Miten valkuaisainepulaa voidaan helpottaa?
ON ARVIOITU, että kolmanneksella maapallon väestöstä, siis yli miljardilla ihmisellä, ei ole riittävästi valkuaisaineita ruokavaliossaan. Siitä on ollut seurauksena, että kehitysmaissa lukemattomat miljoonat lapset kuolevat ennen kouluikää. Ne, jotka jäävät henkiin, kärsivät usein pysyvästi sekä henkisistä että ruumiillisista vaurioista.
Maailman ravinto-ongelmaa tutkineet asiantuntijat ovat myöntäneet: ”Ellei tilanne muutu huomattavasti, ravinnonpuutetta ja varsinaista nälänhätää tulee esiintymään, ja niiden ohessa ennen näkemättömän laajat kansalaislevottomuudet ja poliittiset mullistukset tulevat pyyhkäisemään kehitysmaiden läpi.”
Valkuaisaineiden merkitys
Valkuaisaineet eli proteiinit ovat elintärkeitä kaikille ihmisille. Ne ovat elimistömme lihaskudosten, luiden, rustojen ja ihon pääasiallisia rakennusaineita. Ruumiin kemialliset elintoiminnat ovat riippuvaisia entsyymeistä, jotka ovat tärkeimpiä proteiinien kaltaisia aineita. Ruumiin kudokset tarvitsevat näin ollen valkuaisaineita kasvaakseen ja uudistuakseen.
Elimistö valmistaa itse omat valkuaisaineensa yhdistämällä aminohappoja – pieniä rakenneosia, jotka sisältävät hiiltä, vetyä, happea ja typpeä – pitkiksi, kolmiulotteisiksi ketjuiksi. Useimmat niistä yli 20 aminohaposta, jotka esiintyvät valkuaisaineissa, elimistö valmistaa itse, mutta kahdeksan niistä meidän täytyy saada syömämme ruoan sisältämistä valkuaisaineista. Elimistö hajottaa ruoan valkuaisaineet aminohapoiksi, jotka se yhdistää sitten jälleen uusiksi valkuaisaineiksi ikään kuin mittatilaustyönä tiettyjen tarpeiden täyttämiseksi.
Kun ruoan valkuaisainepitoisuus on alhainen tai kun joitakin noista kahdeksasta välttämättömästä aminohaposta on niukalti, elimistö kärsii valkuaisainevajauksesta. Tämä puutostila aiheuttaa aikuisissa sairaalloista tylsyyttä ja haittaa vammoista ja sairauksista toipumista. Lapsiin se vaikuttaa samankaltaisesti mutta pahemmin. Lievä tai kohtalainen puutostila saattaa heidät erityisen alttiiksi hengityselinten tulehduksille ja mahan ja suoliston taudeille. Pahanpuoleiseksi päässyt valkuaisainevajaus voi aiheuttaa korjaamatonta henkistä ja ruumiillista jälkeenjääneisyyttä tai jopa kuoleman.
Proteiininpuutostilan sanotaan vaarantavan monien miljoonien maailman ihmisten tulevaisuuden. Tämä on jo kyllin paha asia, mutta vielä pahempaa valkuaisainekriisiä pelätään, koska valkuaisaineiden kysynnän ja tarjonnan välinen kuilu jatkuvasti levenee.
Maa pystyy tuottamaan valkuaisaineita
Eikö maa pysty tuottamaan kylliksi ravitsevaa ruokaa nykyisille asukkailleen? Asiantuntijat, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, väittävät, että maailman maataloudella on riittävät mahdollisuudet ruokkia miljardeja ihmisiä nykyisten lisäksi. Maa pystyy siis varmasti varaamaan kylliksi ruokaa kaikille nykyään eläville ihmisille. Missä sitten on vika?
Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostolle annetussa selonteossa todettiin, että valkuaisaineiden saannin ongelmaa vaikeuttavat yhteiskunnalliset ja taloudelliset seikat. Se myönnetään, että nykyinen valkuaisaineiden tuotanto riittää tyydyttämään maailman väestön tarpeet. Proteiineja tarvitsevat ihmiset eivät kuitenkaan saa niitä. Tunnettu antropologi tri Margaret Mead lausui: ”Perimmäinen pulma on eettinen.”
Epäeettisen menettelyn seurauksena yhdessä osassa maailmaa on ravinnon ylijäämää, kun toisessa osassa ihmiset näkevät nälkää; yhtäällä syödään liikaa, kun taas toisaalla lapset kuolevat nälkään. Maataloudesta on tullut mittava liiketoimi. On syntynyt ero ruoan välille, joka ravitsee ihmisiä, ja ruoan, josta jotkut ihmiset ja maat saavat tulonsa. Ruoan tarkoitus ei ole enää vain ravita ihmisiä. Siitä on tullut kaupallinen hyödyke.
