Arvostatko elämääsi?

Onko mitään järkeä vaarantaa henkensä antautumalla tarpeettomaan vaaraan? Miksi pitäisi olla varovainen?

ELÄMÄ on mitä kallisarvoisin omaisuus. Sen välityksellä voimme nauttia paljosta. Ilman sitä emme voi nauttia mistään.

Elämään liittyy tosin vaikeuksia. Mutta siitä huolimatta jokainen tervejärkinen ihminen haluaa elää. Hän pitää elämää kuolemaa parempana.

Yhä useampien ihmisten haavekuvat ovat kuitenkin haihtuneet sen suhteen, miten asiat maailmassa sujuvat. Henkilökohtaisten ongelmien lisäksi he näkevät kasautuvia vaikeuksia lähes kaikkialla, minne he katsovat: sotia, huimaavasti lisääntyvää rikollisuutta, inflaatiota, rotujen välistä jännitystä, köyhyyttä, nälkää. Tällä kaikella on masentava vaikutus. Monet etsivät pakotietä.

Jotkut löytävät tämän pakotien toimista, joista he tuntevat saavansa ’huvia’. He tavoittelevat jännittäviä elämyksiä saadakseen vastapainoa ikävälle maailmalle, missä he elävät. Tämä pitää paikkansa varsinkin monista nuorista ihmisistä. Yhä useammat heistä ajattelevat, että elämisen ainoa kannattava tavoite on ’syödä, juoda ja iloita’.

Jännitystä etsiessään jotkut menevät niin pitkälle, että osallistuvat itsemurhaleikkeihin. Yhdessä sellaisessa leikissä kaksi autoa ajaa kovaa vauhtia suoraan kohti toisiaan. Se joka väistää ensimmäisenä on pelkuri. Toiset pelaavat ’venäläistä rulettia’, jossa revolverin yhteen patruunapesään työnnetään patruuna, sen jälkeen rumpua pyöräytetään ja vedetään liipaisimesta. Olet luultavasti nähnyt sanomalehdissä selostuksia tällaisten ’leikkien’ aiheuttamista loukkaantumisista ja kuolemantapauksista.

Useimmat haluavat elämän olevan kiinnostavampaa. Mutta onko vakava vamma tai kuolema tapa parantaa tilannetta? Miten vähäistä elämästä nauttiminen on saattanutkin olla aikaisemmin, se on oleva vielä vähäisempää vakavan loukkaantumisen jälkeen ja olematonta kuoleman jälkeen. Kuolemassa ”ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta”, kuten Raamattu osoittaa. Jumalan sana lisää: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” – Saarn. 9:5, 10.

Autolla ajo

Harvat ihmiset tietenkin leikkivät venäläistä rulettia tai autolla ajamista kohti toista. Mutta monien normaali ajotapa muistuttaa hälyttävästi jälkimmäistä. Tilastot osoittavat, että kaksi suurta loukkaantumisten ja kuolemantapausten syytä auto-onnettomuuksissa on: 1) nopeusrajoituksen ylittäminen ja 2) piittaamaton ajaminen. Pääasiassa näistä syistä yksistään Yhdysvalloissa saa yli 50000 vuosittain surmansa auto-onnettomuuksissa ja useat miljoonat loukkaantuvat.

Mitä on sitten sanottava nuorten ajotavoista? Julkaisu Attitudes and Platitudes toteaa: ”Nuorista ajajista tehdyt muistiinmerkinnät näyttävät erityisen huonoilta. Nuorten ajajien maineen saa näyttämään pahemmalta se, että heitä on jatkuvasti osallisena useammissa kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa kuin lievemmissä onnettomuuksissa.” Time-lehti kertoo: ”Liikenneonnettomuudet ovat 16–24-vuotiaiden nuorten miesten huomattavin kuolinsyy. Vaikka kaikista rekisteröidyistä ajajista vain kahdeksasosa on nuoria miehiä, he ovat vastuussa kolmanneksesta kaikista kuolemaan johtavista onnettomuuksista.” Tämän vuoksi nuorten ajajien vakuutusmaksut ovat Yhdysvalloissa paljon korkeammat kuin muiden.

