Miten tiede vaikuttaa elämääsi?
JOTKUT ovat vakuuttuneita siitä, että tieteellä on avain, jolla ihmiskunta voidaan vapauttaa monista suurista vihollisistaan. He ovat sitä mieltä, että jonain päivänä voidaan tieteen kautta voittaa nälkä, köyhyys, sairaudet ja ehkä kuolemakin. Ihmisen kuumatka on vahvistanut tätä vakaumusta heidän mielessään.
Monilla muilla on kuitenkin nyt toisia ajatuksia siitä, mitä tiede tekee. He haluaisivat tietää, aiheuttaako se ajan mittaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Melbourne Herald -lehti huomauttikin: ”Vara-amiraali Hyman Rickover, jonka kehittämistyö teki hänet tunnetuksi Yhdysvaltain ydinsukellusveneen isänä, varoitti ihmistä . . . että tekniikan hillittömästä käytöstä ’saattaa tulla hirviö, joka tuhoaa tekijänsä’.”
Ei voi olla epäilystäkään siitä, että tiede on aikaansaannoksillaan paljon hyödyttänyt ihmistä. Läntisessä maailmassa tiede on vaikuttanut melkein jokaisen elämään tuottamalla hyödyllisiä tavaroita. Jos katselet ympärillesi kotonasi, niin todennäköisesti huomaat jotain, josta tiede ainakin osittain on ollut vastuussa – radion, television, pesukoneen, sähkösilitysraudan, erilaiset kankaat, sähkövalot ja paljon muuta.
Tieteen aikaansaannoksista voi oikein valvottuina olla apua ihmiselle. Monet kysyvät nyt kuitenkin, onko tiede riistäytynyt valloilleen. He näkevät tieteen tuottaneen sellaista, mikä on vitsauksena ihmiskunnalle. He haluavat tietää, painavatko huonot vaikutukset lopulta vaa’assa enemmän kuin hyödyt.
Kemikaalien vaikutukset
Monet kemikaalit joutuvat nyt hallitusten ja muiden hallintoelinten tarkan tutkimuksen alaisiksi, koska ne vaikuttavat kansanterveyteen. Tämä pitää erityisesti paikkansa maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa käytettävistä kemikaaleista.
Kemiallisia lisäaineita on täytynyt toinen toisensa jälkeen poistaa käytöstä. Esimerkkeinä ovat voin keltaisuuteen vaikuttavat väriaineet ja ruoka-aineiden makeuttamiseen käytetyt syklamaatit. Maun parantamiseen käytetty mononatriumglutamaattikin on epäilyksen alainen. Jotkut kemikaalit ovat aikaansaaneet vakavia vaurioita koe-eläimissä.
DDT:n ja muitten tuholaismyrkkyjen ilmoitettiin ensin olevan ’pelastajia’, jotka vapauttavat ihmisen malarian ja keltakuumeen kaltaisista pelätyistä taudeista. Aluksi tuholaismyrkyt vaikuttivat myös viljasatojen lisääntymiseen, koska myrkyt tuhosivat hyönteisiä. Mutta nyt monet maat ovat päättäneet vaiheittain poistaa käytöstä joitakin näistä kemikaaleista.
Miksi? Koska on havaittu, että ne hävittävät paljon eläinelämää, niin että jotkut lajit on saatettu melkein sukupuuttoon. DDT:n aikaansaama saastuminen on levinnyt kautta maailman. Jälkiä siitä on löydetty etelänapaseutujenkin eläimistä. On tosiaankin sanottu, ettei ole mitään vettä tai maata tai minkäänlaista elämää, johon DDT ei olisi vaikuttanut. Ihminenkin sisältyy siihen. Ja kokeissa suuret tuholaismyrkkyannokset aiheuttivat vakavia vahinkoja eläimille.
Sen aikaansaamat huonot vaikutukset, minkä ajateltiin olevan ihmiselle hyödyksi, ovat saattaneet asiantuntijat levottomiksi. Mitä sitten voidaan sanoa ihmisen tieteellisistä keksinnöistä, jotka on tarkoituksellisesti suunniteltu tuhoamaan ihmiselämää? Sodankäyntiä varten on kehitetty kemikaaleja, jotka ovat niin kuolettavia, että vain pienikin iholle joutuva pisara aiheuttaa kuoleman. Ja jotkut tiedemiesten viljelemät bakteerit voivat hävittää kokonaisia asujaimistoja.
