Kirkot ja sukupuolimoraali
KESÄKUUN 1. päivän numerossaan 1970 New York Times -lehti ilmoitti, että sukupuolitaudeista, jotka ovat sukupuolisen moraalittomuuden seurauksia, on tullut ”kansan yleisin tarttuva tauti vilustumistauteja lukuun ottamatta”. Erityisesti yhä useammat nuoret saavat tartunnan. Monien vilpittömien ihmisten mielestä näyttäisi siltä, että kirkot moraalia koskevilla opetuksillaan varaisivat jäsenilleen suojan vaaralta. Mutta varaavatko ne?
Pappi Norman Vincent Peale myöntää: ”Protestanttinen kirkko on osoittanut yhä enemmän epäröintiä sukupuolimoraalin ollessa kyseessä ja taipumusta omaksua suvaitsevainen tai lieventäviin asianhaaroihin vetoava suhtautumistapa.”
Tämä suhtautuminen saatettiin hiljattain Yhdysvalloissa koko kansan huomioon. Toukokuun 17. päivän numerossa Parade-lisälehdessä, joka oli 93 sanomalehdessä, oli erikoisartikkeli ”Uskonnollinen myrskykeskus: Uusi sukupuolilaki”. Se sanoi:
”Yhdistyneen presbyteerisen kirkon ehdottama uusi sukupuolilaki, joka on niin vapaamielinen, että se käytännöllisesti katsoen poistaa synnin päätekijänä sukupuolisuhteissa, lähettää jo kiistan aiheuttamat kuohuaallot läpi Yhdysvaltain uskonnollisten piirien. . . .
”Mietinnön nimenä on ’Seksuaalisuus ja ihmisyhteiskunta’, ja sen on laatinut eri alojen asiantuntijoiden ryhmä. Siinä hylätään kaikki ehdottomuudet ihmisen sukupuolielämän suhteen.
”Merkitseviä piirteitä presbyteeristen asiantuntijoiden kannattamassa sukupuolimoraalissa olivat mm.:
”Kaikkien rajoitusten poistaminen naimattomilta aikuisilta, jotka haluavat elää yhdessä. . . .
”Kaikkien sellaisten häpeänmerkkien poistaminen, jotka saavat homoseksualistit tuntemaan olevansa ratkaisemattomassa ristiriidassa kristillisen yhteisön kanssa.”
Parade huomautti myös:
”Esimerkiksi aviorikoksesta, joka tähän asti on ollut ehdottomasti kielletty kirkon silmissä, asiantuntijoiden mietintö sanoo: ’Me tunnustamme, että saattaa olla poikkeuksellisia olosuhteita, jolloin avioliiton ulkopuoliset suhteet eivät ehkä ole vastoin aviopuolison hyvinvoinnista uskollisesti huolehtimisen etuja.’”
Vaikka Chicagossa hiljattain pidetty Yhdistyneen presbyteerisen kirkon vuosikokous ei hyväksynyt mietintöä, niin se teki äänin 485–250 päätöksen mietinnön ”vastaanottamisesta” seurakuntiensa tutkittavaksi. Monien mielestä heidän menettelynsä vaikuttaa tarpeeksi viattomalta. Eiväthän he loppujen lopuksi hyväksyneet sitä. Mutta miten kauas he ovatkaan ajautuneet Jeesuksen Kristuksen opetuksista, kun he alistuvaisesti ’ottavat vastaan tutkimista varten’ ehdotuksen, joka hyväksyy haureuden, aviorikoksen ja homoseksuaalisuuden!
Se, mitä Yhdistynyt presbyteerinen kirkko on tehnyt, ei ole laatuaan ensimmäinen toimenpide. Vuonna 1966 Brittiläinen kirkkoneuvosto päätti: ”Neuvosto ottaa vastaan mietinnön ’Sukupuolielämä ja siveellisyys’, jolla on paljon arvokasta lisättävää nykyiseen sekä kristittyjen että ei-kristittyjen käymään keskusteluun moraalisista kysymyksistä.”
Mutta mitä tässä mietinnössä sanotaan? ”Me jättäisimme yksilölliset osapuolet vapaiksi päättämään, onko henkilökohtainen suhde saavuttanut sen läheisyyden ja hellyyden, josta sukupuoliyhteys on sopiva ilmaisu, joko tapauksissa, jolloin aiotaan mennä naimisiin tai ei aiota.” – Sivu 28.
Ja mitä se merkitsee? Saatuaan tuollaista opastusta nuori tyttö voi hyvin päätellä, että jos hän on sukupuolisuhteissa poikaystävänsä kanssa, hänen vanhempiensa ei tulisi arvostella sitä, ja naimisissa olevat voivat järkeillä, että jos he päättävät olla sukupuolisuhteissa jonkun toisen kanssa, heidän puolisonsa ei pidä valittaa. Oletko samaa mieltä sellaisesta katsantokannasta?
