Miten iensairauksia voidaan torjua?

IENSAIRAUDET vaivaavat hyvin monia ihmisiä. Yhdysvalloissa suoritetun terveydentilatutkimuksen mukaan 18–24-vuotiaiden keskuudessa 70 prosentilla miehistä ja 63 prosentilla naisista sanotaan olevan iensairauksia. Hammaslääkäriliiton teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa melkein jokainen kärsii ientulehduksesta. Noin viisi miljoonaa nykyään elävää yhdysvaltalaista on menettänyt kaikki hampaansa iensairauksien vuoksi ennen 36. ikävuottaan. Itse asiassa enemmän pysyviä hampaita menetetään iensairauksien kuin hammasmädän vuoksi.

Iensairaudet alkavat ikenien tulehtumisella. Hammaslääkärit kutsuvat sitä gingiviitiksi eli ientulehdukseksi. Ikeniämme, hampaittemme alapuolella ja välissä olevaa vaaleanpunaista kudosta, he kutsuvat latinalaisella nimellä gingiva. Tulehdus ilmenee siten, että ikenet vuotavat verta, kun hampaita harjataan tai jopa kun syödään jotakin sellaista ruokaa, joka vaatii verraten voimakasta pureksimista, esimerkiksi tuoretta omenaa. Se voi ilmetä myös pelkästään hammasta lähinnä olevan ienkudoksen reunan punerruksena. Se ei aiheuta yleensä mitään kipua, ikenet vain alkavat menettää normaalia lujuuttaan ja tiukkuuttaan. Sairaus voi alkaa varhain; eräs tutkimus osoitti itse asiassa, että 85 prosentilla 11–18-vuotiaista lapsista on ientulehdus.

Hampaiden tutkijat sanovat, että ienten verenvuodon syyt ovat monet. Yleensä perussyy on kuitenkin suun huono puhdistaminen, mistä johtuu, että ruokaa usein kerääntyy hampaiden väliin. Vaikkakin C-vitamiinin puute voi aiheuttaa ienverenvuotoa, kaikkein yleisin syy on hampaiden ja ienten puutteellinen harjaus.

Kun ientulehdusta eli verta vuotavia, tulehtuneita ikeniä ei hoideta, sairaus etenee hitaasti seuraavaan vaiheeseen, hampaiden tukikudosten tulehdukseen eli parodontiittiin, jolloin ikenissä esiintyy märkäistä vuotoa. Ellei märkävuotoa pysäytetä, saattaa olla välttämätöntä poistaa hampaat.

Miten näitä ienten sairauksia voidaan torjua?

Taistelu hampaiden bakteeripeitettä vastaan

Iensairaudet alkavat usein bakteeripeitteen eli ”plakin” muodostumisella hampaisiin. Se on hampaiden pinnalle kertyvää valkeahkoa ainetta, jota on vaikea nähdä ja joka tarttuu itsepintaisesti hampaisiin. Tätä runsaasti bakteereja sisältävää peitettä muodostuu aina, kun et harjaa hampaitasi kunnolla. Plakkia syntyy nopeimmin hiilihydraattipitoisten ruoantähteiden yhteydessä. Hampaiden kunnollinen harjaus poistaa kuitenkin nämä pehmeät ja tahmeat kerrostumat.

Hampaiden säännöllinen harjaus kohtalaisen pehmeällä harjalla voi poistaa bakteeripeitteen ja pitää sen muodostumisen hyvin vähäisenä. Verrattain pehmeä harja on parempi useimpien ihmisten ikenille, sillä hampaanhoidon asiantuntijat ovat havainneet, että kovat harjat voivat aiheuttaa ienreunan vetäytymistä. Kovat ja keskikovat harjat voivat kuluttaa hampaita vaarallisessa määrin varsinkin ienrajoista. Kovat harjat toimivat sahan tavoin. Jäykät harjakset eivät myöskään taivu riittävästi puhdistaakseen kunnolla hampaiden välit, joihin plakkia helposti muodostuu.

Koska siis hampaiden bakteeripeite näyttää liittyvän läheisesti iensairauksiin, sen muodostumisen torjuminen auttaa ehkäisemään vakavia iensairauksia. Seuraavien keinojen tiedetään vähentävän plakin muodostumista:

1) Rajoita syömäsi sokerin määrää; tämän on havaittu vähentävän suuresti plakin muodostumista.

2) Harjaa hampaasi säännöllisesti, varsinkin heti aterioiden jälkeen.

3) Silkkisen ja muunkin hammasrihman käyttö on vielä yksi käytännöllinen keino plakin muodostumisen torjumiseksi.

