Anteliaisuus joka ilmenee ihmisen luomisessa

LUOJA on osoittanut olevansa ihmiskuntaa kohtaan antelias. (Jaak. 1:5) Miten tulvillaan maa onkaan ruokaa ja juomaa ihmisen ylläpitämiseksi! Miten loputtoman erilaisia hedelmiä, kasviksia ja viljalajeja samoin kuin kaloja, maaeläimiä ja siipikarjaa tämä maa sisältääkään! Miten ylenpalttisen kauniita ovatkaan kukat ja linnut samoin kuin muut elolliset, puhumattakaan kauniista joista, järvistä, vuorista, pilvistä ja auringonlaskuista. Jehova ei varmastikaan ole ollut niukkakätinen antaessaan lahjoja onnellisen ihmiselämän hyväksi.

Tapa, jolla Luoja teki ihmisen, ei myöskään osoita minkäänlaista kitsautta. Hän ei toiminut tavoitteenaan suurin mahdollinen säästävaisyys, niin että hän olisi antanut vain kaikkein välttämättömimmän, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen elossa ja nauttiakseen elämästä. Vaikka ihminen on Raamatun mukaan rappeutunut lähes 6000 vuoden ajan, ihmisruumiissa on yhä todisteita sen Tekijän anteliaisuudesta. Siitä saakka kun ihminen tuli epätäydelliseksi, tämä runsaus on toiminut varmuusvarana, kuten huomattavat fysiologit ovat todenneet. Tarkastelkaamme joitakin esimerkkejä.

Parilliset elimet

Ensinnäkin Luoja on pannut elimistöön monia elimiä kaksittain. Ihmisellä on esimerkiksi kaksi keuhkoa. Nämä varaavat kaiken hapen, jonka ihminen tarvitsee ei vain normaalisti vaan myös hätätilanteissa. Koska niitä on kaksi, kirurgit voivat typettää tai poistaa niistä toisen silloin, kun se on välttämätöntä, ja ihminen kykenee silti hengittämään edelleen, vaikkakaan hän ei ole enää yhtä hyvin varustautunut hätätilanteita varten. Tämä seikka muuten osoittaa, miksi ihmisellä on kaksi keuhkoa, vaikka hän kykenee tulemaan toimeen yhdelläkin.

Meidät on myös anteliaasti varustettu kahdella munuaisella. Munuaistemme työmäärä on valtava, ja fysiologit kuvailevat niiden rakennetta samalla kertaa suurenmoiseksi ja hienonhienoksi. Munuaisputket, joita on yhteensä yli 140 kilometriä, eivät ainoastaan puhdista verta suodattamalla ja säilytä sen sisältämien aineiden pitoisuuksia vakioina, vaan ne pitävät myös ruumiin nestetasapainon juuri oikeana. Munuaisten varsinaisen työn suorittavat pienen pienet nefronit, joita on yhdessä munuaisessa yli miljoona. Vaikka 90 prosenttia niistä ei kykenisi enää toimimaan, loput 10 prosenttia voisivat silti pitää ihmisen terveenä. Tästä näemme, että munuaisten varmuusmarginaali on kymmenkertainen.

Entä sitten lisämunuaiset, jotka sijaitsevat kummankin munuaisen päällä? Jos molemmat lisämunuaiset poistetaan, kuolema seuraa 8–36 tunnin kuluessa, mikä riippuu ihmisen yleiskunnosta. Mutta vaikka vain kymmenesosa lisämunuaiskudosta jää jäljelle, ihminen pystyy elämään edelleen.

Tämä varmuusvara pitää paikkansa myös naisen munasarjoista. Ei ainoastaan yksi jäljelle jäävä munasarja vaan jopa munasarjan osa voi tehdä hänet kykeneväksi hedelmöitymään. Sama tilanne vallitsee tietyssä määrin miehellä, sillä yksi kives riittää tekemään miehen isäksi.

