Kuinka vaarallisia huumausaineet oikeastaan ovat?

KUN kansalliskaartin joukot surmasivat vuoden 1970 toukokuussa neljä Kentin valtionyliopiston opiskelijaa Ohiossa Yhdysvalloissa, koko kansa oli kiihdyksissä. Kuitenkin samana viikonloppuna kerrottiin seitsemäntoista nuoren kuolleen huumausaineiden väärinkäytön takia yksistään New Yorkin kaupungissa.

Vietnamin sodassa on kaatunut yli 44000 amerikkalaista. Tämä on aiheuttanut suurta paheksuntaa ja suunnatonta ristiriitaa siviiliväestön piirissä. Kuitenkin samana ajanjaksona sanotaan yli 140000 amerikkalaisen kuolleen huumausaineisiin liittyvistä syistä.

Miksei samanlaista vihanpurkausta esiinny huumausaineiden aiheuttamien kuolemantapausten johdosta? Yksi syy on siinä, että monet nuoret ja aikuisetkin nykyään uskovat, ettei huumausaineiden käyttö välttämättä ole vahingollista tai väärin. He sanovat, ettei jokainen, joka nauttii niitä, saa vakavaa vahinkoa tai kuole. Se pitää paikkansa. Mutta sekin pitää paikkansa, että useimmissa paikoissa huumausaineiden väärinkäytön takia kuolee tai vammautuu paljon enemmän ihmisiä kuin luotien ampumisesta!

Mitä tapahtuu

Se, mitä huumausainerintamalla tapahtuu, saa asiantuntijat pudistamaan päätään epäuskoisina. Miksi? Sen vuoksi, että huumausaineita nauttivien määrässä on tapahtunut uskomatonta kasvua. Tilannetta kuvaillaan useimmiten sanalla epidemianomainen.

Uusien narkomaanien määrä Ruotsissa kaksinkertaistui 1960-luvulla aina kahden ja puolen vuoden jakson kuluessa. Muutamana viime vuonna se on kaksinkertaistunut joka vuosi! Suomessa huumausaineiden käyttäjiä on 10000. Yhdysvalloissa huumausaineiden käyttö on paisunut kuin tulva-aalto. Eräiden arvioiden mukaan 20 miljoonaa ihmistä tai enemmänkin on nyt käyttänyt huumausaineita, ja niiden käyttö lisääntyy seitsemän prosenttia joka kuukausi! Huumausaineviraston (Bureau of Narcotics and Dangerous Drugs) johtaja John Ingersoll sanoi, että se on ”räjähtänyt mittasuhteiltaan pelottavaksi ongelmaksi . . . ja kasvaa hätkähdyttävän nopeasti”.

Asia koskee nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä, mustia ja valkoisia. Hiljattain pidätettiin mm. edesmenneen senaattorin Robert Kennedyn, hänen lankonsa Sargent Shriverin, Kalifornian lakia säätävän edustajainkokouksen puhemiehen Unruhin ja New Jerseyn kuvernöörin Cahillin pojat.

New Yorkin kauppakamari ilmoitti, että huumausaineiden väärinkäyttö on lisääntynyt liikemaailmassa ”hätkähdyttävässä määrin” ja siitä on tullut ”pahaenteisesti kasvava ongelma”. Vietnamissakin se on silminnäkijöiden mukaan saavuttanut ”epidemianomaiset mittasuhteet” sotilaiden keskuudessa. Aikuisten keskuudessa on jopa tulossa muotiin tarjoilla marihuanaa kutsuilla aivan yhtä huolettomasti kuin tarjottaisiin tupakkaa.

Monissa collegeissa on oppilas, joka ei ole kokeillut ainakin yhtä huumausainetta, poikkeus. Enää ei huumausaineiden käyttäminen kuitenkaan rajoitu collegeen. Niiden käyttö leviää metsäpalon tavoin oppikouluihin ja nyt jopa kansakouluihin. Huumausaineiden väärinkäytön valvontaviraston New Yorkin piiritoimiston johtaja Edward Kelley sanoi: ”Opiskelijat ovat suoraan sanoen nykyään sellaisessa mielentilassa, että he polttavat, syövät, hengittävät sisäänsä tai ottavat ruiskeena mitä tahansa, mistä he kokevat jännittävän elämyksen.”

Onko tällainen huumausaineiden käyttö vain ohimenevä muotihullutus? Pane merkille seuraavat lausunnot:

”Jos ajattelet heroiiniongelman olevan nyt vakava, niin odotahan, sillä nykyisellä nopeudella kestää vain muutamia vuosia, kun heroiini on vallannut maan jokaisen oppikoulun ja jokaisen collegen.” – Tri D. A. Louria, New Yorkin osavaltion huumausaineiden väärinkäyttöä käsittelevän neuvoston puheenjohtaja.