Pääasiallinen ongelma on selvästikin nykyinen epäoikeudenmukainen maailmanlaajuinen asiainjärjestelmä. Maa pystyy tuottamaan runsain määrin terveellisiä elintarvikkeita, mutta itsekkään, poliittisten jakaumien repimän asiainjärjestelmän alaisuudessa elintarvikkeet eivät saavuta ihmisiä, jotka tarvitsevat niitä.
Yrityksiä vaikeasta tilanteesta selviytymiseksi
Koska ihminen ei ole kyennyt ratkaisemaan perimmäistä ongelmaa, itsekkään järjestelmän korvaamista uudella, hän on yrittänyt toteuttaa ”toiseksi parhaan” ratkaisun, so. hän on yrittänyt lieventää vaikeaa tilannetta eri tavoin. Esimerkiksi kalastuslaivastoja on suurennettu. Maailman kalansaalis on vuosittain lisääntynyt keskimäärin noin 6 prosenttia. Pelätään kuitenkin, että vuodesta 1967 lähtien jatkuva vain 4,7 prosentin vaatimaton vuosittainen lisäys kuluttaisi loppuun valtamerten ja sisävesien proteiinivarat vuoteen 1985 mennessä.
Toinen tapa, jolla vaikeasta tilanteesta on yritetty selviytyä, kohdistuu kalan käsittelymenetelmien parantamiseen. Päämääränä on tämän arvokkaan valkuaisainelähteen täydellisempi hyväksikäyttö. Kalan osista, joita ei tavallisesti käytetä ravinnoksi, voidaan valmistaa säilyvää proteiinipitoista jauhoa, joka saattaa maistua ja tuoksua kalalle tai maku ja tuoksu voivat puuttua.
Nykyään on alettu suosia erilaisia kaupallisia tuotteita, joiden avulla proteiinipulaa yritetään helpottaa. Valmistajat etsivät parempia keinoja, joilla he saisivat valkuaispitoisia jauhoja ja tiivisteitä maapähkinöistä, soijapavuista, puuvillansiemenistä ja muista öljysiemenisistä viljelykasveista, sen jälkeen kun öljy on puristettu niistä pois. Tällaisen huokean kasvisvalkuaisen erottamisessa esimerkiksi soijapavuista on jo onnistuttu hyvin.
Soijapavusta saatava valkuaisainetiiviste on mietoa, valkoista jauhoa, jolla voidaan suurustaa leipomatuotteita, keittoja, juomia ja vanukkaita. Samanlaisiin tarkoituksiin voidaan käyttää ravitsevaa ja runsaasti proteiineja sisältävää jauhosekoitetta, joka on valmistettu maissijauhosta, maitojauheesta, vitamiineista, kivennäisaineista ja soijapapujauhosta.
Kasvisvalkuaistiivisteitä käytetään terveellisissä juomissa, jotka tarjotaan kylminä tai kuumina. Hongkongissa sellainen juoma kilpailee markkinoista muiden virvoitusjuomien kanssa. Koska soijapapuproteiiniin voidaan yhdistää noin sata eri makua, siitä valmistettu juoma voidaan muunnella paikallisten makutottumusten mukaiseksi kaikkialla maailmassa.
Kasvisvalkuaista muokataan myös kuiduiksi, jotka näyttävät lihalta. Valkuaisainekuituihin lisätään rasvaa, kasvisperäisiä makuaineita ja stabilisaattoreita. Saatuja lihaa muistuttavia tuotteita voi viipaloida, jauhaa lihamyllyssä tai leikata lohkoiksi. Niitä voi käyttää oikean lihan lisänä.
Sen lisäksi että on kehitetty uusia tuotteita olemassa olevista valkuaisaineista, on tutkittu myös uusia epätavallisia proteiinilähteitä. Valkuaisaineita on saatu maaöljystä, maakaasusta, selluloosan jäteliemestä, sahajauhoista, sokeriruo’osta, ruohosta ja kookospähkinän siemenvalkuaisesta. Näitä tuotteita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisten ravinnoksi. Sen sijaan pieneliöt, kuten hiivasienet, bakteerit ja sienet, käyttävät näitä tuotteita proteiinien valmistukseen. Saatua valkuaisainetta kutsutaan yksisoluproteiiniksi (SCP), koska se on yksisoluisten eliöiden tuottamaa. Suunnitelmien mukaan tällä mikrobien tuottamalla valkuaisaineella ruokitaan ensin eläimiä, minkä jälkeen nämä eläimet joutuvat lopulta ihmisen ravinnoksi. Voisi ymmärrettävästi olla vaikeaa saada ihmiset hyväksymään kuivatut pieneliösolut ruokavalioonsa sellaisinaan.