Myös aistinelimiä on anteliaasti lahjoitettu pareittain. Ihminen voi kuulla aivan hyvin ilman ulkokorvaa. Hän voi kuulla myös pelkästään yhdellä korvalla, vaikka hän onkin silloin aistiviallinen siinä mielessä, että hän ei pysty havaitsemaan suuntaa, josta ääni tulee. Monilla ihmisillä on vain yksi silmä, ja kuitenkin he tulevat toimeen. Aistiviallisuus ilmenee heissä kuitenkin siten, että heidän näkökenttänsä laajuus on vain noin 120 astetta 180 asteen sijasta ja heiltä puuttuu syvyysnäkö. Meillä on myös kaksi sierainta, jotka eivät vain ota sisään elintärkeätä ilmaa, vaan ovat myös hajuaistin sijaintipaikka. Vaikka toinen sierain on tukkeutunut, ei hajuaisti eikä keuhkojen ilman saanti kärsi siitä kovinkaan paljon.

Elimen osittainen poistaminen

Anteliaisuus, jota ilmaisten Jumala loi ihmisen, ilmenee myös siitä, että sangen monista parittomista elimistämme voidaan osa poistaa, ja ruumis pystyy silti toimimaan verrattain hyvin. Ihmisillä on melkoisen suuri mahalaukku, jonka jotkut venyttävät pituudeltaan kaksinkertaiseksi ylensyömisellä. (Siinäkin on varmuusvaraa!) Kun jokin menee mahalaukussa vikaan, suuri osa siitä voidaan poistaa, ja ihminen voi silti elää kypsään vanhuuteen. Elämä on itse asiassa mahdollista, vaikka koko mahalaukku poistettaisiin, koska ohutsuoli pystyy korvaamaan sen.

Sitten on maksa. Miten hämmästyttävän määrän erilaisia tehtäviä se suorittaakaan – yli 500 tehtävää! Syystä sitä on nimitetty elimistön ahkerimmaksi ja monipuolisimmaksi elimeksi. Ja ihmiset pystyvät silti elämään sangen normaalia elämää, vaikka vain 15 prosenttia maksan soluista toimii. Joidenkuiden ihmisten maksasta on poistettu 80 prosenttia, ja jäljelle jäänyt osa pitää silti huolta kaikista maksan tehtävistä.

Haima on toinen elin, joka todistaa Luojan anteliaisuudesta. Se valmistaa elimistölle ruoansulatusentsyymejä sekä insuliinia ns. Langerhansin saarekkeissa. Jos haima poistetaan kokonaan, seurauksena on äärimmäisen vaikea sokeritauti ja muita vakavia häiriöitä. Mutta neljä viidesosaa siitä voidaan poistaa, ja jäljelle jäävä yksi viidesosa pystyy valmistamaan kaiken elimistön tarvitseman insuliinin. Seuraukset ovat samaten hyvin vakavat, jos koko kilpirauhanen poistetaan. Mutta ruumis voi hyvin tulla toimeen vain sen kuudesosalla.

Huomaa myös suolisto. On mahdollista poistaa yli kolme metriä ohutsuolta, ilman että syntyy mitään vaarallisia haittavaikutuksia. Usein on myös poistettu suurin osa paksusuolta, ilman että on kehittynyt vakavia pulmia.

Luojan anteliaisuus ilmenee tavasta, jolla ruumis on tehty parantumaan vammoista. Ottakaamme esimerkiksi tapaus, jossa osa ohutsuolta on poistettu ja kirurgi on ommellut päät yhteen. Suolisto erittää heti ”muovimaista” ainetta, joka noin neljässä tunnissa vahvistaa suolen seinämät tiiviiksi liitoskohdasta. Eräs huomattava fysiologi ei syyttä puhunut innostuneesti ”elimistön viisaudesta”.

