Ruumiisi insinööritaidon ihme
KAUAN ennen ihmisen insinööritaidon ihmeiden ilmaantumista oli olemassa rakennelma, joka oli paljon parempi kuin mikään niistä. Tämä rakennelma on ihmisruumis.
Ruumiisi noin kuusisataa lihasta käyttävät polttoainetta kuten auton moottori, ja ne muuttavat tämän polttoaineen käyttökelpoiseksi energiaksi. Mutta ihmisruumis on paljon parempi kuin auto siinä mielessä, että se valmistaa oman polttoaineensa raaka-aineista, puhdistaa ja korjaa itse itsensä ja korvaa päivittäin miljoonia kuluneita soluja uusilla. Eivätköhän autonomistajat olisi haltioissaan, jos heidän autonsa pystyisivät samaan?
Rakennustekninen mestariteos
Paljon ennen kuin muinaisen Rooman insinöörit suunnittelivat Pantheonin kupolin, ihmisen kupolinmuotoinen kallo jo kattoi ihmisen pään. Ja vuosituhansia ennen kuin nuo roomalaiset insinöörit rakensivat kaaria tukemaan vesijohtojaan, jalan kaaret tukivat joustavasti ruumiin painoa, ja kaarimaiset kylkiluut muodostivat erittäin tehokkaan, joustavan kehikon, joka suojeli rintakehän sisällä olevia elimiä. Myös kauan ennen suurten kreikkalaisten ja egyptiläisten pylväiden keksimistä ihmistä kannattivat hänen omat pylväänsä, hänen jalkansa.
Luusi, joissa yhdistyvät lujuus ja joustavuus, ylittävät suuresti ihmisen keksimät rakennusaineet. Sääriluu voi kestää noin kolmekymmentä kertaa sen varassa olevan ihmisen painon. Rautakaan ei olisi lujempaa. Ja rauta olisi liian jäykkää vastaanottamaan ruumiin liikkeestä koituvat rasitukset ja aivan liian raskasta käytännöllisiä tarkoituksia varten.
Ihmisen luustoa ympäröivät kudokset, jotka eivät säröile, lohkeile eivätkä rapaudu niin kuin ihmisen käyttämät rakennusaineet, esimerkiksi puu, tiili, sementti, kipsi ja maali. Silmissäsi on silmäripset suojaavina varjostimina, kulmakarvat yläpuolella olevina räystäinä ja ikkunaluukut, jotka sulkeutuvat automaattisesti. Ruumiisi sisäelimiä ympäröi neste, joka toimii iskunvaimentimena. Kun eläin- ja kasvikunnan tuotteiden valmistamiseen erikoistuneet insinöörit jatkuvasti tutkivat ihmisruumista, he eivät tosiaankaan voi olla ihmettelemättä sen insinööritaidon ihmeellisyyttä.
Pumppuaminen, suodattaminen, verenkierto
Harkitsehan pumppua, josta ei kukaan ihmisinsinööri voisi tehdä koskaan täysin samanlaista jäljennöstä – sydäntä. Tämä pieni pumppu sykkii keskimäärin seitsemänkymmentä kertaa minuutissa, 40 miljoonaa kertaa vuodessa, ja sen läpi kulkee noin 6600 litraa nestettä päivässä, melkein 180000 tonnia normaalipituisen elämän aikana.
Kukaan teollisiin prosesseihin perehtynyt spesialisti ei pysty myöskään aikaansaamaan munuaisten kaltaista korkeapainesuodatinta. Munuaiset muodostuvat lähes kahdesta miljoonasta suodatinyksiköstä, jotka ovat täydellisiä ohuine suodatinkerroksineen, siivilöineen ja imukoneistoineen. Munuaiset voivat suodattaa päivittäin lähes 200 litraa nestettä, vaikka ne muodostuvat vain kahdesta osasesta, ja kumpikin on niin pieni, että se mahtuisi kämmeneesi.
