Nuoret kysyvät:

Raskaana teini-iässä: mitä tytön pitäisi tehdä?

Teini-ikäisten raskaudet ja abortit ovat ongelmia, joilla on maailmanlaajuiset mittasuhteet. Ja vaikka suurin osa lukijoistamme on kristittyjä nuoria, jotka viisaasti pidättyvät esiaviollisista sukupuolisuhteista, Herätkää!-lehteä lukevat myös miljoonat muut, joilla on vaihteleva tausta. Seuraavan aiheentarkastelun on siksi tarkoitus auttaa ketä tahansa sellaista nuorta, jolla on edessään se pulma, että hänestä on tulossa naimaton isä tai äiti. Samalla tämä kirjoitus kuitenkin tähdentää niitä murheellisia seurauksia, jotka aiheutuvat esiaviollisista sukupuolisuhteista.

”OLIN 15-vuotias ja raskaana”, sanoi Ann. ”En tiennyt mitä tehdä – hakisinko abortin, antaisinko lapsen adoptoitavaksi vai mitä tekisin.” Ann oli vain yksi niistä yli miljoonasta teini-ikäisestä yhdysvaltalaisesta tytöstä, jotka tulivat raskaaksi tuona vuonna.

Vaikka joissakin murheellisissa tapauksissa tyttö tulee raskaaksi raiskauksen vuoksi, teini-ikäisen raskaus on tavallisesti seurausta halukkaasta osallistumisesta esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin.a Joka tapauksessa raskaaksi tuleminen naimattomana asettaa tytön usean tuskallisen vaihtoehdon eteen: Pitäisikö hänen mennä naimisiin? Pitäisikö hänen antaa lapsi adoptoitavaksi? Onko abortti ratkaisu? On totta, että lapsen aikaansaamiseen tarvitaan kaksi, ja olisi aivan oikein, että myös lapsen isän pitäisi kantaa oma vastuunsa. (Ks. kehyksissä olevaa tekstiä.) Mutta useammin käy niin, että tyttö (ehkä vanhempiensa avustamana) on yksin tekemässä näitä vaikeita valintoja. Ja sillä, mitä hän päättää tehdä, on pysyvä vaikutus hänen ja hänen odottamansa lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja hengelliseen hyvinvointiin.

’Pitäisikö meidän mennä naimisiin?’

Monista saattaisi tuntua siltä, että lapsen isän kanssa avioituminen olisi täydellinen ratkaisu. Loppujen lopuksi se säästäisi tytön ja hänen perheensä julkiselta häpeältä, silloin molemmat vanhemmat kasvattaisivat lasta. Avioliitto ei kuitenkaan ole mikään kaiken parantava lääke. Ensiksikin vain jumalinen katumus voi oikaista väärinteon Jumalan silmissä.b (Jesaja 1:16, 18) Sitä paitsi avioliittoon ryntääminen voisi itse asiassa lisätä tytön ongelmia. Koska poika ja tyttö ovat yhä ”nuoruuden kukoistuksessa”, he eivät yksinkertaisesti ehkä ole kypsiä tunne-elämältään, mitä tarvitaan avioliiton onnistumiseksi. (1. Korinttolaisille 7:36) Poika ei todennäköisesti ole tosi kristitty ja olisi siten sopimaton aviopuolisoksi. – 1. Korinttolaisille 7:39.

Tri Arthur Elster lisää: ”Ennenaikainen isyys saa usein nämä isät jättämään koulunsa kesken ja asettaa siten heidät huomattavan epäedulliseen asemaan ammatillisesti.” Siitä seuraavat taloudelliset vaikeudet voivat tuhota avioliiton. Todellakin jotkin tutkimukset väittävät 50–75 prosentin niistä avioliitoista, jotka on solmittu esiaviollisen raskauden vuoksi, päättyvän avioeroon.

Avioliiton solmiminen on vakava askel, eikä siihen pitäisi rynnätä suinpäin. (Heprealaisille 13:4) Kun asiaa on harkittu, kaikki asianosaiset saattavat olla sitä mieltä, että avioliitto olisi epäviisasta ja että tyttö selviytyisi paremmin, jos hän kasvattaisi lapsen kotona perheensä avustuksella kuin ongelmien vaivaamassa avioliitossa.

