Miksi Jumala sallii moista vainoa?
CHILOMONISSA Blantyren alueella hyökkääjät sanoivat Jehovan todistajille: ”Jos Jumala on olemassa, nähköön hän, mitä Jehovan todistajille tapahtuu, ja vastatkoon heille, koska hän kerran näkee.”
Chalundassa vietiin 42 todistajaa paikallisen puoluejohtajan E. Y. Zenengeyan luo, joka käski Nuorisoliigan jäsenten pieksää heidät. Eräs liigan jäsen, jonka nimi oli Chimombo, sanoi: ”Pelastakoon teidän Jumalanne teidät. Jos hän on olemassa, pudottakoon pommin ja tappakoon minut.”
Kohdatessaan tuollaisia lausuntoja joku saattaa ihmetellä: ’Miksi Jumala oikeastaan sallii häntä palvovien kärsiä raakoja julmuuksia?’
Mistä vaino on lähtöisin
Jumalan sana osoittaa, että hän sallii nykyään sellaista vainoa samasta syystä, kuin hän salli oman Poikansa kokea nöyryytyksiä, kärsimyksiä ja kuoleman vastustajien käsissä. Kristus Jeesus otettiin kiinni, häntä lyötiin ja pilkattiin ja hänelle ilkuttiin. Kun hänet oli naulattu paaluun ja hän oli kuolemaisillaan, ihmiset ivasivat häntä ja tekivät hänet naurunalaiseksi sanomalla: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.” (Matt. 27:39–44) Jumala ei kuitenkaan lyönyt pilkkaajia kuoliaaksi siihen paikkaan. Miksi ei?
Suuren kiistakysymyksen tähden, johon liittyvät kaikki taivaassa ja maassa olevat luomukset. Kiistakysymys koskee Jumalan suvereenin vallan oikeudenmukaisuutta kaikkeudessa. Raamattu osoittaa, että Jumalan vastustaja on kiistänyt sen. Sana ”vastustaja” on Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa satán, ja niinpä tätä päävastustajaa kutsutaankin ”Saatanaksi”. Kiistakysymys, jonka hän herätti vuosituhansia sitten Eedenissä, ei koskenut voimaa. Sillä miten helposti Kaikkivaltias Jumala voisikaan murskata kaiken valtansa vastustuksen yhdessä silmänräpäyksessä! (4. Moos. 16:45) Herätetty kiistakysymys oli pikemminkin moraalinen kiistakysymys. Se asetti kyseenalaiseksi kaikkien luomusten Jumalan valtaa kohtaan osoittaman antaumuksen ja uskollisuuden, joka ilmenee siitä, miten uskollisesti he tottelevat hänen lakejaan ja ilmaistua tahtoaan. – 1. Moos. 3:1–5; Job 1:6–12.
Jehova Jumala on suonut aikaa tämän yleismaailmallisen kiistakysymyksen ratkaisemiseksi. Hän on sallinut maan päällä olevien ihmisten näyttää, suosivatko ja kannattavatko he Hänen hallitusvaltaansa vai eivät. Niillä, jotka rakastavat vanhurskautta, on tilaisuus todistaa täysin uskollisuutensa koetuksessa.
Jumalan vastustajan tarkoitus on sen tähden murtaa niiden uskollisuus, jotka palvovat Jumalaa. Saatana saavuttaa sillä tuskin mitään, että hän aiheuttaa heidän kuolemansa, kun he pysyvät nuhteettomina Jumalaa kohtaan. Niinpä vaikka Jumalan Poika oli kuoleman edessä, hän saattoi sanoa opetuslapsilleen viimeisenä heidän kanssaan viettämänään iltana: ”Minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Kaikki hänen Isänsä vastustajan yritykset saada hänet pois nuhteettomuuden tieltä olivat epäonnistuneet. Kuolemalla kidutuspaalussa Jumalalle uskollisena Kristus Jeesus antoi verrattomimman vastauksen Saatanan haasteeseen osoittaessaan, ettei mikään kärsimys ollut kyllin suuri murtamaan hänen rakkauttaan Isäänsä ja uskollisuuttaan Jumalan suvereenisuutta kohtaan.
Tuhansia vuosia aikaisemmin keski-idässä elänyt vanhurskas mies nimeltä Job oli kestänyt samankaltaisen koetuksen. Historiallinen kertomus osoittaa Jumalan vastustajan aiheuttaneen sen, että Job menetti lapsensa ja omaisuutensa. Rosvot, jotka varastivat Jobin karjan ja tappoivat siitä huolehtivat miehet, ovat saattaneet ajatella sydämessään, että Jumala ei välitä. He ovat ehkä sanoneet: ’Missä Jehova on nyt? Jos hän on Jumala, miksei hän lähetä miekkaa tai tulta tappamaan meitä?’ Vaikka Jumala ei hävittänytkään heitä tuolloin, siitä huolimatta näkymätön Vastustaja, joka lähetti heidät, koki täydellisen tappion. Kuinka niin? Saatanan ja hänen asiamiehensä kukisti se, että ”kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan”. Hän säilytti uskon Jumalaan ja kesti koetuksen nuhteettomana. – Job 1:22.