Sydän ja veri

Sydämellä on tietty normaali lyöntitaajuutensa, jolla se työntää riittävästi verta kiertämään elimistössä rauhalliseen ja kohtalaiseen tahtiin. Mutta kun syntyy hätätilanne, sydän reagoi, sillä sekin on rakennettu runsaskätisesti. Se ei ainoastaan lisää lyöntinopeuttaan tarvittaessa 100 prosenttia tai enemmän, vaan se myös kohottaa kullakin lyönnillä verenkiertoon lähettämänsä verimäärän tilavuutta. Valtimoiden verenpaine kasvaa noin 30–40 prosenttia, ja sen seurauksena veri virtaa hyvin nopeasti hiussuoniin ravitsemaan ruumiin soluja, jotka tarvitsevat kipeästi lisäravintoa. Niinpä kun lihas työskentelee ankarasti, toimivien hiussuonten määrä on monin verroin suurempi kuin lihaksen levätessä.

Ja sitten itse veri: Jokaisen päivän jokaisen tunnin jokaisen minuutin jokaisena sekuntina vuodesta toiseen ”kahdeksan miljoonaa verisolua kuolee . . . ja ne korvataan uusilla soluilla, joita valmistuu luuytimessä, imusolmukkeissa ja risojen, pernan, kateenkorvan ja suoliston imukudoksissa”. (The Body, Life Science Library) Jokainen kuutiomillimetri verta sisältää viisi miljoonaa punasolua. Mutta tämä pitää paikkansa vain keskimääräisissä korkeuksissa. Kun ihminen nousee paljon korkeammalle, jolloin ilmassa on huomattavasti vähemmän happea, elimistö kykenee lisäämään punasolujen valmistusta 50 prosenttia tai enemmänkin. Näin ruumiin kudokset saavat yhä riittävästi happea, vaikka yksityiset punasolut kuljettavatkin kerralla vähemmän happea.

Veren sokeripitoisuus on myös erittäin tärkeä elämää ylläpitävä tekijä. Jos se on liian korkea, se saattaa merkitä sokeritautia, kuten monet tietävät. Viime aikoina on julkaistu runsaasti aineistoa myös veren kroonisesta sokerivajauksesta aiheutuvan hypoglykemian vahingollisuudesta. Normaaliolosuhteissa veren sokeripitoisuus saattaa kuitenkin laskea jopa 50 prosenttia, ennen kuin ”vajauskynnys” saavutetaan.

Se, että ihmisruumis on tehty anteliaasti, käy ilmi myös verenvuodon yhteydessä, kun esimerkiksi onnettomuuden tai leikkauksen aiheuttama verenhukka on suuri. Elimistö reagoi pyrkimällä monin tavoin korvaamaan menetetyn veren. Verenpaine voi laskea väliaikaisesti 30–40 prosenttia, ennen kuin se saavuttaa kriittisen tason, ja lyhyessä ajassa se voi palautua normaaliksi. Koneisto, joka toimii verenhukan korvaamiseksi, on hyvin monimutkainen. Esimerkiksi perna auttaa korjaamaan tilannetta, sillä se sisältää suuren varaston verta. Supistumalla noin neljännekseen varsinaisesta koostaan se tyhjentää verisäiliönsä verenkiertoon. Myös sympaattinen hermosto reagoi supistamalla verisuonien läpimittaa, jotta verenpaine säilyisi riittävänä vähentyneestä verimäärästä huolimatta.

Ihmiseen rakennettu sisäinen varmuustekijä havaitaan myös siinä, että sydän ja aivot saavat osakseen ensisijaisen huolenpidon. Niinpä kun tarvitaan enemmän verta kuin haimasta riittää, lihaksiin ja ihoon johtavat verisuonet vetäytyvät kokoon, kun taas sydämeen ja aivoihin johtavat verisuonet eivät supistu, sillä jos sydän ja aivot eivät saa normaalisti tarvitsemaansa verimäärää, seurauksena voi olla korjaamatonta vahinkoa. Kun ihmisen verenhukka on suuri, hänellä on myös kova jano, sillä ruumis käyttää siinä olevaa vettä nesteen varaamiseksi verisuoniin, jotta veren tilavuus voisi pysyä ennallaan.

