Miksi Jumala on sallinut vanhurskaitten kärsiä?
”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12.
1. a) Miten kristitty suhtautuu kärsimykseen, ja tekeekö lopputulos kärsimyksen yhtään haluttavammaksi? b) Mikä on periaate, josta Jumalan palvelija ei voi poiketa?
JUMALAN palvelijat ovat kärsineet jumalattomien käsissä Aabelin ajasta lähtien. He eivät halua kärsiä. Vaino ja kidutus ovat yhtä epämieluisia heille kuin kenelle tahansa järkevälle ihmiselle. He haluaisivat paljon mieluummin elää rauhassa. Mutta Jumalan palvelija tietää, ettei hän voi tässä pahassa maailmassa välttyä kärsimästä jossain määrin, koska hän haluaa säilyttää nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että nuhteettomasta elämästä Jumalan edessä on lopputuloksena todella ikuisesti onnellinen elämä. Mutta yksistään tämän seikan tietäminen ei tee kärsimistä mieluisammaksi eikä haluttavammaksi. Voipa tuskan ja kärsimyksen epämieluisuus sinänsä saada Jumalan palvelijan rikkomaan nuhteettomuutensa ikuiseksi katumuksekseen ja menetyksekseen. Nuhteettomuus Jumalaa kohtaan, olkoonpa sen hinta mikä hyvänsä, on periaate, josta Jumalan palvelija ei voi eikä saa poiketa.
2. a) Mikä on niiden osa, jotka ovat halunneet palvella Jumalaa uskollisesti? Esitä todiste. b) Mikä todistaa, etteivät sellaiset vainot olleet oikeutettuja?
2 Pyhä Raamattu ja historia todistavat, että kärsiminen nuhteettomuuden tähden on niiden osa, jotka ovat halunneet palvella Jumalaa uskollisesti. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti Jumalaa pelkääville tessalonikalaisille: ”Vaikeudet ovat osamme, sen te hyvin tiedätte.” (1. Tess. 3:3, Moffatt) Vanhurskaasta Aabelista aina nykyaikaan asti on ollut näin. Aabelin murhasi hänen veljensä Kain, koska Kainin teot ”olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat”. (1. Joh. 3:12) Kolme heprealaista heitettiin tuliseen pätsiin, koska he kieltäytyivät kumartumasta kuningas Nebukadnessarin kultaisen kuvapatsaan edessä ja siten rikkomasta nuhteettomuuttaan Jumalaansa Jehovaa kohtaan. Paavali kertoo, mitä tapahtui toisille siksi, että he pitivät kiinni nuhteettomuudestaan. ”Toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle –; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” (Hepr. 11:36–38) He kärsivät tällaisia julmuuksia, koska he pitivät kiinni nuhteettomuutensa säilyttämisestä Jumalaa kohtaan. Apostoli Paavali oli oikeassa: ”He – – olivat liian hyviä tälle maailmalle.”
3, 4. a) Mitkä Jeesuksen sanat osoittavat, ettei kristityille kävisi sen paremmin kuin heprealaisille profeetoille? b) Mikä todistaa kristityitä vainotun?
3 Kristillisyyden tultua ei Jumalan palvelijalle ole käynyt sen paremmin. Jeesus Kristus itse sanoi seuraajilleen: ”Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:20) Eräässä toisessa tilaisuudessa hän sanoi heille: ”He käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden. Ja näin te joudutte todistamaan. – – Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa. Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” (Luuk. 21:12–19) Nämä sanat täyttyivät varhain ensimmäisellä vuosisadalla.
4 Paavali itse myönsi, että kristittyjä vainottiin ja että hän itsekin oli Saulus Tarsolaisena yksi vainoojista. Hän sanoi, kuten Apt. 26:9–11 kertoo: ”Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.”
5. a) Minkä Paavali sanoi olevan niiden osana, jotka haluavat elää jumalisesti Kristuksessa? b) Miten varhaiskristityt suhtautuivat vainoon? c) Mitkä kysymykset heräävät?
