Teollisuuskemikaalien nurja puoli

ERÄÄNÄ koleana joulukuun yönä vuonna 1984 tapahtui heti puolenyön jälkeen historian pahin teollisuusonnettomuus. Lähes Intian keskipisteessä sijaitseva Bhopalin teollisuuskaupunki, jossa on yli 800000 asukasta, oli siihen asti muulle maailmalle miltei tuntematon. Sen nukkuvat asukkaat eivät tienneet, millainen tuho alkaisi kohta levitä kivenheiton päästä.

Yhdysvaltalaisen Union Carbide -yhtiön Bhopalin-tehtaalla nousi paine vaarallisen suureksi varastosäiliössä, jossa oli 45 tonnia hyönteismyrkkyjen valmistuksessa tarvittavaa metyyli-isosyanaattia. Yhtäkkiä paine rikkoi venttiilin ja säiliöstä karkuun päässyt myrkyllinen kaasu alkoi kylvää kuolemaa ja tuskaa hiljaisen kaupungin ylle. Se vei hengen yli 2500 mieheltä, naiselta ja lapselta. Yli 100000 muulle se aiheutti vammoja.

Tuhon jäljiltä ympäröivällä maaseudulla lojui tuhansia vesipuhvelien, nautojen ja koirien raatoja, ja teillä ja kaduilla niitä oli tukkeeksi asti. Bhopalista tuli jättimäinen tilapäiskrematorio, jossa poltettiin kuolleita yötä päivää. Liekit ahmivat vainajia 70 hautaroviossa, joihin ruumiita oli pinottu jopa 25 päälletysten. Toiset haudattiin kiireesti kaivettuihin joukkohautoihin, joihin jokaiseen tuli kymmeniä ruumiita.

Myöhemmin syntyi Euroopassa katastrofi, jota alettiin nimittää ”Reinin Bhopaliksi”. Baselissa Sveitsissä valui eräästä tehtaasta Reiniin 40 tonnia myrkyllisiä kemikaaleja. Ne tappoivat satojatuhansia kaloja ja ankeriaita ”virratessaan joen mukana pitkin Länsi-Saksan ja Ranskan välistä rajaa Reininmaalle ja sen jälkeen halki Hollannin Pohjanmereen”. Eräs sanomalehti sanoi pääkirjoituksessaan: ”Aiemmin sveitsiläisiä pidettiin puhtaina ja heidän teollisuuttaan turvallisena, kemianteollisuus mukaan luettuna. Kaikki se on nyt mennyttä.”

Bhopalin asukkaista ja Reinin rantojen yhdyskunnista oli tullut tekniikan aikakauden uhreja, joka aikakausi on tuottanut yli 66000 erilaista kemikaalia, kemiallista yhdistettä. Monet niistä on valmistettu elämän tekemiseksi helpommaksi, mutta silti, ironista kyllä, hyvin monet niistä ovat erittäin myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa kohtalokkaita ja tuhoisia sivuvaikutuksia sekä ihmisille että koko biologiselle järjestelmälle. Eräs asiantuntija luokittelee tällaiset kemikaalit ”biosideiksi”, eliöitä tuhoaviksi aineiksi.

Monilla tällaisilla kemikaaleilla on pitkät nimet, joita vain harvat osaavat lausua ja joista mukavuussyistä käytetään nimilyhenteitä PCB, DDT, PCDD, PCDF, TCDD jne. Tämä myrkyllisten kemikaalien puuro on valtavan suuri vaara ihmisille ja niille maapallon luonnonvaroille, joista ihminen on riippuvainen. Vuosittain ”ympäristöön joutuu tuhansia ja taas tuhansia kertoja myrkyllisiä aineita”, sanoi eräs Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston EPAn edustaja. Tällaiset myrkkypäästöt ovat vaaraksi ilman laadulle, pintavesille ja pohjavesille, ja ne myrkyttävät maaperän vuosikymmeniksi.

EPA on arvioinut, että yksin Yhdysvalloissa pääsee pohjavesiin vuosittain lähes 6000 miljardia litraa vaarallisia kemiallisia jätteitä. Kun tiedetään, että litra liuotinta voi pilata 20 miljoonaa litraa pohjavettä siinä määrin, ettei vettä voida enää pitää vaarattomana, niin voidaan vain arvailla, millaista valtavaa vahinkoa voi 6000 miljardia litraa myrkyllisiä kemikaaleja aiheuttaa.

Kun vaarallisia kemikaaleja ja jätteitä syydetään huolettomasti luontoon, joet ovat saastumassa. Kaloja kuolee. Jokivesien mukana meriin virtaa hengenvaarallisia kemikaaleja, ja joissakin sellaisissa paikoissa, joissa meri aiemmin kuhisi elämää, ei nykyään ole enää laisinkaan kaloja, kertoo tunnettu merentutkija Jacques Cousteau.

Saastuminen uhkaa myös lintuja ja muita eläimiä. Eivät edes luonnonpuistot tarjoa enää turvaa. ”Myrkylliset kemikaalit ovat saastuttaneet kymmenen luonnonpuistoa, ja 74 puistoa saattaa olla samanlaisessa vaarassa. – – Peltojen valumavesien sisältämä seleeni ja muut kemikaalit ovat tappaneet paljon vesilintuja eräässä luonnonpuistossa”, kertoi sikäläisestä tilanteesta New York Times -lehti 4. helmikuuta viime vuonna.

Asiantuntijat eivät maalaile ruusuisia tulevaisuudenkuvia. Luonnonvarojen hupenemiseen liittyy muutakin kuin vain ruokamullan häviäminen ja ilman ja veden saastuminen. Miten on maapallon mahtavien trooppisten sademetsien laita, jotka vuosituhansien ajan ovat kohotelleet lehteviä käsivarsiaan kymmenien metrien korkeuteen? Onko niillekin vaarassa käydä samoin kuin muille luonnonvaroille, jotka hupenevat silmiemme edessä? Tajusimmepa sitä tai emme, nämä Jehovan kätten upeat aikaansaannokset kuitenkin vaikuttavat omaan elämäämme. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.