilemättä radion, television ja lehtien mainokset, jotka suosittelevat parannuskeinoja jokaiseen vaivaan.

Kenties yksi tärkeimmistä seikoista, jotka ovat edistäneet pillereiden kulutusta nykyään, on tautien hoitoon saatavissa olevien lääkkeiden määrän valtava lisääntyminen. Muutamat niistä ovat olleet todella hyödyllisiä. Mutta samalla lääkkeiden määrän suuri lisääntyminen – jota on sanottu ”terapeuttiseksi räjähdykseksi” – on tuonut omat vaaransa.

Nykyaikaisten lääkkeiden vaaroja

Lääkärit eivät ole koskaan ennen olleet niin hyvin selvillä niistä vaaroista, jotka liittyvät nykyaikaisten lääkkeiden käyttöön, kuin meidän aikanamme. Se johtuu suuressa määrin siitä onnettomuudesta, joka 1960-luvun alkupuolella aiheutti kuoleman tai vakavia epämuodostumia niiden tuhansien äitien lapsille, jotka olivat nauttineet talidomidia sisältäviä vaarattomina pidettyjä unitabletteja.

Epämuodostumien lisäksi lääkäreiden määräämät nykyaikaiset lääkeaineet voivat aiheuttaa suoranaisesti tai epäsuorasti monenlaisia vahingollisia reaktioita ja sairauksia, mm. ihottumia, verenvuotoa ihoon, verenvuotoa mahalaukusta tai suolistosta, aivoverenvuotoja, erilaisia tartuntoja, sisäeritysrauhasten toimintahäiriöitä, kuten sokeritautia, kilpirauhasen liikatoimintaa tai toiminnanvajavuutta, maha- ja pohjukaissuolihaavoja, maksatautia, munuaistautia, luuston ja luuytimen sairastumista, mieltymystä lääkkeeseen, henkisiä sairauksia ja jopa mielenvikaisuutta. Todella pelottava luettelo!

Lääkkeiden aiheuttamia sairauksia käsittelevässä symposiumissa tri Louis Lasagna Baltimoressa sijaitsevan Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta sanoi: ”Ilmeistä ei ole ainoastaan se, että ongelma on olemassa, vaan myös se, että vaikka lääkkeiden aiheuttamia vaikeuksia ilmoitetaan melko usein, niin ilmoitetut tapaukset muodostavat vain kelluvan jäävuoren huipun. Ja suuri osa vaikeuksista jää tietämyksemme pinnan alle kätköön.”

Käsitellessään lääkkeiden myrkyllisiä vaikutuksia sir Derrick Dunlop antoi jonkinlaisen käsityksen ongelman suuruudesta Isossa-Britanniassa, kun hän sanoi: ”On arvioitu. että 10–15 prosenttia yleisten sairaaloittemme potilaista kärsii suuremmassa tai pienemmässä määrin yrityksistämme hoitaa heitä – iatrogeenisistä sairauksista, joiksi niitä kutsutaan [ts. lääkärin aiheuttamista], tai optimistisemmin sairauksista, jotka johtuvat lääketieteellisestä edistyksestä.”

Kun otamme huomioon nykyaikaisen lääkehoidon vaarat, niin on ymmärrettävää, miksi monet valtiot ovat perustaneet hallintoelimiä, jotka valvovat lääkkeiden käyttöönottoa ja käyttöä sekä julkaisevat varoituksia ja suosittelevat tarpeen vaatiessa jonkin lääkkeen poistamista käytöstä.

Mutta miten on niiden pillereiden laita, joita ihmiset nauttivat joka päivä ilman ilmeistä vahinkoa, joita jotkut lääkärit ovat taipuvaisia määräämään liikaa tai joita voi helposti ostaa ilman lääkärin määräystä paikkakunnan apteekista? Onko nekin luokiteltava lääkkeisiin, jotka voivat aiheuttaa sairautta? Mikä olisi oikea suhtautumistapa sellaisten pillereiden käyttöön? Tarkastelkaamme muutamia!

