Mitä tiedät alkoholijuomista?
OLUT, viini ja viski ovat epäilemättä sinulle tuttuja yleisten alkoholijuomien nimiä. Mutta mitä noilla juomilla oikein on yhteistä? Miten niitä valmistetaan? Ja miksi sama määrä alkoholijuomia vaikuttaa joihinkuihin haitallisemmin kuin toisiin?
Ihmiset ovat valmistaneet ja nauttineet alkoholijuomia hyvin kaukaisista ajoista lähtien. Mutta riippumatta siitä, onko nämä juomat valmistettu hiljattain vai satoja vuosia sitten, niillä kaikilla on jotakin yhteistä. Niitä voidaan nimittää alkoholijuomiksi, koska ne sisältävät etyylialkoholia, sokerien ja hiivojen käymisestä syntyvää tuotetta.
Alkoholijuomia on kolmea perustyyppiä: 1) mallasjuomat, 2) käyneet hedelmämehut eli viinit ja 3) tislatut alkoholijuomat. Niiden valmistusprosessit eroavat toisistaan.
Alkoholijuomien valmistus
Mallasjuomat, olut ja kalja, valmistetaan maltaista (usein ohramaltaista). Ensimmäinen vaihe on maltaiden valmistus eli mallastus. Kun jyvät ovat riittävästi pehmenneet liotessaan vedessä, ne kasataan keoiksi ja niiden annetaan itää. Kun juuri-idut ovat suunnilleen kolme neljännestä jyvien pituudesta, jyvät kuivatetaan. Sen jälkeen idut poistetaan. Maltaat (jyvät, joissa ei ole ituja) varastoidaan 4–8 viikon ajaksi. Tänä aikana vapautuu diastaasina tunnettu entsyymi, ja maltaisiin ilmaantuu niiden tunnusomainen maku. Diastaasientsyymi muuttaa tärkkelyksen sokeriksi seuraavan vaiheen, ns. mäskäyksen, aikana.
Kun maltaat on rouhittu, alkaa mäskäys. Maltaisiin lisätään vettä ja viljaa (esimerkiksi maissia tai riisiä). Tätä seosta sitten lämmitetään ja sekoitetaan jatkuvasti. Kun sekoittaminen lopetetaan, kiinteä aines laskeutuu pohjalle. Seuraavassa vaiheessa lisätään humalat, ts. humalaköynnöksen kuivatut kukinnot, ja seosta keitetään. Lopulta lisätään hiiva, jolloin alkaa käyminen, sokerin muuttuminen alkoholiksi. Loppuvaiheeseen kuuluu jälkikäyminen, karbonointi eli hiilihappopitoiseksi tekeminen ja suodattaminen.
Viinejä valmistettaessa pannaan yleensä käymään murskattuja viinirypäleitä tai niiden mehua valvotuissa olosuhteissa. Väkevämpiin viineihin lisätään yleensä alkoholia. Maustetut viinit, esimerkiksi vermutti, ovat viinejä, joihin on lisätty maustekasveja ja mausteita.
Tislattuja alkoholijuomia valmistetaan monenlaisista viljoista, hedelmistä ja vihanneksista. Viskiä valmistettaessa jyviä liotetaan kuumassa vedessä mäskin tekemiseksi. Kun siihen lisätään maltaita, jyvissä oleva tärkkelys muuttuu sokeriksi. Hiivaa lisätään seoksen saamiseksi käymään, jolloin sokeri muuttuu alkoholiksi. Sitten mäski tislataan, ts. höyrystetään ja sitten tiivistetään. Tiivistetty neste, viski, kypsytetään tavallisesti puutynnyreissä. Alkoholipitoisuutta vähennetään lisäämällä tislattua vettä.
