”Sinun sanasi on totuus”

”Älä varasta”

”MYYMÄLÄVARKAUKSIEN nouseva vuoksi – eikä loppua ole näköpiirissä.” Tämä oli erään pääkirjoituksen otsikkona U.S. News & World Report -lehdessä 2.3.1970. Siinä kerrottiin, että tämänkaltaiset varkaudet ovat kolminkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, ”mikä tekee siitä nopeimmin kasvavia varkauden lajeja”. ”Vain murto-osa kaikista myymälävarkaustapauksista ilmoitetaan todellisuudessa poliisille”, se totesi edelleen, ja joka vuosi varastetaan miljardien markkojen edestä rahaa ja tavaraa.

Kirjoituksessa sanottiin myös, että kun eräässä liikkeessä tarkkailtiin 175 asiakasta, niin heistä joka yhdeksäs varasti jotakin. Tuhat oppikoululaista käsittävä tutkimus Delawaressa osoitti, että 50 prosenttia heistä myönsi varastaneensa ainakin kerran. Erään West Coastin kauppiaan kerrotaan sanoneen, että valheenpaljastuskojeiden käyttäjien mukaan ”75 prosenttia kaikista työntekijöistä varastaa kaikenlaista rahasta kauppatavaraan saakka. Se on kuin suuri jäävuori – me näemme vain sen huipun.”

Varastaminen on eräänlainen itsekkyyden muoto, joka ilmenee monella tavalla. Työntekijäin suorittamat ja myymälävarkaudet ovat niistä vain kaksi lajia. Ihmiset varastavat vakuutusyhtiöiltä tekemällä vääriä tai liioiteltuja korvausvaatimuksia. Kansalaiset varastavat hallituksilta kiertämällä veroja, salakuljettamalla maahan tavaraa tullia maksamatta ja nostamalla ansaitsematonta työttömyyskorvausta. Elintarvikemyymälöitten joidenkin kassanhoitajien on todettu pettävän asiakkaita eri tavoin.

Varkaat ryöstävät nykyään ihmisiä keskellä kirkasta päivää monien kaupunkien kaduilla, kuten New Yorkissa. Kun esimerkiksi joukko ihmisiä jonotti päästäkseen kiertokäynnille erääseen kirjapainoon, niin paikalle ajoi auto, josta mies astui ulos, sieppasi käsilaukun eräältä jonossa seisovalta naiselta, hyppäsi takaisin autoon ja lähti ajamaan pois paikalta – ja kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa. Vieläpä ihmisiä vilisevillä maanalaisen asemilla voi varas lähestyä tuntematonta henkilöä, näyttää hänelle kädessään olevaa puukkoa ja ottaa hänen lompakkonsa ja sitten iloisena heiluttaa hänelle jäähyväiset!

Miksi varastaminen on niin yleistä nykyään? Raamattu ennusti sen lisääntymisen ja syyn siihen. Lyhyesti sanoen se osoittaa, että Saatana ja hänen demoninsa on heitetty maan päälle, missä ne suuressa vihassaan tekevät kaikkensa turmellakseen ihmissuvun, koska ne tietävät, että niillä on vain vähän aikaa. – Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1–5; Ilm. 12:7–12.

Nykyään niin laajalle levinneen varastamisen syistä voidaan mainita mm. huumausaineiden käyttö ja uhkapeli. Toisaalta jotkut varastavat sen takia, että he ovat liian laiskoja tehdäkseen työtä. Jotkut naiset harrastavat myymälävarkauksia ”huvin” vuoksi, koska heistä on jännittävää tehdä jotakin laitonta ja välttyä ilmitulolta. Se, että vanhemmat eivät ole valmentaneet lapsiaan oikein, selittää myös epäilemättä monet nuorten suorittamat varkaudet.

Ne, jotka varastavat usein, koettavat vähätellä tai esittää järkisyitä teoilleen. Monien mielestä on aivan oikein varastaa suurliikkeistä tai yhtymistä, mutta se on silti varastamista. Toiset puolustelevat varastamista köyhyyden tai muiden yhteiskunnallisten epäkohtien nojalla, mutta ei vääryyttä voida korjata toisella vääryydellä. Toiset taas puolustelevat varkauksiaan, koska ne eivät ole suuria. Jumalan sana sanoo kuitenkin: ”Joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” – Luuk. 16:10.