Ajattele myös ruumiisi verenkiertoa. Sitä voidaan verrata kaupungin katu- ja rautatieverkostoon ja vesiväyliin, joiden kautta kaupunkilaiset saavat päivittäin tarvitsemansa elintarvikkeet ja muut elämälle välttämättömät ainekset. Kaupungissa on myös viemäriverkosto, puhtaanapito- ja jätteidenpolttolaitos. Samoin ihmisruumista palvelee verenkierto, joka huolehtii ravintoaineiden jakelusta ja jätteiden poistosta.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on monia kilometrejä teitä, joita pitkin kuljetetaan elintarvikkeet sen noin 200 miljoonalle asukkaalle. Kuitenkin yksistään ihmisruumiissa on noin 160000 km ”teitä” ja ”putkia” – valtimoita, laskimoita ja hiussuonia – jotka kuljettavat elämää ylläpitävää ravintoa noin 30000000000000 solulle! Ja kuinka kauan kestää ruumiin noin viiden verilitran tehdä täysi kierros tässä laajassa elimistössä? Niin hämmästyttävältä kuin se saattaakin kuulostaa, se kestää vain minuutin verran!
Ruumiin verenkierron ”teiden” liikenneongelmia valvotaan nerokkaasti ja täydellisesti. Veri voi esimerkiksi kulkea vain yhteen suuntaan. Tämä yksisuuntainen liike saavutetaan laskimoihimme rakennetuilla ihanteellisesti järjestetyillä läpillä, jotka tunnetaan tekniikan sanastossa ”takaiskuventtiileinä”. Sydän pumppuaa verta valtimoiden kautta suurella paineella hiussuoniin. Kun veri sitten palaa alaraajoista sydämeen hyvin pienellä paineella, jalkojen ja vatsan lihasten toiminta pakottaa sen nousemaan laskimoita pitkin ylöspäin. Näiden lihasten jännittyminen ja supistuminen pakottaa veren työntymään eteenpäin laskimoissa. Lihastoiminnan lisäksi ”takaiskuventtiilit” pitävät huolen virtaamisesta sydämeen päin.
Mutta miten huolehditaan siitä, että verta on tasainen määrä kaikkialla ruumiin verenkiertojärjestelmän tuhansien kilometrien matkalla? Missä tahansa putkistossa, jossa neste kiertää erityistä tarkoitusta varten, esimerkiksi sellaisessa, joka välittää kuumaa vettä rakennuksen kaikkiin lämpöpattereihin lämmitystä varten, tulee harkita, miten säätää kuhunkin patteriin virtaavan veden määrää. Täytyy asentaa säätö- tai kuristusventtiilit, jotta tasainen vedenjakelu varmistettaisiin kaikkialla järjestelmässä.
Niinpä myös veren tasainen virtaaminen kaikkialla ihmisruumiissa saavutetaan kudosten ja elinten hyvin pienten valtimoiden säätöventtiileillä. Nämä säätelevät veren määrän ja virtaamisen sekä lähellä sydäntä että etäällä siitä. Sen lisäksi, että nämä säätöventtiilit valvovat veren sopivaa virtaamista kuhunkin elimeen, ne avautuvat ja päästävät normaalia enemmän verta virtaamaan, jos tilapäiset olosuhteet niin vaativat. Me voimme tosiaan helposti nähdä ruumiissa vesirakennus- ja liikennetekniikan ihmeet hienoimmassa muodossaan.
Lämmön ja ympäristön vaikutuksen valvonta
Nykyajan insinöörit suunnittelevat rakennuksia, joissa säilyy miellyttävä lämpötila vuoden ympäri ulkoisista sääoloista huolimatta, olkoonpa sitten ulkona erittäin kuuma tai purevan kylmä. Ruumiisi ylittää kuitenkin huomattavasti ympäristön vaikutuksen taidokkaimman valvontajärjestelmän. Se säätelee lämpötilansa soveltamalla nerokkaasti termostaattista säätöä. Ympäröivän ilman lämpötilasta riippumatta ruumiin lämmön säätelijät pitävät kudokset 36,5°–37°C:n lämpöisenä.