Koneiden aikakauden vahingolliset vaikutukset
Vaikka tämä tieteellinen koneiden aikakausi on aikaansaanut tavaroita, jotka ovat koituneet ihmiselle hyödyksi, niin se on vaikuttanut ihmiseen myös vahingollisesti. Ensiksikin tarvittiin suuria tehtaita, jotta olisi voitu tuottaa ihmisen avuksi suunniteltuja tuotteita. Tämä johti siihen, että ihmiset ahtautuivat suuriin kaupunkeihin. Kaupunkilaiselämän surulliset vaikutukset, sen tungos ja turhautuneisuus, tulevat vuosi vuodelta yhä ilmeisemmiksi.
Lisäksi monet ihmisen hyödyksi valmistetut tuotteet ovat muuttuneet tappajiksi. Yksistään Yhdysvalloissa autot aiheuttavat vuosittain yli 50000 ihmisen kuoleman ja miljoonien loukkaantumisen!
Myös suuret teollisuuskompleksit turmelevat ihmisen ympäristöä. Ne kuluttavat suunnattomia määriä puhdasta ilmaa ja puhdasta vettä. Ilmakehään purkautuvat myrkylliset kaasut ja kiinteät hiukkaset usein vuorostaan saastuttavat ilman. Paljon puhdasta vettä saastutetaan ja päästetään jokiin ja järviin, mikä tekee ne usein sekä ihmisen että eläinten käyttöön sopimattomiksi.
Ongelmaa pahentaa edelleen se, että monet tehtaissa valmistetuista koneista tulevat itse saastuttajiksi. Auto on siinä suhteessa pääsyyllinen. Tokiossa liikennepoliisit käyvät säännöllisesti poliisilaitoksella hengittämässä happea. Kaupoissa ja kauppakujilla jalankulkijat voivat ostaa koneista happisiemauksia noin markan korvauksesta. Amerikkalaisen Scripps-Howard -sanomalehtiyhtymän toimittajan William Steifin mukaan ”ajoneuvoista purkautuu vuosittain noin 23 miljoonaa tonnia hiilimonoksidia ilmaan Yhdysvaltain kymmenellä taajimmin asutulla alueella”. Yksistään New Yorkin kaupungissa ajoneuvot syytävät sitä suunnilleen viisi miljoonaa tonnia joka vuosi!
On sanottu, että jos ihminen hengittää yli kahdeksan tunnin ajan ilmaa, jossa on vain 80 miljoonasosaa hiilimonoksidia, niin se vaikuttaa hänen ruumiinsa hemoglobiiniin. Hemoglobiini kuljettaa happea ruumiin kudoksiin ja vie pois kuona-aineita. Mainitun hiilimonoksidimäärän sanotaan tekevän noin kuudesosan ruumiin hemoglobiinista väliaikaisesti käyttökelvottomaksi. Tämä vastaa suunnilleen puolen litran verenhukkaa.
Hiilimonoksidi on kuitenkin vain yksi ihmisen tieteellisten keksintöjen ilmakehään päästämistä monista saasteista. Time-lehti sanoi 12. tammikuuta 1970: ”Ihminen ahtaa ilmaan yli 700 miljoonaa tonnia saasteita vuodessa.” New Yorkissa toimivan ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen (Atmospheric Sciences Research Center) tiedemiehet sanoivat, että suunnilleen vuoteen 1980 mennessä noin 10000 ihmistä kuolee suurkaupunkialueella saastumisen takia. New Haven Register -lehti kertoo 21.12.1969, että nämä tiedemiehet ennustivat seuraavaa: ”Tästä hetkestä 10–15 vuoden kuluttua tämän pallonpuoliskon jokaisen miehen, naisen ja lapsen on käytettävä happinaamaria pysyäkseen hengissä ulkona. Kadut tulevat enimmäkseen olemaan autioita. Useimmat eläimet ja monet kasvit tulevat kuolemaan.”