Taistelu hammaskiveä vastaan

Kun plakkia jää hampaiden pinnalle, se kovettuu tummemmaksi aineeksi, jota hammaslääkärit kutsuvat ”calculukseksi”, mutta jota yleensä kutsutaan ”hammaskiveksi”. Se voi vaihdella väriltään vaaleankeltaisesta tummanruskeaan. Sitä muodostuu hampaiden ienrajoihin, ja sen hyvin terävät reunat haavoittavat ikeniä, kun ruokaa pureksitaan. Hammaskiveä voitaisiin verrata saostumaan tai kuoreen, joka muodostuu teekannuun, kun sitä on jonkin aikaa käytetty. Sitä muodostuu kerroksittain. Teekannun saostuman tavoin hammaskivi muodostuu pääasiassa kalsiumista, vaikkakin siihen sekoittuu myös suussa olevia ruoantähteitä.

Hammaskiveä muodostuu runsaammin kahdelle alueelle: yläposkihampaiden ulkopinnalle ja alaetuhampaiden sisäpinnalle. Mistä se johtuu? Siitä, että sylkirauhasten tiehyet aukenevat näihin kahteen paikkaan, joten sylki saostaa sinne herkemmin kalsiumsuoloja.

Hammaskiven kerääntyminen johtaa usein vakaviin iensairauksiin. Tämä johtuu siitä, että hammaskivi muodostuessaan ja kovettuessaan työntää ikeniä hampaista poispäin. Tästä syntyy ikeniin taskuja, joihin kasvaa lisää hammaskiveä. Taskuihin kertyy pieneliöitä ja ruoan osasia, mikä lisää tulehdusta – oikea noidankehä. Hammaskiven työntäessä ientä poispäin hampaasta, ikenen väri tummuu (veren väriaineiden vaikutuksesta).

Yhdysvaltain hammastutkimuslaitoksen julkaisu selittää, mitä seuraavaksi tapahtuu: ”Taudin pahetessa tulehdus leviää, ientaskut syvenevät ja ne alkavat märkiä. Tulehtuneet ikenet märkivät ja vuotavat verta, ja kudosvauriot lisääntyvät. Loppuvaiheessa luu, joka kannattaa hampaita, joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutuu. Ellei henkilö saa hoitoa, hampaat löystyvät ja lopulta irtoavat.” – Research Explores Pyorrhea and Other Gum Diseases.

Miten voisit ehkäistä hammaskiven muodostumista? Harjaa hampaasi säännöllisesti poistaaksesi pehmeät plakkisaostumat, ennen kuin ne kovettuvat hammaskiveksi. Syö mahdollisimman vähän pehmeitä, tahmeita ruokia, koska ne kiihottavat hammaskiven muodostumista. Kovahkot ruoka-aineet auttavat pitämään hampaat ja ikenet puhtaina.

Hampaiden hyvästä hoidosta huolimatta monilla ihmisillä saattaa kuitenkin yhä muodostua jonkin verran hammaskiveä. On tärkeää, että ammattitaitoinen henkilö poistaa sen. Hammaslääkärit käyttävät terävää instrumenttia kovan hammaskiven pois kaapimiseen.

Hampaanhoidon asiantuntijat sanovat, että ihmisillä, jotka ylläpitävät hyvää suuhygieniaa, hammaskiveä muodostuu hyvin vähän verrattuna niihin, jotka eivät harjaa hampaitaan yhtä säännöllisesti ja perusteellisesti. Vaikka joidenkuiden saattaa olla tarpeellista poistattaa hammaskivensä ainakin kerran vuodessa, ei niiltä, jotka noudattavat hyvää suuhygieniaa, tarvitse tavallisesti suorittaa hammaskiven poistoa yhtä usein. Hammaslääkärit toivovat kuitenkin, että heidän potilaansa kävisivät vastaanotolla ainakin kerran vuodessa, ja monet suosittelevat hammaskiven poistamista ja hampaiden puhdistamista vuosittain.

Monet menevät kuitenkin hammaslääkärille pelkästään puhdistuttamaan hampaansa. Mutta hampaanhoidon asiantuntijat sanovat, että on paljon viisaampaa käyttää rahansa hammaskiven poistoon kuin vain hampaiden puhdistamiseen. Hammaskiven poiston voi suorittaa ainoastaan hammaslääkäri tai koulutettu hammaslääkärin apulainen. Se vie enemmän aikaa ja maksaa enemmän kuin pelkkä puhdistus, mutta se voi olla tärkeä vakavien iensairauksien ehkäisemiseksi.

