Aviottomien äitien ongelma
AVIOLIITOSSA oleville halutun lapsen syntymä on heidän elämänsä onnellista aikaa. Kuinka iloisia ja ylpeitä he ovatkaan saadessaan toivomansa jälkeläisen!
Kuitenkin yhä useammille henkilöille, erityisesti naisille, lapsen syntymä on raskas murhenäytelmä. Seuraavassa esitetty erään naisen tyypillinen tosielämän kertomus ei ole enää harvinainen:
”Poikaystäväni ja minä kävimme koulua yhdessä, ja isoäitini, joka kasvatti minut, piti hänestä kovasti. Hän salli pojan käydä luonani, ja me onnistuimme olemaan kahden kesken sangen paljon. Olin noin 20-vuotias, kun aloitimme sukupuolisuhteet.
”Olin ensin peloissani ja vastahakoinen, mutta poikaystäväni yllytti minua ja vakuutti minulle, että hän ei sallisi mitään tapahtua. Eikä mitään tapahtunutkaan vähään aikaan. Mutta sitten eräänä päivänä tajusin, että olin raskaana, ja siitä pitäen pelko ja piina olivat jatkuvat seuralaiseni.
”Kun olin varma, että olin raskaana, minun oli kerrottava isoäidilleni. En koskaan unohda, miten uutiseni vaikutti häneen. Hän loi minuun läpitunkevan katseen ja huusi ikään kuin hänen sydämensä olisi murtunut. Siitä lähtien tulin yhä tietoisemmaksi siitä, miten paljon olin loukannut häntä ja miten käytökseni vaikuttaisi nyt sekä hänen elämäänsä että omaani.
”Koska asuimme pikkukaupungissa, tekemästäni tuli pian yleinen juoru. Isoäitini piti edelleen huolta minusta, mutta hän oli kylmä ja vaihdoimme tuskin yhtäkään ystävällistä sanaa sen jälkeen. Joka kerta kun katsoin häntä silmiin, näin tuon loukatun ilmeen.
”Heti kun raskauteni tuli ilmeiseksi toisille, sain tietää, mitä todellinen piina ja häpeä olivat. Milloin vain menin ulos, näin sormien osoittavan minua ja kuulin tukahdutettua naurua selkäni takaa. Jonkin ajan kuluttua menin ulos vain, kun se oli ehdottoman välttämätöntä.
”Siihen mennessä kaikki ystäväni olivat poikkeuksetta lakanneet puhumasta minulle. Lisäksi poikaystäväni ja minä lakkasimme tapaamasta toisiamme sen jälkeen kun tulin raskaaksi, koska meidän ei ollut taloudellisesti mahdollista mennä naimisiin ja koska myös olimme molemmat hämmentyneitä sen suhteen, minkälaiset tunteemme nyt olivat toisiamme kohtaan. Niinpä jäin lisääntyvässä määrin yksin.
”Mutta vasta kun synnytystuskat alkoivat, tekoni täysi merkitys äkkiä saarsi minut. Minulla ei ollut ketään, jolta olisin voinut saada myötätuntoa, ei ketään, joka olisi pidellyt kättäni ja lohduttanut minua. Minulla ei ollut aviomiestä vakuuttamassa minulle rakkauttaan tänä ratkaisevana hetkenä. Minulla ei ollut mitään muuta kuin tuska seuranani. En voinut muistaa kurjempaa aikaa elämässäni.
”Miten kaduinkaan, mitä olin tehnyt! Mutta paluuta ei ollut. Olin tehnyt sellaista, mikä oli nyt seuraava minua lopun elämääni. Tajusin myös nyt, että vaikka lapsen tuottamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, nainen saa kärsiä eniten. Viisastuin, mutta liian myöhään.”
Tuo kertomus kuvastaa sitä tuskaisaa huolta ja häpeää, jota tuntevat monet naiset, jotka havaitsevat odottavansa lasta avioliiton ulkopuolella.
Miten suuri ongelma?
