Miten kristilliseen moraaliin suhtaudutaan
MIKÄ tekee kristitystä todella kristityn? Eikö hänen moraalillaan pitäisi olla tärkeä osuus siinä, ja eikö hänen moraalimittapuittensa pitäisi olla korkeammat kuin ei-kristittyjen? Jollei, niin millä tavalla kristitty voisi olla vakuuttunut siitä, että hänen uskontonsa on parempi kuin ei-kristityt uskonnot? Ja lopuksi, jos joku väittää olevansa kristitty, niin eikö hänen moraalimittapuittensa pitäisi olla ne, jotka ovat Raamatussa?
Oli aika, jolloin kristikunnan kirkot suureksi osaksi perustivat moraalinsa Pyhään Raamattuun. Mutta miten kristikunnan kirkot suhtautuvat kristilliseen moraaliin nykyään?
Dallasissa Yhdysvalloissa ilmestyvässä Morning News -lehdessä sanottiin 6.8.1970: ”Kirkot tutkivat seksuaalisuutta. Yhdistyneet presbyteriaanit ja luterilaiset hyväksyvät nykyaikaisen näkemyksen.” Mikä tämä nykyaikainen näkemys on?
Selostus jatkaa ja osoittaa, että luterilaisen lausunnon mukaan ”avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat yhä yleisempiä meidän aikanamme” ja ”jos sen sanotaan ehdottomasti olevan väärää, niin se merkitsee suhtautumista siihen jyrkän laillisesti pikemmin kuin olosuhteisiin mukautuvasti”. Hyvin samaan tapaan väittävät presbyteeriset lausunnot, että ”saattaa olla poikkeuksellisia olosuhteita, joissa avioliiton ulkopuolinen sukupuolinen toiminta ei ehkä ole ristiriidassa uskollisen huolenpidon kanssa aviopuolison hyvinvoinnista”.
Näiden kahden kirkkokunnan nimittämät asiantuntijakomiteat laativat lausunnot, jotka eivät omaksu samanlaista vapaamielistä ja nykyaikaista näkemystä ainoastaan haureudesta ja aviorikoksesta vaan myös homoseksuaalisuudesta, abortista, itsesaastutuksesta ja keinohedelmöityksestä. Väitetään, etteivät mitkään näistä ole itsessään vääriä; ’kaikki riippuu olosuhteista’. Luterilainen tiedonanto hyväksyttiin muodollisesti tuon kirkon kannaksi. Presbyteerinen lausunto hyväksyttiin tutkittavaksi presbyteerisessä kirkossa.
Myös pastori Lloyd Wake vihki eräässä metodistikirkossa San Franciscossa Yhdysvalloissa avioliittoon kaksi mieshomoseksualistia. (Daily Pilot, 27.3.1971) Ja anglikaaninen teologi Norman Pittenger Cambridgen yliopistosta on julkistanut ehdotuksen eettisistä käyttäytymissäännöistä homoseksualisteille. – Caspar Star-Tribune, 16.1.1971.
Luonnollisestikaan eivät kaikki uskonnot avoimesti tai virallisesti kannata tällaisia näkemyksiä moraalista enempää kuin kaikki papitkaan. Mutta useimmat niistä antavat äänettömän hyväksymyksensä sallimalla tällaisia harjoittavien jäsenten olla hyvässä asemassa kirkossa. Etkö ole havainnut näin olevan?
Roomalaiskatolinen kirkko on, kuten hyvin tiedetään, lujasti vastustanut aborttia sekä avioeroa ja syntyvyyden säännöstelyä. Mutta tiedetään myös yhtä hyvin, että monissa valtaosaltaan katolisissa maissa syntyy varsin paljon aviottomia lapsia. Mainitaksemme vain yhden esimerkin virallinen katolinen viikkolehti Orientación (24.9.1967) esitti numerotietoja, jotka osoittivat, että 66,5 prosenttia kaikista Salvadorissa syntyneistä lapsista oli aviottomia. Prostituutio on myös suuresti vallalla monissa katolisissa maissa, ja italialainen viikkolehti Lo Specchio ilmoittaa, että yksistään Roomassa on viime vuosina ollut toiminnassa 100 000 prostituoitua. Monissa tällaisissa maissa vallitsevasta suuresta jalkavaimojen, aviorikosten ja haureustapausten määrästä huolimatta niiden takia erotetaan seurakunnasta harvoin, joten ne kukoistavat jatkuvasti.
Oletko koskaan tiedustellut kirkkosi pastorilta, mikä on hänen näkemyksensä kristillisestä moraalista? Hänen vastauksensa saattaisi hämmästyttää sinua.
Millainen on Jehovan todistajien näkemys ja kanta edellisiin verrattuina? Noudattavatko he nykyaikaista suuntausta?
