Olet potilaana – mitä teet?

”Kun ensi kerran jouduin sairaalaan, minusta tuntui yhtäkkiä siltä kuin en olisi enää ollut oman elämäni herra, aivan kuin minusta olisi tullut vain jokin tilastotieto.” – Marie G.

”Muistan ensimmäisen sairaalassaoloni. Tunsin itseni hyvin turvattomaksi.” – Paula L.

OLETKO joskus ollut potilaana sairaalassa ja kokenut jotakin samantapaista? Oletpa sitten ollut tai et, sinun on myönnettävä, että useimmat eivät juurikaan käytä aikaa sen miettimiseen, millaiselta tuntuisi olla potilaana. Silti tällainen mahdollisuus voi sinunkin kohdallasi jonain päivänä olla todellisuutta. Esimerkiksi vuonna 1987 joutui keskimäärin joka seitsemäs amerikkalainen olemaan sairaalahoidossa. Tällaiset tilastotiedot voivat eri puolilla maailmaa olla erilaisia. Miten sinun arvostelukykyisenä ihmisenä tulisi itse valmistautua tällaisen mahdollisuuden varalta?

”Kaikkein tärkein keino, jolla terveyttään voi suojella, on siitä varmistautuminen, että sairaalahoitoon meno on varmasti välttämätöntä”, selittää tri Sidney Wolfe (Public Citizen Health Research Group). Jos olet sairas, niin riippumatta siitä, missä päin maailmaa elät, sinulla on oikeus ja velvollisuus saada tietää terveydentilaasi koskevat tosiasiat. Usein tilanne on se, että oma lääkärisi kykenee ehkä antamaan tyydyttävät vastaukset.

Jos asian suhteen kuitenkin jää epävarmuutta, on suositeltavaa tutkituttaa terveydentilansa vielä toisella lääkärillä. Joissakin maissa vakuutusyhtiöt eivät suostu edes maksamaan tietyntyyppisiä suuria leikkauksia ilman kahden eri lääkärin antamaa lausuntoa. Jos taudinmääritysten ja ehdotettujen hoitokeinojen välillä on eroa, ei ole ennenkuulumatonta, että selvyyden saamiseksi hankitaan vielä kolmas lääkärinlausunto, jälleen eri paikasta. Tärkeintä on kuitenkin tämä: Olipa lääkärinlausuntoja yksi, kaksi tai useampia, viisas potilas ei hätäile, vaan ratkaisee kaikessa rauhassa itse sen, miten tarpeellinen ja viisas ehdotettu hoitokeino on.

Yllättäen tapahtuva sairaalaan joutuminen

Hätätapauksissa ei luonnollisestikaan ehkä ole aikaa erilaisten lääkärinsuositusten hankkimiseen. Potilas voi sairaalaan tuotaessa olla jopa tiedoton tai kykenemätön puhumaan tai kirjoittamaan mitään. Joskus lääkäreitten täytyy tehdä jotain heti, jo ennen kuin voidaan löytää lähiomaisia, jotka tietävät, mitä potilas itse haluaa. Tällaiset tilanteet korostavat sitä, miksi ennakkosuunnittelu on mitä tärkeintä.a

Sellaisen potilaan kyseessä ollessa, joka on Jehovan todistaja, tämä merkitsee sitä, että hänellä on aina mukanaan huolellisesti ja äskettäin täytetty Ohje lääkärinhoidosta -kortti. Tämä kortti sisältää potilaan ennalta esittämän tahdonilmaisun sen suhteen, millaista hoitoa hänelle saa antaa, ja myös sellaisia tietoja, joita käyttämällä terveydenhuoltohenkilöstö saa yhteyden lähiomaisiin tai muihin, jotka tietävät, mitä potilas haluaa. Vaikka tällainen kortti ei voi kattaa kaikkia mahdollisia tilanteita, se kuitenkin toimii juridisesti pätevänä asiakirjana, joka puhuu silloin, kun sen omistaja ei itse kykene siihen.

Hätätapauksessa potilaalle voi olla suureksi avuksi myös se, jos joku hänen läheinen ystävänsä tai omaisensa, joka tietää, millaista lääkärinhoitoa potilas haluaa ja millainen on hänen vakaumuksensa, pääsee tulemaan sairaalaan. Olipa tämä sitten mahdollista heti tai ei, ajan tasalla oleva Ohje lääkärinhoidosta -kortti voi jonain päivänä olla se avain, jolla pystyt turvaamaan oikeutesi.