Kun otamme huomioon langenneen ihmiskunnan taipumuksen ottaa toiselle kuuluvaa, niin miten viisas onkaan kymmenestä käskystä kahdeksas, joka kuuluu: ”Älä varasta.” (2. Moos. 20:15) Vaikka tämä laki annettiin Israelin lapsille, niin myös Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset kieltävät selvästi varastamisen. Tyypillinen on apostoli Paavalin muistiin merkitsemä käsky: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” Miten paljon parempi onkaan antaa tarvitseville kuin varastaa! – Ef. 4:28.

Voitaisiin sanoa, että ensimmäinen ihminen, joka varasti, oli Eeva. Nähtyään, että kielletty hedelmä Eedenissä ”oli hyvä syödä ja se oli ihana katsella”, hän lankesi kiusaukseen ja alkoi syödä siitä. Sitten hän viekoitteli miehensäkin mukaan tähän varkauteensa. Minkä hinnan he maksoivatkaan! – 1. Moos. 3:1–24.

Toinen varas, joka sai huonon lopun, oli israelilainen Aakan, joka varasti Jehovalle pyhitettyjä tavaroita sen jälkeen, kun Israel oli valloittanut Jerikon. Hänkin maksoi hengellään varkaudestaan. Ja sitten oli kavaltaja Juudas Iskariot. Apostoli Johannes on polttomerkinnyt hänet varkaaksi sanoessaan: ”Hän oli varas ja . . . rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.” Hänen loppunsa oli itsemurha. – Joos. 7:1–26; Joh. 12:6; Matt. 27:5.

Miten joku voi taistella kiusausta vastaan ottaa laittomasti toiselle kuuluvaa? Toistamalla itselleen kaikki syyt, miksi niin ei pitäisi tehdä. Ensinnäkin Jehova Jumalan pelon pitäisi estää häntä varastamasta, koska varastaminen johtaa Jumalan epäsuosioon. Onko järkevää antautua sellaiseen vaaraan? ”Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” ”Herran pelko on pahan vihaamista”, ja varastaminen on varmasti pahaa. – 1. Kor. 10:22; Sananl. 8:13.

Toiseksi tulisi karttaa varastamista, koska sen seurauksena on huono omatunto. On parempi tulla toimeen ilman joitakin tarvikkeita kuin hankkia niitä hyvän omantunnon menettämisen hinnalla. Kristittyjä kehotetaan säilyttämään hyvä omatunto: ”Pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.” – 1. Piet. 3:16.

Lisäksi varastaminen saattaa ihmisen huonoihin suhteisiin sen kanssa, jolta hän on varastanut. Kukaan ei voi varastaa toiselta ja pysyä sydämessään ystävällisenä häntä kohtaan. Ja sitten on aina ilmitulon pelko ja mahdollisuus. Niinpä apostoli Pietari varoittaakin: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö . . . varkaana.” – 1. Piet. 4:15.

Jo järjenkin pitäisi sanoa, että varastaminen on väärin. Eihän kukaan haluaisi, että häneltä otettaisiin sellaista, minkä hän on laillisesti hankkinut, ja siksi hänen ei pitäisi myöskään haluta ottaa toiselta, mitä tämä on laillisesti itselleen hankkinut. Kultaisessa säännössä on järkeä: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31.

Tyytyväisyys on suuri apu. Se, joka ymmärtää, että ”suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa”, ei joudu kiusaukseen varastaa. Ja täytyy myöntää, että eräs apukeino taistelussa varastamistaipumusta vastaan on pysytellä mahdollisimman kaukana sieltä, missä on tilaisuus varastaa. – 1. Tim. 6:6–8.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaksi suurta käskyä: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’, estävät ihmistä varastamasta. Ei ole epäilystäkään siitä, että ”rakkaus ei tee lähimmäiselle pahaa”. – Mark. 12:29–31; Room. 13:10.

Varastamishalu voidaan voittaa niin kuin muutkin paheet, jotka vaivaavat langennutta ihmiskuntaa. Apostoli Paavali kertoo eräistä Korinton seurakuntalaisista, jotka voittivat tämän paheen. Se on mahdollista ja voidaan voittaa myös nykyään.