Nuoret haluavat yleensä kuulla totuuden asioista. Totuus on, että nuoria autonajajia kuolee epidemianomaisesti. Yhdysvalloissa saa vuosittain useampi nuori ajaja surmansa auto-onnettomuuksissa kuin miehiä kuolee Vietnamin sodassa!

Tutkija tri Stanley Schuman sanoi: ”Miespuolisista nuorista ajajista on vaarallisin se, joka on autossaan yksin, koska hän yksinään uskaltaa vaarantaa hämmästyttävän paljon.” On todettu, että nuoret miesajajat käyttävät autoa usein ’purkautumisvälineenä’ saadakseen huojennusta johonkin koulu-, koti- tai työongelmaan.

Mutta ratkaiseeko lisäpulmien aiheuttaminen muita pulmia? Ja lisäpulmia juuri niiden kasvava joukko saa aikaan, jotka etsivät jännitystä tai yrittävät voittaa turhautumiaan autoa ajamalla. Entistä useammat heistä joutuvat onnettomuuksiin, jotka johtavat raajarikkoisuuteen ja kuolemaan. Kuinka monista jännittävistä elämyksistä voi invalidi tai kuollut nauttia?

Huumausaineiden käyttö

Tapa käyttää huumausaineita ’huvin’ vuoksi ja todellisuuden pakoilemiseksi leviää yhä laajemmalle. Mutta täyttääkö se todella tarkoituksensa?

Aluksi voi näyttää siltä. Mutta ennemmin tai myöhemmin ’huvi’ vaimenee, ja todellisuus on tullut paljon vaikeammaksi. Nämä seuraukset ovat vääjäämättömiä, niitä ei voi välttää. Jos elämässä ennen huumausaineiden käyttöä oli vähän jännittäviä elämyksiä ja elämästä selviytyminen oli vaikeaa, niin huumausaineisiin mieltymisen jälkeen elämässä on vielä vähemmän jännityksen hetkiä ja se tulee paljon vaikeammaksi.

Tämä on totta monin tavoin. Huumausaineiden orja toteaa ensinnäkin terveytensä huonontuvan. Hän kykenee nauttimaan vähän sellaisista yksinkertaisista iloista kuin syöminen ja juominen, jotka kohtuullisina voivat olla mielihyvän aihe. Monet huumausaineiden orjat varastavat, petkuttavat ja valehtelevat saadakseen rahaa kalliin tapansa kustantamiseen. He saattavat jopa vahingoittaa tai tappaa ihmisiä ryöstäessään heitä. He elävät alituisessa poliisin pelossa. Ja kasvavat joukot päätyvät tuskalliseen kuolemaan. New York Times kertoi viime vuonna: ”Vuonna 1966 New Yorkissa kuoli 33 teini-ikäistä nautittuaan heroiinia. Viime vuonna luku kohosi 72:een. Mutta kolmessa kuukaudessa – kesä-, heinä- ja elokuussa – tänä vuonna kuoli 71.”

Kysy keneltä tahansa pitkäaikaiselta huumausaineiden orjalta, onko huumausaineiden nauttiminen tehnyt hänen elämänsä miellyttävämmäksi. Mikäli hän vastaa totuudenmukaisesti, hän myöntää ettei ole. Kuinka voisikaan olla toisin? Lisäävätkö lain rikkominen, varastaminen, vankilatuomiot, murtunut terveys ja ahdistus jonkun elämänonnea? Onko järkevää paeta todellisuutta käyttämällä huumausaineita, kun todellisuus siten tulee vain paljon huonommaksi?