Sellainenkin ihminen, joka ei ole kastettu Jehovan todistaja ja jolla ei ole tällaista korttia, voi valmistaa itselleen samantapaisen kirjallisen (mieluiten koneella kirjoitetun) tiedonannon. Siitä pitäisi ilmetä lyhyesti se, millaista lääkärinhoitoa hänelle saa antaa, millaisia rajoituksia hän haluaa asettaa ja keihin tulee hätätapauksessa ottaa yhteyttä.

Lomakkeitten täyttäminen

Potilaitten oikeudet ovat eri puolilla maailmaa hyvinkin erilaiset. (Tästä enemmän sivulla 7.) Joissakin maissa tällaiset oikeudet ovat lisääntyneet suuresti viime vuosina. Niinpä lääkärin ei enää sallita antaa niissä potilaalle minkäänlaista hoitoa ilman tämän suostumusta, joka yleensä on täytynyt antaa kirjallisesti. Tässä yksi syy, miksi sairaaloilla saattaa olla omia lomakkeita, joihin ne haluavat potilaalta allekirjoituksen. Jos sinun maassasi on jo tällainen käytäntö, niin seuraavaksi esitettävistä tiedoista pitäisi olla sinulle apua.

Sinun tulee lukea kaikki lomakkeet hyvin huolellisesti ennen kuin pistät niihin nimesi alle, sillä allekirjoituksesi merkitsee sitä, että annat suostumuksesi kaikelle sille, mitä lomakkeessa sanotaan. Älä anna kenenkään hoputtaa sinua allekirjoittamaan sairaalan tarjoamaa lomaketta, ennen kuin olet lukenut sen huolellisesti läpi. Jos et hyväksy jotakin standardilomakkeen kohtaa, vedä se kynällä yli. Vaikka joku protestoisikin sanomalla, että se on sairaalan lomake ja että siihen ei voi tehdä muutoksia, kyseessä on joka tapauksessa juridisesti sitova sopimuskirja, eikä sinua voida vaatia allekirjoittamaan mitään sellaista, mitä et voi hyväksyä. Vaikka et haluakaan antaa sellaista vaikutelmaa, että olisit kohtuuton, on tärkeää, että et rupea tinkimään periaatteistasi, sillä sinulla on oikeus kieltäytyä hyväksymästä mitä tahansa lomakkeen kohtaa.

Lue erityisen huolellisesti kaikki ne tekstikappaleet, joissa puhutaan leikkauksen tekemiseen tai millaiseen tahansa veren käyttötapaan annettavasta suostumuksesta. Jotkut Jehovan todistajat ovat olleet tyrmistyksissään sen johdosta, mitä ovat löytäneet sairaalan lomakkeesta, joka oletettavasti oli laadittu nimenomaan heitä varten. Vaikka sen alussa oli sanottu, että potilaan tahtoa verenkäytön suhteen tullaan kunnioittamaan, jossakin myöhemmässä kappaleessa saatettiin sanoa tähän tapaan: ’Lääkäri pidättää itsellään oikeuden verensiirron antamiseen hätätapauksessa tai jos hän muuten katsoo sen tarpeelliseksi.’ Koska Jumalan sana käskee kristittyjä karttamaan verta, on myös hyvä ottaa tavaksi se, että kirjoitat kaikkiin sinulle tuotuihin papereihin ”Ei verensiirtoja”. (Apostolien teot 15:28, 29) Näin kantasi tulee selväksi sairaalan koko henkilökunnalle. Totuus on, että yhä useammat potilaat kieltäytyvät verestä, koska he eivät halua ottaa sitä riskiä, että saisivat veren mukana itseensä maksatulehduksen, aidsin tai muita tappavia tauteja.b

Joissakin maissa potilaan oikeudet ovat edellä mainittuja vähäisemmät. Joissakin paikoin lääkärin sana on laki, ja potilaitten katsotaan olevan enemmän tai vähemmän hänen armoillaan. Eräässä Afrikan maassa vieraillut länsimaalainen lääkäri totesi: ”Lääkäreitten ja potilaitten keskinäinen vuorovaikutus toimi sellaisilla ehdoilla, joihin en ollut varautunut. – – Potilaat puhuivat itse ainoastaan silloin, kun heitä puhuteltiin. He eivät tehneet lääkäreilleen kysymyksiä.” Vaikka tällainen tapa voikin hankaloittaa potilaan asemaa, viisas kristitty haluaa silti – kunnioittavasti mutta samalla kuitenkin päättäväisesti – pitää ehdottomasti kiinni siitä, että hänen perustavanlaatuisia ihmisoikeuksiaan, oikeuttaan ruumiilliseen koskemattomuuteen ja oikeuttaan osallistua omaan terveydentilaansa vaikuttavien asioitten käsittelyyn, tulee kunnioittaa.