Huomaa, että Jobia ei tapettu koetuksensa aikana, vaikka Jeesus tapettiinkin. Hän säilyi hengissä vastoinkäymisistään ja eli vielä kauan aikaa onnellisena. Samaten suurin osa Malawin todistajista on jäänyt eloon. Merkitseekö Jobin ja Malawin todistajien enemmistön eloon jääminen sitä, että Jumala erityisesti suosi heitä enemmän kuin niitä, jotka kuolivat vainossa? Ilmeisestikään ei, koska Jehova Jumala salli oman Poikansakin joutua tapetuksi. Kuitenkin se tosiseikka, että jotkut kuolevat, todistaa sen puolesta, ettei edes kuolema eikä sen uhka saa Jumalan tosi palvelijoita tottelemattomiksi hänen Sanalleen ja sen vanhurskaille periaatteille.
Jumalan palvelijat kohtaavat nykyään samoin kuin muinaisina aikoina monenlaisia koetuksia. Siten he varaavat Saatanan haasteeseen täydellisen, tyhjentävän vastauksen, josta mitään uskollisuuden ja kestävyyden piirrettä ei ole jätetty pois. Me luemme Jumalan muinaisista palvelijoista, jotka kuolivat kidutukseen, ”että saisivat paremman ylösnousemuksen”, ja toisista, jotka ”ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä”. (Hepr. 11:35–37) He pysyivät kuitenkin uskollisina Jumalalle ja saivat hänen suosionsa. Määräaikana he saavat vastaanottaa elämän palkinnon Jumalan uudessa järjestelmässä, sillä Jumala ”palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. – Hepr. 11:6.
Jotkut nykyajan uskolliset naiset ovat joutuneet kokemaan suurta halpamaisuutta ja epäinhimillistä kohtelua, joka on järkyttävää ja vastenmielistä. Siten annetaan kuitenkin lisätodistus, että ei mikään kärsimyksen muoto – ei raiskauskaan – voi murtaa Jumalan todistajien nuhteettomuutta. Jotkin raa’at hyökkäykset jättävät ruumiillisia arpia; toiset, kuten sukupuoliset hyökkäykset tai se, että näkee lapsensa hakattavan kuoliaaksi, saattavat jättää henkisiä ja tunneperäisiä arpia.
Jehova Jumala on kuitenkin pyyhkivä pois kaikki sellaiset arvet Poikansa valtakunnan hallinnon alaisuudessa. Lupaus, jonka hän antoi muinaiselle kansalleen Israelille sellaisesta kärsimisestä, pitää yhä paikkansa: ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” Tuon vanhurskaan uuden järjestyksen siunaukset saavat kaikki aikaisemmat kärsimykset haihtumaan pois, kun loppumaton ilo ja mielihyvä tulevat niiden sijaan. (Jes. 65:17–19) Kun katsotaan taaksepäin kaikkiin noihin koettelemuksiin ja koetuksiin, niin ne näyttävät, kuten apostoli Paavalista, ’hetkisen kestäviltä ja kevyiltä’, kun niitä verrataan saavutettuun suurenmoiseen ja ikuiseen palkintoon. – 2. Kor. 4:17, 18.
Mitä muuta vainon salliminen saa aikaan
Salliessaan vainoa Jumala toteuttaa muitakin arvokkaita tarkoituksia. Yksi niistä liittyy vainoojiin itseensä.
Jotkut vainoojat saattavat olla kuin Saulus Tarsolainen, joka ”puuskui . . . uhkaa ja murhaa” Kristuksen opetuslapsia vastaan. Hän hyväksyi todellakin joidenkuiden murhaamisen ja osallistui siihen sekä ajoi toisia takaa kautta Palestiinan. (Apt. 9:1; 7:58–8:3) Mutta sen jälkeen kun Saulus näki asiat oikeassa valossa, hänestä tuli yksi Kristuksen innokkaimmista apostoleista. Hän todisti sitten oman uskollisuutensa vainossa. Ja hän oli syvästi kiitollinen Jumalalle Hänen suuresta kärsivällisyydestään ja ansaitsemattomasta hyvyydestään, joka soi hänen kääntyä harhaan johtavalta tieltään. – 1. Kor. 15:9, 10.
Niinpä kristityt, jotka kärsivät nykyään, voivat iloita siitä, että Jumalan kärsivällisyys saattaa sallia joidenkuiden vainoojien kääntyä ja saada ikuisen elämän Jumalan uudessa järjestyksessä. Myös monet muut ihmiset, jotka tekevät tapahtuneesta huomioita tai lukevat siitä, saattavat kyetä näkemään selvästi todellisen kiistakysymyksen ja asennoitumaan Jumalan puolelle.
Tietysti toteutuu vielä yksi tarkoitus. Se, että Jumala sallii vainoa oman aikansa, paljastaa ne, jotka ovat todella hänen paatuneita vihollisiaan ja jotka kieltäytyvät muuttumasta. Heidän itsepintainen hyökkäämisensä kristittyjä vastaan, vaikka he näkevätkin todisteet näiden syyttömyydestä, tuomitsee heidät Jumalan tietoisiksi, tahallisiksi vastustajiksi. Se täysin oikeuttaa Jumalan tuomitsemaan heidät hävityksen ansaitseviksi, kun hän pian lopettaa tämän maailmanlaajuisen jumalattoman, väkivaltaisen asiainjärjestelmän. – 2. Tess. 1:6–9.
Apostoli Pietari kirjoitti kauan sitten kristityille tovereilleen: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa.” (1. Piet. 4:12) Nykyiset Malawin ja muiden maiden Jehovan todistajat eivät ole hämmentyneitä sen tähden, mitä tapahtuu. He tietävät, miksi Jumala sallii vainoa. Ja he uskovat lopputuloksen varmasti koituvan Jumalan kunniaksi ja heidän omaksi iankaikkiseksi siunauksekseen.