”Vihreä vallankumous”
Toinen yritys vaikeasta tilanteesta selviytymiseksi on johtanut maanviljelyksen ”vihreään vallankumoukseen”. Viljasta saadaan pääosa maailman valkuaisaine- ja kalorivaroista, yhteensä noin 70 prosenttia. Viljasatojen suuruus on lisääntynyt huomattavasti kasvinjalostuksen, lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen ja parempien säilytystilojen ansiosta.
”Vihreää vallankumousta” on pidetty niin tärkeänä, että eräälle huomattavalle kasvinjalostajalle, joka osaltaan kehitti runsassatoisia viljalajikkeita, myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1970.
Uudet vehnä- ja riisilajikkeet ovat monissa maissa lisänneet suuresti viljaproteiinivaroja. Ceylonin riisisato lisääntyi vain kahdessa vuodessa 34 prosenttia, ja Intian vehnäsato enemmän kuin kaksinkertaistui kuudessa vuodessa. Japaniin, joka on maailman tiheimmin asuttuja seutuja, syntyi jopa riisin ylijäämää. Kuusi vuotta sitten Filippiinit joutui vuosittain ostamaan yli 900000 tonnia riisiä; vuonna 1970 tuo maa oli omavarainen ja toivoi voivansa viedä riisiä muihin maihin, mikä kuitenkin osoittautui ennenaikaiseksi optimismiksi.
Monet ovat kuitenkin ilmaisseet levottomuutensa sen vuoksi, että laaja riippuvaisuus muutamasta runsassatoisesta peruslajikkeesta saattaa itse asiassa merkitä suurtuhon perustuksen laskemista. Jos tällaiset viljalajikkeet, joiden geneettinen perusta on hyvin kapea, sairastuisivat johonkin kasvitautiin, seuraukset voisivat olla erittäin tuhoisat, koska ei olisi mitään, millä ne voitaisiin nopeasti korvata.
Filippiineiltä tullut uutinen osoittaa, että syvä huolestuneisuus ei ole perusteetonta. ”Filippiiniläiset odottavat uutta riisipulaa”, oli otsikkona New York Times -lehdessä 14.2.1972. Alaotsikko kuului: ”Vaarallinen virus jatkuvan vajauksen yksi syy”. Kirjoituksessa selitettiin:
”Filippiinit, missä vihreä vallankumous alkoi, näyttää joutuvan riisikriisistä toiseen. Sen jälkeen kun runsassatoiset lajikkeet kehitettiin vuonna 1966, Filippiinit saavutti riisiomavaraisuuden ja jonkin verran ylijäämää jo vuoteen 1970 mennessä. Viime vuonna oli välttämätöntä tuoda maahan valtavia määriä [riisiä], ja nyt eräs hallituksen tilastotoimisto ennustaa, että maa tulee kokemaan laajaa riisipulaa jälleen tänä ja ensi vuonna.
”Riisipulan syitä ovat Kansallisen elintarvike- ja maatalousneuvoston asiantuntijan Domingo Panganibanin mukaan pyörremyrskyt, varojen puute, rauhaa ja järjestystä koskevat ongelmat ja vaarallinen kasvivirus nimeltä tungro.”
Niinpä ei voida luottaa siihen, että ”vihreä vallankumous” ratkaisisi vaikean tilanteen. Se saattaa sen sijaan johtaa vain vielä tuhoisampaan nälänhätään. Nykyinenkään lisääntynyt tuotanto ei ole merkinnyt sitä, että valkuaisaine- ja energiaravintovarat riittäisivät nälkää näkeville ihmisille. Eikä ihme, sillä joissakin maissa jopa 20 prosenttia viljasadosta menetetään kehnojen varastotilojen vuoksi!
Tarvitaan siis todellisuudessa jotakin muuta kuin ”vihreää vallankumousta” – uutta asiainjärjestelmää, jossa ei vallitse kansallismielisyys eivätkä itsekkäät kaupalliset edut. Raamattu esittää, mitä järjestelyjä Jumala on tehnyt saattaakseen sellaisen järjestelmän voimaan juuri tämän sukupolven aikana.
Saatavissa olevien elintarvikevarojen viisas käyttö
Mitä tavallinen ihminen voi sillä välin tehdä lievittääkseen omassa ja perheensä ruokavaliossa esiintyvää proteiinien puutetta? Käytännössä asialle voidaan tehdä paljonkin. Liha tai pihvi saattaa maistua hyvältä, mutta pihvi ei ole välttämätön tarvittavien valkuaisaineiden saamiseksi. Onko kalaa saatavissa? Monet ihmiset saavat siitä suuren osan tarvitsemistaan valkuaisaineista.