Muita tislattuja alkoholijuomia ovat konjakki ja brandy, gini, vodka ja rommi. Konjakki ja brandy tislataan rypäleviinistä ja kypsytetään puutynnyreissä. Muita käyneitä hedelmämehuja voidaan myös tislata brandyn valmistamiseksi, tai viinirypäleistä valmistettuun brandyyn tai etyylialkoholiin voidaan lisätä hedelmämaustetta. Gini tislataan viljasta, tavallisesti rukiista, ja maustetaan katajanmarjoilla. Rommi tislataan sokeriruo’osta. Mauton vodka tislataan perunoista tai viljasta. Erilaiset liköörit valmistetaan lisäämällä sokeria ja mausteita konjakkiin tai muihin tislattuihin alkoholijuomiin.
Tislatuissa väkijuomissa on suurin alkoholipitoisuus. Yhdysvalloissa käytetään niiden väkevyyden ilmaisemisessa asteikkoa (proof), jonka mukainen luku on lähes kaksi kertaa alkoholin tilavuusprosentti. Näin ollen viski, jonka väkevyys on 100, sisältää likimäärin 50 prosenttia alkoholia. Toisaalta taas jotkut oluet saattavat sisältää jopa niinkin vähän kuin kaksi prosenttia alkoholia, mutta tavallisesti oluen alkoholipitoisuus on suunnilleen 4–6 prosenttia. Kuivien pöytäviinien alkoholipitoisuus ei ylitä 14 prosenttia.
Vaikutukset käyttäjään
Koska alkoholijuomien alkoholipitoisuus vaihtelee suuresti, niiden käyttäjä viisaasti tarkistaa etiketin saadakseen selville kyseisen juoman väkevyyden.
Alkoholijuomia nauttineen ihmisen mikä tahansa epätavallinen käyttäytyminen johtuu yleensä hänen vereensä imeytyneestä alkoholimäärästä. Kun melkoinen määrä verta tulee aivoihin, alkoholia kerääntyy sinne. Tästä syystä pienikin määrä alkoholia lamauttaa keskushermostoa.
Nautitun juoman määrän ja sen alkoholipitoisuuden lisäksi monet muutkin tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, miten suureksi veren alkoholipitoisuus tulee kullakin kerralla. Näihin kuuluu se, miten nopeasti alkoholijuoma nautitaan, miten nopeasti alkoholi imeytyy verenkiertoon, ja sitä nauttivan henkilön koko. Tutkimus on osoittanut, että normaalissa kunnossa olevasta, suunnilleen 100 kiloa painavasta miehestä voi poistua tunnissa puhdasta alkoholia 4,7 grammaa enemmän kuin 70-kiloisesta miehestä sillä edellytyksellä, että kaikki muut olosuhteet ovat samat. Alkoholijuomien vaikutus on siis tavallisesti suurempi hentorakenteisiin ihmisiin.
Koska elimistö voi poistaa vain tietyn määrän alkoholia tunnissa, henkilön tulee varoa päästämästä verensä alkoholipitoisuutta niin suureksi, että se vaikuttaa haitallisesti. Jos hän haluaa nauttia alkoholijuomia, hän voi olla yhteistoiminnassa elimistönsä kanssa nauttimalla niitä kohtuullisesti. Hän voi myös hidastuttaa alkoholin imeytymisnopeutta ja antaa siten elimistölleen aikaa sen poistamiseen, ennen kuin sitä kerääntyy runsaasti vereen. Hän voi tehdä siten nauttimalla sitä hitaasti ja vähän. Myös mahalaukussa oleva ruoka tai nesteet, kuten maito, kerma ja tomaattimehu, hidastavat imeytymisnopeutta. Toisaalta soodan kaltaisissa hiilihappojuomissa oleva hiilidioksidi nopeuttaa imeytymistä. Siksi samppanjan vaikutukset tuntuvat nopeammin kuin tavallisen viinin vaikutukset.
On havaittu, että 10–35 prosenttia alkoholia sisältävät juomat imeytyvät nopeimmin. Niinpä ilmeisesti sellainen, joka juo viskiä (jossa on korkea alkoholipitoisuus) ja heti sen jälkeen olutta (jossa on alhainen alkoholipitoisuus), saa mahalaukkuunsa sekoituksen, joka imeytyy nopeammin verenkiertoon ja jolla on ilmeisempi vaikutus häneen kuin yksin viskillä.
