Miten he löysivät totuuden
”MITEN sinä sait totuuden?” Onko tämä outo kysymys sinulle? Luultavasti on. Mutta Jehovan todistajien keskuudessa sitä usein kysytään, ja he vastaavat siihen mielellään. Kun todistajat tutustuvat toisiin todistajiin, he itse asiassa melkein aina tekevät tämän kysymyksen jossakin vaiheessa ollessaan toistensa seurassa.
Todistaja, jolta näin kysytään, ymmärtää sen merkitsevän: Miten hän sai tietää Pyhän Raamatun opettaman Jumalan totuuden? Mikä oli hänen kokemuksensa hänen ryhtyessään Jumalan puhtaaseen palvontaan toivonaan ikuisen elämän saaminen, kuten ihmisen Luoja on luvannut? – Tiit. 1:2.
Sellaisten iloisten kokemusten kuuleminen auttaa henkilöä arvostamaan yhä enemmän sitä onnellisuutta, jonka ne saavat, jotka löytävät Jumalan totuuden. Tämä kannustaa häntä yrittämään auttaa toisia saamaan tämän ikuiseen elämään johtavan totuuden. Ja mikä tärkeintä, nämä kokemukset vahvistavat asianomaisen uskoa Jumalaan. Ne osoittavat, miten voimakkaasti Jehovan totuus vaikuttaa nykyään ja miten hän johtaa vilpittömiä ihmisiä siihen. – 1. Tess. 2:13.
Ne, jotka etsivät totuutta
Monet vilpitönsydämiset ihmiset havaitsevat, etteivät heidän kirkkonsa opetukset ja perinteet tyydytä heidän hengellisiä tarpeitaan. Sinä saatat olla yksi näistä. Jotkut ovat etsineet Jumalan totuutta käymällä eri uskontokuntien kirkoissa toivoen löytävänsä sen, joka opettaa ja noudattaa totuutta. He ovat rukoilleet Jumalaa auttamaan heitä löytämään Raamattuun perustuvan tosi uskonnon.
New Yorkissa Yhdysvalloissa eräs Jumalan totuutta etsinyt ja sen löytänyt sanoi: ”Nuorena kävin sekä metodistikirkossa että katolisessa kirkossa. Tämä johtui siitä, että enoni oli metodistipappi ja äidilläni oli sama usko, kun taas isäni oli katolilainen. Kun tulin vanhemmaksi, isäni vaati, että minun oli tultava katolilaiseksi ja niin tulinkin. Osallistuin paljon kirkon toimintoihin ja toimin jopa kuoripoikana. Tunsin, että halusin olla lähellä Jumalaa ja palvella häntä.
”Ajan kuluessa havaitsin, että jotkin kirkon tavat eivät olleet sopusoinnussa Raamatun kanssa. Sen erilaiset rahankeräysmenetelmät vaivasivat minua. He esimerkiksi pystyttivät laatikoita kirkon eteiseen ja asettivat palvelijat keräämään rahaa saapuvilta ja lähteviltä. Isänikin valitti, että kirkko alkoi tulla kuin teatteriksi, jossa on maksettava päästäkseen sisälle. Muistin oppineeni, että Jeesus heitti ulos rahanvaihtajat Jumalan temppelistä. – Luuk. 19:45, 46.
”Aloin nyt etsiä Jumalan totuutta käymällä episkopaalisessa kirkossa ja baptistien katukokouksissa. Suunnittelin jopa meneväni synagoogaan nähdäkseni, oliko totuus siellä. Viikolla, jolloin suunnittelin tekeväni näin, lopulta löysin totuuden. Jehovan todistaja, joka kävi luonani, mutta joka ei osannut puhua englantia hyvin, tuli takaisin sellaisen kanssa, joka osasi. Me tapasimme sattumalta lähellä kotiani olevassa puistossa. Olin tulossa kotiin baptistien katukokouksesta, ja minulla oli Raamattu kainalossani. Kysyin todistajalta, osasiko hän selittää Raamattua, ja hän sanoi, että hän uskoi osaavansa. Minä sanoin: ’Hyvä, selittäkää minulle Ilmestyskirjan 17. luvun merkitys!’ ja ojensin hänelle Raamattuni.
”Olin kysynyt sitä toisiltakin, mutta kukaan ei osannut selittää sitä. Todistaja otti Raamattuni ja alkoi selittää tuossa luvussa esiintyviä vertauskuvia, ja tiesin, että hän kertoi minulle Jumalan totuutta. Selitettyään useita jakeita hän otti esille Matt. 24:3–8:n ja osoitti, miten ensimmäinen maailmansota, nälänhätä, ruttotaudit ja maanjäristykset vuodesta 1914 lähtien olivat ’asiainjärjestelmän päättymistä’ (Um) koskevan ennustuksen täyttymys. Ymmärsin heti, että se oli totta, eikä innostuksellani ollut rajoja. Kysyin häneltä, mitä minun pitäisi tehdä, ja hän kertoi minulle valtakunnansalissa pidettävistä kokouksista.
”Erottuamme tanssin kotiin laulaen: ’Löysin totuuden! Löysin totuuden!’ Kahden viikon kuluessa kävin kokouksissa, eräs todistaja auttoi minua oppimaan tuntemaan Raamattua ja menin kertomaan toisille siitä, mitä onnellisena opin. Sydämessäni tiedän, että Jumala piti huolen siitä, että tapasin yhden hänen todistajistaan tuona lämpimänä kesäkuun iltana 24 vuotta sitten, ja olen onnellisena palvellut yhtenä heistä siitä lähtien.”
