Pelkääkö lääkärisi sinua?
Herätkää!-lehden Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajalta
KUINKA usein potilaat ovatkaan ilmaisseet pelkonsa tai huolestuneisuutensa lääkärin vastaanotolle menemisestä! Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanne voi olla päinvastainen.
Yhdysvaltain senaatin eräs alivaliokunta sai hiljattain valmiiksi kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen, joka käsitteli lääkäreiden käyttämien väärien hoitotapojen aiheuttamaa ongelmaa Yhdysvalloissa. Medical Tribune -lehden vuoden 1969 joulukuun 1. päivän numeron mukaan raportissa sanottiin: ”Vääristä hoitotavoista aiheutuneiden oikeusjuttujen lisääntyvä määrä pakottaa lääkärit harjoittamaan, kuten he sanovat, ’puolustavaa lääketiedettä’ ja pitämään jokaista potilasta mahdollisena kanteen nostajana väärästä hoitotavasta.”
Oikeusjuttujen pelosta liian varovaiset lääkärit määräävät ylenmäärin taudinmäärityskokeita tai he välttävät tarvittavaa koetta, koska siihen liittyy vaara. Tämä vaikuttaa näin ollen usein potilaan hoitoon ja kustannuksiin.
American Medical News -lehti esitti, että ”korkeammat tuomiot ja korvausvaatimukset lisäävät lääkäreiden vakuutusmaksukuluja, jotka sälytetään edelleen potilaille, sairausvakuutusyhtiöille ja liittovaltion terveydenhuolto-ohjelmiin korkeampien lääkärinpalkkioiden muodossa”. Senaatin alivaliokunnan mukaan liittovaltion osa näyttää uhkaavalta.
Kanteiden määrä lisääntyy
Ensimmäinen ilmoitettu kanne väärästä lääketieteellisestä hoitotavasta Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1794. Väärästä hoitotavasta aiheutuneet oikeusjutut eivät siis ole uusia, mutta niiden määrä lisääntyy nopeasti. Ilmoitusten mukaan kanteet väärästä hoitotavasta lisääntyivät tuhat prosenttia vuosien 1930–1940 välisenä aikana! Kasvu on jatkuvasti ollut huimaavaa.
Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti Journal of the American Medical Association sanoi vuoden 1958 toukokuun 10. päivän numerossaan, että joka seitsemättä liiton elossa olevaa jäsentä vastaan oli nostettu kanne jolloinkin heidän uransa aikana. Suunnilleen samoihin aikoihin ilmoitettiin, että New Yorkissa ja Washingtonissa (D.C.) yksi jokaisesta viidestä lääkäristä oli haastettu oikeuteen väärästä hoitotavasta ja että Kaliforniassa määrä oli yksi jokaisesta neljästä lääkäristä.
Näyttääkö siltä, että tämä suuntaus muuttuu? Ei, sillä viime vuonna ilmoitettiin, että ainakin yksi jokaisesta viidestä lääkäristä Yhdysvalloissa saattoi odottaa kanteen nostamista vastaansa jolloinkin ennen uransa päättymistä. Lisäksi sanottiin, että suhde saattaisi muuttua yhdeksi jokaisesta neljästä.
Tietysti monet näistä ovat hatarin perustein ilkeydestä nostettuja oikeusjuttuja, jotka on tehty nopean korvauksen saannin toivossa. On arvioitu, että vain yksi jokaisesta sadasta väärästä hoitotavasta nostetusta oikeusjutusta menee valitustuomioistuimeen. Koska Yhdysvaltain valitustuomioistuimet ratkaisivat 266 väärästä hoitotavasta nostettua juttua vuoden 1946 alusta vuoden 1956 kesäkuuhun, niin se osoittaa, että samana aikana on saatettu nostaa noin 26000 kannetta.
Tuomioita lääkäreille
Lääkärien maksettaviksi langetetut vahingonkorvaukset ovat usein olleet hyvin suuria, koska niihin sisältyy potilaan kaksi arvokkainta omaisuutta – hänen terveytensä ja hänen elämänsä. Yhdessä tapauksessa eräälle naiselle annettu selkäydinpuudutus aiheutti hengitysvaikeuksia ja sydämen pysähtymisen, mistä oli seurauksena parantumaton aivovaurio. New Yorkin tuomioistuimessa määrättiin korvaussummaksi 317000 dollaria (1300000 mk).