Avioton äitiys on aikamme vakavimpia ja ahdistavimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Yksistään New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1946. Eräänä äskeisenä vuonna 20 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista oli aviottomia, ja niistä 34 prosenttia oli teini-ikäisten synnyttämiä. Monet muut Yhdysvaltain alueet seuraavat tiiviisti kannoilla.
Jotkut hallituksen asiantuntijat ennustavat, että vuoteen 1980 mennessä Yhdysvalloissa syntyneiden ei-toivottujen lasten määrä yltää 400000:een vuodessa. Ja tuo määrä ei tietenkään sisällä niitä lapsia, jotka surmataan aborteilla!
Englannissa alle 16-vuotiaiden tyttöjen synnyttämien lasten määrä lisääntyi noin 200 prosenttia viimeisinä kymmenenä vuotena. Ruotsissa suurin piirtein joka viides lapsi syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella. Suomessa oli vuonna 1970 elävänä syntyneistä melkein 6 prosenttia aviottomia. Monet muut maat raportoivat samanlaisia lisäyksiä.
Syyt
Yksi syy, joka on esitetty avioliiton ulkopuolella tapahtuvien synnytysten lisääntymiseen, on yhteiskunnassa tapahtunut moraalin luhistuminen. Se on aloittanut ’sukupuolisen vallankumouksen’ erityisesti naisten kohdalla. Vaikka monet miehet ovat kauan olleet sitä mieltä, että he voivat viettää säädytöntä elämää ennen avioliittoa, naisten odotettiin säilyttävän neitsyytensä siihen asti.
Mutta nyt kaikki tuo on muuttunut! Yhä useammat naiset, erityisesti nuoret naiset, ryhtyvät harjoittamaan haureutta. Tämä on johtanut sukupuolitautien ilmiömäiseen, epideemiseen [tai, niin kuin jotkut sanovat, ”pandeemiseen”, so. yleismaailmalliseen] lisääntymiseen. Maassa toisensa jälkeen myönnetään, että sitä on ”mahdoton hillitä”. Tällaisen moraalittomuuden sivutuotteena on ei-toivottujen lasten valtaisa sato.
Toinen syy tällaiseen sairauksien ja ei-toivottujen raskauksien tulva-aaltoon on se, että monet vanhemmat sallivat lastensa seurustella jo varhaisessa iässä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Aikaisemmat sukupolvet sallivat seurustelun vasta sitten, kun nuoret olivat valmiit avioliiton vastuisiin. Ja monissa maissa sellainenkin seurustelu oli tarkoin valvottua jonkun vanhemman henkilön toimiessa ”esiliinana”.
Nykyään monien nuorten sallitaan kuitenkin seurustella ilman valvontaa varhaisessa teini-iässä. Kun he ovat kahden kesken, he ryhtyvät usein toimintaan, joka kiihottaa halua olla sukupuoliyhteydessä. Lopulta he joutuvat vaikeuksiin. Seuraavat erään tytön ajatukset ovat tyypillisiä:
”En aikonut mennä loppuun asti, kunniasanalla. Ajattelin voivani hillitä itseni, mutta kun olimme ryhtyneet halailemaan ja hyväilemään, en halunnut lopettaa. Sitten ennen kuin tiesinkään, me olimme . . . Nyt olen raskaana. Voi, mitä minun on tehtävä?”
Eräs toinen teini-ikäinen tyttö kertoo samaten, miten hän tuli raskaaksi:
”Kaikki alkoi sangen viattomasti. Aluksi näimme toisiamme, kun muita oli läsnä. Mutta pian löysimme syitä ja tilaisuuksia olla kahden kesken. Toisinaan olin poissa tunneilta ollakseni hänen kanssaan ja toisinaan valehtelin äidilleni, minne olin menossa.
”Ei kestänyt kauan, ennen kuin aloimme leikitellä moraalittomuudella. Niinpä noin neljän kuukauden kuluttua siitä, kun aloimme seurustella, ryhdyimme sukupuolisuhteisiin. Minusta tuntui pahalta jälkeenpäin ja päätin, että tämän täytyy loppua. Mutta pidin hänestä ja hän minusta, ja pian olimme jälleen yhdessä.