Luojan anteliaisuus nähdään jopa siinä koneistossa, joka supistaa verisuonia tämänkaltaisissa hätätapauksissa. Normaaleissa olosuhteissa reaktion panee alulle ytimenjatkos eli aivojen selkärankaa lähinnä oleva osa. Mutta jos se vahingoittuu, silloin selkäytimessä olevat vasomotoriset keskukset ottavat sen tehtävän. Elleivät nekään toimi kunnolla, elimistön muut voimat astuvat niiden sijaan; viimeisenä keinona jopa verisuonet itse supistuvat ilman ulkoapäin tulevaa kiihoketta ja mukauttavat kokonsa niissä olevaan verimäärään säilyttääkseen verenpaineen riittävänä.

Muita esimerkkejä

Tarkastelehan ruumiin ruoanvarastoimiskykyä. Jotkut ihmiset voivat paastota itse asiassa viikkokausia. Tietenkin aika, jonka ihminen tulee toimeen ilman ruokaa, riippuu jossakin määrin hänen koostaan ja erityisesti hänen ruumiinsa rasvamäärästä.

Ihminen voi samaten elää jonkin aikaa ilman vettä, mutta ei läheskään yhtä kauan kuin ilman ruokaa. Yksi syy on se, että ruumis luovuttaa jatkuvasti vettä hikoilun ja hengityksen sekä munuaisten kautta, vaikka hän ei joisikaan vettä. Vaikka elimistöstä onkin kaksi kolmasosaa tai enemmän vettä, jo 10 prosentin vesivajaus on vakava asia ja 20–22 prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Sen tähden Jumala järjesti viisaasti siten, että maapallolla, jonka oli määrä olla ihmisen koti, on runsaasti vettä, niin että harvojen ihmisten on koskaan täytynyt olla pitkään ilman vettä.

Ruumiimme on rakennettu siten, että varmuusmarginaali on verrattain suuri, kun on kysymys elämisestä jonkin aikaa ilman ruokaa ja vettä. Mutta aika, jonka ruumis tulee toimeen ilman ilmaa, happea, on äärimmäisen lyhyt. Kahdeksan minuuttia kestänyt hapenpuute riittää aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa, jopa kuoleman. Jos sinun täytyisi joskus auttaa tajutonta ihmistä, varmistaudu siitä, että uhri pystyy hengittämään esteettä.

Tarkastelehan lopuksi ihmisen lihaksiston ja luuston tarjoamaa esimerkkiä: Lihakset pystyvät venymään hyvin vähän pituussuunnassa, eikä niiden itse asiassa tarvitsekaan, koska niiden päät ovat kiinni luissa. Mutta ihmisen luomisessa ilmenevä anteliaisuus on selvästi havaittavissa luiden ja rustojen rakenteessa. Kun ne ovat terveet, niiden lujuus ylittää runsaasti niiden normaalin tarpeen.

Luoja on todella anteliaasti lahjoittanut ruumiillemme sen eri elimet ja toimintajärjestelmät. Hän ei ole tyytynyt antamaan pelkästään vähintä mahdollista. Hänen tunnuksenaan on ikään kuin ollut ylenpalttisuus eikä säästeliäisyys. Tämä on sitäkin merkittävämpää, kun otamme huomioon sen, että jos täydellinen ihminen ei olisi tehnyt syntiä, hän olisi tarvinnut paljon vähemmän kaikkia Luojan ihmiselimistöön rakentamia turvajärjestelmiä. Eikö näiden seikkojen pitäisi herättää meissä kiitollisuutta Luojaamme kohtaan samoin kuin kasvattaa meissä tervettä kunnioitusta ruumistamme kohtaan? Varmasti pitäisi!

Pidä hyvää huolta ruumiistasi. Se koituu terveydeksesi. Hätätilanteessa sen varmuusvarat saattavat hyvinkin merkitä eroa sairauden ja terveyden tai jopa elämän ja kuoleman välillä.