Vuonna 1963 saatiin valmiiksi mietintö, jonka nimi oli ”Kohti kveekarin näkökantaa sukupuolielämästä”. Vaikka sitä ei hyväksytty viralliseksi mielipiteeksi, Ystävien (Kveekarien) seura auttoi mietinnön julkaisemisen rahoittamisessa, koska sen mielestä se olisi hyvä.
Mietintö pilkkaa Raamatun esittämää kieltoa homoseksuaalisuudesta ja sanoo: ”Kenenkään ei tulisi enää surra ’homoseksuaalisuutta’ enempää kuin vasenkätisyyttäkään.” ”Teko, joka ilmaisee tosi kiintymystä kahden yksilön välillä ja josta koituu mielihyvää molemmille, ei näytä meistä synnilliseltä yksistään sen takia, että se on homoseksuaalinen.” (Tarkistettu painos, 1964, sivut 26, 32, 33, 41) Tuollaistako uskonnollista opetusta haluat poikasi saavan?
Vaikka yhä useammat uskonnolliset järjestöt ’ottavat vastaan’ näitä filosofioita ja pitävät niitä harkitsemisen arvoisina, niin niiden menettely ei edusta Raamattua. Se sanoo selvästi:
”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) ”Haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (Hepr. 13:4) ”Eivät huorintekijät, . . . ei avionrikkojat, . . . eikä miehimykset, . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10.
On siis tunnustettava, että vaikka kristikunnan kirkot väittävät käyttävänsä Raamattua, ne eivät todellisuudessa edusta sitä. Uskonnollisten johtajien omista lausunnoista käy ilmi, että kirkot tahallisesti hylkäävät itse Raamatun.
Esimerkiksi New Yorkin episkopaalisen hiippakunnan apulaispiispa esitti kirkon hyväksymiä näkökantoja New Yorkin radioaseman WQXR:n ohjelmassa huhtikuun 6. päivän iltana 1970 sanoessaan:
”Aviorikos, haureus, homoseksuaaliset teot ja jotkut poikkeavat sukupuolielämän tavat voivat rikkoa juutalaiskristillisiä moraalisen käyttäytymisen mittapuita, mutta kun on kyse vain aikuisista eikä niihin liity pakkoa ja ne tapahtuvat yksityisesti, niitä ei tulisi pitää rikoksina. Mutta monissa tapauksissa ne ovat, ja nämä lait tulee kumota.”
”Juutalaiskristilliset moraalisen käyttäytymisen mittapuut”, jotka hän hylkää, ovat ne, jotka Raamattu esittää. Samaan suuntaan huomauttaa Brittiläisen kirkkoneuvoston vastaanottama mietintö ”Sukupuolielämä ja siveellisyys”:
”Älykäs kristillinen mielipide ei enää ota huomioon Raamattua tai edes Uutta testamenttia oppikirjana, josta voi poimia arvovaltaisia sääntöjä, jotka itsestään ratkaisevat senhetkiset ongelmat.” – Sivu 19.
Ja kirjoittaessaan huomattavassa protestanttisessa lehdessä The Christian Century Mount Holyoke Collegen kappalainen D. W. Ferm meni niin pitkälle, että sanoi Raamatun kiellon sukupuolisuhteista ennen avioliittoa olevan ”väärä ja moraaliton”. – 14.1.1970, sivut 47 ja 48.
Oletko järkyttynyt? Jos kuulut kirkkoon, mikä kanta omalla papillasi on näistä asioista? Sinun kannattaisi kysyä sitä.
Edellä lainatut mielipiteet eivät ole pelkästään yksityisiä tapauksia, eivätkä ne ole kaikki uusia. Näille kirkonmiehille annettu valmennus silloin, kun he kävivät teologista koulua, loi pohjan tälle suuntaukselle. Niinpä presbyteerisen kirkon mietinnön julkaisemisen jälkeen teologi Roger Shinn New Yorkissa sijaitsevasta teologisesta seminaarista (Union Theological Seminary) sanoi sen sijaan että olisi ilmaissut paheksuntansa: ”Aviorikoksen suhteen mietintö on yhdenmukainen tästä asiasta paljastuvien ajatusten kanssa.”
Mutta mitkä ovat noiden ”paljastuvien ajatusten” hedelmät? Uutisten mukaan sukupuolitaudit ovat saavuttaneet ’epidemian mittasuhteet’. Abortit ovat lisääntymässä. ”Laillisten” aborttien lisäksi Yhdysvalloissa tehdään vuodessa noin miljoona laitonta aborttia. Ja papit, jotka aliarvioivat Raamatun moraalilakeja, myötävaikuttavat huomattavasti tilanteen huononemiseen.
On ilmeistä, että niiden, jotka haluavat itselleen ja perheelleen Raamatun varaamien korkeiden moraalimittapuiden suojan, täytyy etsiä opastusta jostain muualta kuin näistä kirkoista.