”Odotan synnyttäväni viikon tai kahden kuluttua. Jos kertomukseni voi auttaa edes yhtä minun kaltaistani hämmentynyttä ja pelästynyttä tyttöä, se oli kertomisen arvoinen. Tiedän, että on monia nuoria, jotka ajattelevat, että he eivät tee mitään väärää, vaikka seurustelevatkin ilman että ovat valmiita avioliittoon. He ajattelevat voivansa suudella ja hyväillä ryhtymättä sukupuolisuhteisiin. Minäkin ajattelin niin. Mutta nyt tiedän, että niin ei käy. Yksi asia johtaa toiseen.”
Siten niin kovin monet nuoret, jotka ovat kahden kesken ilman valvontaa eivätkä täysin ymmärrä, miten heidän ruumiinsa toimii, joutuvat vaikeuksiin. Sosiologit sanovat, että monet nuoret ovat itse asiassa täysin tietämättömiä siitä väistämättömästä lopputuloksesta, johon sukupuolisella moraalittomuudella leikitteleminen johtaa. Jotkut eivät edes tiedä, että tyttö voi tulla raskaaksi, kun hän on sukupuoliyhteydessä ensimmäistä kertaa.
Mitä ratkaisuja tarjotaan?
Mitä voidaan tehdä sen tuskan välttämiseksi, joka aiheutuu aviottomana äitinä olemisesta? Miten raskaus voidaan välttää? Mikä on vastaus?
Jotkut nuoret väittävät, että jos heille olisi annettu enemmän sukupuolivalistusta, niin he olisivat välttäneet ei-toivotun raskauden. Mutta nykyään sukupuolikasvatus kuuluu osana koulujen opetusohjelmaan monissa maissa. Tämä ei ole kuitenkaan padonnut sukupuolitautien ja ei-toivottujen raskauksien tulvaa.
Ehkäisymenetelmät kuuluvat myös osaltaan sukupuolikasvatukseen. Monia välineitä käytetään raskauden ehkäisemiseksi. On ehkäisyvälineitä, jotka on suunniteltu miehen käyttöön; naisilla on pessaarit, kohdunsisäiset laitteet ja ehkäisypillerit. Miehen ja naisen sterilointia käytetään myös, ei kuitenkaan yleensä nuorten ollessa kyseessä.
Kaikesta tästä otaksutusta kasvatuksesta ja ehkäisyvalistuksesta huolimatta naimattomat naiset tulevat kuitenkin jatkuvasti raskaaksi yhä lisääntyvässä määrin. Monet heistä saavat nykyään abortin. Useat maat ovat lieventäneet aborttilakejaan, ja yhä useammat naiset pitävät nykyään aborttia ainoana keinona päästä eroon ei-toivotusta lapsesta. On arvioitu, että abortit keskeyttävät nykyään joka vuosi ainakin miljoona raskautta pelkästään Yhdysvalloissa.
Abortit merkitsevät viattoman elämän menetystä, ei onnettomuuden, vaan tahallisen ja harkitun teon kautta. Ja se on sattumoisin ”murhan” määritelmä. Mutta ratkaiseeko abortti aviottomien äitien ongelman? Poistaako se perussyyn? Tuskin. Käy aivan päinvastoin. Kun naiset nyt saavat abortin helpommin, se suo heille enemmän vapautta olla sukupuoliyhteydessä, sillä he ajattelevat, että ’jos jotakin tapahtuu, voihan aina turvautua aborttiin’. Aborttiklinikoilla onkin todettu, että niissä käy ’vakituisia potilaita’, joille on suoritettu enemmän kuin yksi abortti.
Roomalaiskatolinen kirkko on kauan vastustanut abortteja. New Yorkin arkkihiippakunta on jopa pannut alulle erikoisohjelman nimeltä ”Oikeus syntyä” ”myönteisen vaihtoehdon” varaamiseksi aborteille. Se järjestää raskaana oleville naisille neuvontaa auttaakseen heitä pitämään lapsensa tai luovuttamaan ne adoptoitaviksi. Tämä ei kuitenkaan ole mitään uutta. Katoliset ja muut hyväntekeväisyyslaitokset ovat tehneet niin vuosikymmeniä.