Heidän kantansa on lyhyesti sanoen tällainen: He uskovat Raamatun kertomuksen, että Jumala antoi ihmisille heidän miehiset ja naiselliset ominaisuutensa, kun hän loi heidät. (1. Moos. 1:27) Tämän tähden ja koska sukupuoliset kyvyt liittyvät (Raamatun pyhänä esittämän) elämän jatkamiseen, niin he tunnustavat, että Jumalalla yksin on valta ja oikeus sanoa, mikä on sopivaa ja hyvää ja mikä sopimatonta ja pahaa sukupuolisten kykyjemme käytössä. Tämän elämän pyhyyden takia he pitävät myös elävän sikiön tahallista hävittämistä abortilla murhana. – 1. Moos. 9:6; 2. Moos. 21:22, 23.
Selostaessaan Jehovan todistajien uskomuksia katolinen tietosanakirja New Catholic Encyclopedia, (1967, 7. osa, s. 846) sanoo: ”Lukuun ottamatta syntyvyyden säännöstelyä, jonka he jättävät avioparin itsensä ratkaistavaksi, heidän avio- ja sukupuolimoraalinsa on varsin tinkimätöntä. – – He pitävät Raamattua uskonsa ja käyttäytymisohjeensa lähteenä.”
Mitä sitten Raamattu itse oikeastaan sanoo sukupuolimoraalista? Tekeekö se myönnytyksiä ”poikkeuksellisten olosuhteitten” varalta oikeuttaen aviorikoksen, haureuden tai homoseksuaalisuuden? Hepr. 13:4 sanoo: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Ja 1. Kor. 6:9, 10:stä luemme: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” Eikö tämän merkitys ole selvä ja kiistaton?
Jehovan todistajat uskovat myös, että heidän täytyy pysyä puhtaana seurakuntana säilyttääkseen Jumalan suosion. He ymmärtävät, että samoin kuin vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan tai pahentunut omena saa koko omenakorillisen mätänemään, niin myös moraalittomalla henkilöllä, jonka sallitaan jäädä seurakuntaan, on saastuttava vaikutus toisiin siinä oleviin. Jokainen, joka harjoittaa moraalittomia tekoja, tekee itsensä siis alttiiksi ”erottamiselle”, ts. karkottamiselle kaikista Jehovan todistajien seurakunnista. Vaikka tällaiset henkilöt voidaankin ehkä hyväksyä takaisin jonkin ajan kuluttua, niin se voi tapahtua ainoastaan silloin, kun vilpitön katumus ja väärän menettelyn lopettaminen ovat ilmeisiä.
Mitä Raamattu sanoo tästä? Apostoli Paavali antoi käskyn eräästä Korinton kristillisessä seurakunnassa olevasta miehestä, joka eli moraalittomasti: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” Ja hän sanoi siinä yhteydessä: ”Minä kirjotin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.” (1. Kor. 5:11–13) Noudatetaanko tätä neuvoa siinä kirkossa, jossa sinä käyt?
Jumalan sanan sääntö on, että ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. (Gal. 6:7, 8) Mihin nykyinen sukupuolielämää koskeva suuntaus johtaa? Eikö ole totta, että avioerot ja rikkoutuneet kodit lisääntyvät ja että sellaiset särkyneet kodit ovat hedelmällistä maaperää nuorisorikollisuudelle? Eikö ole totta, että terveysviranomaiset varoittavat nyt, että sukupuolitaudit ovat riistäytymässä valloilleen ja saavuttamassa kulkutaudin luontoiset mittasuhteet? Ja eikö ole totta, että aviottomien lasten määrä lisääntyy huimaavasti yhä nuorempien naimattomien tyttöjen tullessa äideiksi tai ottaessa abortin tämän välttämiseksi? Luuletko näiden hedelmien olevan tulos sen kylvämisestä, mikä on hyvää?
Jumalan lait eivät ole ainoastaan arvovaltaiset vaan myös viisaat ja ihmisen parhaaksi. ”Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8) Raamatun periaatteitten mukaan eläminen johtaa todella onnellisiin, yksimielisiin koteihin ja loputtoman elämän palkintoon Jumalan suosiossa. Haluatko sinä sitä? Jos haluat, niin arvostat epäilemättä kristillisen moraalin tärkeyttä. Eikö sinun pitäisi moraalista rappeutumista kokevassa maailmassa karttaa niitä, jotka osoittautuvat ainoastaan nimikristityiksi, ja etsiä pikemmin moraalisesti puhtaitten seuraa? Sinä havaitset sen seuran virkistäväksi ja puhtaaseen ja terveelliseen käyttäytymiseen kannustavaksi.