Ovatko kemialliset lisäaineet vahingollisia?
YLEISÖÄ pyydetään uskomaan, että mitkään elintarvikkeiden kemialliset lisäaineet eivät tuota vahinkoa, koska ihminen nauttii niitä päivittäin tavallisesti hyvin pienen määrän. Silti seuraava kysymys askarruttaa niiden mieltä, jotka pohtivat sitä, mitä heitä pyydetään uskomaan: Jos suuri määrä jotain kemikaalia on myrkyllistä ja vahingollista, niin eikö pieni määrä joka päivä ole myös vahingollista, vaikka kestää kauemmin, ennen kuin vaikutus ilmenee?
Ne, jotka puhuvat lisäaineiden vaarattomuuden puolesta, viittaavat usein siihen, että pieni annos suolaa on terveellistä useimmille ihmisille, mutta suuret määrät suolaa voivat tappaa. Sen vuoksi he päättelevät, että muutkin kemikaalit ovat vaarattomia, kun niitä nautitaan pieniä määriä. Tämä voi olla totta edellyttäen, että nuo muut kemikaalit voivat kulkeutua pois kuten suolan ylijäämä eivätkä keräänny elimistöön niin kuin DDT.
Voidaan väittää, ettei toistaiseksi ole mitään ehdottomia todisteita siitä, että nämä kemialliset lisäaineet vahingoittavat ihmisiä. Mutta eikö tämä ole reen panemista hevosen eteen? Ehkä on parempi sanoa päinvastoin, ettei toistaiseksi ole mitään ehdottomia todisteita siitä, etteivät nämä elintarvikkeiden lisäaineet vahingoittaisi ihmisiä. Eikö sen vuoksi olisi järkevämpää rajoittaa näiden lisäaineiden käyttö mahdollisimman vähään siihen saakka, kunnes koko epäilyksen varjo niiden vaarattomuuden suhteen on hävinnyt?
Valaiseva esimerkki: Kauan sitten jotkut väittivät, että tupakointi on luultavasti vahingollista. Mutta päivästä toiseen ei ollut mahdollista nähdä mitään näkyviä muutoksia terveydessä, joten savukkeiden puolustajat sanoivat mielellään, ettei siitä koidu mitään vahinkoa. Nyt, kymmenien vuosien kokemuksen jälkeen, on ehdottomasti todistettu, että tupakoiminen on vahingoksi terveydelle. Se voi aiheuttaa syöpää, sydäntautia ja muita sairauksia. Mutta sen todistamiseen meni monia vuosia. Kuka voi sanoa, ettei ruoassamme olevilla lisäaineilla olisi vahingollisia vaikutuksia, vaikkakin pitemmän ajan kuluttua?
Ihmisten ruumiinrakenteessa on suuria eroavuuksia. Todennäköisesti tunnet ihmisiä, jotka voivat olla ulkona kylmässä pitkiä aikoja sairastumatta, mutta toiset saattavat sairastua jo lyhyen kylmettymisen jälkeen.
Kukaan ei voi sanoa, mikä on kunkin sietokyvyn raja. Se, mikä ei ehkä vahingoita jotakuta, jolla on niin paljon elinvoimaa, että hänen elimistönsä näyttää poistavan vahingolliset aineet, voi tappaa toisen, jolla ei ole siinä määrin elinvoimaa. Kuka siis voi sanoa, millainen määrä jotain kemikaalia todella vahingoittaa ihmisen terveyttä? Vaikka se vahingoittaisi vain pientä osaa väestöstä, niin haluaisitko kuulua siihen osaan?
Ne, jotka puhuvat tietyn näkökannan puolesta, voivat kiinnittää huomiosi joidenkin kokeiden tuloksiin. Mutta ovatko sellaiset todisteet aina vakuuttavia? Esimerkiksi rotille, joita ruokittiin hyvin kuuden kuukauden ajan, ei annettu muuta juotavaa kuin cola-juomia. Havaittiin, että niiden hampaat liukenivat ikeniin asti. Näissä juomissa olevien happojen sanotaan liuottavan rautaa ja kalkkikiveä. Tämä näyttää pinnalta katsoen olevan erittäin vaikuttava koe, ja sen perusteella voidaan päätellä, että ihmisille koituisi varmasti jotain vahinkoa, jos he joisivat sellaisia juomia joko pitkän aikaa tai vain silloin tällöin.
Tämä väite menettää kuitenkin suuren osan tehokkuuttaan, kun joku viittaa siihen tosiseikkaan, että sitruunamehussa ja viinietikassa olevat hapot liuottavat myös rautaa ja kalkkikiveä. Jos siis pienet määrät cola-happoja ovat vahingollisia pitkän ajan kuluessa, silloin myös sitruunamehun ja viinietikan voitaisiin sanoa olevan haitallisia terveydelle. On siis ilmeistä, että oikeitten johtopäätösten tekemiseen tarvitaan tietoa laajalta alalta.
