Perna hämmästyttävä elin

RAKENTAJAT, jotka valmistavat esimerkiksi siltoja, ymmärtävät varmuusvaran tarpeellisuuden. Rakennelma täytyy tehdä niin lujaksi, ettei se ainoastaan kannata suurimpia laskettuja kuormituksia vaan että siinä on ylimääräinen varmuusvara odottamatonta painoa varten, joka sen ehkä täytyy kantaa. Siltojen rakentajat eivät kuitenkaan ole ensimmäiset, jotka ottavat huomioon varmuusvaran. Jumala, Luoja, pani meidän omaan elimistöömme varmuusvaraa.

Pernan voitaisiin sanoa olevan monissa suhteissa varmuusvaraelin. Lapsi saattaa kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana hyvinkin kuolla tartuntaan, jos hänen pernansa on poistettu. Mutta jos häneltä tuon iän jälkeen poistetaan perna leikkauksella, elimistön muut osat ilmeisesti ottavat hoitaakseen monia sen tehtäviä.

Noin 1800 vuotta sitten sanoi sen ajan johtava lääkäri Galen, että ”perna on täysin arvoituksellinen elin”. Kerrotaan, että 1800-luvun johtava patologi Rudolf Virchow kerran kysyi luokallaan olleelta lääketieteen opiskelijalta, mikä on pernan tehtävä. Opiskelija änkytti ja sanoi tienneensä sen tehtävän mutta unohtaneensa sen. ”Mikä vahinko!” huudahti Virchow. ”Tässä meillä on vihdoin sellainen, joka on tiennyt, miksi meillä on perna, ja nyt hän on unohtanut sen!” Vieläkään ei pernaa täysin tunneta, minkä ilmaisee esimerkiksi se, että lääkärit ovat eri mieltä siitä, miten pernassa oleva veri oikein kulkee valtimoista laskimoihin.

Sen tunnuspiirteitä

Voitaisiin hyvin sanoa, ettei ruumiissamme ole toista aivan pernan kaltaista elintä. Itse elin ei tunne kipua, ja se on siinä suhteessa aivojen kaltainen. Se näyttää olevan rauhanen, ja kuitenkaan se ei kuulu rauhasiin, joissa on tiehyitä, koska siinä ei ole niitä, eikä se kuulu tiehyettömiin rauhasiin, sillä se ei tuota lainkaan hormoneja. Se supistuu rytmillisesti 2–5 kertaa minuutissa.

Missä pernamme sijaitsee? Vatsaontelon yläosassa, aivan rinnan ja vatsan elimet toisistaan erottavan pallean alapuolella. Sen voitaisiin sanoa muistuttavan pientä kuperaa kämmentä. Aikuisilla se on suunnilleen 12 senttimetrin pituinen, noin 7 senttimetrin levyinen ja 2–4 senttimetrin paksuinen; keskimäärin se painaa noin parisataa grammaa. Se on väriltään purppuran- tai tummanpunainen ja siinä on sitkeä, joustava ulkopinta eli ’kotelo’. Perna on hyvin mukautuvainen, ja se voi vaihdella kokoaan työtaakkaansa, olosuhteisiin ja jopa lämpötilaan sopivaksi.

Se, miten paljon perna tekee, voidaan nähdä jossain määrin seuraavasta sitä koskevasta hyvin sattuvasta kuvauksesta: ”Se on tehdaslaitoksen, suodattimen, jätteidenpoisto- ja talteenottolaitoksen sekä varaston yhdistelmä.” – Today’s Health, marraskuu 1969.

Tehdaslaitos

Ensiksikin perna on tehdaslaitos. Jo ennen sikiön kolmatta kehityskuukautta perna alkaa toimia ja tuottaa valkoisia ja punaisia verisoluja. Lapsen syntymän jälkeen perna kuitenkin rajoittuu tuottamaan imusoluiksi eli lymfosyyteiksi kutsuttuja valkosoluja. Mutta millainen sen tuotanto onkaan! On sanottu, että veri sisältää 60 kertaa enemmän valkosoluja pernasta lähtiessään kuin sinne mennessään.