New Jerseyssä valamiehistö määräsi erään viisivuotiaan lapsen vanhemmille maksettavaksi 250000 dollaria lapsen syntymän aikana annetusta väärästä hoidosta. Se, että pienestä tytöstä tuli aistiviallinen eikä hän pystynyt istumaan ja syömään itse, katsottiin huolimattomuuden seuraukseksi.
Eräässä toisessa tapauksessa lääkärin vaimolle suoritettiin yleisnukutus, vaikka hän oli syönyt täyden aterian ja välipalaa keskiyöllä kuusi tuntia synnytystuskien alettua. Kun hän oksensi ja hänen hengityksensä sen seurauksena tukkeutui, lääkärit eivät antaneet hänelle lihasjännitystä laukaisevaa ruisketta eivätkä suorittaneet hänelle henkitorven avausta, mikä olisi tehnyt hänelle mahdolliseksi hapen saannin. Tämän vuoksi seurauksena oli väistämättömästi aivovaurio. Valamiehistön korvausmääräys oli 416000 dollaria.
Verensiirrot ovat näytelleet merkittävää osaa monissa väärää hoitotapaa koskevissa oikeusjutuissa. Eräässä tapauksessa New Yorkissa sairaanhoitaja ja lääkärikokelas antoivat potilaalle verensiirron, joka oli määrätty jollekulle toiselle. Vaikka potilas sanoi heille, että veri ei ollut tarkoitettu häntä varten, he antoivat sitä hänelle joka tapauksessa. Sairaalaa pidettiin vastuunalaisena asiassa.
Samanlaisessa tapauksessa kantaja haastoi nukutuslääkärin, kirurgin ja sairaalan oikeuteen kivun, kärsimyksen ja kuoleman tuottamisesta leikkauspotilaalle, jolle annettiin toiselle potilaalle tarkoitettua verta. Valamiehistö määräsi kaikki kolme vastaajaa maksamaan yhdessä 130000 dollarin korvauksen.
Sopimattoman veren antaminen on myös liittynyt useisiin korvaustuomioihin. Eräälle meriupseerille määrättiin maksettavaksi 150000 dollaria hänen vaimonsa kuoleman johdosta. Eräässä toisessa tapauksessa kantajalle ja hänen miehelleen määrättiin maksettavaksi 50000 dollaria. Hän oli kärsinyt sopimattomasta verestä aiheutuneesta hemolyyttisestä reaktiosta.
Tähän mennessä suurimman korvaustuomion on langettanut Floridan valitustuomioistuin – 1500000 dollaria! Kanne nostettiin kolmen alaikäisen lapsen 35-vuotiaan äidin puolesta, joka syytöksen mukaan kärsi iatrogeenisestä (lääkärin aiheuttamasta) vaikeasta aivovauriosta. Kanne perustui syytteeseen, että naiselle oli määrätty liian voimakkaita ja suuria annoksia lääkkeitä ”vastoin soveliasta ja hyväksyttyä lääkärin praktiikkaa”.
Mutta tämä ei ole ainoa oikeusistuinten langettama yli miljoonan dollarin korvaustuomio. Niitä on ollut ainakin neljä kahden vuoden aikana.
Saattaisi ajatella, että potilas ja hänen perheensä saa suurimman osan näistä valtavan suurista korvauksista. Mutta asia ei ole niin. Eräs vakuutusyhtiö kertoi senaatin alivaliokunnalle, että vain 30 prosenttia koko maksettavaksi tulevasta summasta todellisuudessa menee potilaalle. Toisaalta 15 prosenttia menee potilaan asianajajalle, ja 55 prosenttia menee puolustusasianajajan palkkioihin ja puolustusta varten suoritettujen tutkimusten maksamiseen.
Toinen yhtiö sanoi, että 38 prosenttia menee potilaalle, 35 prosenttia potilaan asianajajalle, ja 27 prosenttia menee puolustusasianajajan palkkioon ja tutkimuskuluihin. Selonteosta ilmeni siis, että suurin osa väärästä hoitotavasta maksettaviksi langetetuista korvauksista menee asianajajille ja heidän apulaisilleen.
Tuomioiden vaikutukset
Näiden monien lääkäreille langetettujen tuomioiden vaikutukset ovat olleet erilaisia. Jossain mielessä ne ovat palvelleet hyvää tarkoitusta. Amerikan oikeuslääketieteellisen collegen rehtori tri Cyril Wecht huomauttikin: ”Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö muutamat väärästä hoitotavasta aiheutuneista ankarista tuomioista olisi johtaneet hyödyllisiin muutoksiin lääketieteen tekniikassa tai laitteissa.”
Lainaten joitakin esimerkkejä tri Wecht selitti: ”Huolimattomuudesta aiheutuneet oikeusjutut ovat saaneet aikaan sen, että leikkaushuoneessa on pantu selvemmät etiketit kaasupulloihin ja lääkkeisiin ja että sienien ja leikkausvälineiden lukumäärä tarkastetaan kaksi tai kolme kertaa. Kun olin lääkärikokelaana, nukutuslääkäriä kohdeltiin halveksivasti, jos hän oli paikalla; kaikkivoipa kirurgi oli johdossa. Nyt sairaala menettelee viisaasti antaen nukutuslääkärien suorittaa oman osansa yrityksessä. Tämä on siunattu asia. Se on eduksi lääketieteelle, ja se on eduksi potilaalle.”
Toisaalta kuitenkin tuomiot ovat saaneet aikaan myös vahingollisia vaikutuksia. Ne ovat saaneet monet lääkärit pelkäämään, että potilaat haastavat heidät oikeuteen. Ja jotkut ovat sitä mieltä, että tämä vaikuttaa haitallisesti heidän kykyynsä palvella potilaitaan asianmukaisesti.
UCLA:n lääketieteellisen tiedekunnan narkoosiopin osaston johtaja tri John B. Dillion väittää: ”Oikeusjutun alituinen painajainen ei ainoastaan uhkaa lääkärin kykyä määritellä ja hoitaa tauti, vaan se saattaa jossain määrin ohjata sitä.” Siksi hän sanoo: ”Yleisen edun vuoksi on välttämätöntä, että lääkärit yrittävät päästä niistä eroon.”
Vakuutusmaksut kohoavat
Monista lääkäreille langetetuista tuomioista koitunut ilmeinen huono vaikutus on se, että lääkärien vakuutusmaksut ovat nopeasti kohonneet. Vakuutus väärän hoitotavan varalta oli 15–20 vuotta sitten mitätön osa heidän ammattibudjetissaan. Mutta näin ei enää ole asia, sillä useammat potilaat haastavat heitä oikeuteen ja valamiehistöt antavat suurempia korvaustuomioita.
Etelä-Kaliforniassa 11000 lääkäriä on saanut keskimäärin 100 prosentin korotuksen väärän hoitotavan varalta tehtyjen vakuutusten vakuutusmaksuihin. Los Angelesin kreivikunnassa yli 7000 lääkärin vuosittaisen vakuutusmaksun ilmoitetaan olevan noin 5000 dollaria. Mutta niiden vakuutusmaksut, joita vastaan on nostettu kanteita, ovat paljon korkeammat, jopa 16000 dollaria vuodessa! Senaatin alivaliokunnan mukaan jo 350 lääkäriä Kaliforniassa on lopettanut lääkärinammatin harjoittamisen vakuutusmaksujen kohoamisen takia.
Mutta ongelma ei suinkaan rajoitu Kaliforniaan. Kaikkialla maassa ilmoitetaan noin 90000 muun lääkärin vakuutusmaksujen kohoavan 10–100 prosenttia tänä vuonna. Noin 5000 osteopaatille on tiedossa 150 prosentin korotus. Ja jotkut lääkärit New Yorkissa ovat suostuneet maksamaan kolme tai neljä kertaa normaalia enemmän voidakseen harjoittaa ammattiaan.
Joidenkin lääkärien on vaikeata saada vakuutussuojaa mihinkään hintaan. Eräät vakuutusyhtiöt ovat kokonaan lakanneet myöntämästä vakuutuksia väärää hoitotapaa vastaan, joten lääkärit ovat jääneet joillakin alueilla turvattomiksi. Ei ainoastaan vanhoilla lääkäreillä vaan myös nuorilla on vaikeuksia vakuutuksen saamisessa. Itse asiassa senaattori Abraham Ribicoff huomautti: ”Väärän hoitotavan varalta otettujen vakuutusten vakuutusmaksujen kohoaminen tekee nuorille lääkäreille hyvin vaikeaksi praktiikan aloittamisen tai sen jatkamisen.”
Miksi niin monia oikeusjuttuja väärästä hoitotavasta?
Miksi tästä on muodostunut niin valtava ongelma? Miksi viime vuosina on nostettu aivan tulvimalla kanteita väärästä hoitotavasta?
