Tanska ottaa käytäntöön pakollisen sukupuoliopetuksen

”Herätkää!”-lehden Tanskan-kirjeenvaihtajalta

VUODEN 1970 toukokuussa Tanskan kansanedustuslaitos hyväksyi lain, joka teki sukupuoliopetuksen pakolliseksi valtion kouluissa. Laki astui voimaan vuoden 1971 kesän jälkeisenä lukukautena. Mitä se merkitsee tanskalaisille opettajille, koululaisille ja heidän vanhemmilleen?

Esimerkiksi sukupuolielinten toimintaa, murrosikää, kuukautisia, siemenvuotoa, sukupuoliyhteyttä ja hedelmöitymistä koskevien perusasioiden lisäksi sukupuoliopetustunneilla käsitellään hyväilemistä, eroja miehen ja naisen sukupuolisessa reagoinnissa, masturbaatiota, ehkäisymenetelmiä ja sukupuolitauteja.

Opetusohjelman on määrä alkaa heti ensimmäiseltä luokalta.

Mikä on uutta?

Sukupuoliopetus ei ole uutta Tanskassa. Jo vuonna 1904 jotakin tietoa aiheesta sisällytettiin keskiluokkien (11–14-vuotiaitten lasten) luonnonhistorian tunteihin. Vuosiin 1941–1942 mennessä kansakoulut yhdistivät jonkin verran sukupuoliopetusta terveysoppiin. Sitten vuonna 1961 opetusministeriö hyväksyi sukupuoliopetuksen osaksi kansakoulun säännöllistä opetusohjelmaa. Mutta kaksi vuotta myöhemmin tilastot osoittivat, että vain 29 prosenttia kouluista oli ottanut sen käytäntöön.

Niissäkin kouluissa, joissa sukupuoliopetusta annettiin, siihen osallistuminen oli vapaaehtoista. Ennen kuin lapsia otettiin tunneille, piti neuvotella vanhempien kanssa.

Nyt tilanne on muuttunut. Uuden lain puitteissa ei lapsia voida vapauttaa opetuksesta, vaan se on pakollista.

Itse asiassa sukupuoliopetus nidotaan kauttaaltaan koulun oppikurssiin. Kun esimerkiksi maantiedon tunnilla tulee puhe Intian liikakansoitusongelmasta, voi opettaja lain mukaan esittää tietoja syntyvyydensäännöstelymenetelmistä ja perhesuunnittelusta. Koska siis sukupuoliopetusta ei ole rajoitettu joihinkin nimenomaisiin oppitunteihin, vaan se kyllästää koko oppikurssin, niin voidaan nähdä, miten vaikeata olisi vapauttaa lapsia siitä millään johdonmukaisella tavalla.

Miksi uusi laki?

Tähän lainsäädäntöön johtanut huomattava tekijä näyttää olleen Tanskan naisten kansallisneuvoston vuonna 1960 tekemä vetoomus. Jo silloin tilastot paljastivat, että vuosittain suunnilleen 6000 nuorta naimatonta, raskaana olevaa naista, joista puolet oli alle 20-vuotiaita, etsi apua äitejä auttavista laitoksista. Vuosittain suoritetuista suunnilleen 4000 laillisesta abortista vei ylivoimaisen voiton arviolta 15000 laitonta aborttia tuona samana aikana. Naisten kansallisneuvosto valitti, että ”salaaminen, epäselvyys ja epämääräisyys” sukupuoliopetuksessa johti moniin sellaisiin onnettomuuksiin, ja vaati hallitusta antamaan enemmän valistusta.

Mutta miksi sukupuoliopetuksen täytyy olla pakollista? Ja miksi sen antaminen pitäisi aloittaa lapsille, jotka ovat vasta alaluokilla?

Väitetään, että uuden lain pakollinen luonne poistaa häpeällisen vaikutelman sukupuoliopetuksesta ja saa sen näyttämään normaalilta ja tavanomaiselta pikemminkin kuin ’erikoiselta’. Oletetaan, että siten sukupuoliasioista poistetaan kaikki ’dramaattisuus’ tai ’salaperäisyyden’ tuntu. Lapsia rohkaistaan keskustelemaan aiheen kaikista piirteistä avoimesti ja vapaasti.

Huomio kiinnitetään siihen, että jotkut lapset kypsyvät sukupuolisesti melko varhain. Noin kahdeksalla prosentilla tanskalaisista tytöistä sanotaan olevan ensimmäiset kuukautisensa 11. ikävuoteen mennessä. Kolmannen ja neljännen luokan oppitunneilla käsitellään siksi tätä aihetta, jotta tytöt valmistettaisiin suhtautumaan tähän kehitykseen tarpeettomasti järkyttymättä. Ollaan myös sitä mieltä, että jo hyvin pieniä lapsia tulee varoittaa sukupuolisesti kieroutuneista aikuisista tavalla, joka ei pelota heitä siinä määrin, että he pelkäävät jokaista ystävällistä henkilöä, jota he eivät tunne.

Mitä hyötyä odotetaan?

Ensisijainen tavoite on vähentää ei-toivottuja raskauksia ja myös laillisia ja laittomia abortteja hyvin nuorien tyttöjen keskuudessa. Toivotaan, että siten parhaiten vältetään niiden mahdollisesti aiheuttamat tunneperäiset järkytykset, sosiaaliset ongelmat ja elämän turmeltuminen.

Uuden lain puoltajat pitävät näiden onnettomuuksien syynä pääasiassa tietämättömyyttä, taikauskoa ja vääristyneitä käsityksiä nuorten poikien ja tyttöjen keskuudessa. Tanskassa on sallittu pornografisen kirjallisuuden julkaiseminen ja myönnetään, että monet lapset oppivat paljon sukupuoliasioista tästä lähteestä. Uuden lain pohjalla olevan käsityksen mukaan ”tällainen tieto voi olla syynä epärealistiseen ja vääristyneeseen näkemykseen sukupuoliyhteydestä”.