Onko hampaiden tukikudosten tulehdus parantumaton?

Entä jos jollakulla jo on hampaan tukikudosten tulehdus eli parodontiitti? Mitä on tehtävissä? Välitön hoito on välttämätöntä. Muutoin ei loppuseurauksena ole ainoastaan hampaiden menetys, vaan myös vahingollisten bakteerien leviäminen kaikkialle ruumiiseen. Hampaiden tukikudosten tulehdus saattaa joissakin tapauksissa olla syynä reumasairauksiin, niveltulehdukseen, sydänsairauksiin ja muihin tauteihin.

Jos parodontiittia hoidetaan oikein alkuvaiheessa, se voidaan parantaa. Tavallisesti se vaatii lääkärinhoitoa, ja joskus on jopa välttämätöntä poistaa märkäiset ientaskut leikkauksella.

Vuosia sitten ajateltiin, että ihmisiltä, joilla oli ienvaivoja tai parodontiitti, olisi pitänyt heti poistaa kaikki hampaat, minkä jälkeen tilalle olisi tehty hammasproteesi. Nykyään korostetaan yhä enemmän ienvaivojen hoitoa sairauden etenemisen hillitsemiseksi ja hampaiden säilyttämiseksi kauemmin.

Eräs monivuotisen kokemuksen omaava hammaslääkäri selittää, että useimmissa tapauksissa parodontiitin tuhoamaa luuta ei voida ennallistaa, joten on pyrittävä ”pysäyttämään sairaus ja siten estämään lisätuhot. Siinä onkin hämmästyttävästi onnistuttu jopa tapauksissa, jotka vaikuttivat lähes toivottomilta. . . . Sekä nykyisen käytännön kokemukset että kokeellisten todisteiden paino ovat saaneet minut uskomaan, että jos sekä hammaslääkäri että hänen potilaansa aloittavat ehkäisevän hoidon kyllin varhain, tuskin kenenkään tarvitsee nykyään menettää hampaitaan niin sanotun parodontiitin vuoksi.”

Parodontiittia sairastavan on myös tarpeen varmistautua kunnollisesta ravinnosta. Ravintoasiantuntijat pitävät tärkeänä kalsiumin, fosforin, B-ryhmän vitamiinien ja C-vitamiinin riittävää nauttimista. Esimerkiksi ravintoasiantuntija Catharyn Elwood sanoo, että ”parodontiittia voidaan verrata keripukkiin [joka aiheutuu C-vitamiinivajauksesta]. Ikenet vuotavat helposti verta, tulevat pehmeiksi ja sienimäisiksi, luukudos tuhoutuu.” Hän kertoo, että ”tri Martin C. E. Hanke, joka toimii Chicagon yliopistossa, paransi parodontiitin erään lastenkodin usealta sadalta lapselta antamalla kullekin päivittäin noin puoli litraa appelsiinimehua, johon oli lisätty yhden sitruunan mehu. Näissä hedelmämehuissa on runsaasti C-vitamiinia.” Hän esittää myös, että ”nauttimalla päivittäin 300–1000 milligrammaa C-vitamiinia luonnollisen ruoan muodossa tai käyttämällä C-vitamiinitabletteja” voi pysäyttää tuhoutumisen etenemisen.

Hampaan tukikudosten tulehduksen tiedetään olevan yleisempi ja vakavampi myöhemmällä iällä, joten vuosien kuluessa sinulla on yhä suurempi mahdollisuus saada se. Jos sinulla on jo jokin iensairaus, on luultavaa, että se muuttuu huonommaksi eikä paremmaksi ajan mittaan, ellei sitä hoideta.

Kuten muitakin iensairauksia, parodontiittia ehkäistään parhaiten oikealla suun hygienialla. Hampaiden harjaaminen ja hammasrihman käyttö on erityisen tärkeää ennen nukkumaan menoa. Jos sinun ei ole mahdollista harjata hampaita päivällä aterian jälkeen, voit ehkä syödä jotakin, joka puhdistaa hampaat luonnollisella tavalla. Sellaista ovat kovat, kuituiset ruoka-aineet, kuten salaatit ja tuoreet hedelmät.

Useimpien pulmien tavoin iensairaudet saattavat olla alussa vähäisiä, mutta on olemassa mahdollisuus, että niistä tulee suuria ongelmia. On ihmisiä, joilla on luonnostaan hyvät, terveet hampaat ja ikenet, vaikka he hoitavat niitä vain vähän tai eivät ollenkaan. Mutta useimpien muiden on pidettävä yllä hyvää suun hygieniaa iensairauksien välttämiseksi ja kurissa pitämiseksi.