Mitä maantiellä tapahtuu?
KESÄLOMIEN alkaessa Pohjois-Saksassa asuvat ihmiset suuntaavat matkansa moottoriteitä pitkin etelän lomakeskuksiin. Viime vuoden heinäkuun 31. päivänä se johti Saksan historian pahimpaan liikenneruuhkaan. Müncheniin matkalla ollut liikenne ulottui yli 160 kilometrin päähän autojen ajaessa melkein puskurit toisissaan kiinni. Ja vain tuona yhtenä päivänä sai 50 ihmistä surmansa ja 180 loukkaantui vakavasti Saksan valtateillä.
Vuonna 1970 yli 19000 ihmistä sai surmansa ja puoli miljoonaa loukkaantui Saksan maanteillä. Liikenteen Japanissa vuosittain vaatima vero on lähes 20000 kuollutta ja miljoona loukkaantunutta! Ranskassa yli 15000 sai surmansa auto-onnettomuuksissa vuonna 1970. Ja samana vuonna 55200 kuoli ja yli viisi miljoonaa loukkaantui Yhdysvalloissa – näistä 170000 tuli raajarikoiksi loppuiäkseen. (Suomen maanteillä kuoli vuonna 1970 liikenneonnettomuuksissa 1055 ihmistä.)
Näin ollen joka vuosi yli 100000 ihmistä saa surmansa ja yli kuusi ja puoli miljoonaa loukkaantuu maanteillä vain neljässä maassa!
Sellaiset luvut ovat ällistyttäviä, lähes liian suuria käsittää. Ne merkitsevät sitä, että näissä neljässä maassa joka viides minuutti joku saa surmansa liikenneonnettomuudessa ja suunnilleen joka viides sekunti joku loukkaantuu. Jos kuolleet asetettaisiin makaamaan perätysten, niistä muodostuisi noin 185 kilometrin pituinen jono! Ja loukkaantuneiden jono olisi noin 11200 kilometriä pitkä – yli neljänneksen maapallon ympäryksestä!
Maanteiden surmanluvut ylittävät usein suuresti taistelukentillä surmansa saaneiden määrän. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat menetti 291557 kaatunutta. Mutta vuosina 1965–1970 suunnilleen 320000 amerikkalaista kuoli liikenneonnettomuuksissa – lähes 30000 kuolemantapausta enemmän maanteillä kuin ihmishistorian pahimman sodan aikana! Joka vuosi kuolee enemmän amerikkalaisia maan valtateillä kuin on saanut surmansa kymmenenä vuotena Vietnamin sodassa.
Maantieliikenne vaarantaa elämää myös toisella tavalla, tuottamalla mielikuvituksellisia määriä ilman saasteita. Joka vuosi autot syytävät noin 25 miljoonaa tonnia näkymätöntä hiilimonoksidia ilmaan vain kymmenellä kaupunkialueella Yhdysvalloissa. Tämä tekee ihmisiä sairaiksi ja tappaa heitä hitaasti. Lääketieteen ja terveydenhuollon professori tri H. Richard Weinerman kutsui autoa ”terveydenhuollon suurimmaksi viholliseksi” Yhdysvalloissa.
Jotkut ihmiset puhuvat vielä suorempaan auton ihmiselle aiheuttamasta uhasta. ”Kirjoitin kerran, että auton keksiminen oli yksi suurimmista ihmiskuntaa kohdanneista onnettomuuksista”, sanoi brittiläinen taloustieteilijä Ezra J. Mishan hiljattain, mutta lisäsi: ”Minulla on ollut aikaa sen jälkeen miettiä tätä lausuntoa ja tarkistaa mielipidettäni, ja olen tullut siihen tulokseen, että auto on suurin ihmiskuntaa kohdannut onnettomuus.”
Mutta monet pitävät autoa vielä parhaana liikennevälineenä. Itse asiassa elämäntyylit ja yhdyskunnat on rakennettu niin sen varaan, että joissakin paikoissa ei ole riittävästi muita kulkuvälineitä. Ihminen on siis saattanut itsensä tilanteeseen, josta hän havaitsee poispääsyn lähes mahdottomaksi. Vaikka saaste turmelee ilmakehää ja ihmisen terveyttä, autokuljetuksen mukavuudelle annetaan etusija.