Tehdaslaitoksena perna tuottaa myös vasta-aineita, pieniä veren osasia, jotka lisäävät elimistön immuniteettia eli vastustuskykyä. Perna tuottaa myös ainetta, joka auttaa elimistöä taistelemaan säteilyn vaikutuksia vastaan. Tämän ’tehdaslaitoksen’ tuotteet ovat todella arvokkaita.

Suodatin

Perna on myös suodatin. Se osallistuu maksan kanssa veressä olevien kuona-aineiden, esimerkiksi vahingollisten eliöiden, loppuun kuluneiden punasolujen ja verihiutaleiden, suodattamiseen. Pernan valtimo vaikuttaa suhteettoman suurelta, mutta sen tarpeellisuus ilmenee siitä, että ihmisen koko 5–6 litran verivarasto kulkee pernan läpi kerran aina 1¹/2 tunnin aikana.

Suodattaminen tapahtuu pääasiassa pernan verisuonia reunustavien solujen avulla. Niiden kyky tehdä se saattaa tiedemiehet ymmälle. He sanovat: ”Emme vielä tiedä, mikä noiden solujen luontainen kyky tekee ne niin herkiksi – se tuo mieleen ihmistarkkailijan, tehtaan tarkastajan, joka tarkkaa vikoja tuotteesta.”

Jätteidenpoisto- ja talteenottolaitos

Kun kaikki hyödyttömät, vahingolliset tai ainakin vajavaiset ainekset on suodatettu pois verestä, ongelmana on päästä niistä eroon sekä ottaa talteen se, mikä voidaan ottaa talteen. Perna suorittaa myös nuo tehtävät eräitten solujensa avulla. Veren punasolut elävät keskimäärin 127 päivää. Punaisen luuytimen täytyy tuottaa yötä päivää jokaisen tunnin jokaisena sekuntina 2,5 miljoonaa punasolua, jotta elimistössä olisi niitä jatkuvasti riittävä varasto. Vastaavasti elimistön täytyy joka sekunti poistaa yhtä paljon, suunnilleen 2,5 miljoonaa loppuun kulunutta solua, jotta verivirta ei tukkeutuisi. On sattuvasti huomautettu, että perna (yhdessä maksan kanssa) antaa meille ”erinomaisen esimerkin dynaamisesta tasapainosta”. Siitä syystä pernaa on myös kutsuttu ”punasolujen hautausmaaksi”. Soluja, jotka tuhoavat vanhoja ja loppuunkuluneita punaisia verisoluja ja jotka pernassa pysyvät paikallaan, kutsutaan makrofageiksi, mikä nimi merkitsee ’suursyömäriä’. Soluja, jotka hyökkäävät vahingollisten organismien kimppuun, kutsutaan fagosyyteiksi, ”syöjäsoluiksi”. Tartuntataudin loppupuolella näiden solujen havaitaan olevan täynnä eliöitä, jotka aiheuttivat taudin.

Loppuun kuluneita punasoluja hävitettäessä otetaan rauta talteen. Kun loppuun kuluneita soluja tuhoavat solut ovat täynnä rautaa, ne kulkevat punaiseen luuytimeen ja jättävät talteen ottamansa raudan sinne, jotta se voitaisiin käyttää yhä uudelleen. Perna ei tosiaankaan heitä hukkaan mitään. Sen solujen sanotaan olevan tehokkaampia kuin maksan solujen, mutta maksa saa suoritetuksi suuremman osan työstä, koska siinä on noita soluja niin paljon enemmän.