5 Kun Saulus Tarsolaisesta tuli myöhemmin kristitty apostoli Paavali, niin hän vuorostaan kärsi vainoa juuri niiden käsissä, joita hän ennen palveli. Hän kirjoitti kristittynä Timoteukselle: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12) Filippiläisille hän sanoi: ”Teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:29) Varhaiskristittyjä ei ainoastaan vainottu heidän uskonsa tähden, vaan he myös pitivät etuna kärsiä Kristuksen tähden Paavalin sanojen mukaan. Ajatteletko sinä samalla tavalla? Oletko sinä halukas kärsimään, niin, kuolemaankin sen takia, mitä uskot Kristuksesta? Miksi lainkaan on kärsittävä? Miksi Jumala sallii kansaansa vainottavan? Mikä hyvä tarkoitus vainolla on, jos sillä on lainkaan sitä?
MIKSI VAINOA?
6, 7. a) Onko vainolla arvokas tarkoitus, ja onko Jumala vastuussa kansansa kärsimyksestä? Valaise. b) Miten Jumala todistetaan syyttömäksi?
6 Huomattakoon seuraava: ensiksikin sillä, että Jumala sallii vainoa, on arvokas tarkoitus; toiseksi, ei Jumalaa voida syyttää hänen kansansa kärsimyksistä, koska vaino johtuu synnin tulosta ihmismaailmaan. (Room. 5:12) Tätä voidaan valaista seuraavalla tavalla: Kun poika taittaa jalkansa tehdessään jotain, mitä hänen isänsä käski hänen tekemään hänelle, niin ei suinkaan isää voida syyttää. Kun pojan lääkäri-isä tulee kotiin asettamaan jäsenen paikoilleen, niin hän saattaa sanoa pojalleen: ’Tämä koskee sinuun, mutta aikanaan sinun jalkasi paranee ja tulee melkein ennalleen. Sinä et tule olemaan rampa, koska minä en ollut liian hellävarainen hoitaessani sinua hädän hetkelläsi.’ Kun isä asettaa luut paikalleen, niin ne nirskuvat ja nitisevät. Lapsi kirkuu ja pyytää hartaasti, ettei isä aiheuttaisi kipua, mutta isä pysyy lujana, kunnes hoitotoimenpide on suoritettu. Hän jättää huomioon ottamatta lapsen huudot ja anomukset, mutta ei siksi, ettei hän välittäisi hänestä, vaan juuri siksi, että hän huolehtii hänestä. Jotain samankaltaista tapahtui alussa ihmisen ja hänen Jumalansa välisissä suhteissa.
7 Kun Aadam ja Eeva, ensimmäinen ihmispari, olivat tahallaan tottelemattomia Jumalan lakia kohtaan, niin he vahingoittivat kohtalokkaasti itseään. Jumala karkotti tuon kapinallisen pariskunnan Eedenistä. He menettivät siten itseltään ja jälkeläisiltään Luojansa erikoisen suojeluksen ja siunauksen. He voivat syyttää synnin vaikutuksista, nimittäin kivusta, surusta ja kuolemasta, ainoastaan itseään, niin kuin Raamattu sanoo: ”Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku [vika on heidän omansa, Um].” (5. Moos. 32:5; Room. 6:23) Jumala ryhtyi kuitenkin välittömästi toimenpiteisiin rikkouman korjaamiseksi. Hän teki Kristuksen Jeesuksen välityksellä ihmiselle mahdolliseksi keinon saada iankaikkinen elämä paratiisimaassa – mikä juuri oli Aadamille ja Eevalle avattu mahdollisuus Eedenissä. – Joh. 3:16; Ilm. 21:4.
8, 9. a) Miksi Jumala on sallinut jumalattomien vainota vanhurskaita? b) Mikä vahvistetaan Jobin kirjassa?
