Nuoret kysyvät:

Miten naimaton äiti voi selviytyä tilanteestaan parhaiten?

LINDA oli järkyttynyt, kielsi tapahtuneen ja tunsi pelkoa, vihaa ja epätoivoa.a Testi oli vahvistanut hänen pahimman pelkonsa: hän oli kolmatta kuukautta raskaana. Naimaton ja vasta 15-vuotias Linda on yksi niistä miljoonasta yhdysvaltalaisesta teini-ikäisestä nuoresta, jotka vuosittain tulevat raskaaksi. Teini-ikäisten tyttöjen raskaudet ovat kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma, joka ylittää kaikki etniset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset rajat.

Jotkut teinitytöt kuvittelevat, että raskaus pelastaa heidät onnettomasta kotielämästä tai vakiinnuttaa suhteen poikaystävään. Toiset pitävät vauvaa statussymbolina tai jonakin sellaisena, mikä on heidän omaansa ja mitä he voivat rakastaa. Yksinhuoltajuuden karu todellisuus karkottaa kuitenkin pian sellaiset mielikuvitukselliset ajatukset. Naimaton äiti joutuu tekemään vaikeita, usein tuskallisia valintoja. Lisäksi hän kamppailee ehkä taloudellisia ongelmia, tunneperäistä toivottomuutta ja yksinäisyyttä sekä niitä paineita vastaan, jotka tulevat lapsen kasvattamisesta ilman puolisoa. Hyvällä syyllä Luojamme käskee siis kristittyjä ’pakenemaan haureutta’, myös esiaviollisia sukupuolisuhteita (1. Korinttolaisille 6:18; Jesaja 48:17).

Sukupuolista moraalittomuutta ei hyväksytä Jehovan todistajien keskuudessa (1. Korinttolaisille 5:11–13). Siitä huolimatta heidän joukossaan on nuoria aviottomia äitejä. Jotkut ovat tulleet raskaaksi ennen kuin he ovat oppineet Jumalan normit. Toiset ovat saaneet kristillisen kasvatuksen, mutta he ovat langenneet moraalittomuuteen. Jotkut ovat katuneet väärintekojaan saatuaan kuritusta seurakunnalta. Millaista apua ja ohjausta Jumalan sana antaa tällaisille nuorille?b

Pitääkö minun mennä naimisiin lapsen isän kanssa?

Raamatusta käy selvästi ilmi, että abortti on vastoin Jumalan lakia (2. Mooseksen kirja 20:13; vrt. 2. Mooseksen kirja 21:22, 23; Psalmit 139:14–16). Siinä opetetaan myös, että yksinhuoltajaäiti on vastuussa lapsensa huolenpidosta, vaikka lapsi olisikin saanut alkunsa ei-toivotuissa olosuhteissa (1. Timoteukselle 5:8). Yleensä on parasta, että tyttö kasvattaa lapsen itse sen sijaan, että hän antaisi tämän adoptoitavaksi.c

Kun otetaan huomioon ne vaikeudet, joita lapsen kasvattaminen yksin voi tuoda, jotkut äidit saattavat ajatella, että olisi viisasta mennä naimisiin lapsen isän kanssa. Monilla teini-ikäisillä isillä ei kuitenkaan juuri ole velvollisuudentunnetta sen paremmin lasta kuin sen äitiäkään kohtaan. Lisäksi useimmat nuoret isät ovat vielä kouluiässä eikä heillä ole työtä. Astuminen johonkin sellaiseen, mitä eräs tutkija sanoo ”mahdollisesti epävakaaksi avioliitoksi, joka solmitaan vain siitä syystä, että vältettäisiin aviottoman lapsen syntyminen”, voi vain pahentaa entisestään tilannetta. On syytä muistaa myös se, että Raamattu neuvoo kristittyjä menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39). Tajuttuaan tämän Linda (jonka mainitsimme alussa) päätti, ettei hän mene naimisiin lapsensa 18-vuotiaan isän kanssa. Hän selittää: ”Hän ei ollut lainkaan kiinnostunut Jumalasta tai Raamatusta.”

Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että nuori isä jätettäisiin kokonaan pois kuvasta. Kun pieni lapsi varttuu, hän voi haluta tietää, kuka hänen biologinen isänsä on. Lisäksi nuori isä tai hänen vanhempansa saattavat tuntea moraaliseksi velvollisuudekseen olla kanssakäymisissä lapsen kanssa tai antaa taloudellista tukea. Tytön vanhemmat voivat kuitenkin pitää parempana sitä, ettei tyttö ole sen enempää tekemisissä nuoren miehen kanssa (1. Tessalonikalaisille 4:3). Joissakin maissa tuomioistuimet ovat kuitenkin taanneet naimattomille biologisille isille samanlaiset oikeudet kuin naimisissa oleville isille. Niinpä säilyttämällä ystävälliset suhteet lapsen isään ja hänen perheeseensä voidaan kenties välttyä katkeralta oikeustaistelulta lapsen holhouksesta.d Vaikka nuoreen isään voikin olla välttämätöntä pitää jossain määrin yhteyttä, tämä yhteydenpito ei saa tapahtua ympäristössä, joka on romanttinen tai voi johtaa vaaratilanteisiin. Jonkun kypsän ihmisen valvonta on tavallisesti suositeltavaa.

Apua saatavilla

Kirjassa Surviving Teen Pregnancy sanotaan: ”Kun päätät pitää ja kasvattaa vauvasi, päätät astua suoraan aikuisuuteen. – – Valitessasi sen jätät taaksesi osan itseäsi – osan, joka oli huolettomampi ja jolla oli vähemmän velvollisuuksia ja vastuuta.” Teini-ikäinen äiti tarvitsee siis apua ja tukea. Sopivan lääketieteellisen kirjallisuuden lukeminen voi auttaa huomattavasti hermostunutta nuorta äitiä kehittämään luottamusta omiin lapsenhoitotaitoihinsa. (Tällaista kirjallisuutta saattaa helposti saada kirjastosta.)

Erityisen tärkeää on vanhempien tuki. Kokeneena lastenkasvattajana tytön äiti voi olla todellinen aarre. Häneltä ei tosin ehkä ole helppoa pyytää apua. Tytön vanhemmat voivat edelleen olla loukkaantuneita ja vihaisia. He saattavat myös pelätä, että raskaus vaikuttaa kielteisesti heidän omaan elämäänsä. ”Vanhempani olivat poissa tolaltaan, koska he halusivat tehdä kaikenlaista”, muistelee 17-vuotias Donna. ”Nyt he sanovat, etteivät he voi tehdä mitään, koska minulla on tämä vauva.” Aikanaan useimmat vanhemmat voittavat tuskalliset tunteensa ja haluavat auttaa jollakin tavalla. Katuva nuori voi helpottaa suuresti jännitystä myöntämällä aiheuttaneensa tuskaa ja pyytämällä vilpittömästi anteeksi (vrt. Luukas 15:21).

Entä jos tytön vanhemmat kieltäytyvät auttamasta tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa antaa hänen asua edelleen kotona? Maissa, missä annetaan sosiaaliavustusta, naimattomalla äidillä ei kenties ole muuta mahdollisuutta kuin hyödyntää sitä, ainakin aluksi. Raamattu sallii kristittyjen käyttää hyödykseen tällaista tukea. Se merkitsee kuitenkin sitä, että on elettävä hyvin säästeliäästi. ”Suurin ongelmani tuntuu olevan raha”, sanoo 17-vuotias Sharon. ”Voin ostaa ruokaa ja vaippoja, mutta siinä se onkin.” Myöhemmin voi olla mahdollista käydä työssä kodin ulkopuolella. Ei ole helppoa yrittää saada äitiyttä, työtä ja hengellisiä toimia tasapainoon, mutta monet ovat onnistuneet siinä.