Lääkäreitten kanssa puhuminen

Lääkärin pitäisi olla potilaan tärkein asiamies, asianajaja ja tiedonlähde. Näin ollen sillä, miten huolellisesti olet valinnut lääkärisi, voi olla hyvinkin suuri merkitys. Eräs kirjoittaja mainitsee: ”Ota huomioon, että lääkärit ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin. He ilmaisevat hyvää ja pahaa aivan yhtä suurissa vaihtelurajoissa kuin me muutkin. Useimmat lääkärit koettavat parhaansa mukaan edistää potilaittensa hyvinvointia, mutta jotkut ovat tottuneet ajattelemaan sillä tavoin, että heillä on oikeus tehdä ratkaisuja sinun puolestasi. Jos lääkärisi ja sinä olette mielipiteiltänne ja ihmisinä kovasti erilaisia, niin etsi itsellesi toinen lääkäri.”

Koeta saada kysymyksiisi täydet ja sinua itseäsi tyydyttävät vastaukset, ennen kuin annat luvan jonkin hoidon aloittamiselle. (Ks. sivun 8 alaosaa.) Jos et ymmärrä jotakin, älä ujostele sanoa sitä. Pyydä, että selvitys annetaan tavallisella, maallikkojen käyttämällä kielellä. Olisi varmasti myös lääkäriä ajatellen hienotunteista, jos jolloinkin keskustelunne kuluessa esittäisit hänelle vilpittömän kiitoksesi sen johdosta, että hän on osoittanut ymmärtämystä asennettasi kohtaan, joka perustuu uskonnolliseen vakaumukseesi.

Koeta saada luoduksi ystävälliset suhteet siihen sairaalahenkilöstöön, jonka kanssa joudut tekemisiin, esimerkiksi hoitajiin, sillä he voivat ja heidän pitäisi omalla työllään suuresti edistää toipumistasi. Kun he tuovat lääkkeitä tai ruiskeita, pidä huoli siitä, että ne on varmasti tarkoitettu sinulle. Se on käytännöllistä viisautta, sillä parhaistakin aikomuksista huolimatta erehdyksiä sattuu.

Vaikka sairaalahenkilökunnalla on todennäköisesti kädet täynnä työtä, älä unohda, että useimmat heistä ovat valinneet itselleen tällaisen työn siitä syystä, että he todella ovat kiinnostuneita ihmisistä ja haluavat vilpittömästi auttaa. Voit osaltasi auttaa heitä tässä, jos koetat selkeästi ja ymmärrettävästi kertoa tarpeistasi ja huolenaiheistasi. Kellään sairaanhoitajalla (eikä kellään muullakaan henkilökuntaan kuuluvalla) ole oikeutta puhua sinulle loukkaavasti, esimerkiksi sanomalla: ”Te kuolette, jos ette suostu tähän hoitoon.” Kerro kaikista tällaisista väärinkäytöksistä sairaalan johdolle samoin kuin omaisillesi tai jollekulle seurakuntasi vastuulliselle edustajalle, jotka voivat kyetä puhumaan puolestasi.

Entä jos syntyy ongelmia?

Joskus kuitenkin käy niin, että kaikkien edellä esitettyjen neuvojen toteuttamisesta huolimatta potilaitten ja lääkäreitten välillä syntyy vakavia erimielisyyksiä. Tällaiset tapaukset ovat toki harvinaisia, mutta mitä sinun pitäisi tehdä, jos kuitenkin yllättäen joudut tällaisen tilanteen eteen?

Ensiksikin koeta olla hätääntymättä. Useimmiten on niin, että kaikki asianosaiset tuntevat olevansa lujilla ja tunteet ovat kuohuksissa. Siitä, että pysyttelet rauhallisena, järkevänä ja kunnioittavana, voi olla paljon hyötyä. Toiseksi mieti, mitä kaikkia apukeinoja sinulla on olemassa, ja käytä niitä hyväksesi. Sairaalalla voi olla potilasasiamies, jonka puoleen voit kääntyä ja jolta voit saada apua.