8 Mutta kaikki kipu ei ole Aadamin synnistä johtuvan sisäisen epätäydellisyyden seurausta. Jumalan palvelijat kärsivät suuresti sen ulkoisen väkivallan johdosta, mitä ilkeät vainoojat kohdistavat heihin. Miksi Jumala on sallinut tämän tapahtua? Vastaus on siinä moraalisessa kiistakysymyksessä, jonka Saatana, se kapinallinen enkeli, joka sai Aadamin ja Eevan tekemään syntiä, herätti Eedenissä. Tähän kiistakysymykseen sisältyy ihmisen nuhteettomuus Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Tämä ilmenee vanhurskaan Jobin tapauksesta. Saatana kerskui voivansa vieroittaa kaikki ihmiset Jumalasta samoin kuin hän teki Aadamille ja Eevallekin. Niin, hän voisi vieroittaa hänetkin, josta Jumala sanoi: ”Ei ole maan päällä hänen vertaistansa”, nimittäin patriarkka Jobin. – Job 1:8.
9 Jehova kysyi Saatanalta eräässä Jumalan enkelipoikien kokouksessa taivaassa: ”Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Se, että Jumala kiinnitti Saatanan huomion Jobin uskollisuuteen, ilmaisee olleen kiistaa siitä, säilyttäisivätkö ihmisluomukset nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan. Saatanan vastaus osoittaa, että oli olemassa sellainen kiistakysymys, sillä hän alkoi suoraa päätä esittää syitä Jobin uskollisuuteen. Hän väitti, että Job palveli Jumalaa saamiensa aineellisten siunausten takia eikä siksi, että olisi rakastanut Häntä. Hän ehdotti: ”’Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’ Niin Herra sanoi saatanalle: ’Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä’.” – Job 1:7–12.
10. Mitä Jobin nuhteettomuuden säilyttäminen todisti? Ja mitkä kysymykset heräävät?
10 Job säilytti vanhurskaan elämäntavan kaikesta siitä huolimatta, mitä Saatana saattoi tehdä; hän todisti palvelevansa Jumalaa siksi, että hän rakasti häntä ja halusi olla otollinen hänen silmissään. Job uskoi, että hänen elämäntapansa oli nuhteetonta, ja hän julisti siksi syyttäjilleen: ”Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.” (Job 27:5) Koko nykyinen taistelu Jumalan palvelijoita vastaan koskee nuhteettomuutta Jumalan suvereenisuutta ja hänen henkeytetyssä Sanassaan ilmaistuja vanhurskaita periaatteita kohtaan. Siitä syystä ovat vanhurskaat miehet Aabelista aina nykyaikaan asti mieluummin kuolleet kuin rikkoneet nuhteettomuutensa Jumalaansa Jehovaa kohtaan. He uskovat Jumalan ja hänen Sanansa vanhurskauteen ja kuolevat pikemmin kuin rikkovat tämän luottamuksen. Mutta mikä on sinun asemasi tässä kiistakysymyksessä? Oletko sinä valmis kuolemaan Jumalan suvereenisuuden ja hänen Sanansa puolesta? Se, miten sinä suhtaudut tähän kiistakysymykseen, ratkaisee lopullisesti, elätkö vai kuoletko sinä. Asia on näin vakava.
VARHAISKRISTITTYJÄ KOETELTIIN
11. a) Mikä todistaa kiistakysymyksen nuhteettomuudesta olleen esillä Jeesuksen aikana? b) Mitä Jeesuksen lujuus todisti ja mitä se varasi?
11 Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, niin Saatana yritti epätoivoisesti saada Jeesuksen suorittamaan edes yhden ainoan palvontateon, joka olisi merkinnyt nuhteettomuuden rikkomista Jumalaa kohtaan. (Matt. 4:8–11) Silloinkin kun roomalaiset sotilasvartiot läimäyttelivät Jeesusta ja kun hänet naulattiin kidutuspaaluun kuolemaan, hän piti kiinni nuhteettomuudestaan. Saatana yritti parhaansa, mutta hän ei voinut saada Jeesusta tulemaan uskottomaksi Jumalalle. (Fil. 2:8) Säilyttämällä nuhteettomuuden täydellisenä ihmisenä Jeesus vahvisti iäksi sen, että Saatanan kerskaus, että hän voi vieroittaa kaikki ihmiset Jumalasta, on valhe. Jeesus antoi siten täydellisen esimerkin nuhteettomuuden säilyttämisestä seuraajiensa jäljiteltäväksi. – 1. Piet. 2:21.
12–14. a) Säästyivätkö Kristuksen seuraajat koetuksilta? b) Mitä Paavalilla oli sanottavana nuhteettomuutensa säilyttämisestä? c) Mitä tri Mosheim sanoi Paavalin ajan jälkeisistä kristityistä?