Joitakin vaaroja
Vaikka alkoholijuomien väärinkäyttö on muodostanut ongelmia siitä lähtien kun ihminen alkoi valmistaa niitä, 20. vuosisata on tuonut kuvaan lisävaaroja. Yksi niistä on kemiallisten lisäaineiden laajamittainen käyttö alkoholijuomien valmistuksessa. Esimerkiksi noin viisi vuotta sitten eräs kemiallinen lisäaine liitettiin 50 sellaisen henkilön kuolemaan, jotka nauttivat säännöllisesti huomattavan määrän olutta. Lisäaine oli kobolttisuola. Olutta oli käsitelty tällä lisäaineella, jotta se olisi säilynyt paremmin ja saanut pysyvän vaahdon.
Lisävaaroja aiheuttaa myös se seikka, että monet käyttävät runsaasti lääkkeitä tai huumausaineita. Lukuisissa tapauksissa ei tiedetä, miten jotkin lääke- ja huumausaineet oikein vaikuttavat vereen. Tämän vuoksi on vielä vaikeampaa saada selville, mikä vaikutus niillä on yhdessä alkoholin kanssa. On kuitenkin olemassa vaaroja. Robert B. Forneyn ja Francis W. Hughesin kirja Combined Effects of Alcohol and Other Drugs (Alkoholin ja muiden päihteiden yhteisvaikutukset) huomauttaa:
”Koska lyhytvaikutteiset barbituraatit ovat suosituimpia yöunta antavia ja sitä pidentäviä lääkkeitä, niiden yhteisvaikutus alkoholin kanssa saattaisi aiheuttaa vaarallisen syvän tai tavallista syvemmän unen. Tämä on erityisen vaarallista varomattomille. Näitä lääkkeitä käytetään myös subhypnoottisina annoksina rauhoittamaan päiväsaikaan tai niitä käytetään analgetikoiden [kipuja lievittävien lääkkeiden] kanssa jälkimmäisten lääkkeiden tehon lisäämiseksi. Potilasta, jolle on määrätty lyhytvaikutteista barbituraattia unen saamiseksi tai rauhoittavaksi lääkkeeksi päiväsaikaan, tulisi varoittaa käyttämästä samanaikaisesti alkoholia. Sellaisissa olosuhteissa tavallinen rauhoittava annos ja alkoholi saattaisivat aiheuttaa kriittisen lisän, joka johtaisi unitilaan tai lähes unitilaan ja aiheuttaisi mahdollisesti tilan, joka olisi erittäin vaarallinen yksilölle itselleen ja yhteiskunnalle.
”Itsemurhia saattaa tapahtua vahingossa nautittaessa lääkeyhdistelmiä, esimerkiksi barbituraatteja ja alkoholia. Ihmiset, jotka mielellään nauttivat lääkkeitä ja alkoholijuomia, saattavat unohtaa otetun lääkkeen määrän ja varomattomasti ottaa uuden annoksen. Ennen nukahtamista saattaa ilmetä sekavuutta ja muistinmenetystä, mikä voi vaikuttaa niin, että piittaamattomasti otetaan uusi annos. Siten voi nauttia helposti kuolettavia määriä, ennen kuin tajuttomuus tulee väliin, ja kuolema on aiheutettu suunnittelematta.”
Koska kristitty, joka käyttää alkoholijuomia, tietää kohtuuttoman alkoholinkäytön vaarat, hän ymmärtää varovaisuuden tarpeen. Hän noudattaa Raamatun viisasta neuvoa: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Koska tosi kristittyjen pääasiallinen kiinnostus on heidän suhteensa Jumalaan, he ymmärtävät, etteivät he voi todella ylistää Jumalaa, jos kohtuuton alkoholinkäyttö tylsyttää hämmentävästi heidän aistejaan.