Urheilu

Sana ”urheilu” merkitsee erään sanakirjan mukaan ”huvitusta; virkistystä; miellyttävää ajanvietettä”. Mutta pitäisitkö toimintoja, joihin liittyy raajarikoksi tekemistä ja tappamista, miellyttävänä virkistyksenä? Joihinkin ”urheilulajeihin” sisältyy nimenomaan sellaista elämän arvon halveksuntaa.

Nyrkkeily tai ammattinyrkkeily osoittaa halveksuntaa elämän lahjaa kohtaan. Siinä on tarkoituksena vahingoittaa, saattaa vastustaja tainnoksiin. Vaikka se voi nuorista tuntua tieltä maineeseen ja onneen huolimatta saaduista tai aiheutetuista vammoista, kysy itseltäsi: kuinka monien niistä tuhansista, jotka vuosien aikana ovat olleet nyrkkeilijöitä, voin sanoa saavuttaneen kuuluisuutta ja onnea? Hyvin harvojen. Mutta niitä, jotka on lyöty tainnoksiin ja jotka ovat saaneet henkisiä sekä fyysisiä vammoja, on monia. Jotkut ovat suorastaan kuolleet nyrkkeilykehässä saamiinsa iskuihin.

Tämän ”urheilun” ei voida mitenkään katsoa osoittavan kunnioitusta elämää kohtaan. Jeesus Kristus sanoi: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” (Luuk. 6:31) Haluatko jonkun mukiloivan sinua nyrkeillään kunnes olet tajuton? Pitäisikö sinun niin muodoin mukiloida jotakuta toista, jos arvostat elämän lahjaa?

Monet pitävät painia ”vaarattomana” urheiluna. Tarkoituksena on kuitenkin aiheuttaa ruumiillista vahinkoa toiselle tai saada siltä näyttämään. Usein se johtaakin vammoihin. Englannissa eräs kuuluisa painija, joka hiljattain lopetti painimisen tultuaan Jehovan todistajaksi, myönsi tämän sanoessaan: ”En voi jatkaa ihmisten vahingoittamista. Se on väärin. Tiedän, että suuri osa siitä on näyttelemistä, mutta toisinaan me saamme vammoja. Välistä minä vahingoitin ihmisiä. Sen sijaan minun pitäisi osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä.”

Erittäin vaarallista

Vielä vaarallisempia elämälle ja ruumiinjäsenille ovat eräät muut ”urheiluksi” nimitetyt toiminnat.

Yksi niistä on kilpa-autoilu. Ajoneuvot kiihdytetään korkeimpiin mahdollisiin nopeuksiin. Mutta onnettomuuksia sattuu säännöllisesti, kun ajoneuvojen hallinta menetetään, ja ajajista tulee rampoja tai vainajia. Eräänä vuonna sai Italian Grand Prix -ajoissa kuuluisa kansainvälinen kilpa-autoilija surmansa, kun hänen kilpa-autonsa suistui radalta. Mutta ei siinä kaikki. Hänen autonsa syöksyi katsojien joukkoon, ja heistä viisitoista kuoli ja vielä muita loukkaantui. Eräs kilpa-auto, joka syöksyi yleisön joukkoon Le Mansissa Ranskassa, surmasi 85 ihmistä!

Vuoristokiipeily on monien suosima ”urheilu”. Vuoristokiipeilyllä emme tarkoita patikointia turvallisilla poluilla, jota miljoonat ihmiset kautta maailman harrastavat. Tarkoitamme sitä lajia, missä tarvitaan köysiä, hakoja ja muita erikoisvälineitä, missä kavutaan vuorten seinämillä ja jäisillä huipuilla. Eräs murhenäytelmä Mount McKinleyllä, Pohjois-Amerikan korkeimmalla vuorenhuipulla, vaati kahdentoista kiipeilijän joukkueesta seitsemän hengen. Onnettomuuden jälkeen eräs asiantuntija sanoi: ”On hämmästyttävää, etteivät useammat ihmiset ole saaneet surmaansa McKinleyllä, kun ajatellaan, että 400 kuolee Alpeilla joka kesä.”

Lisäksi jotkut palaavat vuoristokiipeilystä sormet tai varpaat paleltuneina, ja ne on amputoitava. Tai he saattavat joutua vuoteen omaksi viikoiksi, jopa kuukausiksi ja kenties jäädä pysyvästi raajarikoiksi, kun he putoavat ja heidän jäsenensä murtuvat. Näinkö elämästä nauttimista voidaan lisätä? Kun otetaan huomioon alituinen vakavan loukkaantumisen tai kuoleman uhka, sanoisitko tämän ”urheilun” osoittavan asianmukaista elämän lahjan kunnioittamista? Eikö olisi parempi pysyä turvallisilla poluilla ja nauttia Jumalan luomista majesteettisista vuorista vuodesta vuoteen?

Kymmenet tuhannet osallistuvat laskuvarjourheiluun. He hyppäävät korkealta ilmasta lentokoneesta, putoavat vapaasti jonkin aikaa yli 150 kilometrin tuntinopeudella ja vetävät sitten laskuvarjonsa laukaisinnuorasta. Eräässä hypyssä pudotettiin kahdeksantoista laskuvarjohyppääjää 6000 metrin korkeudelta. He putosivat vapaasti suoraan alaspäin 200 kilometrin tuntivauhtia 1200 metrin korkeudessa olevaan pilvipeitteeseen. Pilvipeitteen läpäistyään he havaitsivat kauhukseen, että heidät oli päästetty pois väärässä paikassa. He eivät olleetkaan laskeutumiskentän yläpuolella vaan Erie-järven vaarallisten aaltojen yläpuolella. Kuusitoista kahdeksastatoista hukkui. Toinen pelastuneista sanoi: ”En hyppää enää uudelleen.”

Ota huomioon toiset

Tarpeettomiin vaaroihin antauduttaessa jätetään usein huomioon ottamatta se, ettei vain osallistuja saata loukkaantua. Monta kertaa juuri toiset loukkaantuvat tai saavat surmansa, ja heidän joukossaan saattaa olla ihmisiä, jotka arvostavat elämäänsä suuresti. Entä mitä on sanottava tuskasta, joka tulee loukkaantuneiden tai surmansa saaneiden sukulaisille tai rakkaille, kun antaudutaan tarpeettomiin vaaroihin? Mitä he tekevät? Heidänkin elämänsä saattaa raunioitua suuressa määrin.

Sinä et ehkä tarpeettomasti vaaranna henkeäsi. Saatat korkeasti kunnioittaa sen arvoa. Mutta puhuaksemme eräästä tähän liittyvästä asiasta, mitä mieltä olet kepposista? Jotkut tekevät niitä usein saadakseen ’huvia’. Ajatteletko, että kepposten tekijä ottaa toisten hyvinvoinnin huomioon?

Onko esimerkiksi mielestäsi hienotunteista toista kohtaan vetää tuoli pois hänen altaan juuri ennen kuin hän istuutuu? Tosin se saa usein aikaan naurua. Mutta se on myös johtanut pysyvään vammaan. Jos se tehtäisiin sinulle ja toiset nauraisivat sinua, kun sinulla olisi kipuja ja olisit tukalassa tilanteessa, pitäisitkö sitä huvittavana? Kuinka paljon paremman tunnelman luovatkaan ne, jotka ystävällisesti panevat tuolin jonkun alle, kun hän istuutuu, esimerkiksi ruokapöytään!

Jotkut eivät ehkä pidä minään jonkun pään painamista alaspäin tämän juodessa vettä juomasuihkusta. Mutta se on aiheuttanut vaurioita suulle ja hampaille. Eikö sen sijaan tuottaisi enemmän iloa kaikille pitää toiselle hanaa avoinna? Vielä jotkut pitävät leikkinä toisten pelottelemista. Mutta sen lopputuloksena on joillekin uhreille aiheutettu sydänhalvaus.