12 Kristuksen seuraajat eivät säästyneet nuhteettomuuden koetuksilta Jeesuksen eläessäkään. Kristus sanoi Pietarille: ”Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Silloin itsevarma Pietari sanoi Jeesukselle: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan.” Mutta Jeesus tunsi Pietarin paremmin: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.” (Luuk. 22:31–34) Mestari oli oikeassa. Pietari kielsi kolmesti tuntevansa Jeesusta. Pietari itki katkerasti, kun hän ei kyennyt säilyttämään nuhteettomuuttaan niin ratkaisevalla hetkellä. Mutta hän sai takaisin hengellismielisyytensä, ja hänestä tuli rohkaisun lähde ja voiman tukipylväs veljilleen. Hänen kaksi kirjettään (1. ja 2. Pietarin kirje) todistavat tämän seikan.
13 Saatana ja hänen edustajansa seuloivat myös Paavalia. Hän kohtasi vääriä apostoleita, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyivät Kristuksen apostoleiksi. Paavali kertoo, mitä hän kesti kristillisessä palveluksessa. Hän kirjoittaa: ”Olen nähnyt [evankeliuminpalvelijana] vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.” (2. Kor. 11:21–28) Kristillisen nuhteettomuuden tie ei ollut suinkaan helppo Paavalille, eikä se ole nytkään. Paavalihan varoitti kristittyjä: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Muista Juudasta ja Deemasta sekä muita, jotka aiemmin seisoivat melko lujina mutta lankesivat. – 2. Tim. 4:10.
14 Paavalin ajan jälkeen vaino jatkui kristittyjä kohtaan, vaikka he olivat rauhaa rakastavia ihmisiä. Kirkkohistorioitsija tri John L. von Mosheim viittaa ensimmäisen vuosisadan kristittyihin ”mitä vaarattomimman luontoisten ihmisten joukkona, joka ei koskaan pitänyt mielessään toivetta tai ajatusta, joka olisi ollut vihamielinen valtion hyvinvoinnille”. Nämä samat kristityt kärsivät kuitenkin sanoin kuvaamattomasti pakanakansojen ja Rooman valtion käsissä, koska he hellittämättömästi pitivät kiinni nuhteettomuutensa säilyttämisestä Jumalaa kohtaan.
NUHTEETTOMUUS JUMALAA KOHTAAN YHÄ KIISTAKYSYMYS
15. Ketkä kaikista uskonnollisista ryhmistä kärsivät nykyään samalla lailla nuhteettomuuden takia kristillisiä periaatteita kohtaan? Esitä todiste.
15 Kaikista maailman uskonnollisista ryhmistä Jehovan todistajat ovat enimmän arvosteltuja uskonsa ja kristillisiä periaatteita kohtaan osoittamansa nuhteettomuuden tähden. Ja he ovat asenteensa takia joutuneet toisinaan oikeusistuimiin ja vankiloihin, niin kuin kävi varhaiskristityille. Muuan historian professori sanoi: ”Kenties huomattavinta todistajissa on heidän järkähtämätön kuuliaisuutensa ensisijaisesti Jumalaa kohtaan ennen kaikkea muuta valtaa maailmassa.” (These Also Believe) Seurauksena on, niin kuin Akronissa Ohiossa (USA) ilmestyvässä Beacon Journal -lehdessä sanottiin: ”Jehovan todistajat suhtautuvat uskontoonsa paljon vakavammin kuin kansojen suuri enemmistö omaansa. Heidän periaatteensa tuovat mieleemme varhaiskristityt, jotka olivat kovin epäsuosiossa ja joita roomalaiset vainosivat niin julmasti.”
16, 17. a) Miksi Jehovan todistajia vainotaan nykyään? b) Mikä on heidän kantansa poliittiseen maailmaan, ja mitä halpamaisuuksia heidän on täytynyt kärsiä tämän tähden?
