Miten vakavasti suhtaudut moraaliin?
SIINÄ on kysymys, jonka jokainen oikeamielinen ihminen voisi hyvin tehdä itselleen varsinkin nykyaikana. Katsotpa minne tahansa liike-elämässä, teollisuudessa, akateemisissa ammateissa ja hallituksessa, niin havaitset, että moraalin puuttuminen on kauhistuttavaa. Ellet ole varuillasi, tämä suuntaus voi helposti vaikuttaa sinuunkin.
Tyypillistä on se törkeä ja laajalle levinnyt poliisien keskuudessa ilmenevä turmelus, jonka New Yorkin kaupungin Knappin tutkimuskomitea paljasti vuoden 1971 lokakuussa. Pidetyssä kuulustelussa muuan entinen poliisi väitti, että eräässä poliisipiirissä, johon kuului 70 poliisia, oli vain kaksi rehellistä poliisia, vain kaksi, jotka kieltäytyivät lahjuksista. Eräässä toisessa kuulustelussa esitettiin syyte, että poliisit itse käyvät kauppaa huumausaineilla, että 7000000 dollarin (lähes 30000000 markan) arvosta sellaisia huumausaineita hävisi sen jälkeen, kun ne oli takavarikoitu poliisiratsioissa, sillä itse poliisivirkailijat myivät niitä. Ja niin jatkuivat likaiset paljastukset päivä toisensa jälkeen. Joidenkin huomioitsijoiden mukaan ei ollut enää kyse yhdestä astiassa olevasta mädästä omenasta, joka todennäköisesti pilaisi muut, vaan siitä, että hyvin monet omenat ovat pilaantuneita.
Voidaan kysyä, mitä muuta on odotettavissa. Entinen New Yorkin kaupunginvaltuutettu Earl Brown kirjoittikin New York Times -lehdessä 2. marraskuuta 1971: ”Ongelmana ei ole poliisien turmelus vaan laiton yhteiskunta. . . . Sen vaatiminen, että kierroksella oleva poliisi . . . olisi turmeltumaton, on enemmän vaatimista kuin minkä mukaan toiset ovat halukkaita elämään. Kun amerikkalaiset vaativat lakia ja järjestystä, he tarkoittavat sitä jollekulle toiselle eivätkä itselleen. Varakas keskiluokan isä, joka tarjoaa poliisille lahjusta, ettei hänen poikaansa pidätettäisi . . . jättää huomioon ottamatta sen seikan, että hän syyllistyy rikokseen. . . . Miten kukaan voi odottaa, että poliisit olisivat turmeltumattomia”, kun niin monet muut ihmiset ovat turmeltuneita?
Mutta eikö melkein jokaisen maan väestöstä melkoinen osa, varsinkin nuoremman sukupolven keskuudessa, väitä suhtautuvansa vakavasti moraaliin? Kyllä monet väittävät olevansa täynnä vanhurskasta närkästystä niiden seikkojen suhteen, joita voitaisiin kutsua moraalin tai vääryyksien suuriksi kiistakysymyksiksi – sodan epäoikeudenmukaisuuden, rotusyrjinnän aiheuttamien vääryyksien ja työläisten riiston suhteen.
Mutta kuinka monet näistä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan protestoivista ovat todella johdonmukaisia, kun tulee kyse henkilökohtaisesta moraalista? Ilmeisesti hyvin harvat. Sillä kuten Dalton-koulujen rehtori Barr huomautti, nämä väittävät pitävänsä kiinni ”makromoraalista”, moraalista, johon liittyy suuria kiistakysymyksiä; mutta he ovat täysin välinpitämättömiä, kun on kysymyksessä ”mikromoraali” eli henkilökohtainen moraali. He ovat hyvin epäjohdonmukaisia, sillä he eivät ilmaise mitään omantunnonvaivoja, kun tulee kyse lunttaamisesta koulun kokeissa, varastamisesta, valehtelemisesta, vanhempiensa kohtelemisesta julmasti tai toisten omaisuuden hävittämisestä.