Piristys- ja laihdutuspillerit

Lääkeaineet, joita useimmin käytetään ”piristyspillereihin” ja laihdutustabletteihin, kuuluvat amfetamiineihin, ja niitä on saatavissa lukuisilla eri kauppanimillä. Ne vaikuttavat aivoihin siten, että väsymyksen tunne häviää. Ihminen tulee henkisesti ja fyysisesti vilkkaammaksi, iloisemmaksi ja enemmän itseensä luottavaksi, vaikka hänen työtehonsa saattaakin laskea. Ne tukahduttavat myös ruokahalun joksikin aikaa. Sydämeen ne vaikuttavat samalla tavalla kuin vihanpuuskien aikana vapautunut adrenaliini, ts. sydän lyö nopeammin ja voimakkaammin ja verisuonet supistuvat.

Onko sydämen ja aivojen ”piiskaaminen” tällä tavalla vaaratonta? Onko viisasta riistää ruumiista sen todella tarvitsema asianmukainen hoito ja lepo? Tuskin, eikä ainakaan sen uhalla, että seurauksena voi olla vakavia käyttäytymishäiriöitä, unettomuutta ja jopa riippuvaisuus lääkkeistä. Jotkut, jotka nauttivat amfetamiineja pitkän aikaa, tulevat jännittyneiksi ja pingottuneiksi; jotkut ovat saaneet korkean verenpaineen ja sydämen toiminnanvajavuutta ja toiset jakomielitautia läheisesti muistuttavaa mielenvikaisuutta. Koska näihin lääkkeisiin sisältyy tällaisia vaaroja, niin jotkut lääketieteen asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei niitä tule käyttää liikalihavuuden hoidossa.

Unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet

Lääkärit määräävät usein ihmisille unilääkkeitä, lääkkeitä, jotka rauhoittavat potilaan äkillisessä tuskassa (sedatiiviset lääkkeet), tai lääkkeitä, jotka lievittävät huolestuneisuutta tai jännitystä (trankvilloivat lääkkeet), ja siten avautuu tilaisuus niiden väärinkäytölle. Ne lievittävät ainoastaan ohimenevästi oireita eivätkä voi parantaa perussyytä.

Vaikka epäilemättä on tilanteita, joissa sellaisten lääkkeiden lyhytaikainen käyttö on tehokasta ja hyödyllistä, niin niiden pitkäaikainen käyttö ei tavallisesti ole toivottavaa.

Tämän ryhmän lääkkeet lamauttavat keskushermostoa. Muutoin terve ihminen voi helposti tulla fyysisesti ja tunneperäisesti riippuvaiseksi sellaisista lääkkeistä, mikä johtaa niiden orjuuteen. Autolla ajaminen voi olla hyvin vaarallista, kun kuljettaja on niiden vaikutuksen alainen. Alkoholin yhteydessä jotkin unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet voivat aiheuttaa kuoleman.

Kipulääkkeet

Kipua lievittäviä lääkkeitä saa useimmissa maissa helposti ilman lääkärin määräystä, ja ne ovat todennäköisesti kärkipäässä luettelossa pillereistä, joilla ihmiset nykyään ’elävät’. Kipulääkkeistä käytetään myös nimitystä ”analgetikat”, joka johtuu ’kivuntunnottomuutta’ merkitsevästä sanasta ”analgesia” ja muistuttaa siten siitä, että kipu on tunne eikä sairaus. Kipulääkkeisiin kuuluu aspiriini (eli asetyylisalisyylihappo) sekä muita kipua poistavia lääkkeitä, esimerkiksi fenasetiini (eli asetofenetidiini) ja parasetamol, toisinaan muiden lääkkeiden yhteydessä.

Nämä lääkkeet kohottavat kipukynnystä todennäköisesti vaikuttamalla thalamus-nimiseen aivojen osaan. Koska ne myös alentavat tehokkaasti kuumetta, niitä mainostetaan laajalti ja käytetään paranteina kurkkukipuun, tavallisiin vilustumistauteihin ja influenssaan. Varsinkin aspiriinia jotkut pitävät yleislääkkeenä kaikenlaisiin vaivoihin – ruoansulatushäiriöihin, hermojen rauhoittamiseen, unen saantiin jne. Mutta ovatko nämä lääkkeet täysin vaarattomia?