Kuka tietää paremmin?
Tässä ruokien lisäaineita koskevassa kiistassa havaitsee, että mielipiteet vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen. Jotkut nauttivat täysin määrin kaikkia lisäaineita, jotka miellyttävät ja kiihottavat heidän aistejaan. Toisaalta vanhoilliset voivat kysyä sinulta: Jos Luoja olisi tarkoittanut, että ruoassamme pitäisi olla kemikaaleja, niin eikö hän olisi pannut niitä siihen? Kuka loppujen lopuksi tietää parhaiten ruoan oikean koostumuksen ja tasapainon – Luoja vai epätäydelliset ihmiset?
Samaa järkeilytapaa noudattaen voisimme kysyä: Jos sinulla olisi hieno auto, joka tarvitsisi valiolaatuista bensiiniä, niin mitä tapahtuisi, jos alkaisit panna likaa ja halpaa polttoainetta bensiinisäiliöön? Aikanaan se alkaisi reistailla ja menisi lopulta rikki, sen kestoaika lyhenisi.
Syöpää tutkiva tri William E. Smith sanoi: ”Yleistyvä tapa panna ihmiselimistöön biologisesti vieraiden molekyylien loputtomia sarjoja erilaisten kaupallisten etujen takia, on kuin heittäisi muttereita ja ruuveja hienorakenteisimpaan tunnettuun koneistoon.”
Monet ovat päätelleet, ettei ole enää kysymys siitä, ovatko nämä kemialliset lisäaineet vahingollisia vai eivät. Heidän mielestään on vain kysymys vahingollisuuden määrästä. Dental Digest -lehden entinen toimittaja tri Edward Ryan sanoi: ”Luonnon tasapainoa järkytetään joka kerta kun ruoasta poistetaan jokin luonnollinen aine ja joka kerta kun ruokaan lisätään vierasta ainetta. . . . Ruumiin soluissa tapahtuvat kemialliset ja solutoiminnat eivät voi reagoida kemistien ohimeneviin oikkuihin ilman toimintahäiriöitä.”
Yhteenveto kaikesta
Chemical Week -lehti huomautti 10.12.1969: ”Cornell-yliopiston lääketieteen apulaisprofessori Maurice Shils sanoi paneelikeskustelussa, että kasvava ongelma, joka aiheutuu yhä useampien kemikaalien panemisesta elintarvikkeisiin, on ’osa saasteongelmaa. Pitäisi olla pätevä syy, ennen kuin uusia kemikaaleja pääsee elintarvikkeisiimme.’”
Näiden kemikaalien vertaaminen saasteisiin tuo esiin toisen piirteen tässä asiassa. Tavallinen ihminen ei ehkä syö yhdenlajista kemiallista lisäainetta joka päivä niin paljon, että siitä olisi vahinkoa, mutta joka päivä hänen ruoassaan on enemmän kuin vain yhtä kemikaalia. Ja lisäksi hän on alttiina muista lähteistä tuleville kemikaaleille.
Yhä useampia ihmisiä alkaa huolestuttaa heidän elinympäristönsä saastuminen. Suuressa osassa juomavettä on vieraita kemikaaleja. Maahan, joka tuottaa suuren osan ruoka-aineista, on syydetty tulvimalla kemiallisia tuholaismyrkkyjä ja lannoitteita. Entä sitten ilma, jota hengitämme? Monissa maissa se on suorastaan hirvittävää. Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen tiedemiesten havaintoja koskeva raportti sanoo: ”Keskus havaitsi viimeisen jäännöksen puhdasta ilmaa Yhdysvalloissa lähellä Flagstaffia Arizonassa, mutta se hävisi kuusi vuotta sitten, kun . . . ilman saastuminen levisi Kalifornian rannikolta tuohon pohjoiseen arizonalaiseen kaupunkiin.” – The New Haven Register, 21.12.1969.
Newsweek-lehti ilmoitti 26.1.1970: ”Yhdysvaltain ilmassa olevat jäteaineet aiheuttavat fyysisiä vaurioita karjalle Floridassa, irroittavat maalia taloista ja autoista Lincolnissa Mainessa, tappavat mäntyjä noin sadan kilometrin päässä Los Angelesista ja turmelevat orkideoita Texasissa ja Illinois’ssa sekä pinaattia Etelä-Kaliforniassa. Jotkut amerikkalaiset maksavat sen hengeltään; astman, keuhkoputkentulehduksen, keuhkosyövän ja ilmapöhön kaltaiset hengityselinten sairaudet lisääntyvät hälyttävässä määrin.”