Toiseksi roomalaiskatolinen kirkko pitää varsinaisena pahana aborttia eikä haureutta ja aviorikosta, jotka synnyttävät ongelman. Eihän aviottomia lapsia syntyisi eikä useimpia abortteja tarvittaisi, jos sukupuoliyhteyttä ei harjoitettaisi avioliiton ulkopuolella. Niinpä jos ongelma halutaan ratkaista, silloin on käytävä perussyyn kimppuun, eikä abortti ole perussyy. Se on pelkästään yksi epätyydyttävä keino käsitellä ongelmaa.
Aviottomien äitien kohtelu
Sukupuolikasvatuksesta, steriloinnista, ehkäisymenetelmistä ja aborteista huolimatta aviottomille äideille syntyy suuret määrät lapsia. Useimmissa maissa on suunniteltu paikallisia tai valtakunnallisia ohjelmia tällaisten äitien auttamiseksi.
Avioton äiti, joka voi luottaa lähiomaistensa tukeen, on onnekas. Mutta kaikilla ei ole sitä etua. Jotta heitä voitaisiin auttaa raskauden aikana ja sen jälkeen, heitä varten on saatettu järjestää ”äiti ja lapsi” -koteja tai jotakin muuta samankaltaista. Sellaisissa kunnan tai valtion rahoittamissa paikoissa äidille annetaan sekä fyysistä apua että neuvoja hänen auttamisekseen tämän hänen elämänsä traagisen välikohtauksen yli. Usein häntä autetaan myös oppimaan ammatti, jota hän voi tulevaisuudessa käyttää elättääkseen itsensä ja lapsensa. Mutta jos hänellä ei ole mitään keinoa elättää itseään, silloin hänellä on mahdollisuus saada huoltoapua, johon varat tulevat alkujaan veronmaksajan taskusta.
Tällaisesta avusta huolimatta raskaus saattaa uusiutua, ellei äidille anneta oikeaa huolenpitoa hänen vahvistamisekseen. On niin kuin eräs äiti lausui: ”Kun olet raskaana, uskot tosiaan, ettet koskaan enää salli miehen koskettaa itseäsi. Mutta kun lapsesi on syntynyt, sinusta tulee jälleen nainen, jolla on samat pelot, turhaumat ja tarve olla rakastettu. Ja ennen kuin tiedätkään, saatat olla jälleen samassa pisteessä, josta aloitit.”
Toinen tapa, jolla hallitukset koettavat auttaa nykyään yksinäisiä äitejä ja heidän jälkeläisiään, on yrittää poistaa se poltinmerkki, joka liittyy aviottomaan äitiyteen. Aikaisemmin aviottoman äidin oli lähes mahdotonta jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Hänestä tuli solvausten kohde, hänen lapsensa syntymätodistukseen pantiin merkintä ”avioton” ja molemmat joutuivat yhteiskunnan tuomitsemiksi ja eristämiksi. Viimeaikainen lainsäädäntö ja sosiaaliset uudistukset ovat kuitenkin parantaneet suuresti hänen ja hänen lapsensa asemaa monissa maissa.
Itävallassa uusi laki poistaa kaiken aviottomuuteen kohdistuvan syrjinnän. Aviottomilla lapsilla on enemmän oikeuksia kuin koskaan aikaisemmin. Norjassa avioton äiti saa nyt maksuttoman huolenpidon sairausvakuutusjärjestelyn mukaisesti. Tanskassa heistä pidetään huolta erityisissä auttamiskeskuksissa. Suomessa aviottomat äidit voivat tarvittaessa pyrkiä äiti ja lapsi -koteihin. Monissa Euroopan maissa aviottomilla lapsilla on samat lailliset ja perimisoikeudet kuin avioliitossa syntyneillä lapsilla. Neuvostoliitossa ei tehdä mitään laillista tai sosiaalista erotusta näiden kahden ryhmän välillä. Ruotsissa avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle määrätään holhooja, joka suojelee lapsen oikeuksia samoin kuin äidinkin. Naimattomalla äidillä on Ruotsissa lisäksi oikeus kutsua itseään ”rouvaksi”.