Abortti – Raamatun näkökanta

Eräs nuori tyttö sanoi: ’Haluan tehdä hyvin paljon elämässäni, eikä lapsi sopisi kuvaan mukaan.’ Abortti on siten lähes puolen miljoonan tytön valinta joka vuosi pelkästään Yhdysvalloissa. Mutta onko oikein tai oikeudenmukaista keskeyttää lapsen elämä, koska se ei ’sovi’ jonkun henkilökohtaisiin suunnitelmiin?

Pane merkille, mitä Raamattu sanoo 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23:ssa syntymättömän lapsen elämästä: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä – –. Mutta jos vahinko tapahtuu [äidille tai syntymättömälle lapselle], niin annettakoon henki hengestä.” Syntymättömän lapsen tappamista pidettiin siis murhana!

Tosin jotkin lääkärit väittävät, että syntymätön lapsi on vain sikiö tai sikiökudosta – ei persoona. Mutta Jumala sanoo toisin. Hän pitää jopa alkiota erillisenä persoonana, elävänä ihmisenä! (Psalmi 139:16) Voisiko joku abortoida syntymättömän elämän ja pysyä Jumalan suosiossa, sillä Jumala ”antaa kaikille elämän”? – Apostolien teot 17:25.

Kirja Growing Into Love tarjoaa toisen perusteen aborttia vastaan: ”Vaikka hedelmöitymisen seurauksia vähennetään hankkimalla abortti, niin raskauden keskeyttämisen aiheuttama kokemus on tavallisesti hyvin järkyttävä ja häiritsevä. – – Teini-ikäinen – – saattaa uskoa, että sikiö on vain – niin sikiö – –. Mutta ei mikään määrä lakiteksteihin perustuvia selityksiä saa häntä unohtamaan, syvällä sisimmässään, että sillä sikiöllä, joka oli saanut alkunsa hänen sisässään, oli mahdollisuus elämään.”

Linda havaitsi tämän olevan totta. Pelätessään lapsen saamisen tuovan häpeää perheelleen hän hankki abortin. Miltä hänestä tuntui toimenpiteen jälkeen. Hän muistelee: ”Rupesin vapisemaan niin pahasti, etten voinut hallita sitä. Ja rupesin itkemään, ja yhtäkkiä kaikki valkeni minulle; ymmärsin tarkalleen, mitä olin tehnyt. Olin riistänyt elämän syntymättömältä lapseltani, toiselta ihmiseltä!” Mitä Linda nykyään ajattelee abortista? ”Se oli koko elämäni pahin virhe.”

’En pysty antamaan hänelle parasta’

Jotkut naimattomat äidit pitävät parempana luovuttaa lapsensa adoptoitavaksi. Heistä tuntuu usein samalta kuin Heatherista, tytöstä joka sanoi Seventeen-aikakauslehden mukaan näin: ”Minulla on riittävästi ongelmia joskus itseni kanssa, pienestä lapsesta puhumattakaan. Olen aivan hulluna lapsiin ja rakastan vauvoja, mutta tiesin, etten voisi antaa tälle vauvalle parasta.”

On totta, että lapsen luovuttaminen adoptoitavaksi on parempaa kuin hänen elämänsä päättäminen abortilla. On myönnettävä, että ajatus pienokaisen kasvattamisesta yksin saattaa tuntua liian suurelta nuoresta ja kokemattomasta tytöstä. Eräs naimaton äiti kertoikin Herätkää!-lehdelle: ”Otat kannettavaksesi suuren, suuren vastuun, joka on hyvin yksinäinen ja koetteleva ja joka vaatii paljon uhrautumista.” Muista kuitenkin, että Jumala pitää isää tai äitiä vastuullisena siitä, että hän ’varaa ylläpidon omaiselleen’. (1. Timoteukselle 5:8) Useimmissa tapauksissa tytön olisi parasta kasvattaa lapsi itse.