Kun siis teet yhteenvedon kaikesta, niin havaitset, ettei ole enää kysymys vain pienistä määristä yhtä kemikaalia. Kaikkien näiden luonnottomien ainesten – ruoassamme olevien kemikaalien, hengittämämme likaisen ilman ja juomavetemme vieraiden aineiden – hyökkäys voi hyvinkin olla vastuussa joistakin ihmisten nykyään kärsimistä sairauksista.
Mitä voidaan tehdä
Mitä sitten voi tehdä, jollei halua syödä niin monia kemikaaleja? Koska nykyään suuressa osassa maailmaa on mahdotonta välttää niitä kokonaan, koska niiden käyttö on niin laajalle levinnyttä ja hyvin usein mahdotonta todeta, voit noudattaa sivulla 7 olevan taulukon ehdotuksia.
Kun henkilökohtaisesti toimit siten, niin se epäilemättä hyödyttää sinua ja perhettäsi jossain määrin, mutta se ei poista huonon terveyden ja sairauksien suurimpia syitä. Vaikka me eläisimme saasteesta vapaassa ympäristössä ja elintarvikkeiden lisäaineiden käyttö olisi kielletty lailla, niin silti ihmiskunta kärsisi jatkuvasti synnin ja kuoleman vaikutuksista. Ihminen ei voi omin keinoin vapauttaa itseään tuosta Aadamilta peritystä kirouksesta. Lisäksi saastumisongelma kuuluu luonnostaan nykyiseen asiainjärjestelmään, jossa elämme, emmekä me voi muuttaa tätä asiainjärjestelmää.
Jumala voi kuitenkin vapauttaa meidät molemmista. Ja Sanassaan Raamatussa hän on sanonut tekevänsä niin. Hän on erityisesti pannut merkille sen, että ihminen turmelee tämän hyvän maan, jonka Hän on luonut, ja Hän on ilmoittanut päätöksensä olevan ”turmella ne, jotka maan turmelevat”. – Ilm. 11:18.
Kaikki todisteet Raamatun ennustuksen täyttymykseksi osoittavat, että me olemme hyvin lähellä sitä aikaa, jolloin Jumala osoittaa suuren voimansa ja valtansa lopettamalla tämän itsekkään asiainjärjestelmän ja ne, jotka haluavat sen olevan sellainen. – 2. Tim. 3:1–5.
Tuon Jumalan suurenmoisen teon jälkeen Jumalan taivaassa oleva vanhurskas hallitus hoitaa ihmiskunnan asiat. Hänen sanansa lupaa, että maasta on tuleva paratiisi. Silloin ei ainoastaan maapallon ilmakehän, maaperän ja veden saastuminen lopu pysyvästi, vaan tapahtuu myös jotain muuta paljon suurenmoisempaa – ihmiskunta palautetaan ruumiiltaan ja mieleltään täydellisyyden tilaan! Tuska ja kuolema ovat silloin menneisyyttä. – Jes. 45:18; Luuk. 23:43; Ilm. 21:4, 5.
Jehova Jumala, ihmisen Luoja ja Se, joka panee maan tuottamaan ruoka-aineita kaikille elollisille, tietää, mitä vaaditaan näiden toteuttamiseksi. Hän on antanut muuttumattoman sanansa siitä, että hän tulee tekemään niistä todellisuutta. – Ilm. 21:5.
[Tekstiruutu s. 7]
Keinoja vähentää nauttimiesi kemikaalien määrää
1) Tarkista kaikkien pakattujen, purkitettujen tai pullotettujen ruokatavaroiden etiketit ja valitse sellaisia, joissa on mahdollisimman vähän lisäaineita.
2) Vähennä valmiiden ruoka-aineseosten käyttöä. Siihen, että valmistaa ne itse, voi kulua vähän enemmän aikaa, mutta joissain tapauksissa ruoka voi olla terveellisempää.
3) Jollet voi löytää leipää, joka on terveellistä ja jokseenkin vapaata lisäaineista, voi olla oman etusi mukaista leipoa itse. Kaupoissa myytävissä leivissä saattaa olla hyvin vähän todellista ravintoarvoa.
4) Milloin vain on mahdollista, tarjoa perheellesi tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, jotka on pesty huolellisesti. Voisit jopa kasvattaa joitain omassa pihassasi.
5) Suosi luonnonjuomia, esimerkiksi maitoa, virvoitusjuomien sijasta. Jotkut kaupoissa myytävät hedelmämehut voivat olla jokseenkin vapaita lisäaineista. Joissain tapauksissa haluat ehkä puristaa itse mehusi.
6) Hankkimalla tuoretta, käsittelemätöntä lihaa ja valmistamalla sen itse, vältyt niiltä monilta lisäaineilta, joita käytetään leikkeleissä ja muissa samantyyppisissä tuotteissa.
7) Koska DDT:n kaltaiset tuholaismyrkyt helposti kerääntyvät eläinten rasvaan, voit vähentää niiden saamista elimistöösi leikkaamalla liian rasvan pois.