Tekeekö saastuminen sinut sairaaksi

MERKITSEEKÖ edellä mainittu Millien tapaus sitä, että joka kerta kun sinä olet ärtynyt, masentunut tai sinulla on terveysongelmia, syynä on ympäristön saastuminen? Ei suinkaan.

Ruumiimme ihmeellisellä tavalla suunniteltu immuunijärjestelmä voi torjua saasteita. (Psalmit 139:14) Perintötekijöittemme ja elintapojemme takia jokainen meistä kuitenkin reagoi eri tavalla. Kertyvät lääketieteelliset todisteet ovat osoittaneet, että kemialliset saasteet voivat pieninäkin määrinä vahingoittaa joidenkuiden terveyttä.

Herkkyys kemikaalien vaikutuksille

”Hoidettuani runsaan 30 vuoden aikana yli 20000 potilasta, joilla on ollut erilaisia allergisia reaktioita, olen sitä mieltä että kemikaaleista on nopeasti tulossa pahin allergioitten aiheuttaja – elleivät ne jo olekin”, kertoi tri Theron Randolph Chicagosta Yhdysvalloista Herätkää-lehdelle. ”Ympäristön ja elintarvikkeitten kemikaalien yhdessä aiheuttama altistus kasvaa suuresti koko ajan. Kaikki eivät heti herkisty kysymykseen tuleville kemikaaleille, mutta ne vahingoittavat useimpia niistä, jotka enemmän tai vähemmän jatkuvasti ovat alttiina niille.”

Mutta eikö ruumiin immuunijärjestelmän pitäisi torjua tällaiset saasteet? Sanfranciscolainen immunologi tri Alan S. Levin selittää: ”Kemialliset saasteet heikentävät immuunijärjestelmää myrkyttämällä sitä ja vähentämällä veressä olevien T-solujen [eräitten valkosolujen] määrää, solujen, jotka toimivat immuunijärjestelmässä jarruina. Sen johdosta ihmisen immuunijärjestelmä muuttuu arvaamattomaksi ja liian voimakkaasti reagoivaksi. Hän voi tulla liian herkäksi, ja lähes kaikki synteettiset aineet ja petrokemikaalit voivat aiheuttaa hänessä yliherkkyysreaktioita.”

Lääketieteelliset aikakauslehdet kertovat ihmisistä, jotka ovat yliherkkiä pehmeille muoviastioille, öljy- tai kaasulämmittimien käryille, hammasteknisille materiaaleille, tekokuiduille ja lukemattomille muille nykyajan tuotteille. Millietä kohdanneet tunneperäiset ja ruumiilliset vaivat voivat siis johtua yliherkkyydestä ympäristössä oleville aineille.

”Todella vaikeaksi ongelman tekee yksilöllinen alttius”, sanoo tri Randolph. Newyorkilaisessa Mt. Sinai -sairaalassa saastumisen ympäristövaikutuksia tutkivan laboratorion johtaja tri Irving Selikoff tuli koko Yhdysvallat käsittäneen tutkimuksen jälkeen samaan johtopäätökseen. Herätkää-lehdelle tehdyssä haastattelussa hän sanoi: ”Yksilöllisellä alttiudella on valtavan suuri merkitys. Joka viides asbestin kanssa tekemisiin joutuva työläinen kuolee keuhkosyöpään. Mikseivät loput neljä kuole? En tiedä. Sama pitää paikkansa monessa muussakin asiassa.”

Joku toinen ei siis ehkä olekaan yliherkkä sille mille sinä olet. Terveydentilasi, perintötekijäsi, asenteesi ja erilaiset paineesi ovat kaikki osatekijöitä. Tämän tietämisen pitäisi auttaa meitä kehittämään myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kamppailevat sellaisten terveysongelmien kanssa, joita meillä ei ehkä ole. (1. Pietari 3:8) Mutta ympäristösaasteitten vaikutukset menevät allergisia reaktioita pitemmälle.

Työpaikka

Viime aikoina lehtikirjoittelu on antanut asbestista yleisölle pelottavan kuvan. Asbestiahan käytetään paljon teollisuudessa. Todisteet osoittivat, että tästä eteenpäin aina vuosisadan loppuun saakka saattaa vuosittain kuolla arviolta 10000 työssään asbestipölylle altistuvaa ihmistä asbestin aiheuttamaan syöpään ja muihin sen aiheuttamiin sairauksiin.