Osoita viisautta ja arvostelukykyä asuessanne yhdessä

Siitä että tyttö jää asumaan kotiin sen sijaan, että hän yrittäisi selviytyä omin avuin, voi koitua todellista hyötyä, mikäli vanhemmat siihen suostuvat. Kotona asuminen tulee yleensä halvemmaksi. Tuttu kotiympäristö voi sitä paitsi antaa turvallisuuden tunteen. Lisäksi kun tyttö jää kotiin, hänen voi olla helpompi jatkaa koulunkäyntiään. Käymällä lukion tai ammattikoulun tyttö parantaa huomattavasti mahdollisuuksiaan välttyä köyhyydeltä.e

On selvää, että kolmen sukupolven asuminen saman katon alla voi aiheuttaa kaikille osapuolille painetta ja jännitystä. Yksinhuoltajaäidin saattaa olla pakko asua ahtaasti. Vanhempien ja sisarusten täytyy ehkä tottua siihen, että vauvan itku herättää heidät kesken unien. Perheen jokapäiväinen elämä voi mennä sekaisin. Sananlaskujen 24:3:ssa kuitenkin sanotaan: ”Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.” Jos kaikki osapuolet ilmaisevat epäitsekästä rakkautta ja huomaavaisuutta, perheenjäsenten välinen hankaus voidaan supistaa minimiin.

Ongelmia syntyy myös, jos nuori äiti yrittää välttää omaa vastuutaan ja odottaa, että isoäiti tekee kaiken työn (vrt. Galatalaisille 6:5). Tai hyvää tarkoittava isoäiti voi käytännöllisesti katsoen omia itselleen lapsenlapsensa huolenpidon. Kirjassa Facing Teenage Pregnancy todetaan: ”Isovanhemmat, jotka kasvattavat naimattoman tyttärensä lasta kuin omaansa, voivat lisätä perheenjäsenten välisiä riitoja ja hämärtää rooleja.” Vaikka isovanhemman apu ja tuki ovat arvokkaita, Raamatussa vastuu lasten kasvattamisesta määrätään vanhemmille (Efesolaisille 6:1, 4). Avoin viestintä ja yhteistyö voivatkin suuresti auttaa estämään väärinkäsitykset (Sananlaskut 15:22).

Et ole yksin

Vaikka aviottoman lapsen äitinä oleminen on vaikeaa, elämä ei kuitenkaan lopu siihen. Jumalalla ”on paljon anteeksiantamusta” niitä kohtaan, jotka katuvat väärintekojaan (Jesaja 55:7). Tämän mietiskeleminen voi auttaa yksinhuoltajaäitiä voittamaan itseinhon tunteet, jotka voivat aika ajoin vallata hänet. Kun hän on masentunut, hän voi nojautua Jehovaan ja lähestyä häntä rukouksessa. Hän voi myös pyytää hartaasti Jumalaa auttamaan häntä kasvattamaan lastaan (vrt. Tuomarien kirja 13:8).

Jehova antaa tukea myös kristillisen seurakunnan välityksellä. Vaikka Jehovan todistajat eivät suvaitsekaan moraalittomuutta, he osoittavat huomaavaisuutta niille, jotka katuvaisina tekevät muutoksia elämässään miellyttääkseen Jumalaa (Roomalaisille 15:7; Kolossalaisille 1:10). Jotkut seurakuntaan kuuluvista voivat yrittää löytää tahdikkaita tapoja antaa käytännöllistä apua yksinhuoltajalle (vrt. 5. Mooseksen kirja 24:17–20; Jaakob 1:27). Ainakin he voivat tarjota ystävyyttä ja kuulevan korvan, kun sitä tarvitaan (Sananlaskut 17:17). Vaikka vanhemmat ovatkin syyllistyneet vakavaan syntiin, lapsi on syytön. Niinpä seurakunta voi auttaa, jos äidillä on oikea asenne.

Miten paljon parempi onkaan olla alun perinkään rikkomatta Jumalan lakia! Hairahtuneet, jotka ovat katuneet tottelematonta menettelyään ja toimineet katumuksensa mukaan, voivat kuitenkin olla varmoja siitä, että Jehova auttaa heitä selviytymään äitiydestään parhaalla mahdollisella tavalla.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Naimaton äiti tarvitsee apua ja tukea