Viime vuosina on todettu, että aspiriini aiheuttaa usein verenvuotoa mahalaukusta. Kuinka usein? On ilmoitettu, että 50–70 prosentilla aspiriinia nauttivista vuotaa mahalaukusta noin teelusikallinen verta päivässä. Joillakuilla verenhukka on suurempi ja voi aiheuttaa raudanpuuteanemian; muutamat ihmiset voivat joutua hengenvaaraan runsaan verenvuodon takia. Aspiriinin ajatellaan vaikuttavan jollain tavalla haitallisesti mahalaukkua suojaavaan limaan. Mahanesteet tai aspiriini itse vahingoittavat sitten epiteelikudosta ja aiheuttavat pieniä syöpymiä tai haavoja, joista vuotaa verta.

Tiedetään hyvin, että monissa kipua poistavissa lääkkeissä yleisesti käytetyn fenasetiinin pitkäaikainen käyttö voi olla vaarallista siksi, että se vahingoittaa munuaisia. Ruotsissa fenasetiinia saa vain lääkärin määräyksestä, ja Isossa-Britanniassa varoitetaan kaikkia sokeritautisia ja munuaistaudista kärsiviä fenasetiinin käytöstä.

Parasetamol, fenasetiinin hajaantumistuote, ei aiheuta ruoansulatushäiriöitä eikä verenvuotoa mahalaukusta ja tässä suhteessa se on parempaa kuin aspiriini. Ei kuitenkaan vielä tiedetä, vaikuttaako se vahingollisesti munuaisiin.

Kipulääkkeet eivät siis ole täysin vaarattomia. Mikäli mahdollista, on viisasta hoitaa kivun aiheuttajaa sen sijaan että vain tukahduttaisi oireet kipulääkkeillä, jotka vaikuttavat aivoihin.

Tasapainoinen, terveempi näkemys

Vaikka nykyaikaiset lääkkeet voivat olla vaarallisia; niiden viisas käyttö lääkärin valvonnassa voi koitua hyödyksi terveydelle. Siten jotkut voivat pitää terveytensä kohtalaisena käyttämällä säännöllisesti lääkkeitä. Esimerkiksi niille, jotka kärsivät kaatumataudista, nivelreumasta, sydäntaudista, sokeri- tai munuaistaudista, lääkkeistä voi olla arvokasta apua. Ne saattavat jopa torjua tauteja, kuten malariantorjuntalääkkeet maissa, joissa malaria vielä raivoaa. Toisille potilaille ’pillerielämä’ on vielä välttämättömämpää, ja heidän ehkä täytyy jatkaa sitä määrättömästi, koska sairaus on aiheuttanut jotakin vajavuutta elämälle välttämättömien aineiden, esimerkiksi B₁₂-vitamiinin, kilpirauhashormonin, kortisonin tai insuliinin, imeytymisessä tai aineenvaihdunnassa.

Monille on ’pillerielämästä’ tullut nykyään kuitenkin vahingollinen tapa pikemminkin kuin terveydellinen välttämättömyys. Useimmat näistä lääkkeistä vaikuttavat aivoihin ja niillä on huonoja sivuvaikutuksia. Onko viisasta vaikuttaa niin tärkeisiin elimistömme osiin? Onko viisasta antautua vaaralle alttiiksi, kun se ei ole tarpeen?

Me tarvitsemme samanlaisen tasapainoisen näkemyksen kuin lääkäri, joka on todella tunnollinen ja joka sen vuoksi vertailee nykyisten lääkkeitten vaaroja niiden hyötyihin, ennen kuin hän määrää niitä. Tällaisen näkemyksen omatessamme me käytämme lääkepillereitä vain silloin, kun todella tarvitsemme niitä.

Kuinka paljon viisaampaa onkaan kiinnittää sopivaa huomiota terveyteemme siten, että nautimme hyvää, ravitsevaa ruokaa, lepäämme ja nukumme riittävästi, sen sijaan että täyttäisimme nämä tarpeet tavanomaisesti tarpeettomilla lääkkeillä! Tärkeätä on myös ravita säännöllisesti mieltämme Jumalan sanan terveyttä edistävällä hengellisellä ravinnolla. Tämä voi johtaa Jumalalta saatavaan hengelliseen terveyteen ja siunauksiin.