Autiomaan jättiläismäiset vesisäiliöt

OIKEAKSI eläväksi vesisäiliöksi voitaisiin kutsua jättiläismäistä pylväskaktusta, jonka tieteellinen nimi on Cereus giganteus. Miksi? Sen vesimäärän vuoksi, jonka tämä autiomaakasvi voi imeä itseensä ja varastoida. Autiomaassahan ei sada moniin kuukausiin. Mutta kun sataa, niin pylväskaktus imee itseensä niin paljon vettä, että se pitää sen elossa ja hedelmää tuottavana ja kukkivana vuoden tai jopa kauemmin. Ja kun se on täynnä vettä, se voi painaa viitisen tonnia.

Tämän kaktuksen vesisäiliön tarkempi tutkiminen osoittaa, että se sopii ihanteellisesti autiomaakotiinsa. Sen sijaan, että tällä kaktuksella olisi pitkä pääjuuri, joka ei voisi elää autiomaan hiekassa, sillä on pitkiä pintajuuria, jotka levittäytyvät kaikkiin suuntiin sen päävarresta. Kun sataa, nämä juuret ottavat vettä hiekasta sitä mukaa kuin sitä tulee. Kaktuksen vahapintainen päällyskelmu on poimuinen, niin että se voi laajeta kuin haitari, kun se paisuu vedestä. Lisäksi tämän vedenpitävän vahakelmun sisäpuoli on täynnä sienimäistä ainetta, joka imee juurien ottaman veden.

Mikä sitten estää pylväskaktusta lyyhistymästä kasaan? Luoja suunnitteli sille rungon, jonka muodostavat puolamaiset 2,5–5 senttimetrin paksuiset tukirakenteet, jotka kulkevat sen varren ja haarojen halki. Ne auttavat myös veden kuljettamista sienimäiseen verkostoon.

Ajattelehan pylväskaktuksen kokoa! Jotkut ovat kasvaneet 15 metrin korkuisiksi tai korkeammiksikin, ja niiden päävarren läpimitta voi olla yli puoli metriä. Ja joidenkin uskotaan olevan yli 200 vuotta vanhoja.

Missä näitä jättiläismäisiä vesisäiliöitä voi nähdä? Yhdysvaltain länsiosassa olevassa Sonoran autiomaassa, erityisesti Saguaro National Monument -nimisenä tunnetulla alueella.