Hengellinen tyhjyys kiihottaa uteliaisuutta totuutta kohtaan
Ei jokainen ryhdy tutkimaan eri uskontoja. Kuitenkin hengellisen tyhjyyden tunne saa usein ihmiset kyselemään toisilta, kun tilaisuus tarjoutuu. Tämä johti erään New Yorkin osavaltion pohjoisosassa asuvan perheen löytämään totuuden. Vaimo kertoo:
”Mieheni ja minä olimme hyviä katolilaisia ja kävimme uskollisesti messussa kahden poikamme kanssa. Eräänä päivänä sanoin miehelleni: ’Rakas, me menimme jälleen tänä aamuna kirkkoon, ja mitä me saimme? Emme mitään! Tunnen itseni tyhjäksi. Mitä sinä ajattelet?’ Hän vastasi, että hänestä tuntui samalla tavalla. Sanoin sitten: ’Luulen, että jonakin päivänä me lopetamme siellä käymisen kokonaan!’
”Juuri niihin aikoihin kun tämä tunne oli kehittymässä, tapasimme erään Jehovan todistajan, jonka palkkasimme päällystämään kotiimme johtavan ajotien. Puhuessamme hänen kanssaan hän mainitsi uskonnolliset toimintansa ja tulimme uteliaiksi hänen uskontonsa suhteen. Me teimme hänelle monia kysymyksiä siitä ja nähdessään, että uteliaisuutemme oli todella kiinnostusta, hän sopi meidän auttamisestamme tuntemaan Raamattua. Lyhyessä ajassa näimme, että olimme vahingossa löytäneet Jumalan tyydyttävän totuuden!
”Pappimme tuli käymään luonani havaitessaan, että lakkasimme käymästä messussa. Kerroin hänelle, että tutkimme nyt Raamattua Jehovan todistajien kanssa. ’Jumala rouvaa auttakoon!’ hän huudahti ja lisäsi: ’Ajatelkaa lapsianne!’ Pyysin häntä todistamaan Raamatusta kirkon opetukset. Kaikki, mitä hän osasi sanoa, oli, että ne olivat salaisuus tai kirkon perinnettä. Hän ei osannut näyttää Raamatusta yhtään raamatunkohtaa. Hän lähti täysin pettyneenä. Olin innoissani, sillä hänen kyvyttömyytensä tukea Raamatulla katolisia oppeja vahvisti vakaumustani, että olin löytänyt tosi tien palvoa Jumalaa. Luulen kiittäneeni Jehovaa sata kertaa tuona iltapäivänä siitä, että hän auttoi minua ottamaan asenteeni hänen totuutensa puolelle.”
Miten sellainen, joka oli menettänyt uskon, löysi totuuden
Jotkut, jotka ovat menettäneet uskon Jumalaan, omaavat kaikesta huolimatta sydämen, joka on vastaanottavainen Jumalan totuudelle. Harkitsehan esimerkiksi toisessa maailmansodassa palvelleen entisen meriupseerin kokemusta. Hänen havaintonsa sodan epäinhimillisyydestä, pappien käyttäytymisestä sodan aikana ja hänen myöhempi korkeakouluopiskelunsa Massachusettsissa teki hänestä agnostikon. Hän kertoo, mitä tapahtui hänen mennessään New Yorkin kaupunkiin sukulaistensa luo, jotka ovat Jehovan todistajia:
”Sukulaiseni, jotka ovat todistajia, tiesivät, miten suhtauduin uskontoon, eivätkä yrittäneet saarnata minulle. Eräänä päivänä luin yhden heidän kirjasensa, joka paljasti kirkon ulkokultaisuuden ja väärät opit. Havaitsin olevani samaa mieltä monien siinä sanottujen asioiden kanssa. Niinpä aloin lukea enemmän heidän kirjallisuuttaan, tavallisesti silloin, kun he eivät olleet kotona. Lopulta sain vastauksen kysymykseen, joka oli saattanut minut hyvin hämmentyneeksi! Miksi pahuutta oli niin paljon maan päällä, jos oli olemassa Jumala? Löysin Raamatun vastauksen: Jumala on sallinut sitä vain tietyn ajan, mutta pian se loppuisi tämän turmeltuneen asiainjärjestelmän mukana. Iloitsin saadessani tietää, että maan päälle perustettaisiin uusi järjestys ja se oikaisisi ihmiskuntaa vuosisatoja vaivanneet vääryydet. – Room. 9:17; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:3, 4.
”Jo muutamien viikkojen kuluttua ahkera lukemiseni sai minut tajuamaan, että olin löytänyt Jumalan totuuden. Tuona aikana kävin joissakin kirkoissa New Yorkissa verratakseni sitä, mitä niissä sanottiin, siihen, mitä opin. Minulle kävi heti ilmeiseksi, että kirkkojen sanoma oli pintapuolista, epäraamatullista ja täysin epätyydyttävää. Siitä lähtien uskoni on lisääntynyt vuosi vuodelta, kun olen tarkkaillut ihastuneena Raamatun ennustusten täyttymistä.”
Jumalan totuus on tosiaan arvokas aarre, joka tuottaa suurta onnea sen löytäville. (Ps. 119:162) Se ei ainoastaan avaa mahdollisuutta iankaikkiseen elämään paratiisissa, vaan se myös vapauttaa ihmisen vääristä uskonnollisista ajatuksista, ihmispelosta ja surua tuottavien synnillisten tapojen orjuudesta. – Joh. 8:32.
Oletko hankkinut raamatullista kirjallisuutta Jehovan todistajilta, ehkä kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään? Jos olet, silloin todistajat ovat epäilemättä palanneet luoksesi ja tarjoutuneet auttamaan sinua, jotta oppisit tuntemaan Raamattua. Me kehotamme sinua käyttämään tuon tarjouksen hyödyksesi nyt luottaen siihen, että sinäkin koet ilon, joka tulee totuuden löytävälle!