16 Varhaiskristittyjä vainottiin usein, koska he kieltäytyivät suorittamasta yksinkertaista isänmaallista menoa: uhraamasta keisarille. Nuo kristityt pitivät sellaista muotomenoa epäjumalanpalveluksena. Jeesuskin kieltäytyi suorittamasta yhtä ainoaa palvontatekoa, joka oli Jumalan sanan vastainen. (Matt. 4:9) Samaten Jehovan todistajat omistavat palvontansa ja uskollisuutensa ainoastaan Jumalalle. He elävät varhaiskristittyjen tavoin hiljaista, moraalista, todella mallikelpoista elämää. He kieltäytyvät myös varhaiskristittyjen tavalla epäjumaloimasta valtiota. Jumalan palvelijoina ja Jumalan valtakunnan lähettiläinä Jehovan todistajat eivät tervehdi palvoen minkään kansan lippua, mutta osoittavat kuitenkin arvostusta sen maan lippua kohtaan, missä he asuvat, tottelemalla niitä lakeja, mitkä eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Todistajat pitävät lipuntervehtimistä uskonnollisena tekona, johon he eivät voi omantuntonsa tähden osallistua. He pitävät sellaista tekoa toisen käskyn ja epäjumalanpalveluksesta varoittavien Raamatun kristillisten kirjoitusten rikkomisena. (2. Moos. 20:4, 5; 1. Joh. 5:21) Vaikka heidän asennettaan epäjumalanpalvelusta kohtaan ei juuri ymmärretä, niin he pitävät sitä silti kyllin tärkeänä katsoakseen sen olevan elämän tai kuoleman kysymys. Heidän kantansa on sama kuin Pietarin ja toisten apostolien, jotka sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
17 Jeesus sanoi, että hänen kansansa ei ”ole maailmasta” niin kuin ei hänkään maailmasta ollut. (Joh. 17:16) Noiden ensimmäisten kristittyjen tavoin eivät Jehovan todistajatkaan kuulu maailmaan, joten kun on kysymys tämän maailman politiikasta ja sodista, niin heidän kantansa on jyrkän puolueeton. Tämä on johtanut vainoon esimerkiksi natsi-Saksassa, missä tuhansia todistajia heitettiin Hitlerin keskitysleireihin. Niin kuin Saulus Tarsolainen yritti pakottaa varhaiskristittyjä kieltämään uskonsa, Hitlerkin yritti tehdä samoin koettamalla saada Jehovan todistajat kirjoittamaan nimensä sellaiseen paperiin, jossa he kieltäisivät uskonsa, mitä he rohkeasti kieltäytyivät tekemästä. Jotkut muut valtiot ovat myöhemmin yrittäneet saada heidät pitämään poliittisia puoluekortteja ja rikkomaan kristillistä puolueettomuuttaan ja omaatuntoaan vastaan, mitä he ovat lujasti kieltäytyneet tekemästä. He ovat kärsineet tämän johdosta mitä ankarinta vainoa, mutta kansana he eivät ole rikkoneet nuhteettomuuttaan Jumalaa kohtaan.
18, 19. a) Millainen on heidän kantansa kommunistisissa maissa? b) Miten heidän on käynyt eräissä Afrikan uusissa valtioissa? Mikä on ollut seurauksena?
18 Jehovan todistajia vangitaan nykyään usein kommunistisissa ja ei-kommunistisissa maissa heidän puolueettomuutensa tähden ja siksi, että he asennoituvat sovittelematta kristillisten periaatteitten puolelle. Esimerkiksi kommunistisessa Puolassa esitti syyttäjä erään todistajan kuulustelussa seuraavan lausunnon: ”Jehovan todistajat murentavat nykyisen yhteiskunnallisen järjestyksen perustuksia. He eivät mene äänestämään, he kieltäytyvät tervehtimästä lippua eivätkä palvele armeijassa. Jehovan todistajat järkyttävät nykyistä järjestystä yhtä paljon kuin ensimmäisetkin kristityt. Rooman keisari ei voinut sietää sitä, eikä Jehovan todistajia siksi voida suvaita nytkään.” Hänen kanteensa pääsisällys oli se, että nämä ihmiset ovat sietämättömiä, koska he pitävät Jumalan lain.
