Miksi varastaminen yleistyy?

RIO DE JANEIRO, sunnuntai 18. lokakuuta 1992. Kuuluisat Copacabanan ja Ipaneman hiekkarannat kuhisevat ihmisiä. Yhtäkkiä nuorisojengit ryntäävät rannoille, tappelevat keskenään ja varastavat rannoilla olijoilta kaiken arvokkaan. Harvalukuisemmat poliisit vain katsovat tapahtumaa avuttomina vierestä. Kaupunkilaisille itselleen ja turisteille tämä on painajainen keskellä päivää.

Omaisuusrikokset ovat tosiaan yleistyneet. Suurissa kaupungeissa varkaiden tiedetään ryöstäneen nuoria – ja jopa tappaneen heitä – saadakseen heidän tennistossunsa. Varkaat tunkeutuvat koteihin riippumatta siitä, ovatko asukkaat paikalla vai eivät. Epärehelliset kotiapulaiset varastavat koruja ja rahaa opittuaan tietämään niiden säilytyspaikat ja katoavat sitten jäljettömiin. Väkijoukot ryöstelevät liikkeitä. Hyvin järjestäytyneet ryhmät varastavat jopa ihmisiä, kuten voidaan havaita Brasiliassa tapahtuneiden kidnappausten kasvavasta määrästä. Voisit todennäköisesti mainita lisäesimerkkejä omasta kokemuksestasi tai yhdyskunnastasi. Miksi varastaminen on sitten niin yleistä?

Miksi ihmiset varastavat?

Vaikka lisääntyvä köyhyys ja huumeitten käyttö ovat hyvin merkittäviä syitä, vastaus ei ole aivan näin yksinkertainen. The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa huomautetaan: ”Rikollisuuden olemassaoloa selittävän yhden erillisen syyn etsimisestä on suureksi osaksi luovuttu, koska se on havaittu hedelmättömäksi.” Samassa lähdeteoksessa kuitenkin arvellaan, että varastamisen kaltaiset ongelmat ”johtuvat suoranaisesti nuorten arvottomuuden ja vihan tunteista, jotka puolestaan juontuvat siitä, että he eivät ole saaneet nauttia tavallisen elämän mukanaan tuomista aineellisista saavutuksista ja palkinnoista”. Koska ihmisiä painostetaan kovasti lisäämään kulutusta, monet eivät näe mitään muuta keinoa saada haluamansa tavaroita kuin varastamisen.

Teoksessa The World Book Encyclopedia kuitenkin todetaan kiinnostavasti: ”Rikosluvut pysyvät verraten samansuuruisina perinteisissä yhteiskunnissa, joissa ihmiset uskovat elämäntapansa jatkuvuuteen. Rikosluvuilla on taipumus kasvaa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa asuinolot ja toimeentulolähteet muuttuvat suuresti – samoin kuin se, millaisia ihmisten toiveet heidän tulevasta hyvinvoinnistaan ovat.” Samassa tietosanakirjassa sanotaan edelleen: ”Nuorilla on vähemmän mahdollisuuksia saada työtä. Saatavilla oleva työ, jossa ei vaadita ammattitaitoa, tuntuu ikävältä verrattuna varastamalla saatuihin nopeisiin ja jännitystä tuoviin tuloksiin. Lisäksi nuoret ovat halukkaampia ottamaan pidätetyksi tulemisen riskin, koska heillä on kaiken kaikkiaan vähemmän menetettävää.”

Silti monet työttömät tai huonosti palkatut työntekijät eivät varasta, kun taas valtava määrä toimisto- ja ruumiillista työtä tekeviä näpistelee työpaikaltaan kaikenlaista ikään kuin nuo tavarat kuuluisivat heidän luontoisetuihinsa. Joidenkin vilpillisten suunnitelmien toteuttaminen edellyttää tiettyä yhteiskunnallista asemaa. Olethan toki kuullut skandaaleista, joissa on ollut kyse valtavista rahasummista ja joissa ovat olleet mukana poliitikot, valtion virkamiehet ja liikemiehet? Ei ole epäilystäkään siitä, että köyhät eivät ole ainoita, jotka varastavat.

Muista myös, että elokuvissa ja televisio-ohjelmissa tehdään usein pilaa varastamisesta (jopa sankari itse saattaa olla varas), mikä tekee varastamisen helpommin hyväksyttäväksi. Tällaisten elokuvien katselemista voidaan tosin kutsua viihteeksi, mutta samalla yleisöä opetetaan varastamaan. Eikö niissä annetakin hienovaraisesti sellainen kuva, että rikos voi sittenkin kannattaa? Ahneus, laiskuus ja ajatus siitä, että kaikki muutkin varastavat joutumatta rangaistaviksi, vaikuttavat epäilemättä varkauksien määrän kasvuun. Ei ole epäilystäkään siitä, että elämme parhaillaan niitä ennustettuja ”kriittisiä aikoja”, jolloin oman edun tavoittelu ja rahan rakkaus ovat vallalla (2. Timoteukselle 3:1–5).

Älä varasta

Maailman vääristyneistä arvoista huolimatta on hyvin tärkeää totella tätä käskyä: ”Älköön varastaja enää varastako.” (Efesolaisille 4:28.) Ihminen, joka yliarvostaa omaisuutta tai nautintoja, voi pettää itsensä ajattelemaan, että varastaminen on riskin ottamisen arvoista. Mutta varastaminen on Jumalan silmissä vakava asia ja paljastaa, ettei varas rakasta lähimmäistään. Sitä paitsi vähäpätöinenkin varkaus voi johtaa sydämen kovettumiseen. Entä sitten epärehellisyyden maine? Kuka luottaa varkaaseen? Jumalan sanassa sanotaan viisaasti: ”Älköön – – kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä.” (1. Pietarin kirje 4:15.)

Varastamisen yleistyminen on todella valitettavaa, mutta miten ihmiset selviytyvät hyvin rikollisilla alueilla? Miten jotkut entiset varkaat ovat muuttaneet elämäntapaansa? Loppuuko varastaminen koskaan maailmanlaajuisesti? Pyydämme sinua lukemaan seuraavan kirjoituksen, jonka nimi on ”Maailma jossa ei ole varkaita”.