Kemikaalien tulva
KULUVAA vuosisataa voidaan syystä sanoa kemian aikakaudeksi. Kemialliset valmisteet ovat muuttaneet elämämme toisenlaiseksi. Kodit, toimistot ja tehtaat ovat täynnä sumutteita, keinotekoisia makeutusaineita, kosmetiikkatuotteita, väriaineita, painovärejä, maaleja, tuholaismyrkkyjä, lääkkeitä, muoveja, jäähdytyslaitteissa käytettäviä aineita, tekokuituja – niiden luettelo täyttäisi monta kirjaa.
Tällaisten tuotteitten kysynnän tyydyttämiseksi koko maailmassa tuotetaan Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan vuosittain kemikaaleja yhteensä noin 7500 miljardin markan arvosta. WHO kertoo, että markkinoilla on nykyisin noin 100000 kemikaalia ja että valikoima kasvaa vuosittain 1000–2000 uudella kemikaalilla.
Kemikaalien tulva panee kuitenkin kysymään, millainen on niiden vaikutus elinympäristöömme ja omaan terveyteemme. Olemme kiistatta purjehtimassa kartoittamattomille vesille. ”Meidän sukupolvemme jäsenet ovat kaikki koekaniineja, ja lopputulos tiedetään vasta vuosikymmenien kuluttua”, sanoi eräs lääkäri.
Mitä enemmän kemikaaleja, sitä enemmän riskejä?
WHO:n mukaan ne, jotka useimmin kärsivät kemiallisista saasteista, ovat ”köyhiä, lukutaidottomia ihmisiä, joilla on jokseenkin olemattomat mahdollisuudet saada asianmukaista valistusta tai perustietoja niiden kemikaalien aiheuttamista riskeistä, joille he ovat joka päivä suoraan tai välillisesti alttiina”. Tämä pitää erityisesti paikkansa torjunta-aineista. Kemikaalien vaikutukset kohdistuvat silti meihin kaikkiin.
Kirjan A Green History of the World mukaan noin viidesosassa Kalifornian kaivoista veden epäpuhtaudet, joista osa on torjunta-aineita, ylittävät sallitut rajat. Kirja jatkaa: ”Floridassa on 1000 kaivoa suljettu saastumisen takia. Unkarissa on 773 kaupungin ja kylän vesi käyttökelvotonta. Britanniassa on kymmenesosa pohjavesialueista pilaantunut siinä määrin, että ne eivät enää täytä Maailman terveysjärjestön turvallisuusvaatimuksia. Osissa Britanniaa ja Yhdysvaltoja vesijohtovettä ei voi antaa vastasyntyneille lapsille korkeitten nitraattipitoisuuksien takia.”
Elohopea on alkuaine, jolle on paljon käyttöä, mutta se voi olla myös myrkyllistä. Ympäristöön joutuva elohopea on peräisin lähteistä, jotka vaihtelevat aina teollisuuden savupiipuista miljardeihin loisteputkiin asti. Monissa tuotteissa, polttoaineista maaleihin asti, voi olla myös lyijyä, mutta se voi elohopean tavoin olla myrkyllistä, etenkin lapsille. Alttiina olo lyijypäästöille saattaa pudottaa jopa ”neljä pistettä [tavallisen lapsen] älykkyysosamäärää”, sanotaan eräässä Kairosta tulleessa raportissa.
YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan Välimereen kulkeutuu ihmisen toiminnan tuloksena joka vuosi noin sata tonnia elohopeaa, 3800 tonnia lyijyä, 3600 tonnia fosfaatteja ja 60000 tonnia pesuaineita. Ei ihme, että tämä meri on nykyään kriisitilassa. Se ei silti ole ainut laatuaan. Yhdistyneet kansakunnat näet julisti vuoden 1998 ”Kansainväliseksi valtamerien vuodeksi” sen takia, että kaikki maailman meret ovat hätää kärsimässä, varsinkin saastumisen vuoksi.
Moderni kemianteollisuus on kyllä antanut meille suuren määrän hyödyllisiä tuotteita, mutta me käytämme ja hävitämme monia niistä tavalla, josta ympäristö joutuu maksamaan kovan hinnan. Olemmeko tehneet itsestämme, kuten eräs kolumnisti jokin aika sitten kirjoitti, ”edistyksen panttivankeja”?
[Tekstiruutu s. 4]
Alkuaineet, yhdisteet ja kemialliset reaktiot
Niitä perusaineita, joista koko ympärillämme oleva maailma koostuu ja joita on alun toistasataa, sanotaan alkuaineiksi. Niitä ovat esimerkiksi rauta, lyijy, elohopea, hiili, happi ja typpi. Yhdisteet taas ovat erilaisten alkuaineitten kemiallisen yhtymisen tuloksia. Yhdisteistä voidaan mainita vesi, erilaiset hapot ja suolat sekä alkoholi. Monia niistä esiintyy normaalisti luonnossa.
Kemiallinen reaktio voidaan määritellä ”ilmiöksi, jossa syntyy ominaisuuksiltaan alkuperäisistä aineista poikkeavia aineita”. Palaminen on eräs kemiallinen reaktio. Siinä jokin palava aine – paperi, bensiini, vety ja niin edelleen – muuttuu täysin erilaiseksi aineeksi tai aineiksi. Monet kemiallisista reaktioista ovat sellaisia, että niitä tapahtuu kaiken aikaa, sekä ympärillämme että sisällämme.
[Kuva s. 3]
Köyhät joutuvat kärsimään eniten kemiallisista saasteista