Mitä maailman uskonnoille tapahtuu?

MIKÄ on maailman uskonnon kohtalo? Me voimme saada vastauksen selville tarkastamalla kahta muuta kysymystä: Mitä Jumala ajattelee uskonnosta? Onko uskonnolla mitään arvoa ihmiskunnalle?

Kun otat huomioon maailman uskonnon historian, miten luulet Luojan suhtautuvan siihen, mitä uskonto on tehnyt hänen luomakunnalleen, ihmisperheelle? Olisivatko sinun tunteesi ystävälliset sellaista henkilöä kohtaan, joka olisi turmellut perheesi ja kääntänyt sen sinua vastaan?

Maailman uskonto on itse asiassa osoittautunut vääräksi uskonnoksi, ja kristikunnan uskonnot ovat olleet kaikkein moitittavimmat. Niiden suurin rikos on Jumalan nimen häpäiseminen, mikä on mennyt niin pitkälle, että ne ovat sanoneet: ”Jumala on kuollut.” Ne ovat kääntäneet kannattajansa pois Jumalan sanasta – kuinka moni kristikunnassa edes tietää, mitä Raamatussa sanotaan? Maailman uskonto on viitannut ylistävästi poliittisiin johtajiin maailman rauhan toivoina hyläten Jumalan ja hänen messiaanisen valtakuntansa. Se on johtanut ihmiskunnan sotaan, moraalittomuuteen ja jopa ateismiin.

Papit eivät voi puolustautua sanomalla, ettei heitä voida syyttää ihmisten pahoista teoista. Jehovan sanat heidän vastineelleen, juutalaisille uskonnollisille johtajille, osoittavat, että heidät on tuomittu vastuullisiksi. Hän sanoi: ”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.” – Jer. 23:22.

Arvoton ihmiskunnalle

Jumala on aina tiennyt, ketkä ovat vääriä ”paimenia”. Mutta hän on antanut heidän olla, jotta ’heidän mielettömyytensä kävisi ilmeiseksi kaikille’, kuten apostoli Paavali sanoi miehistä, jotka vastustivat totuutta hänen aikanaan. – 2. Tim. 3:8, 9.

Jumala tekee erittäin selväksi sen, että maailman uskonto ei ole edustanut häntä. Siksi hänen Poikansa Jeesus Kristus varoitti maailman uskonnon harjoittajista, erikoisesti sen johtajista:

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. . . . jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.” – Matt. 7:15–20.

Jumalalle on siis tehtävä tili, kuten Jeesus edelleen sanoi:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut [Kristus ei ole koskaan tunnustanut heitä edustajikseen]; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” – Matt. 7:21–23.

Jumala tuhoaa maailman uskonnon

Kaikkivaltias Jumala itse tulee olemaan vastuussa niiden tuomion toimeenpanemisesta, jotka ovat väärinesittäneet hänet. Maailman uskonnosta, jota vertauskuvataan portolla, Raamattu sanoo: ”Hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. . . . hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.” – Ilm. 18:5–8.

Millaista välikappaletta Jumala käyttää tuhotessaan tämän porton kaltaisen maailmanuskonnon mahdin? Sen omia rakastajia, poliittisia hallitsijoita. Ennen vanhaan hallitsijatkin pelkäsivät ja kunnioittivat uskonnollisia johtajia. Nämä ovat kuitenkin nopeasti menettämässä valtaansa jopa siinä määrin, etteivät he enää saa kirkkonsa jäseniä äänestämään heidän suosimiaan poliitikkoja.

Kun poliittiset hallitsijat näkevät maailman uskonnon arvottomuuden ja koska he tarvitsevat kipeästi sen omistamia rikkauksia, he kääntyvät sitä vastaan. Mikä on oleva sen kohtalo heidän käsissään? Raamattu kuvailee sitä:

”Ne kymmenen sarvea [jotka edustavat maailman kuninkaita eli hallitsijoita (ks. jaetta 12)], jotka sinä näit, ja peto [poliittinen järjestö], ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa [sen rakenteelliset osat] ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa.” – Ilm. 17:16, 17.