Toinen koneiden aikakauden vahingollinen vaikutus on melusaaste. Kaikesta, aina moottorikäyttöisistä ruohonleikkureista suihkukoneisiin asti, lähtee hermoja repiviä ääniä. Tämä melu lisääntyy kaksinkertaiseksi suunnilleen joka kymmenes vuosi. Nyt se on saavuttamassa niin hälyttävät mittasuhteet, että sen katsotaan olevan vaaraksi kaikkien sille alttiina olevien ihmisten hyvinvoinnille. Tri Lester Sontag Ohiossa Yhdysvalloissa toimivasta Fesin tutkimuslaitoksesta sanoo, että melusaaste vahingoittaa syntymättömiä lapsiakin.
Jos nämä koneiden aikakauden tahattomat vaikutukset ovat niin vahingollisia ja hälyttäviä, niin mitä meidän on sanottava niistä välineistä, jotka tiede on suunnitellut elämän tuhoamiseksi? Mitä on sanottava atomi- ja vetypommeista, ohjuksista, panssarivaunuista, pommikoneista, sukellusveneistä ja monista muista aseista, joita on jo käytetty miljoonien ihmisten hengen riistämisessä? Onko tiede pelastanut niin monta henkeä?
Pettymyksiä lääketieteen alalla
Pettymystä ilmenee nyt myös lääketieteessä. Sydämensiirtojen kaltaisten keinojen herättämät toiveet eivät täyty.
Monimutkaisten instrumenttien käyttöönotto on aiheuttanut sairaaloissa kuolettavia sähköiskuja. Amerikan sairaalaliiton kokouksessa Chicagossa tri Carl W. Walter sanoi, että sairaaloissa kuolee vuosittain 1200 ihmistä sähköiskuun. Hän totesi tilanteen olevan sikäli ironinen, että sairaalan henkilökunta on ”niin huolissaan yksityisen potilaan hengen pelastamisesta, ettei se koskaan ota selvää sähköjohtojen sekasotkusta, joka täyttää tehostetun hoidon osaston useimmat (sähkö)laitteet”.
Aikanaan suuresti arvostettujen verensiirtojen havaitaan nyt kuljettavan tauteja ja aiheuttavan myös kuolemaa. Tri M. Simon Poughkeepsiestä New Yorkin osavaltiosta sanoi: ”Verensiirtojen aiheuttamien kuolemantapausten vuosittainen määrä ylittää laskelmien mukaan nyt monien yleisten kirurgisten [leikkausta vaativien] sairauksien, kuten peräsuolisyövän, umpilisäkkeentulehduksen tai suolentukkeuman, ilmoitetun määrän.”
Yhä useammat pääsevät harhakuvitelmistaan
Yhä useammat tiedemiehet alkavat itse epäillä ihmisen kykyä ratkaista suunnattomat ongelmansa tieteen avulla. Viime kuukausina on tieteellisissä aikakauslehdissä esiintynyt monia kirjoituksia, joissa on käsitelty tätä ongelmaa.
Yleisö epäilee tieteen osaa vieläkin enemmän. Yhä useammat ihmiset pitävät tiedettä uhkana terveydelle ja elämälle. He panevat merkille atomiaseiden kaltaiset hirvittävät keksinnöt, tuholaismyrkyt, jotka uhkaavat hävittää eläimistöä ja vaarantavat ihmisten terveyden, talidomidin kaltaiset kemikaalit, joiden oletettiin auttavan, mutta jotka johtivat raajarikkoisuuteen, kemialliset lisäaineet, jotka osoittautuivat vahingollisiksi, ja teollisuussaasteen, joka turmelee ilman jota hengitämme, veden jota juomme ja ruoan jota syömme.
Harvardin yliopiston tekniikan ja sovelletun fysiikan laitoksen dekaani tri Harvey Brooks pani merkille, missä määrin yleisö lisääntyvästi oli päässyt harhakuvitelmistaan tieteen suhteen. Hän sanoi: ”Tämä vihamielisyys on meidän aikanamme levinnyt pienestä kirjailijoiden valiojoukosta suureen osaan koulutuksen saanutta yleisöä, varsinkin eräisiin korkeimman koulusivistyksen saaneisiin maamme nuoriin.”
Kaiken sen hyvän takia, mitä tiede on tehnyt, se on siis nyt vastakkain sen karun todellisuuden kanssa, että monet sen keksinnöistä turmelevat ympäristöä ja ovat uhkana ihmis- ja eläinelämälle. Miten selväksi tuleekaan, ettei ihminen voi itse ratkaista ongelmiaan, olipa hän sitten kuinka hyvää tarkoittava ja älykäs tahansa.