”Se, mitä asbestialtistus aiheuttaa terveydelle, on osoitettu jo runsaat 20 vuotta sitten”, sanoi tri Irving Selikoff. ”Teollisuus ehkä ajatteli, ettei vähäisestä altistuksesta olisi haittaa. No, me keräsimme kärsivällisesti paljon tietoa. Nyt me näemme tulokset. Mutta on jo liian myöhäistä. Joukossamme on 20 miljoonaa sellaista, jotka ovat puutteellisesti suojattuina olleet alttiina asbestipölylle vuosina 1940–1980, ja heidän tulevaisuutensa on huolestuttava!” Monet vastuuntuntoiset tehtaat ovat tiukentaneet työsuojelutoimiaan, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa joka kymmenes työntekijä on nykyään (koko ajan tai osan aikaa) alttiina syöpää aiheuttaville aineille.

Tri Kent Anger, joka työskentelee erään yksityisen amerikkalaisen työlääketieteellisen laitoksen (NIOSH) hermoperäisten oireitten tutkimusosastolla, kertoi Herätkää-lehdelle, että työpaikoilla käytetään yli 30:tä sellaista kemikaalia – joilla ei tarkoiteta lääkeaineita – jotka voivat vaikuttaa hermostoon. Hän sanoi: ”Lähes 20 miljoonaa työntekijää on alttiina yhdelle tai useammalle niistä. Ne voivat aiheuttaa vähäisiä muutoksia keskittymiskyvyssä, käsien vapinaa tai kihelmöintiä, lyhyitä muistikatkoja, yleistä heikkoutta, ailahtelevuutta, hermostuneisuutta, ärtyvyyttä – jopa halvaannusta ja sokeutta. Olemme tietenkin todenneet toisenlaistenkin ongelmien tuottavan tällaisia oireita.”

Kemiallisia torjunta-aineita käytetään aivan yleisesti. Maailman terveysjärjestö pitää maatyöläisten saamia torjunta-ainemyrkytyksiä yhtenä kehitysmaiden pahana terveysongelmana. Se arvioi torjunta-aineiden aiheuttavan näissä maissa vuosittain noin 500000 myrkytystapausta, eli joka minuutti saa yksi ihminen myrkytyksen! Näistä tapauksista 5000 johtaa kuolemaan. Eräät hedelmättömyys- ja keskenmenotapaukset on yhdistetty joko tällaisten yhdisteitten valmistukseen tai käyttöön. Kaikki torjunta-aineet eivät tietenkään ole yhtä vaarallisia, mutta joidenkin aineiden vaikutukset voivat ilmetä vasta vuosia käytön jälkeen.

Se mitä me syömme, juomme ja hengitämme

Joka vuosi suuri osa maailman ravinnosta katoaa tuholaisten suihin. Tällaisen ”hävikin” suuruudeksi on arvioitu yli 40 prosenttia! Niinpä yksistään vuonna 1979 tuotettiin noin 2,9 miljardia kiloa torjunta-aineita, mikä on runsaat puoli kiloa jokaista ihmistä kohden. Monet näistä kemikaaleista, joista jotkin eivät helposti hajoa, tarttuvat vihanneksiimme ja hedelmiimme tai pääsevät ravintoketjuun, jossa ne varastoituvat lihaan, jota me syömme. Torjunta-aineita, jotka on kielletty Yhdysvalloissa siksi että ne aiheuttavat laboratorioeläimille syntymävaurioita ja syöpää, tuotetaan yhä ja myydään muihin maihin, ja Yhdysvallat saa niitä takaisin monissa tuontielintarvikkeistaan.

Niinpä lähes kaikilla ihmisillä on tällaisia saasteita pieni määrä elimistössään. Sitä miten vaarallista tällainen on – varsinkin pitemmällä tähtäimellä – ei kukaan tiedä varmasti. Jotkut kuitenkin saavat astmakohtauksia, ihottumaa ja päänsärkyä syötyään torjunta-aineiden saastuttamaa ravintoa.

Vaikka suurin osa juomavedestä onkin puhdasta, newjerseyläisen Egg Harborin kaupungin kaltaisia tapauksia on tulossa lisää. Vuonna 1981 vuotava kemiallisten jätteiden kaatopaikka oli saastuttanut läheisen pohjaveden. New Jerseyn pohjavesi on yksi monista maan alle lietteeseen sitoutuneista vesivarastoista, ja niistä yli puolet Yhdysvaltain väestöstä saa juomavetensä. Kun tällainen vesivarasto pääsee kerran saastumaan, sitä ei yleensä saada millään puhtaaksi.