Kananmunista, maidosta ja juustosta saadaan arvokkaita valkuaisaineita. Onko sinulla varaa käyttää näitä ruoka-aineita? Ellei ole, voit saada runsaasti proteiineja kasviksista. Raamattu kertoo, että noin 3800 vuotta sitten ravitseva, runsaasti valkuaisainetta sisältävä hernekeitto ostettiin esikoisoikeuteen vaihtamalla! (1. Moos. 25:29–34) Herneen, pavun ja kylvövirvilän kaltaiset palkokasvit ovat yhä hyviä proteiinilähteitä, joita monet ihmiset voisivat käyttää tehokkaammin hyväkseen. Useimmista kasvikunnan tuotteista puuttuu kuitenkin yksi tai useampia välttämättömiä aminohappoja. Tämä puute voidaan usein korjata syömällä niitä muiden kasvisten tai valkuaisainepitoisten ruokien kera, jotka sisältävät puuttuvia aineita. Kun papu-, maniokki- tai banaaniruokavalioon lisätään esimerkiksi vain hieman runsaasti valkuaisaineita sisältävää ruokaa, kuten kananmunia tai juustoa, saadaan syntymään aminohappotasapaino, jonka ansiosta kaikki ravinnossa olevat valkuaisaineet käytetään tehokkaasti hyväksi. Mutta jotta tämä olisi mahdollista, näitä valkuaisainepitoisia ravintoaineita täytyy syödä samalla aterialla.
Kätevä tapa lisätä valkuaisaineita ravintoon on käyttää enemmän soijapapuja ruoanvalmistuksessa. Soijajauhoa voidaan sekoittaa moniin ruokiin, tai voit itse keittää soijapapuja. Jotta tulokset olisivat parhaat, soijapapujen tulisi olla verrattain tuoreita ja niitä tarvitsee liottaa vedessä ennen keittämistä. Keitetyt soijapavut ovat jonkin verran pähkinämäisiä ja vaativat pureskelua; niinpä jotkut saattavat ensin ajatella, että niitä ei ole keitetty kypsiksi. Sellaisia keitetyt soijapavut kuitenkin ovat. Soijapapuja voidaan käyttää salaateissa tai tarjota sellaisinaan.
Vanhemmat voivat käyttää monella tavalla paremmin hyödyksi saatavissa olevia ruoka-aineita parantaakseen lastensa ruokavaliota maissa, joissa ravinnon valkuaisainepitoisuus voi olla alhainen. (Ks. engl. Herätkää! 22.6.1966.) Näissä maissa pienissä lapsissa kehittyy tavallisesti vakavia valkuaisaineiden puutostiloja vieroittamisen jälkeen. Äidinmaidossa on yleensä riittävästi valkuaisaineita, mutta myöhemmässä ruokavaliossa niitä ei ole kylliksi. Monissa maissa vieroitettujen pikkulasten ruokavalio sisältää pääasiassa maniokkipensaan juurimukuloita, mutta niissä on runsaasti hiilihydraatteja ja vähän valkuaisaineita. Jos kuitenkin maniokin mukuloiden kera tarjottaisiin nuorista, hennoista maniokinlehdistä valmistettua muhennosta, proteiinipulmaa voitaisiin lieventää – lehdet, jotka tavallisesti jätetään käyttämättä, sisältävät kylliksi valkuaisaineita ruokavalion tasapainottamiseksi!
Harkitse siis hieman näitä seikkoja, jos ravinnostasi puuttuu valkuaisaineita. Ota selville, mistä ravintoaineista voit saada lisää proteiineja ruokavalioosi. Sinun ja perheesi hyvä terveys riippuu suuressa määrin siitä, että tiedät, mitä proteiinilähteitä on käytettävissäsi.
Vaikka kaunis maapallomme pystyy tuottamaan runsain mitoin ravintoa kaikkien nykyään elävien ja lisäksi monien muiden tarpeiden täyttämiseksi, emme voi odottaa, että ravintoa jaettaisiin tasapuolisesti tässä asiainjärjestelmässä. Miksi emme? Nykyisen järjestelmän itsekkään kaupallisen luonteen vuoksi. Raamattu osoittaa tämän järjestelmän jatkavan epäoikeudenmukaista menettelyään siihen asti, kunnes se tulee loppuunsa. Ja kuten edellä on mainittu, Jumalan uusi järjestys tarjoaa yltäkyllin ruokaa koko ihmiskunnalle. Jumalan profeetta sanoi siitä etukäteen: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille . . . pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, . . . Sillä Herra [Jehova, Um] on puhunut.” – Jes. 25:6–8.