’Ne, jotka lykkäsivät liian kauan pakoon lähtemistään’
KUN Vesuvius purkautui elokuussa vuonna 79, monet Pompeijin asukkaat menettivät henkensä, koska he lykkäsivät liian kauan pakenemistaan turvaan. Kaupungin raunioita kaivaneet arkeologit havaitsivat, että monet yrittivät nauttia mahdollisimman pitkään siitä, mitä olivat tekemässä tulivuoren purkauksen sattuessa. Toiset olivat liian syventyneitä jokapäiväiseen elämänmenoonsa. Ja oli sellaisiakin, joiden itsekkyys esti heitä pääsemästä pakoon, koska he yrittivät ottaa arvoesineensä mukaansa.
C. W. Ceram kertoo tätä koskevista arkeologisista todisteista kirjassaan Muinaisaarteita etsimässä. Hän kirjoittaa: ”Kaivajien lapiot paljastivat näkyviin perhekohtaloita, murhenäytelmiä hädän ja kuoleman hetkiltä. . . . Löytyi äitejä, joilla oli lapsi käsivarrellaan. Viimeisellä huntunsa repaleella he olivat pienokaisiaan suojelleet, kunnes kaikki tyynni tukehtuivat. Kaivauksissa löytyi miehiä ja naisia, jotka olivat tulisessa kiireessä haalineet kokoon kalleimman omaisuutensa ja ehtineet portin edustalle ennen kuin menehtyivät tuhkasateeseen; vielä viimeisillä voimillaankin nuo onnettomat näyttivät tarrautuneen kiinni koruihinsa ja rahoihinsa. . . . Kaksi nuorta tyttöä oli viivähtänyt . . . talon kynnyksellä, olivat yrittäneet siepata käteensä arvoesineensä, mutta se oli jo liian myöhäistä.
”Herakleen portin edustalta löytyi joukko ruumiita, toinen toisensa vierestä, kaikki maahan lysähtäneinä, vieläkin kyyryssä taloustavaroiden painosta, jotka olivat käyneet heille liian raskaiksi kantaa.” Ceram kertoo, että ensimmäinen ruumis, joka löydettiin, lojui ”maassa . . . pitkällään . . . Kourasta oli vierähtänyt kulta- ja hopearahoja, ja käsi näytti yhä vielä tavoittavan niitä”.
Eräässä talossa ”oli hautajaisateriasta tullut äkkiloppu. Juuri samasta paikasta missä vieraat olivat asettuneet leposohville peijaisaterialle pöydän ääreen, heidät nyt löydettiin, 1700 vuoden kuluttua. Omista peijaisistaan.
”Täältä löytyi seitsemän lasta, jotka olivat pahaa aavistamatta olleet leikkimässä ja jotka kuolema oli yllättänyt siinä paikassa. Tuolla oli 34 ihmistä ja lisäksi vuohi, joka oli, kello vimmatusti kilisten, rynnännyt pelastusta etsien ihmisasuntoon. Mutta joka vain oli liian kauan lykännyt tuonnemmaksi pakoon lähtemistään, sille ei enää ollut apua ei rohkeudesta, ei mielenmaltista eikä voimistaan.”
Samoin on näinä nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”. Monet ihmiset, jotka ovat liiaksi kiinni aineellisen tavoittelussa ja ”elatuksen murheissa”, siirtävät Jumalan sanan tutkimista. Epäviisaasti he lykkäävät pakoon lähtemistä tästä tuomitusta asiainjärjestelmästä. Älä ole yksi heistä. – Luuk. 21:34–36.