Monet kristikunnan papit, varsinkin nykyaikaiset eli ’liberaalipapit’ vaikuttavat tilanteen huononemiseen. He ovat kauan ummistaneet silmänsä seurakuntalaistensa moraalittomalle käytökselle, ja nyt monet heistä jopa hyväksyvät käytöksen, joka on ehdottomasti ja selvästi tuomittu ja kielletty Jumalan sanassa Raamatussa, esimerkiksi esiaviolliset sukupuolisuhteet ja homoseksuaalisuuden. – 1. Kor. 6:9, 10.
Monet pitävät tosin Raamattua vanhanaikaisena, mutta onko nykyajan ihminen parantanut osaansa hylkäämällä Raamatussa esitetyt periaatteet? Eivätkö rikollisuus ja väkivalta rehota suuremmassa määrin kuin koskaan aikaisemmin? Olisiko tilanne tällainen, jos ihmiset noudattaisivat Raamatun periaatetta ’tehdä toisille niin kuin haluaisi heidän tekevän itselleen’? (Luuk. 6:31) Ja vallitsisiko sukupuolitautien pandemia, lisääntyisivätkö raiskaukset ja aviottomat lapset yllättävän nopeasti, jos noudatettaisiin Raamatun periaatteita ja ihmiset olisivat sukupuoliyhteydessä vain asianmukaisesti vihityn aviopuolisonsa kanssa? – 1. Kor. 7:1, 2.
Raamatun, Jumalan sanan, mukaan se, ettei suhtaudu moraaliin vakavasti, leimaa henkilön tyhmäksi, todellakin jopa hulluksi. Niinpä luemmekin: ”Tyhmälle on kuin huvia tehdä väärin.” ”Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ’Leikillähän minä sen tein.’” – Sananl. 10:23, An American Translation; 26:18, 19.
Moraali ei ole mitään huvia, sitä ei tule pitää pelkkänä leikinlaskuna. Siihen tulee suhtautua vakavasti. Siksi Jumalan sana käskee meitä, ei ainoastaan rakastamaan ja tekemään sitä, mikä on oikein, vaan myös vihaamaan ja kammoamaan sitä, mikä on pahaa. Varjellaksesi itseäsi moraalin suhteen sinun täytyy vahvistaa itseäsi niin sanoaksemme sekä myönteisesti että kielteisesti rakastamalla sitä, mikä on hyvää, ja pitämällä tiukasti kiinni siitä, sekä vihaamalla ja välttämällä sitä, mikä on pahaa. Jumalan sana sanoo: ”Vihatkaa pahaa” ja ”kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni”. – Ps. 97:10; Room. 12:9.
On viisasta suhtautua vakavasti moraaliin. Se on menettely, jossa on vähiten jos lainkaan katumusta. Me emme pääse siitä mihinkään. Jos me olemme ajattelemattomia, esimerkiksi leikitellessämme sukupuolisella moraalittomuudella, me menetämme itsekunnioituksemme ja meitä vaivaa syyttävä omatunto. Henkeytetty sananlasku sanoo, että sellaiset, joilla on huono omatunto, ”pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura”. – Sananl. 28:1.
Sinua auttaa suhtautumaan vakavasti moraaliin, jos teet tavaksesi lukea Pyhää Raamattua, Jumalan sanaa, päivittäin. Se varaa sinulle opastusta, valistusta ja voimaa menetellä oikein ja auttaa sinua välttämään väärää menettelyä. Se esittää lyhyesti sen, mitä ihmiseltä vaaditaan: ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” Oikein tekeminen merkitsee sitä, että ’teet toisille niin kuin haluaisit heidän tekevän itsellesi’. Ja osaltaan sinua kannustaa tuota päämäärää kohti periaate: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Miika 6:8; Luuk. 6:31; Room. 6:23.
Siitä ei voi erehtyä: jos me haluamme miellyttää Luojaamme, jos me haluamme tehdä sitä, mikä on oikein, lähimmäisellemme, jos me haluamme valita menettelyn, joka aikaa myöten on antoisin, niin meidän on suhtauduttava vakavasti moraaliin. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.