Ota vastaan ympäristösi asettama haaste
MIKSI sinun pitäisi haluta ottaa vastaan ympäristösi asettama haaste? Sen vuoksi, että luomukset, jotka eivät pysty ottamaan vastaan ympäristönsä asettamaa haastetta, kuolevat; haaste on otettava vastaan, jos aikoo elää jatkuvasti. Itse asiassa jos haluat nauttia edes jossain määrin terveydestä ja voimasta, edistyä jatkuvasti ja välttyä pettymyksiltä, sinun täytyy ainakin jossain määrin ottaa vastaan ympäristösi asettama haaste.
Jo omassa elimistössämme meillä on esimerkkejä siitä, miten ympäristön asettama haaste voidaan ottaa vastaan. Kuten tiedät, mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän ilmassa on happea. Ihmiselimistö ottaa vastaan tämän suuren korkeuden asettaman haasteen lisäämällä vereen punaisia verisoluja. Korkealla asuvilla on yleensä suurempi sydän. Samaten trooppisilla vyöhykkeillä asuvilla on enemmän väriainetta ihossaan suojana auringon säteitä vastaan, jotka siellä tulevat suorempaan kohti maan pintaa.
Voit suojella itseäsi
Nykyään ei ainoastaan ihmisen itsekkyys tee hänen aineellista elinympäristöään yhä epäterveellisemmäksi, vaan, mikä vielä merkityksellisempää, vailla moraaliperiaatteita olevat ihmiset saastuttavat myös ihmisen henkistä ja moraalista ympäristöä. Mahdollisuutemme välttää tai korjata aineellisen elinympäristömme saastumista ovat varsin vähäiset. Mutta mitä on sanottava moraalisesta saastumisesta? Voimmeko me kohdata sen edustaman haasteen? Kyllä voimme. Miten? Pääasiassa varjelemalla sydäntämme ja harjoittamalla itsehillintää. – Sananl. 4:23.
Käsitellessään ihmisen suhdetta ympäristöönsä edesmennyt tri Alexis Carrel, Nobelin palkinnon saanut biologi, sanoo kirjassaan Tuntematon ihminen: ”Jokaisella yksilöllä on valta muuntaa elämäntapojansa ja luoda itselleen ympäristö, joka hieman eroaa ajattelemattoman lauman oloista. Jokainen yksilö pystyy jossakin määrin eristäytymään, alistumaan tiettyyn fysiologiseen ja älylliseen kuriin . . . hallitsemaan ruumistaan ja sieluaan.” Ihmisillä on tosiaankin luonnostaan kyky sulkea pois mielestään tietyt heitä ympäröivät seikat. Mutta tämä luonnollinen kyky ei riitä. Tarvitaan Jumalan totuudensanan ja hänen henkensä apua huonon moraalisen ympäristön voittamiseksi. Tämä on tärkeää kristitylle, joka on maailmassa mutta ei osa siitä.
Tietysti on kristityn etujen mukaista, että hän sikäli kuin on mahdollista pysyy poissa hengelliselle hyvinvoinnilleen epäedullisesta ympäristöstä tai jättää sen. ’Huono seura todella turmelee hyvät tavat.’ Jumalan sana neuvoo viisaasti: ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” – 1. Kor. 15:33; Sananl. 22:24, 25.
Mutta kristityn täytyy ehkä ansaita elatuksensa työskentelemällä sellaisten ihmisten parissa. Ja lähes kaikki kristityt nuoret joutuvat läheiseen kosketukseen huonon seuran kanssa koulussa. Toisaalta kristityllä miehellä tai naisella voi olla epäuskoinen aviopuoliso, joka on itsekäs ellei myös moraaliton. Kaikki tällainen sisältyy kristittyjen ympäristöön, ja se on todellinen haaste.
Miten ottaa vastaan haaste
Jehovan kristityt todistajat ovat osoittaneet kerran toisensa jälkeen, että tämä haaste voidaan ottaa vastaan. Hyvin huomattavaa oli heidän käytöksensä natsi-Saksan, Neuvostoliiton ja muiden maiden keskitysleireissä. Ympäristö eli näiden leirien olosuhteet olivat sellaiset, että ne saattoivat rappiolle useimmat vangit. Mutta professori Ebenstein kirjoitti Jehovan todistajista kirjassa The Nazi State (Natsivaltio), että ”jokainen jäsen näyttää olevan linnake, joka voidaan tuhota mutta ei valloittaa”. He eivät ainoastaan ottaneet vastaan sellaisen ympäristön asettamaa haastetta ja olleet ’kuin kallioita mutameressä’, kuten eräs toinen kirjailija asian ilmaisi, vaan he jopa saivat toisia omaksumaan paremman, kristillisen elämäntavan.
Vaikka nykyään on suhteellisen harvoja kristittyjä keskitysleireissä, melkein kaikki heistä elävät vihamielisessä ympäristössä, joka esittää haasteen. Kristittyä voidaan syrjiä, pilkata tai ivata rotunsa, kansallisuutensa tai uskontonsa takia. Miten hän suhtautuu siihen? Vetäytyykö hän ikään kuin kuoreensa ja katkeroituu ja harmistuu? Vai puhkeaako hän rajuihin tunteenpurkauksiin? Se ei olisi haasteen kohtaamista menestyksellisesti, vaan merkitsisi häviötä. Haasteen ottaminen vastaan ja voittajana selviytyminen vaatii jäljittelemään Jeesusta, josta kirjoitettiin: ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:23.
Tai kristityn ympäristö saattaa olla äärimmäisen moraaliton. Hänen työpaikallaan tai koulussa olevat saattavat käyttää säädytöntä puhetta ja kertoa likaisia juttuja. Miten hän voi menestyksellisesti ottaa vastaan tämän haasteen? Ei varmastikaan osallistumalla sellaiseen puheeseen, antamalla sen huvittaa itseään eikä kuuntelemalla sitä uteliaana. Jälleen Jumalan sana antaa hyvän neuvon, kun se sanoo: ”Tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.” – Ef. 5:10, 11.
Toisinaan kristitty saattaa havaita työtovereittensa varastavan tavaroita työnantajaltaan tai vetelehtivän työssä. Voiko kristitty menetellä samoin, jotteivät toiset syyttäisi häntä ’ylivanhurskaudesta’ tai siitä, että hän ’yrittää saada muut huonoon valoon’? Ei, jos hän haluaa miellyttää Jumalaa.
Mikä auttaa kristittyjä ottamaan vastaan sellaisia haasteita? Eräs keino on ihmispelon korvaaminen luottamuksella Jehovaan. (Sananl. 29:25) Saadakseen sellaisen luottamuksen heidän täytyy ruokkia mieltään säännöllisellä Jumalan sanan tutkimisella, vahvistaa sydäntään miettimällä sitä ja olla jatkuvasti toisten Jumalan opastusta etsivien seurassa.