”VETTÄ EI SAA JUODA MYRKYLLISTEN KEMIKAALIEN TAKIA.” Tällainen kilpi oli ripustettu erään Egg Harborissa sijaitsevan kodin keittiöön, ja se muistutti tuskallisesti siitä, että eri puolilla New Jerseytä ja naapuriosavaltioissa on suljettu satoja kaivoja. Monet asukkaista panivat bronkiaalisen yskänsä, munuaisvaivansa, hermostolliset häiriönsä ja ihottumansa myrkyllisten kemikaalien syyksi. Jotkin näistä oireista hävisivät, kun niistä kärsivät poistuivat alueelta joksikin aikaa tai alkoivat käyttää pullotettua vettä. Koska eri puolilla Yhdysvaltoja on kenties tuhansia samanlaisia kemikaalien kaatopaikkoja, entinen ympäristönsuojeluviranomainen Eckhardt Beck sai aiheen sanoa: ”Niistä on tuleva 1980-luvun ympäristöpainajainen.”a

Yleisesti uskotaan, että suurten kaupunkien ilmansaasteet voivat aiheuttaa tai pahentaa kroonista sydän- ja keuhkotautia varsinkin vanhojen, heikkokuntoisten ja vastasyntyneitten keskuudessa. Vielä ei ole selvyyttä siitä, missä määrin ne voivat aiheuttaa tai pahentaa niitä, mutta joissakin suurkaupungeissa ovat tiukemmat ilmansuojelumääräykset auttaneet. Joka tapauksessa ilman saastuminen lisää painetta. Eräässä tutkimuksessa tutkittiin erään amerikkalaisen suurkaupungin keskiluokkaista väestöä ja todettiin, että ilmansaasteitten pahasti kuormittamilla alueilla kuoli 80 prosenttia enemmän ihmisiä korkeasta verenpaineesta johtuvaan sydäntautiin kuin ilmansaasteista vähemmän kärsivillä alueilla.

Lyijy – salakavala myrkky

Tri Herbert Needleman tutki 2146 normaalia esikouluikäistä (5–6-vuotiasta) lasta, joilla lyijykertymät mitattiin maitohampaista. Sen jälkeen hän pyysi näiden lasten opettajia esittämään arvion omien opetettaviensa käytöksestä. Osoittautui, että lapsilla joiden elimistössä oli eniten lyijyä oli myös eniten käyttäytymisvaikeuksia. Samantapaisia havaintoja on tehty Kanadassa, Länsi-Saksassa ja Englannissa. Tällainen herättää kasvavaa levottomuutta.

Lyijyä voidaan syödä vanhoista maalipeitteistä irtoavina lastuina tai siitä lähtevänä pölynä, sitä voidaan saada hengittämällä lyijypitoista bensiiniä käyttävien autojen pakokaasuja, ja sitä voi päästä ravintoomme. ”Puolet amerikkalaisten ravinnon sisältämästä lyijystä on luultavasti peräisin lyijyllä juotetuista peltipurkeista, sillä tällaiset astiat saastuttavat sisältönsä noin kymmenkertaisesti ja ravinnostamme noin 20 prosenttia on purkitettua ruokaa”, totesi kaksi kalifornialaista tutkijaa.

Aikuisten elimistöön varastoituu 10 prosenttia heidän syömästään lyijystä, mutta lasten elimistöön lyijystä varastoituu jopa puolet. Heihin varastoituu helpommin myös se mitä he hengittävät. Heidän kehittyvä hermostonsa on hyvin arka. Lievän lyijymyrkytyksen oireita lapsissa ovat esimerkiksi kömpelyys, vatsakivut, leikeistä kieltäytyminen, ärtyvyys, väsymys ja ruokahaluttomuus, mutta vanhemmat eivät useinkaan kiinnitä niihin huomiota, ja tilanne voi paheta.

Elämäntapasi

Epäviisas elämäntapa usein voimistaa suuresti saastumisen vaikutuksia. ”Ihmisillä, jotka käsittelevät työssään asbestia, on seitsemän tai kahdeksan kertaa suurempi vaara kuolla keuhkosyöpään kuin muulla väestöllä. Mutta jos he tupakoivat, he ovat 92 kertaa suuremmassa vaarassa”, totesi tri Selikoff. Tupakointi on yksi niistä syistä, joiden vuoksi huoneilman saastuminen on monin paikoin pahempaa kuin ulkoilman saastuminen ja usein vaarallisempaa terveydelle.

Myös ruokatottumuksilla on merkitystä. Yhdysvaltalaiset tohtorit Lonsdale ja Shamberger kertovat hoitaneensa useita epätavallisen ärtyisiä nuoria, joissa oli ilmennyt häiritsevän suuria luonteenmuutoksia. Jatkuva vähävitamiininen ravinto oli aiheuttanut heissä B1-vitamiinin (tiamiinin) puutosta. Kun he nauttivat tiamiinia ja muuttivat ruokavalionsa, oireet hävisivät.

On siis otettava huomioon monenlaisia tekijöitä etsittäessä vastausta kysymykseen: tekeekö saastuminen sinut sairaaksi? Mitä sinä voit tehdä sen johdosta?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 5]

Työpaikkasi voi olla yksi saastumisen aiheuttaja

[Kuva s. 6]

Kaikista näistä lähteistä tuleva lyijysaaste voi vaikuttaa lapsesi terveydentilaan

[Kuva s. 7]

Elämäntapasi voi pahentaa saastumista