Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g74 8/7 s. 17-18
  • Hyönteisten ammatteja

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Hyönteisten ammatteja
  • Herätkää! 1974
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Kovakuoriaiset hautausurakoitsijoina
  • Mestariräätäli
  • Lehtiä kuljettavat maanviljelijät
  • Lantakuoriaisen suunnistuskyky
    Herätkää! 2014
  • Kuoriaiset huolehtimassa yleisestä hygieniasta
    Herätkää! 1982
  • Hyönteismaailman korukiviä
    Herätkää! 2004
  • Afrikkalaiset lannansyöjät apuun!
    Herätkää! 1996
Katso lisää
Herätkää! 1974
g74 8/7 s. 17-18

Hyönteisten ammatteja

MONIEN hyönteisten toimet tuovat mieleen ihmisten ammatit. Oletko tiennyt sitä? Monet niiden työskentelytavoista ovat kerrassaan kiehtovia.

Tämä ei merkitse sitä, että näillä eläimillä olisi ihmisten ominaisuuksia. Ne eivät ole oppineet toimiaan esi-isiltään, jotka olisivat opetelleet ne ja sitten siirtäneet ne jälkipolville. Jumalan antama vaisto saa ne toimimaan ja työskentelemään niille ominaisen elämänmallin mukaan.

Kovakuoriaiset hautausurakoitsijoina

Tarkastelehan turkkilon toimia. Tämä pikku veitikka on hautausurakoitsija! Mädäntymisen synnyttämän hajun puoleensa vetämänä se ja sen puoliso kiiruhtavat hautaamaan kuolleita hiiriä, sammakoita, käärmeitä, sisiliskoja, oravia, kaneja ja muita vastaavankokoisia raatoja.

Miten ne tekevät työnsä? Ilmeisestikin jokaisen kuolleen eläimen hautaaminen on oma uusi ongelmansa, koska raadon koko ja asento on joka kerta erilainen. Myös sijaintipaikan maaperä vaihtelee.

Ensin nämä kovakuoriaisen tarkastavat raadon kävelemällä sen päällä ja ympärillä. Tehtyään tämän niitä tyydyttävällä tavalla ne ryömivät ruhon alle. Ne alkavat kaivuutyöt heittämällä maata pois ruumiin alta, ja työkaluina ne käyttävät pienen pientä päätään ja pikkuruisia jalkojaan. Uros suorittaa tavallisesti suurimman osan kaivamisesta. Naaras kaivautuu raadon sisuksiin muniakseen sinne munansa. Työ on kovaa ja hidasta, mutta ne pysyvät siinä hellittämättä. Aina silloin tällöin ne pitävät lyhyitä lepotuokioita. Vähitellen ruho vajoaa maan sisään oman painonsa vetämänä.

Noin kahden viikon kuluttua hautaamisesta toukat kuoriutuvat kovakuoriaisen raatoon laskemista munista. Tuossa pahanhajuisessa lastenhuoneessa turkkilon toukat sitten elävät syömällä ympärillään olevaa runsaasti valkuaisaineita sisältävää lihaa.

Eräs tiedemies havaitsi, että kaksi tällaista kovakuoriaista hautasi maamyyrän kahdeksan senttimetrin syvyyteen yhdessä yössä. Hän oli hämmästynyt, sillä tämä urotyö oli verrattavissa siihen, että kaksi miestä löytäisi kuolleen elefantin ja hautaisi sen seitsemän metrin syvyyteen kahdessatoista tunnissa! Hän suoritti kokeita näillä hyönteisillä. Viidessäkymmenessä päivässä ne hautasivat kaksitoista sammakkojen, kalojen, lintujen ja nelijalkaisten raatoa.

Toinen hyönteinen, jolla on epätavallinen ammatti, on pillerinpyörittäjä. Se ja sille sukua olevat lantakuoriaiset pyörittelevät lantapalloja, jotka ovat usein monta kertaa niitä kookkaampia ja painavampia. Samalla tavoin kuin lapset kierittävät valtavia lumipalloja, nämä kovakuoriaiset muodostavat pahanhajuiset pallonsa tietyn kokoisiksi ja sitten hautaavat ne. On huvittavaa katsella, kun ne pyörittävät lantapalloa. Usein ne kompastuvat tai kellahtavat kumoon, nousevat takaisin jaloilleen ja jatkavat jälleen kierittämistä.

Samalla kun nämä raatokuoriaiset auttavat pitämään maaperän puhtaana, niiden hajuntäyteinen ammatti palvelee niiden omia etuja. Noiden lantapallojen sisälle ne ovat munineet munansa. Niinpä kun niiden jälkeläiset syntyvät, ne käyttävät ravintonaan tätä mädäntyvää ainetta.