Syitä on useita. Yksi perussyy on se, että nykyinen amerikkalainen yhteiskunta on taipuvainen nostamaan oikeusjuttuja sen jäseniin kohdistuneista vääryyksistä. Itsekkyys ja ahneus on lisääntynyt. Ja ihmiset ovat taipuvaisia etsimään aineellista hyötyä kaikkialta, mistä sitä voi saada.
Tämä ei merkitse sitä, ettei lääkäreissä olisi usein vikaa. Kyllä heissä on. Tri Ralph Gampell, joka on lääkäri ja toimii asianajajana, sanoi Kalifornian osavaltion senaatin alivaliokunnalle, että useimmat oikeusjutut väärästä hoitotavasta ovat aiheellisia. Hän kuitenkin huomautti, että niitä voitaisiin suuresti vähentää, jos ”epäpäteviä lääkäreitä rangaistaisiin tai heidät poistettaisiin virasta”.
Lisätekijänä ongelmassa on siis pätevien lääkärien puute. Tri Paul R. Hawley, joka toimi Amerikan kirurgiliiton johtajana, sanoi: ”Luotettavien arvioiden mukaan leikkausten suorittamiseen valmentautumattomat tai riittämättömästi valmennetut lääkärit suorittavat puolet leikkauksista Yhdysvalloissa.”
Mutta epäilemättä vielä tärkeämpi tekijä on lääkärin ja potilaan välisen suhteen heikkeneminen. Perhelääkäriin turvautuminen on yleisesti vähentynyt. Nyt suuri osa potilaan hoidosta on erikoislääkärien ja kirurgien käsissä, ja potilas näkee harvoin heitä. Lämpimän tuttavuuden muodostumiseen ei ole juuri mahdollisuutta eikä usein haluakaan.
Lisäksi lääkärit usein suhtautuvat potilaisiinsa ylimielisesti, ja tämä saa aikaan mielipahaa. Pannen tämän merkille Clevelandin valtionyliopiston lakitieteen professori Howard L. Oleck kirjoitti Medical World News -lehdessä 5.12.1969:
”Sanoisin lääkärinammattia harjoittaville ystävilleni, että väärän hoitotavan aiheuttamia oikeudenkäyntejä olisi paljon vähemmän, jos lääkärit yleensä lakkaisivat toimimasta ikään kuin he olisivat jollain lailla Jumalan voideltuja ja myöntäisivät, että he ovat vain parhaansa yrittäviä ihmisiä. Monien lääkärien tekopyhä asenne pohjimmaltaan saa aikaan useimmat oikeusjutut väärästä hoitotavasta, kun potilaalle koituu vahinkoa.”
Lääkärin ja potilaan välisten suhteitten parantaminen
Useimmat ihmiset arvostavat yhä ystävällistä lääkäriä, joka varaa pienen hetken keskustellakseen heidän ongelmastaan ja siitä, mitä voidaan odottaa jostain lääkehoidosta tai leikkauksesta. Heidän mielestään se, että lääkäri kutsuu neuvovan lääkärin paikalle jossain tapauksessa, ei alenna lääkärin arvoa. Itse asiassa he usein pitävät tätä toimenpidettä lisätodistuksena lääkärinsä pätevyydestä. Lääkärinpalkkioista voitaisiin myös keskustella mieluummin ennen hoitoa molemminpuolisen ymmärryksen aikaansaamiseksi.
Yleisölläkin on vastuu. Sen tulisi käyttää arvostelukykyä kuunnellessaan selontekoja uusista lääkkeistä ja ihmeitä tekeviltä vaikuttavista leikkausmenetelmistä. Hiljattain on ollut esillä sydämensiirtotoimenpide. Mutta kaiken rehellisyyden nimessä lääkäreitä kohtaan voidaan sanoa, että monet asiaan perehtyneet lääkärit varoittivat olemasta liian toiveikkaita tämän leikkauksen suhteen.
Lääkärin velvollisuus on käyttää kaikki järkevät keinot taudinmäärityksen varmistamiseksi ja toimia parhaan kykynsä mukaan. Jos hän osoittaa rehellisyyttä, tunnontarkkuutta, ystävällisyyttä ja vilpittömyyttä, hänen potilaansa melkein poikkeuksetta arvostavat häntä suuresti. Toisaalta on potilaitten parhaitten etujen mukaista auttaa lääkäriä hänen yrittäessään auttaa heitä.
Loppujen lopuksi molempien osapuolien tulee osoittaa vilpittömyyttä, rehellisyyttä, rehtiyttä ja lähimmäisenrakkautta.