Mutta ensisijainen keino, jonka uskotaan tukahduttavan ei-toivottujen raskauksien tulvan, näyttää olevan tarpeellisen tiedon varaaminen nuorille ehkäisymenetelmistä.

Mitä lapset oppivat?

Ilmeisesti hyvin paljon riippuu asianomaisesta opettajasta ja hänen henkilökohtaisista mittapuistaan ja myös valituista oppikirjoista.

Jonkinlainen käsitys siitä, mitä saatetaan opettaa, voidaan saada tarkasteltaessa jo joissakin kouluissa käytettävää kirjaa. Tässä kirjassa, jonka nimi on Dreng og pige, mand og kvinde (Poika ja tyttö, mies ja nainen) ja jonka on kirjoittanut lääkäri Bent H. Claësson, sanotaan esipuheessa, että siitä on yritetty ”poistaa moralisointi” ja siinä yritetään korostaa sitä, että ”jokaisella yksilöllä täytyy olla oikeus tyydyttää sukupuoliset tarpeensa iästä, sukupuolesta ja – siinä määrin kuin se ei loukkaa toisten oikeuksia – käytetystä menetelmästä riippumatta”.

Joissakin tämän kirjan tekstiä valaisevissa valokuvissa esitetään, miten pari voi saada sukupuolista tyydytystä ilman varsinaista yhdyntää ja miten voi harjoittaa masturbaatiota. Jälkimmäisestä asiasta kirja sanoo:

”Ihminen voi häpeämättä pitää kultaisena sääntönä masturboida milloin haluaa. Se on aivan samaa kuin syöminen, kun on nälkä, nukkuminen, kun on uninen, ja virtsaaminen, kun se on tarpeen.”

Esiaviollisista sukupuolisuhteista kirjailija sanoo, että ’onneksi jotkut ovat vapaamielisiä niiden suhteen’. Uskottomuus esitetään mahdollisena ratkaisuna epäsopuiselle avioliitolle, ja pornografialla sanotaan olevan jonkin verran psykologista arvoa. Sukupuolisuhteista eläinten kanssa hän sanoo:

”Tässä maassa on laillista tyydyttää sukupuoliset halut tällä tavoin, niin kauan kuin ei pahoinpitele eläintä.”

Samalla kun kirjan tekijä ”poistaa moralisoinnin”, hän ilmeisesti yrittää vakiinnuttaa omatekoiset moraalisäännöksensä, jotka hän esittää noudatettavaksi ”sääntönä” eli lakina. Nuo moraalisäännökset hyväksyvät masturbaation, haureuden, homoseksuaalisuuden ja jopa sukupuolisuhteet eläinten kanssa. Sellaisetko säännöt haluaisit pienten lastesi oppivan?

Ristiriidassa kristillisyyden kanssa

Hyvin ilmeisesti sukupuoliopetukseen kouluissa saattaa usein sisältyä hyökkäys suoraan tai epäsuorasti Raamatussa olevia kristillisiä opetuksia vastaan. Edellä mainittu kirja sanookin avoimesti:

”Joka tapauksessa on väärin ylläpitää sitä kristillistä kantaa, että ’sukupuolisesti normaali’ on myös luonnollista ja oikeaa ’sukupuolisesti epänormaalin’ vastakohtana, joka on [sen näkökannan mukaan] luonnotonta, harhaviettisyyttä, hairahtumista tai moraalitonta.”

Tämä kirjoittaja on tosin sen jälkeen ilmoittanut tarkistaneensa kirjansa ja väittää, että hän on ”kitkenyt pois kaiken, jota voitaisiin pitää kristillisyyden vastaisena”. Mutta joku saattaa syystä haluta tietää, mikä hänen mielestään on erottava tekijä sen välillä, mikä on kristillistä ja mikä ”kristillisyyden vastaista”.

Jos hänen oppaanaan on Tanskan (luterilainen) kansankirkko, niin ’kitkeminen’ voi olla hyvin vähäistä. Miksi niin? Koska hyvin tiedetään monien kansankirkon pappien olevan sitä mieltä, ettei kristillisyys eikä Raamattu ilmaise mitään selviä tai ehdottomia moraalisääntöjä.a

Jos kuitenkin avaat Raamattusi ja luet sellaiset kohdat kuin Room. 1:24–32, Gal. 5:19, 21 ja Ef. 5:3, 5, niin näet, että Raamattu selvästi kuvailee haureutta (esiaviollisia sukupuolisuhteita), aviorikosta (avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita) ja homoseksuaalisuutta harjoittavat sellaisiksi, joilla on ”häpeällisiä himoja” ja jotka harjoittavat ”riettautta”. Se myös ehdottomasti sanoo, ettei keillään sellaisilla ole ”perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”, vaan he ”ovat kuoleman ansainneet”. Mutta nämä lausunnot eivät ilmeisesti ole riittävän ”ehdottomia” sellaisille papeille.

Monilla opettajilla on epäilemättä samanlainen näkemys sukupuoliasioista kuin näillä papeilla. Kun nämä opettajat opettavat lukemista, kirjoittamista ja laskentoa, niin se ei ehkä merkitse niin paljoa. Mutta kun on kyse lasten ja nuorten opettamisesta suhtautumaan sukupuoliasioihin ja muihin elämän vakaviin puoliin, niin sillä voi olla suuri merkitys.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 5]

Kun lapsille opetetaan sukupuoliasioita, opettajan asenne vaikuttaa syvästi oppilaan elämään