Kirjoituksen alussa mainittu Ann teki siksi viisaan valinnan – vaikkakaan ei helpointa. ”Päätin pitää lapseni”, hän sanoo. ”Vanhempani auttoivat minua ja auttavat yhä.” On totta, että äitinä oleminen yksin on vaikeaa. Mutta se ei ole mahdotonta, ja monista nuorista äideistä tulee päteviä vanhempia. Näin on erityisesti silloin, kun naimaton äiti rukousta apuna käyttäen päättää kasvattaa lapsensa ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”.c (Efesolaisille 6:4) Adoptiovanhemmat voisivat ehkä huolehtia paremmin aineellisista asioista. Mutta antaisivatko he lapselle sitä hengellistä ohjausta, jota hän tarvitsee kasvaakseen rakastamaan tosi Jumalaa, Jehovaa? – 5. Mooseksen kirja 6:4–8.

Muista myös, että vaikka yksinhuoltaja ei ehkä kykene antamaan lapselleen parasta aineellisesti, hän voi antaa hänelle jotakin paljon tärkeämpää: rakkautta. ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä [”paras liha”, Today’s English Version] vihassa.” – Sananlaskut 15:17.

Tietysti nuori säästyy paljolta tarpeettomalta kärsimykseltä, jos hän heti alkuunsa karttaa haureuden syntiä.d Mutta jos tyttö on hairahtunut tässä suhteessa, hänen ei tarvitse ajatella, että elämä loppuu siihen. Viisaasti toimimalla hän voi välttyä pahentamasta virhettään ja selviytyä tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla. Hän voi jopa saada apua ja tukea itse Jumalalta, jolla ”on paljon anteeksiantamusta” niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois väärästä menettelystä. – Jesaja 55:7.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 26]

Teini-ikäisen raskaus – vaikutukset poikiin

Peloissaan – tai itsekkäästä välinpitämättömyydestä – jotkin pojat, jotka ovat siittäneet lapsen avioliiton ulkopuolella, yrittävät täysin paeta vastuutaan. Muuan poika, jonka tyttöystävä oli tullut raskaaksi, sanoi: ”Sanoin vain hänelle: ’Hei sitten.’”

Onneksi suurin osa pojista näyttää haluavan ainakin jonkinlaista kosketusta jälkeläisiinsä. Kun avioliitto näyttää epäviisaalta (kuten on laita useissa tapauksissa), useimmat tarjoutuvat auttamaan taloudellisesti. Jotkut jopa tarjoutuvat osallistumaan pienokaisen päivittäiseen hoitoon. Sellaiset ponnistukset osoittautuvat kuitenkin usein lyhytikäisiksi; ne tekee tyhjäksi pojan heikko rahanansaitsemiskyky ja se, että häneltä puuttuu lähes täysin kärsivällisyys ja taidot pienokaisen tarpeista huolehtimiseksi.

Lisäksi tytön vanhemmat ovat toisinaan katkerasti sitä vastaan, että poika on enää missään tekemisissä heidän tyttärensä kanssa, koska he pelkäävät, että tämä voisi johtaa uusiin sukupuolisiin rikkomuksiin – tai ennenaikaiseen avioliittoon. He saattavat kieltää häntä osallistumasta mihinkään lasta koskeviin päätöksiin, kenties he pakottavat hänet pysymään avuttomana sivussa, kun lapsi abortoidaan tai annetaan adoptoitavaksi. Näin hänellä ei olisi koskaan mitään mahdollisuuksia olla osana sen lapsen elämässä, jonka isä hän on. Toisaalta pojan sallitaan ehkä kehittää suhde lapseensa – vain sillä seurauksella, että tämä side lopulta julmasti katkaistaan, kun tyttö menee naimisiin ja toinen mies ottaa isän roolin.

Epäilemättä siis myös naimattomat isät maksavat kovan hinnan vastuuttomasta käytöksestään. Eräs 16-vuotias naimaton isä sanoo: ”On paljon tunteita, joiden kanssa ei vain voi tulla toimeen. On ikään kuin rukoilisit pääseväsi takaisin sinne, missä olit ennen, mutta siihen ei ole mitään keinoa.” – ”’Teen”-aikakauslehti, marraskuu 1984.