Ratkaisu
Mikään näistä tarjotuista ratkaisuista ja menettelyistä ei kuitenkaan todella osu ongelman perussyyhyn. Ja sukupuolitaudit, aviottomat lapset ja tuskaisa huoli lisääntyvät jatkuvasti, kun yhä useammat naimattomat naiset tulevat raskaiksi.
On kuitenkin olemassa ratkaisu. Eikä se ole vain teoreettinen. Se todellakin tehoaa. Mikä ratkaisu se on?
Se käsittää elämisen Jumalan moraalimittapuiden mukaan, jotka on esitetty hänen Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Nuo mittapuut osoittavat, että täydellinen ratkaisu aviottomien äitien ongelmaan on olla syyllistymättä haureuteen. Sukupuoliyhteys pitäisi rajoittaa siihen ainoaan tilaan, jossa se on sopivaa Jumalan silmissä – avioliittoon.
”Sen mukaan on mahdotonta elää”, monet sanovat. Mutta asia ei ole niin. Lukuisat ihmiset, itse asiassa sadat tuhannet, pitävät jo kiinni tästä mittapuusta. Yli 200 maassa Jehovan kristityt todistajat ovat elävä todiste siitä, että ihmiset voivat saattaa elämänsä sopusointuun Jumalan lakien kanssa.
Raamatusta löytyvät totuudet voivat muuttaa ja muuttavat sellaistenkin ihmisten persoonallisuuden, joiden elämä oli menneisyydessä hyvinkin kirjavaa. Pane merkille erään naisen seuraava kokemus:
”Lapsuuteni oli pohjimmaltaan onneton, ja siitä puuttui kaikki todellinen rakkaus ja kiintymys. Molemmat vanhempani kävivät työssä, ja minä ja kolme veljeäni saimme olla täysin omissa oloissamme koulun jälkeen ja koko päivän kesäkuukausien aikana. Tarpeetonta sanoakaan, että jouduimme usein vaikeuksiin.
”Olin kahdeksanvuotias, kun aloin harrastaa suutelemista ja hyväilemistä poikien kanssa, kymmenvuotiaana osallistuin sukupuolileikkeihin. Olin noin 18-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran sukupuoliyhteydessä. Nyt kun katson taaksepäin tuohon aikaan, niin muistan sen oudon piirteen, että usein itkin yhdynnän jälkeen, koska jotenkin tiesin, että tein väärin.
”Ensimmäisen lapseni sain 19-vuotiaana ja seuraavan vajaat kaksi vuotta myöhemmin, kummankin eri miehestä. Pidin lapseni itselläni, koska ajattelin, että heidän elossa olemisensa oli minun syytäni ja että minun asiani oli pitää ja kasvattaa heidät. En halunnut, että lasteni elämä olisi oleva samanlaista kuin omani; en kuitenkaan nähnyt mitään keinoa muuttaa kaavaa.
”Rukoilin usein Jumalalta apua. Eräänä päivänä se tuli. Näin kadulla keski-ikäisen miehen Raamattu kädessään. Vaikkakaan en tiennyt, että hän oli Jehovan todistaja, lähestyin häntä ja esitin hänelle joitakin kysymyksiä. Ne liittyivät avioliittoon ja siihen, mitä Raamatulla oli sanottavana siitä, sillä olin nyt kihloissa. Hän käytti yli tunnin kysymyksiini vastaamiseen, ja sovimme, että hän toisi naistodistajan asuntooni tutkimaan kanssani Raamattua.
”Raamatun tuntemus teki minut tietoiseksi siitä, että oli olemassa jotakin parempaa kuin se elämä, jonka tunsin. Halusin myös sitä onnellisuutta, joka säteili tuosta todistajasta hänen puhuessaan Raamatusta. Otin yhteyden sulhaseeni ja kerroin hänelle, että aioin elää Raamatun mittapuiden mukaan. Joka kerta tämän jälkeen, kun kohtasin houkutuksen olla suhteissa sulhaseni kanssa, Raamatun opetukset tulivat mieleeni ja kieltäydyin. Tarpeetonta sanoakaan, että hän ei ollut tyytyväinen uuteen moraaliini ja lopetti pian suhteemme – suureksi helpotuksekseni! Olin nyt vapaa ja valmis noudattamaan uutta elämäntapaani!