Todellisuudessa autolla matkustaminen lisääntyy joka vuosi. Vuonna 1940 Yhdysvallat käytti alle 1,8 miljardia dollaria (7,4 mrd. mk) teitten rakentamiseen, mutta 1960-luvun lopulla siihen käytettiin joka vuosi noin 11 miljardia dollaria (45 mrd. mk). Ja miltä tulevaisuus näyttää?
Yhdysvaltain tieviranomaiset haluavat lähes kaksinkertaistaa vuosittaiset kustannuserät. Vuonna 1970 he ehdottivat viidentoista vuoden tieohjelmaa, joka maksaisi 320 miljardia dollaria (1320 mrd. mk)! Tuon ohjelman ansiosta saataisiin 85000 kilometriä uutta maantietä, vanhoja teitä parannettaisiin ja tuhansia siltoja korvattaisiin uusilla. Lisäksi ehdotetusta summasta noin 29 miljardia dollaria (120 mrd. mk) menisi valtion sisäisen 68000 kilometrin maantieverkoston valmiiksi saamiseen.
Tämän tieverkoston on lopulta määrä yhdistää useimmat suurkaupungit ja tehdä mahdolliseksi ajaa nopeasti rannikolta rannikolle ja rajalta rajalle ilman liikennevaloja. Kun sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1956, sitä kutsuttiin historian suurimmaksi julkiseksi työsuunnitelmaksi. Kustannukset arvioitiin 27 miljardiksi dollariksi (112 mrd. mk), ja vuosi 1971 asetettiin valmistusvuodeksi. Mutta suunniteltu työ on nyt vain 75-prosenttisesti valmis, ja sen on arvioitu maksavan lopulta noin 70 miljardia dollaria (290 mrd. mk).
Teitten rakentaminen edistyy lähes uskomattoman nopeasti. Saksa antoi mallin nykyaikaisista valtateistä, kun se vuonna 1929 alkoi rakentaa moottoriteitään. Toisen maailmansodan alkuun mennessä se oli saanut valmiiksi noin 2000 kilometrin pituisen moottoritieverkoston. Nyt yksistään Yhdysvalloissa joka vuosi teiksi päällystettävä maa-ala on suurempi kuin koko Rhode Islandin osavaltio! Mutta miten viisasta se on? Onko ihminen vakavasti harkinnut, miten tämä vaikuttaa maan kasvien kautta tapahtuviin ilmanpuhdistusprosesseihin?
Vaikka ei ehkä näytä siltä, niin maantiematkustus on onnistuttu tekemään jossakin määrin turvallisemmaksi. Yhdysvalloissa kuolleiden määrä olisi lähes kolme kertaa niin suuri kuin se nyt on, jos onnettomuuksien määrä matkustuskilometrejä kohti olisi sama kuin vuonna 1934. Liikennekuolemien määrä väheni itse asiassa yli tuhannella eräänä äskettäisenä vuotena – 56400:sta vuonna 1969 55200:aan vuonna 1970. Miksi?
Ilmeisesti syynä on ollut useita tekijöitä. Yksi on auton turvallisempi rakenne – kaikkiin uusiin autoihin on vuoden 1968 jälkeen vaadittu ohjausakseli, joka painuu kokoon kolarissa, tuulilasi, joka murenee pirstoutumisen sijasta, ja turvavyöksi olkavyö. Teiden rakentamisessa suoritetut parannukset, joihin kuuluvat mm. uurteet unisten autoilijoiden ravistamiseksi hereille, ovat myös yksi tekijä. Tämä edistys on kiitettävää. Mutta ratkaiseeko se kaiken?
Ei, tarvitaan kauaskantoisia muutoksia ihmisen koko asenteessa elämää ja lähimmäistään kohtaan. Sinä voit parantaa omaasi ja muiden osaa osoittamalla valpasta kiinnostusta toisia kohtaan auton ohjauspyörän takana ollessasi. Mutta mitä tulee maan turmelemiseen ja ihmishenkien menetykseen sen vuoksi, mitä maanteillä tapahtuu – sen todelliseen korjaamiseen tarvitaan Jumalan uutta järjestystä.