Tämä maailman uskonnon tuho on hyvin lähellä, sillä kaikki siihen tarvittavat ainekset ja olosuhteet ovat jo olemassa. Lisäksi uskonnolliset johtajat kiirehtivät tapahtumain kulkua ärsyttämällä hallitsijoita enemmän kuin koskaan. Heidän kapinalliset puheensa, heidän sekaantumisensa politiikkaan ja joidenkuiden osallistuminen suoranaiseen kapinan lietsomiseen saattavat heidät hyvin huonoon asemaan hallitsijoitten silmissä. Heistä on tulemassa ’pistin lihassa’, joka herättää hallitsijoitten vihan. Tuhon uhka leijuu siis maailman uskonnon yllä. Sen tuho voi tulla milloin tahansa yllättävän äkillisenä. (Ilm. 18:16, 21) Siksi Jumalan varoitus on kiireellisen tärkeä:

”Lähtekää siitä [porttomahdista] ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Ilm. 18:4.

Entä tosi uskonto?

Entä mitä tapahtuu sille uskonnolle, joka noudattaa Jumalan lakeja ja edustaa häntä oikealla tavalla kaikkeuden Suvereenina? Voiko ja aikooko Jumala varjella ihmiset, joiden elämäntapa on sopusoinnussa tosi palvonnan kanssa silloin, kun hän toimeenpanee maailman uskonnon tuomion?

Apostoli Pietari käyttää esimerkkinä Jumalan palvelijaa Lootia, joka Jumalan avulla pelastettiin Sodomasta, ennen kuin Jumala hävitti tuon kaupungin. Pietari sanoo: ”Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät.” – 2. Piet. 2:6–10; 1. Moos. 19:15–17.

Jeesus Kristus puhui siitä ajasta, jolloin hän alkaisi käyttää hallintavaltaansa. Hän ennusti, että silloin suoritettaisiin maan päällä erottelutyö, niiden ’lampaan kaltaisten’ henkilöiden yhteen kokoaminen, jotka rakastavat ja kunnioittavat Kristusta ja hänen maanpäällisiä edustajiaan. Näiden vastakkaiselle puolelle piti koota ”vuohet”, ne, jotka suhtautuvat häneen epäkunnioittavasti.

Mitä kummallekin ryhmälle tapahtuu? Jeesus selitti: ”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville [”lampaille”]: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.’” Sitten hän puhuu ”vuohista” ja sanoo: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” – Matt. 25:31–34, 46.

Maailman uskonnon lopun jälkeen

Maailman uskontoa kohtaa siis loppu, ja se merkitsee vapautusta ja siunausta koko ihmiskunnalle. Mutta tosi uskonto säilyy ja täyttää maan. Raamatun viimeisessä kirjassa apostoli Johannes kuvailee näkyä eloon jääneistä ja sanoo:

”Minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä.” ”[He] palvelevat häntä [Jumalaa] päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.” – Ilm. 7:9, 15.

Miten onnellinen noiden eloon jääneiden osa onkaan oleva! He astuvat uuteen järjestykseen, jossa vallitsee rauha ja terveys. He kokevat myös sen vertaansa vailla olevan mielihyvän, että saavat nähdä rakkaiden omaistensa palaavan takaisin haudoista, joihin monet heistä joutuivat maailman uskonnon uhreina.

Johannes kuvailee edelleen näkyään:

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.” – Ilm. 20:12.

Nuo ”teot” eivät ole heidän entisiä väärintekojaan, joita he tekivät väärän uskonnon vaikutuksesta. Sellaisia tekoja ei enää tuoda esiin heitä vastaan heidän tuomitsemisekseen uudelleen – muuten ylösnousemuksessa ei olisi mitään mieltä. Ei, vaan nämä ovat niitä tekoja, joita he suorittavat vanhurskaan hallinnon alaisuudessa silloin voimassa olevien Jumalan ”lakikirjojen” mukaan.

Maailman uskonnosta vapautettua ihmiskuntaa ei voida enää pettää sen suhteen, kuka Jumala on. Se tulee tuntemaan hänet ja hänen tiensä perusteellisesti. Seuraava periaate toteutuu: ”Kun sinun [Jehovan] tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.” – Jes. 26:9.

Maan asukkaat iloitsevat silloin Jehovan lakien mukaan elämisestä, sillä he havaitsevat noiden lakien koituvan heidän parhaakseen, – Ps. 19:10.

Silloin ei vallitse jakava väärä uskonto, vaan Jehova Jumalan tosi palvonta, joka on täydellinen yhdysside. (Fil. 1:27; Kol. 3:14, Um) Silloin voidaan sanoa: ”Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:3, 4.

[Kuva s. 21]

Maailman uskonnon loppua seuraa uusi järjestys, jossa vallitsee rauha ja terveys. Surua ja kuolemaakaan ei ole silloin enää oleva