”Syvennyin oppimaan lisää Jehova Jumalan mittapuista, ja se sai minussa aikaan suuren muutoksen. Aloin seurustella niiden kanssa, jotka elävät näiden korkeiden moraalimittapuiden mukaan, ja mikä ilo olikaan olla heidän keskuudessaan! He olivat ihmisiä, jotka viettivät puhdasta, moraalista elämää, ihmisiä, joiden päivittäinen olemassaolo ei keskittynyt seksin ympärille. Ja hämmästyksekseni jopa naimattomat miehet ja naiset olivat onnellisia ja tyytyväisiä.
”He osoittivat kaikki aitoa kiinnostusta minua ja lapsiani kohtaan. He antoivat ruokaa ja vaatteita, kun olimme niiden tarpeessa, samoin kuin rahallista apua. Kun aloin kertoa toisille oppimistani asioista osallistumalla evankeliuminpalvelukseen Jehovan todistajien kanssa, he kaitsivat lapsiani. He tekivät kaiken minkä voivat auttaakseen minua kehittämään tosi rakkautta Jehovaa kohtaan.
”Oli myös suurenmoista havaita, että Jehova oli antanut minulle anteeksi entisyyteni ja varasi monia apukeinoja pysyäkseni puhtaana: Sanansa Raamatun, joka viitoitti noudatettavan menettelytavan, puhtaan järjestönsä ja kristittyjen veljien seuran, jossa jokainen pyrkii rohkaisemaan toinen toistaan elämän tiellä.
”Aikanaan tapasin miehen, josta oli tuleva aviomieheni. Hän oli äskettäin kastettu Jehovan todistaja. Miten onnellinen olinkaan! Nyt olin löytänyt miehen, joka ei ainoastaan ponnistellut kehittääkseen rakkautta Jumalaa kohtaan, vaan joka myös piti minusta ja lapsistani. Meidät vihittiin kaksi vuotta kasteeni jälkeen.
”Nyt, palveltuani Jehovaa neljä vuotta ja elettyäni hänen vanhurskaitten mittapuittensa mukaan sekä oltuani avioliitossa yli kaksi vuotta, voin rehellisesti sanoa, että minun elämäni alkoi todellakin silloin, kun tapasin tuon todistajan kadulla.
”Kun olen elänyt Jumalan periaatteiden mukaan, myös suhteeni lapsiin on parantunut. Vaikka rakastin heitä ennenkin, minulla oli tapana lyödä heitä ankarasti ja siirtää siten syyllisyyteni ja häpeäni heihin. Nyt me toimimme yhdessä perheenä. Me syömme, leikimme, osallistumme kokouksiin ja tutkimme Raamattua yhdessä. Miten kiitollinen olenkaan Jehovalle siitä, että löysin elämäntavan, joka synnyttää rakkautta, rauhaa ja turvallisuutta avioliittojärjestelyssä, missä lapset voivat kasvaa ja kypsyä rakkauden perustalla.
”Miten todet Jeesuksen sanat ovatkaan, kun hän lausui: ’Totuus on tekevä teidät vapaiksi.’”
Tämä kokemus valottaa Jumalan sanan voimaa ja valtaa, kun se vaikuttaa ihmisten elämään. Ja mikä ilo onkaan oleva tulevaisuudessa, kun koko ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Jes. 11:9.
Jumalan uudessa järjestyksessä, sen jälkeen kun hän pian lopettaa tämän nykyisen pahan järjestelmän, ei ole oleva sukupuolitauteja, aviottomia synnytyksiä, ei-toivottuja raskauksia eikä abortteja niiden poispyyhkimiseksi. Ei tarvita erilaisia huoltomuotoja aviottomista äideistä ja heidän lapsistaan huolehtimiseksi. Tytöistä ei tule enää aviottomia äitejä, eikä ei-toivottuja lapsia enää synny. Silloin luvattomat sukupuolisuhteet ja niiden kauhistavat seuraukset ovat ikuisesti jääneet menneisyyteen!