Kun joku leikkii kepposilla, joiden seurauksena toiset joutuvat hämilleen, loukkaantuvat ja kenties menettävät henkensä, hän ei todellakaan ota huomioon heidän hyvinvointiaan. Raamattu sanookin: ”Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ’Leikillähän minä sen tein’.” Kukaan, joka pitää arvossa Jumalan katsantokantaa, ei halua tulla luokitelluksi ”mielettömäksi”. – Sananl. 26:18, 19.

Mitä epäviisainta nykyään

Erikoisesti nykyään on mitä epäviisainta vaarantaa omaa tai toisen henkeä tarpeettomasti. Miksi se on nykyään epäviisaampaa kuin koskaan? Koska Jumalan henkeytetty profeetallinen sana osoittaa selvästi meidän lähestyvän tämän jumalattoman asiainjärjestelmän loppua. Jumalan suoranainen teko saattaa sen loppuunsa pian. (Sef. 3:8) Sen jälkeen hän saattaa voimaan täysin uuden järjestyksen, joka on vapaa nykyisistä huolestuttavista olosuhteista. – 2. Piet. 3:10–13.

Jehova Jumala varaa myös hallituksen uutta järjestystään varten, yhden hallituksen, joka hallitsee taivaasta käsin. Tuo hallitus todellakin huolehtii maan ihmisistä. Se toimii kaikkien alamaistensa iankaikkiseksi hyväksi ja varaa etuja, joita mikään ihmishallitus ei voi tarjota – terveyttä, onnea, mielenkiintoista ja tuottoisaa työtä, sodan ja rotujen välisen jännityksen loppumisen, köyhyyden, nälän ja jopa kuolemankin loppumisen. Tätä hallitusta eli valtakuntaa Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan. – Matt. 6:9, 10.

Tämän tähden ihminen, joka haluaa elää Jumalan tulevassa uudessa järjestyksessä, ei vaaranna henkeään tekemällä jotain vain ’huvin’ tai jännityselämysten vuoksi. Hän arvostaa sitä, että hänen tarvitsee palvella Jumalaa saadakseen ikuisen elämän palkinnon. ”Joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:17) Hän käsittää, ettei hän voi palvella Jumalaa kovin hyvin, jos hän on raajarikko. Eikä hän voi palvella Jumalaa lainkaan, jos hän saa surmansa jossakin turhassa toiminnassa.

Arvostatko elämääsi? Haluatko ikuista elämää, kun paratiisi on ennallistettu maan päälle? Jos haluat, niin sinun tulee ymmärtää, että Elämänantajan, ikuisen elämän Antajan, Jehova Jumalan, pitäisi ensimmäisenä saada vaatia terveyttäsi ja elämääsi. (Apt. 17:24, 25; Room. 6:23) Arvosta niin muodoin elämääsi. Varjele sitä parhaan kykysi mukaan. Ymmärrä, että Jumala pitää sinua tilivelvollisena siitä, kuinka käytät elämän kallisarvoista lahjaa.

[Kuva s. 4]

Osoittaako tämänkaltainen uskaltaminen kunnioitusta toisten elämää kohtaan?

[Kuva s. 5]

Tekeekö huumausaineiden käyttö elämän jännittävämmäksi – vai vaikeammaksi?

[Kuva s. 6]

Yksi lyönti voi iskeä sinut tajuttomaksi – tai tappaa sinut. Onko tämä kristillistä?

[Kuva s. 7]

Kahdeksastatoista jännitystä etsineestä laskuvarjohyppääjästä, jotka putosivat veteen, hukkui kuusitoista

[Kuva s. 8]

Onko tällaista koskaan sattunut sinulle? Piditkö sitä lystikkäänä? Olisiko se voinut aiheuttaa loukkaantumisen?