Varasto

Perna on myös varasto. Vaikka perna onkin niin pieni, niin jos se on terve, se voi laajeta niin suureksi, että siihen mahtuu litran verran verta. Kun harjoitamme rasittavaa ruumiinliikuntaa, pernamme supistuu varatakseen lihaksille ylimääräistä verta. Samoin kun tapahtuu äkillinen verenhukka, esimerkiksi verenvuodon tai haavan vuoksi, perna heti korvaa menetyksen siinä määrin kuin se voi puristamalla käytännöllisesti katsoen kaiken oman verensä verenkiertoon. Samaten silloin, kun matalalla asumaan tottunut matkustaa korkeaan paikkaan, perna heti lähettää ylimääräisen erän punasoluja verenkiertoon, koska niitä tarvitaan enemmän ilmassa olevan hapen niukkuuden takia. Mutta jonkin ajan kuluttua punainen luuydin ja sydän sopeutuvat huolehtimaan lisääntyneestä taakasta.

Menneinä aikoina perna on usein yhdistetty tunteisiin, ja kun suomalainen puhuu ”kiukun purkamisesta johonkuhun”, englantilainen voi käyttää sanontaa, jossa ”kiukun” tilalla on pernaa merkitsevä sana. Näyttää siltä, että tämä englantilainen sanonta on sopivasti valittu, sillä ihmisen tai eläimen ollessa pelon tai voimakkaan vihan vallassa perna välittömästi supistuu ja lähettää ylimääräistä verta verenkiertoon vahvistaakseen elimistöä hätätapausta varten. Kokeilut ovatkin osoittaneet, että kissoja takaa ajamaan tottuneen koiran perna supistuu ja tyhjentää sisältönsä koiran verenkiertoon, kun koira haistaa kissojen kanssa kosketuksissa ollutta pölyriepua tai kuulee kissan naukuvan.

Kun jokin menee vialle

Vajaat 40 vuotta sitten eräs kirurgi poisti ensimmäisen kerran pernan hemolyyttistä anemiaa kärsivältä potilaalta näennäisesti hyödyllisin tuloksin. Tuon leikkauksen johdosta pernan tutkimus lisääntyi suuresti. Se näytti myös tekevän pernan poistamisesta joksikin aikaa muotiasian. Nykyään suoritetaan kuitenkin paljon vähemmän pernan poistamisia. Muun muassa havaittiin, että sellaisissa tapauksissa vika on siinä, että elimistö tuottaa viallisia punasoluja.

Lääkärit saattavat kuitenkin joissakin sairaustapauksissa suositella pernan poistamista, erityisesti silloin, kun se suuresti laajenee. Muistiinmerkinnät kertovat tapauksesta, jolloin pernan paino lisääntyi 170 grammasta yhdeksään kiloon, 50-kertainen lisäys! Nainen näytti siltä, kuin hänellä olisi ollut suuri vauva vatsassaan! Mutta sellainen on harvinaista. Itse asiassa pernassa on niin harvoin kasvaimia, että sitä on sanottu syövän vastustajaksi.

Nykyään suoritettavat leikkaukset pernan poistamiseksi johtuvat enimmäkseen vaikeista onnettomuuksista, esimerkiksi auto- tai hiihto-onnettomuuksista. Jos pernan kotelo repeää, veri vuotaa vatsaan ja leikkaus saattaa olla välttämätön, ettei potilas kuolisi verenvuotoon. Tai se on saattanut vaurioitua kotelon sisäpuolelta, jolloin se täyttyy verestä, kunnes kotelo repeytyy ja samanlaiset kohtalokkaat seuraukset voivat olla mahdollisia. Toisaalta on havaittu, että perna pullistuu verestä šokkitilassa, kun veri näyttää katoavan verenkierrosta ilman ilmeistä syytä ja potilas muuttuu kalmankalpeaksi ja menettää tajuntansa.

Pernalla on tosiaankin arvokkaita tehtäviä. Vaikka elimistö voi sopeutua pernan poistamiseen, se suorittaa arvokkaita palveluksia. Se on todella ”tehdaslaitos, suodatin, jätteidenpoisto- ja talteenottolaitos sekä varasto”. Miten tämä kaikki todistaakaan ihmisen Luojan viisaudesta ja korostaa psalmista Daavidin sanoja, että elimistömme on todella tehty ’pelkoa herättävällä ja ihmeellisellä tavalla’! – Ps. 139:14, Um.