Jehovan todistajat pitävät tärkeänä sitä, että he ottavat yhteyttä seurakuntansa vanhimpiin. Nämä viisaat ja kokeneet neuvonantajat voivat auttaa yhteistyöhaluisen sairaalan löytämisessä, mikäli tilanne on niin vakava, että potilas täytyy siirtää toiseen sairaalaan.c Tosi kristityt eivät myöskään unohda tukeutua Jehova Jumalan voimaan. Vaikeisiin tilanteisiin ei useinkaan ole olemassa vain yhtä kaiken kattavaa ratkaisua, emmekä me aina kykene tietämään tarkalleen, mistä etsiä apua. Monet ovat todenneet, että sen jälkeen kun on tehty kaikki, mikä inhimillisesti katsoen on mahdollista, Jumalan puoleen rukouksessa kääntyminen on antanut tulokseksi paitsi lohdutusta myös yllättäviäkin ratkaisuja. – 1. Korinttolaisille 10:13; Filippiläisille 4:6, 7.

Vaikka eteesi ei toivottavasti tulekaan mitään tämänkaltaisia ongelmia, on silti hyvä laatia ennakkosuunnitelma. Tulee myös muistaa, että sinulta odotetaan jotakin niin kauan kuin olet sairaalassa. Sairaala on erinomainen paikka osoittaa esimerkiksi sellaisia kristillisiä ominaisuuksia kuin kärsivällisyyttä, kiitollisuutta ystävällisten tekojen johdosta ja erityisesti kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka auttavat sinua. Kun olet päässyt kotiin, sairaalan henkilökunnalle osoittamasi lyhyt kirje tai jopa pieni, kiitollisuuden osoitukseksi antamasi lahja tekee kestävän vaikutuksen. Sairaalassaolosi voi tarjota mainion tilaisuuden todistuksen antamiseen omalla esimerkillisellä käytökselläsi, mikä osaltaan edistää sitä hyvää mainetta, joka tosi kristityillä on sairaalapotilaina. – 1. Pietari 2:12.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 5]

Jos sinusta tulee sairaalapotilas

Ennen sairaalaan menoa muistettavaa:

◻ 1. Pidä mukanasi ajan tasalla oleva Ohje lääkärinhoidosta -kortti tai kirjallinen, allekirjoitettu tiedonanto, jossa ilmaiset oman tahtosi.

◻ 2. Valitse lääkärisi huolellisesti.

◻ 3. Varmistaudu siitä, että sairaalahoitoon meno on välttämätöntä.

◻ 4. Lue ja täytä ilmoittautumislomakkeet huolellisesti. Jos olet Jehovan todistaja, tee se heti tiettäväksi.

◻ 5. Ota mukaasi mahdollisimman vähän välttämättömiä henkilökohtaisia tavaroita, esimerkiksi kylpytakki, toalettitarvikkeita ja luettavaa.

◻ 6. Jätä kaikki korut, useimmat sähkökäyttöiset kojeet ja ylimääräiset rahat kotiin.

[Tekstiruutu s. 7]

Potilaan perusoikeudet

Kun potilas tulee sairaalaan, sairaalaympäristön ei pitäisi saattaa häntä pelon valtaan, eikä hänen pitäisi ajatella, että hän muuttuu täysin merkityksettömäksi olennoksi. Hänellä on oikeuksia, joita useimmat sairaalat ja niiden henkilöstöt mielellään kunnioittavat. Seuraavat oikeudet ovat tiivistelmä kymmenen kohdan luettelosta, joka löytyy Lila L. Anastasin kirjasta How to Stay Out Of the Hospital.d

Potilaalla on oikeus:

1. Pätevän henkilökunnan antamaan huomaavaiseen ja kohteliaaseen hoitoon.

2. Saada lääkäriltään täydellinen ja ajan tasalla oleva selvitys sairautensa määrityksestä, hoidostaan ja sairautensa ennusteesta sillä tavoin esitettynä, että potilas kykenee ymmärtämään selvityksen sisällön.

3. Saada lääkäriltään riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, voiko hän antaa luvan jonkin menettelytavan ja/tai hoidon käyttämiseen. Kun lääketieteellisesti merkittäviä vaihtoehtoja on olemassa, potilaalla on oikeus saada tietää niistä.