19 Maissa, joiden otaksutaan takaavan oikeuden palvoa Jumalaa vapaasti, on Jehovan todistajilta riistetty juuri nämä oikeudet. Heidät on kielletty kommunistisessa Kiinassa. Heidät on kielletty Neuvostoliitossa ja kaikissa kommunistien hallitsemissa maissa. Eräät Afrikan uusista valtioista ovat häpeällisesti vainonneet Jehovan todistajia heidän kristillisen puolueettomuutensa takia. Mutta niissäkin maissa Jumalan palvonta kukoistaa vainosta huolimatta.
KÄRSIMINEN ON LAKKAAVA PIAN
20. Millainen päättäväisyys ja vakaumus Jehovan todistajilla on?
20 Missä Jehovan todistajat asuvatkin maailmassa, he ovat päättäneet olla rauhan ihmisiä heihin kohdistetusta vainosta huolimatta. Heissä on täyttynyt jo Jesajan ennustus. He ovat takoneet ”miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi – – eivätkä he enää opettele sotimaan”. (Jes. 2:4) He luottavat siihen, että Jehova Jumala tekee kohta pikaisen lopun kaikesta jumalattomuudesta Harmagedonin-sodassaan. (Ilm. 16:13–16) He ovat varmoja siitä, että Jumalan rakkaus kestää voittoisana. He ovat vakuuttuneita siitä, että kiistakysymys kaikkeuden suvereenisuudesta ja Jumalan sanan totuudenmukaisuus ratkaistaan iäksi kaikkien tyydytykseksi, jotka elävät kaikkeudessa. Siksi Jehovan todistajat ovat täysin vakuuttuneita sen suhteen, että pahuuden ja vainon sallimisella on ollut arvollinen tarkoitus ja että se koituu Jumalan sanan ja nimen kunniaan saattamiseksi.
21. Mitä pahuuden salliminen on vahvistanut?
21 Aika, jonka Jumala on sallinut pahuuden jatkua, on ollut riittävä pahoille näyttää ilkeät aikeensa, ’täyttää syntiensä mitta’. (1. Tess. 2:16) Se on vahvistanut Jumalan sanan todeksi sen suhteen, että maailmassa olevat järjestelmät ovat julmia ja sydämettömiä ja arvottomia olemaan olemassa. Niiden turmeltuneisuus ja typeryys vaatii, että Jumala tuomitsee ja hävittää ne oikeudenmukaisesti. Ja kaikki, jotka rakastavat vanhurskautta, iloitsevat siitä tuomiosta! – 1. Piet. 4:15–19.
22. Mikä tarkoitus vainolla on ollut, ja mikä kysymys jää vastattavaksi?
22 Vaino on tarjonnut myös kaikille tilaisuuden osoittaa, mitä he todellisuudessa ovat, uskovatko he Jumalaan ja hänen Sanaansa Raamattuun. Sillä, millä tavalla ihmiset ja kansat ovat hallinneet ja kohdelleet Jumalan kansaa, ne ovat lähtemättömästi leimanneet olevansa joko Jumalan puolella tai häntä vastaan. (Matt. 25:40, 45) Vaino on vahvistanut kiistattomasti, että Jumala on rakkaus ja että hän on kärsivällinen ihmiskuntaa kohtaan eikä toivo kenenkään tuhoutuvan vaan että ”kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Tim. 2:3, 4, Um) Vaino todistaa myös, että kristityt rakastavat ihmiskuntaa, kun he kärsivät pahaa viedessään sille pelastussanomaa. Ainoa jäljelle jäävä kysymys on: Kenen puolella sinä olet tässä kiistakysymyksessä, kun Jumala saattaa lopulta kamppailun dramaattiseen loppuunsa nyt lähestyvässä Harmagedonin taistelussa? Havaitaanko sinut nuhteettomuuden säilyttäjäksi? Ole nyt kiinnostunut tästä kysymyksestä, koska sinun ikuinen kohtalosi riippuu siitä.
[Kuva s. 489]
Varhaiskristittyjä vainottiin, koska he kieltäytyivät suorittamasta isänmaallista menoa: polttamasta suitsutusta keisarille. Tosi kristityt karttavat nytkin kaikkia epäjumalanpalvelustekoja