”Laittomien huumausaineiden käyttö on tunkeutunut liian syvälle kampuksille ollakseen pelkkä muotihullutus. Useimmat psykiatrit, jotka ovat tutkineet huumausaineita kokeilevien opiskelijoiden yksilöllisiä vaikuttimia, esittävät painavia syitä siihen, miksi ongelma voi vain tulla pahemmaksi.” – William Surface, The Poisoned Ivy.

Tämä on sopusoinnussa Raamatun ennustusten kanssa. Jumalan sana kutsuu meidän aikaamme ”viimeisiksi päiviksi” ja ennustaa, että ihmiset olisivat ”itserakkaita”, ”hillittömiä” ja ”hekumaa [nautintoja, Um] . . . rakastavia”. – 2. Tim. 3:1–5.

Jotkut kuitenkin väittävät, että vaikka huumausaineiden käyttäminen onkin lisääntymään päin, tilanne ei ole niin kovin vakava. He sanovat, ettei huumausaineiden, varsinkaan ’miedompien’ huumausaineiden, käyttäminen ole vahingollista, ja mainitsevat esimerkkinä marihuanan.

Onko marihuana vaaratonta?

Marihuana valmistetaan intialaisen hampun (Cannabis sativa) lehdistä, kääritään ohueen paperiin ja poltetaan. Samasta intialaisesta hampusta valmistetaan myös hašišta, jota käytetään Pohjoismaissa yleisemmin kuin marihuanaa. Monet väittävät, että marihuanan polttaminen on vaaratonta. Mutta niin sanottiin kerran tupakankin polttamisesta. Nyt tiedetään, että savukkeet aiheuttavat kuolemaa.

Marihuana luokitellaan ’miedoksi’ hallusinogeeniksi (aistiharhoja synnyttäväksi aineeksi). Se voi aiheuttaa eräänlaisen päihtymystilan. Ja juuri siksi sitä useimmiten poltetaankin. Sitä polttavat haluavat päästä ’pilveen’, saada ’hyvänolon tunteen’. Jo se seikka, että tuntee olevansa ’pilvessä’, osoittaa, että aine on vaikuttanut mieleen.

Marihuanan polttaminen ei ehkä ensiksi aikaansaa mitään selvää vaikutusta, joten se usein rohkaisee käyttämään sitä edelleen. Sitä kokeilleista tuntuu, että vahingollisia vaikutuksia on liioiteltu. Mutta jatkuva käyttö voi johtaa siihen, että vaikutukset kasaantuvat. Marihuanan lisäkäyttö saattaa sitten vaikuttaa päihdyttävästi. Voimakkaampilaatuinen marihuana vaikuttaa nopeammin.

Marihuanan aiheuttamaan päihtymykseen kuuluu jossain määrin elimistön toiminnan tasapainottomuus. Pulssi lyö nopeammin. Ruumiin lämpötila voi laskea normaalia alhaisemmaksi. Limakalvot ja keuhkoputket tulehtuvat. Kun käytetään suurempia tai voimakkaampia annoksia, voi esiintyä eloisia harhanäkyjä.

Marihuanan vaikutuksen alaisilla autoilijoilla suoritetuissa kokeissa heidän todettiin kokeneen monia harhoja. Jotkut luulivat olevansa vuoristoradalla, vaikka tie oli tasainen. Yksi ajaja luuli olevansa ylösalaisin. Hän sanoi myös, että hänestä tuntui siltä, kuin hänen jalkansa ja jarrupolkimen välillä olisi ollut tyyny. Jotkut ajajat sanoivat ajaneensa puoli tuntia, vaikka tosiasiassa aikaa oli kulunut vain kolmisen minuuttia. Heidän arvostelukykynsä oli heikentynyt, ajattelivatpa he mitä tahansa.

Kanadassa Ontariossa sijaitsevan narkomanian tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja David Archibald sanoi:

”Ei ole epäilystäkään siitä, että jos sata ihmistä käyttää marihuanaa, jotkut kärsivät vahingollisista vaikutuksista. Tietty osa joutuu melko vakaviin vaikeuksiin tuon huumausaineen käytön takia. . . . Jos he ovat tunne-elämässään poissa tolaltaan, marihuana lisää käyttäjän taipumusta masentuneisuuteen ja voi aikaansaada masentuneisuutta. Jos jollakulla on taipumusta raivohulluuteen, marihuana voi lisätä sellaista taipumusta ja aiheuttaa raivohulluuskohtauksen.”

Mihin se voi johtaa

Marihuanan polttaja huomaa helpommaksi nauttia vahvoja huumausaineita kuin sellainen, joka ei polta marihuanaa. Hän joutuu sellaiseen toveripiiriin, jossa käytetään huumausaineita ja jonka parissa huumausainekauppiaat liikkuvat. Seuran vaikutuksesta hän usein ryhtyy kokeilemaan vahvempia huumausaineita.