4. Kieltäytyä hoidosta lain sallimissa rajoissa.

5. Tietosuojaan omaa terveydenhoito-ohjelmaansa koskevissa asioissa.

6. Odottaa sitä, että kaikkia hänen hoitoonsa liittyviä tiedonantoja ja asiakirjoja tullaan käsittelemään luottamuksellisesti.

7. Odottaa, että sairaala mahdollisuuksiensa rajoissa kohtuullisessa määrin toteuttaa potilaan pyynnöt, kun ne koskevat hänen palvelemistaan sairaalassa tai toiseen sairaalaan siirtämistä silloin, kun sille ei ole lääketieteellisiä esteitä.

8. Hankkia tietoja kaikista sairaalan yhteyksistä muihin sairaaloihin ja opetuslaitoksiin hänen hoitoonsa liittyvissä asioissa.

9. Saada tietää, jos sairaala aikoo tehdä ihmiskokeita, jotka vaikuttaisivat hänen hoitoonsa.

10. Odottaa kohtuullisessa määrin hoidon jatkumista ja saada etukäteen tietää, keitä lääkäreitä on käytettävissä ja missä on heidän toimipaikkansa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 8]

Potilasturva ja potilaitten osallistuminen

”Samoin kuin ei kenenkään syytetyn pitäisi mennä oikeussaliin ilman asianajajaa, ei myöskään kenenkään potilaan pitäisi mennä suurkaupungin sairaalaan ilman jotakuta lähiomaistaan tai läheistä ystäväänsä, joka on varustautunut valvomaan potilaan etuja ja tarpeen vaatiessa puolustamaan häntä.” – June Bingham sanomalehdessä The Washington Post, 12.8.1990.

”Ajatus potilaitten osallistumisesta lääketieteellisten hoitopäätösten tekoon on ollut kautta aikojen vieras lääkäreitten ajattelutavalle ja ammatinharjoittamiselle. Potilaat ovat myös oppineet karvaasta kokemuksestaan, että liian monien tutkivien kysymysten esittäminen voi vieraannuttaa heidät meistä, koska me liian usein panemme pahaksemme tällaisen tiedonhaluisuuden.

”Silti ajatus siitä, että me tiedämme, mikä potilaillemme on parasta, ja voimme siksi toimia heidän puolestaan ilman, että heiltä kysytään mitään, on niin ilmeisen väärä, että voi vain ihmetellä sitä kiihkoa, jolla tällaista käsitystä on puolustettu. – –

”Voimme olla eri mieltä potilaittemme kanssa, väitellä heidän kanssaan, jopa huijata heitä, mutta meidän täytyy tehdä kaikki tämä siinä hengessä, että olemme kiinnostuneita heidän eduistaan. Meidän täytyy viime kädessä ottaa huomioon se, mitä potilaat haluavat tai eivät halua meiltä.” – Jay Katz, psykiatri, Yalen yliopiston professori, kanadalaisessa The Medical Post -lääkärilehdessä.

”Potilaat eivät ole lapsia eivätkä lääkärit ole isiä tai äitejä. – – Tuntuu todella ihmeelliseltä, että meidän täytyy muistuttaa yhtä hyvin lääketieteen opiskelijoita kuin lääkäreitäkin siitä, että potilailla on myös omat odotuksensa heidän tavatessaan lääkärin. – – että heihin tulee luottaa, heidän tulee antaa luottaa itseensä, heidän tulee saada seistä omilla jaloillaan, heidän riippuvuuttaan ei saa käyttää hyväkseen, heidän kanssaan tulee keskustella ja heitä tulee kuunnella, heitä tulee kohdella tasaveroisina eikä määräilevästi, heidän elämäntapaansa tulee suhtautua kunnioittavasti ja että heidän tulee saada elää elämäänsä omalla jääräpäisellä tavallaan.” – Tri Jay Katz, The Silent World of Doctor and Patient.

”Palveleminen alkaa siitä, kun potilas tulee luoksemme. Noin neljä miljoonaa potilasta antaa joka päivä amerikkalaisille lääkäreille tilaisuuden paitsi pätevyytemme myös aidon myötätunnon, hienotunteisuuden ja uhrautuvaisuuden osoittamiseen jokaista potilasta kohtaan, jota palvelemme.” – James E. Davis, Yhdysvaltain lääkäriliiton puheenjohtaja.