Tiedämme, että talven kylmyydessä lämpöä saadaan polttamalla jotain polttoainetta. Kun polttoaine palaa, syntyy lämpöä hapettumisen kautta. Mutta entä ruumiisi? Miten lämpöä syntyy ruumiissasi, koska sisälläsi ei ole mitään ”tulia”?
Itse asiassa ruumis käyttää hyväkseen palamisilmiötä, ja lämpöä saadaan hapettumisesta. Ruumis valmistaa rypälesokeria, ja rypälesokerimolekyylit hajoavat kudoksissa, ja heti sen jälkeen energia vapautuu lämpönä. Tätä ruumiisi lämmöntuotantoa kutsutaan aineenvaihdunnaksi.
Oletko lisäksi havainnut, että kun olet alttiina kylmälle, lihaksesi jännittyvät? Lihasten toiminta on myös yksi elimistön tapa tuottaa lämpöä. Jos sinulle tulee tarpeeksi kylmä, alat väristä. Selittäessään lihasjännityksen ja värisemisen vaikutuksia tunnettu fysiologi professori Arthur C. Guyton huomauttaa kirjassa Textbook of Medical Physiology (Lääketieteellisen fysiologian oppikirja):
”Seurauksena oleva lihasten aineenvaihdunta lisää lämmöntuotannon määrää ja lisää usein ruumiin koko lämmöntuotantoa jopa 50 prosenttia jo ennen kuin värisemistä tapahtuu. Kun väriseminen alkaa, ruumiin lämmöntuotanto voi nousta jopa 200–400 prosenttia normaalia suuremmaksi.”
Yhtä hämmästyttävä kuin ruumiin lämpöä tuottava järjestelmä on sen jäähdytysjärjestelmä. Kun olemme lämpimässä, me hikoilemme. Haihduttaminen on ruumiin tapa poistaa lämpöä. Haihduttaminen on yksi nykyaikaisten jääkaappien pääperiaatteista. Veden haihtuminen saa aikaan jäähtymisen, koska vesi muuttuu höyryksi. Kuitenkin ihmeellinen ruumiisi käytti tätä tekniikkaa kauan ennen kuin ihmisinsinöörit alkoivat käyttää sitä.
Pitkälle kehittynyttä optiikkaa
Ihmisen silmän linssi on vielä eräs ihme. Tämän linssin kautta havaitaan monia erilaisia muotoja, minkä jälkeen ne heijastuvat verkkokalvolle. Silmän polttopiste on samanlainen kuin kameran optinen järjestelmä. Linssi mukautuu etäisyyteen muuttamalla muotoa. Mutta kun kameraa säädetään käsin, silmän linssi sen sijaan muuttaa automaattisesti paksuuttaan ja kaarevuuttaan säätääkseen polttopisteen erilaisia etäisyyksiä varten.
Ihmisen näköön liittyy toinenkin mielenkiintoinen ilmiö. Kun nimittäin esineen kuva siirtyy kuperan linssin läpi, sellaisen kuin meillä on silmässämme, siirtynyt kuva ilmestyy nurin päin eli ylösalaisin. Näin kuvat siirtyvät verkkokalvolle ja heti sen jälkeen aivoihin. Mutta aivomme automaattisesti tulkitsevat kuvan niin, ettei maailma näytä meistä olevan ylösalaisin vaan oikein päin. Se on jälleen esimerkki ruumiin taidokkaista toiminnoista.
Tällaisen ihmisruumissa esiintyvien insinööritaidon ihmeiden lyhyen tutkimisen tulisi saada ihminen havaitsemaan ihmisruumiin Suuren Luojan viisaus. Se saa vilpitönsydämisen, älykkään ihmisen sanomaan Jumalalle kuten Raamatun psalmista sanoi kauan sitten: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti.” – Ps. 139:14.