Muutamien viime vuosien kuluessa on marihuanan polttajien tai kokeilijoiden määrä lisääntynyt Yhdysvalloissa noin 50000:sta suunnilleen 15–20 miljoonaan. Ja niiden suhteellisen pieni määrä, jotka käyttivät voimakkaampia huumausaineita, on kasvanut useisiin miljooniin. Useimpien voimakkaita huumausaineita käyttävien menneisyys osoittaa, että he aloittivat marihuanan polttamisella. Niinpä Ingersoll sanookin: ”Näyttää järkevältä otaksua, että elleivät monet joutuisi tekemisiin marihuanan kanssa, he eivät koskaan ryhtyisi käyttämään voimakkaampia ja vaarallisempia huumausaineita.”

Koulussa käydyn keskustelun aikana nuori oppilas sanoi entiselle vahvojen huumausaineiden orjalle: ”Meistä tuntuu, että voimme pysytellä marihuanassa. Meistä tuntuu, ettei meidän tarvitse siirtyä vahvoihin aineisiin. Mitä te siihen sanotte?” Entinen narkomaani, eräs 17-vuotias ja yksi kahdestatoista entisestä narkomaanista, jotka olivat ohjelmassa, vastasivat: ”Mutta juuri niin me kaikki ajattelimme. Jokaikinen meistä. Ja tiedättekö, mitä tapahtui? Me kaikki jouduimme satimeen. Me olisimme voineet lopettaa. Mutta me emme lopettaneet. Tekään ette lopeta, joten älkää aloittakokaan!”

Voimakkaiden huumausaineiden käytön vaarallisuus

Voimakkaampiin huumausaineisiin kuuluvat LSD (lysergihapon dietyyliamidi), heroiini, kemialliset piristysaineet, jotka tunnetaan amfetamiineina, ja barbituraatteina tunnetut rauhoittavat aineet. Uusia lajeja ilmaantuu joka vuosi.

Neulankärjellinen LSD:tä vie nauttijansa ’harha-aistimusmatkalle’, joka saattaa kestää 8–16 tuntia. Aika, syvyys, näkymä, väri ja ääni väärentyvät. Selkeä arvostelukyky heikentyy suuresti. Aistiharhoja voi esiintyä vielä monta vuorokautta ja jopa kuukausia viimeisen annoksen jälkeen.

LSD:tä nauttinut ylipainoinen mies tarttui veitseen ja alkoi leikata rasvaa ruumiistaan. Hän menehtyi verenvuotoon. Toinen mies iski anoppiaan 105 kertaa. Myöhemmin hän ei muistanut suorittaneensa murhaa. Toisia on passitettu mielisairaalaan. Eräs 2¹/2-vuotias poika söi vahingossa yhden äitinsä LSD-tableteista. Hänet kiidätettiin sairaalaan kriittisessä tilassa. Monet ovat vahingoittaneet itseään ja toisia monilla eri tavoilla.

Heroiini, jota saadaan oopiumista, on yksi orjuuttavimmista ja tuhoisimmista huumausaineista. Sen nauttiminen aikaansaa ’pilveen’ pääsemisen, huolettoman itsevarmuuden ja hyvinvoinnin tunteen. Mutta kun sitä käytetään jatkuvasti, sitä tarvitaan yhä enemmän siihen pisteeseen pääsemiseksi. Alkaa todellinen fyysinen riippuvaisuus.

Heroiinin orja on usein aliravittu, koska hänellä ei ole nälkä. Hän saattaa maksaa niin paljon huumausaineestaan, ettei hänellä ole varaa ostaa kunnon ruokaa. Hänen tavallisesti täytyy varastaa voidakseen ylläpitää kallista tapaansa. Aliravitussa tilassaan hän todennäköisesti saa jonkin tartuntataudin. Lisäksi kun hän käyttää steriloimattomia välineitä ruisketta ottaessaan, hän voi saada maksatulehduksen, kuolemaan johtavan verenmyrkytyksen ja märkäpesäkkeitä maksaan, aivoihin ja keuhkoihin. Eräs narkomaani myönsi: ”Elämämme on sellaista, että vasta vankilassa voimme tulla terveiksi.”

Heroiinin käyttäjät elävät liian suuren annoksen tai säännöllisen käytön aiheuttaman alituisen kuolemanuhan alaisina. New Yorkin kaupungista ilmoitetaankin, että heroiinin orjuus on nyt ylivoimaisesti johtava kuolinsyy 14–35-vuotiaitten keskuudessa.

Hyvää tarkoittava, mutta naiivi tyttö kysyi entiseltä narkomaanilta: ”Mutta eikö kokemuksesi huumausaineista laajentanut jonkin verran tietoisuuttasi?” Hän vastasi: ”Saattaisi luulla, että olisin oppinut jotain rakentavaa noina vuosina – mutta mieleeni tulee vain murhenäytelmää.”

Arvioiden mukaan nykyään suunnilleen 90 prosenttia niistä, joita hoidetaan vahvoihin huumausaineisiin kiintymisen takia, ryhtyvät lopulta käyttämään uudelleen huumausaineita. Ei ole mitään takeita lääketieteellisestä parannuskeinosta. Totuus on, että paljon todennäköisempi on fyysinen ja henkinen tuho, jopa kuolema.