Mestariräätäli

Sillä nimellä kutsuisit täplämittarin sukuisen amerikkalaisen päiväperhosen toukkaa. Sen ammattiin kuuluu silkkipehmusteisen takin tekeminen. Valmis tuote on huomattava esimerkki lämpimästä ja siististä asusta. Hämmästyttävää on, että se ei käytä apunaan mitään kaavaa eikä saksia, niin kuin me ihmiset käytämme. Sillä on omat erikoiset ompelutarvikkeensa. Se valmistaa itse oman neulansa ja lankansa, mikä onkin taloudellinen ja kätevä järjestely.

Leikkuuvälineinä ovat sen vahvat leuat ja muutamat pienen pienet terävät hampaat. Niillä se leikkaa suoraan lehden poikki, ikään kuin se seuraisi jotakin etukäteen vedettyä viivaa. Sitten se jakaa leikatun lehden niin, että molemmat palat ovat täsmälleen samanmuotoiset ja -kokoiset. Kaiken tämän se tekee ilman viivoitinta. Seuraavaksi se ompelee molemmat lehdenpalaset yhteen reunoista, niin että muodostunut takki muistuttaa pientä lieriötä. Nämä täysin toisiinsa sopivat palaset on ommeltu yhteen niin erinomaisesti, että tarvittaisiin mikroskooppi sauman havaitsemiseksi.

Mistä se saa lankansa? Suustaan. Silkki tulee sen leukojen takaosassa olevasta tiehyestä. Koska tämä toukka haluaa takkinsa olevan lämmin, se vuoraa sen paksulti pehmeimmällä kuviteltavissa olevalla silkillä. Niinpä kun se illalla ryömii sen sisään, se tuntee olevansa lämmin kuin paahtoleipä.

Lehtiä kuljettavat maanviljelijät

Amerikan tropiikissa on runsaasti lehdenleikkaajamuurahaisia. Niillä on epätavallinen ammatti. Ne marssivat nopeasti kahtena jonona, joista toinen menee pensaalle tai puulle, joka saattaa olla yhden tai useamman kilometrin päässä pesästä, ja toinen jono tulee sieltä. Palaavassa jonossa kulkevat kantavat lehdenpalasia selässään.

Niiden työskentelyn seuraaminen on kiinnostavaa. Ne kiipeävät puuhun tai pensaaseen, valitsevat lehden ja leikkaavat siihen sitten nopeasti leuoillaan, joita ne käyttävät saksina, kaksi toisiaan lähentyvää viiltoa, jotka melkein kohtaavat. Nopea nykäisy, ja kolmionmuotoinen lehdenpala repeytyy irti. Jokainen muurahainen leikkaa tavallisesti itse omat palansa. Mutta toisinaan yksi leikkaa ja toiset toimivat kantajina.

Nämä muurahaiset kuljettavat kantamuksia, jotka painavat jopa neljä kertaa niin paljon kuin ne itse, ja kantomatka saattaa olla puolitoista kilometriä tai enemmänkin! Luonnontutkija A. Hyatt Verrill sanoo, että niiden pelkästään yhdessä päivässä kulkeman matkan on laskettu suhteellisesti vastaavan sitä, että me kulkisimme yli 4500 kilometriä! Käsittääksesi tämän täysin kuvittele miehen kävelevän nopeasti Helsingistä Gibraltarille yhdessä päivässä ja palaavan takaisin seuraavana päivänä ja tekevän näin päivästä päivään, viikosta viikkoon. Kuvittele vielä, että jokaisella paluumatkalla hän kuljettaa 100–150 kilon kantamusta!

Miksi nämä muurahaiset ovat ryhtyneet tähän ponnistuksia kysyvään työhön? Se kuuluu osana niiden päätoimeen. Mikä se sitten on? Maanviljely! Niiden hankkimat lehdet ovat niiden pesässään kasvattaman sienisolukon ravintoa. Ensiksi ne repivät lehdet riekaleiksi ja pureskelevat ne pieniksi palloiksi. Sitten ne painavat ne puutarhansa maaperään. Lyhyessä ajassa palloset peittyvät hienoon, valkorihmaiseen sienikasvustoon. Näiden rihmojen tuottamaa nestettä nuo lehtiä kuljettavat maanviljelijät käyttävät ravinnokseen.

On monia muitakin hyönteisiä, jotka harjoittavat ammatteja. Hyönteisten joukossa on puuseppiä, muurareita, tunnelinrakentajia, tientekijöitä, korinpunojia, teltantekijöitä, kaivostyöläisiä ja muita. Niiden eriskummaiset työmenetelmät hämmästyttävät niiden tutkijoita. Ne ovat kaikki todisteena niiden Luojan sangen monipuolisesta viisaudesta.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa