Ole yhteistoiminnassa – elimistösi puolustusjärjestelmien kanssa

AUTO kulki 185 kilometrin tuntinopeudella, kun se törmäsi noin 90 kilometrin tuntinopeudella kulkeneen auton perään. Yksi onnettomuuden uhreista ei tyytynyt saamaansa korvaukseen, vaan haastoi oikeuteen sen auton valmistajan, jota oli ajettu niin kovaa. Hän syytti valmistajaa siitä, että tämä oli tehnyt, autosta niin nopeakulkuisen. Yhdysvaltain liittovaltion valitustuomioistuin, jonka kuultavaksi oikeusjuttu annettiin, päätti kuitenkin toisin. Sen kanta oli, että valmistajan ”velvollisuus on välttää valmistus- ja rakennevirheitä. Hän ei ole velvollinen ennakoimaan tuotteensa räikeän huolimatonta väärinkäyttöä ja varautumaan sen varalle.”

Lääketieteen alalla on joitakuita asiantuntijoita, joiden voitaisiin sanoa suhtautuvan ihmiselimistöön samoin kuin tuo onnettomuuden uhri suhtautui häntä vahingoittaneeseen autoon. Mutta kaikki eivät ajattele siten. Jotkut arvostavat ihmisruumiin suunnittelusta heijastuvaa viisautta. Niinpä tiedemies W. B. Cannon kirjoitti kirjan nimeltä ”The Wisdom of the Body” (Elimistön viisaus). Suunnittelussa ilmenevä viisaus ei kuitenkaan merkitse sitä, että väärinkäytöstä ei koituisi vahinkoa, ja juuri tässä suhteessa monet ihmiset ilmaisevat hyvän arvostelukyvyn puutetta. Tri Linus Pauling sanoi siitä: ”Me loukkaamme itseämme jatkuvasti tekemällä sellaista, mitä varten ruumistamme ei ole koskaan tarkoitettu.” Mikä on seuraus? Vanhenemisen, sairastumisen ja kuoleman jouduttuminen.

Kun tutkimme elimistöämme, ei ole epäilystäkään siitä, että havaitsemme Luojan huolehtineen sen hyvinvoinnista suurenmoisella tavalla. Ihminen ei ole robotti, vaan hänellä on sen sijaan kyky ja vapaus valita viisaan ja tyhmän menettelyn välillä ja kantaa seuraukset. Elimistömme terveys riippuu suuressa määrin tästä Jumalan laista: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Jos olemme yhteistyössä elimistömme puolustusjärjestelmien kanssa, voimme supistaa heikon terveyden ja sairauksien esiintymistodennäköisyyden mahdollisimman pieneksi. – Gal. 6:7.

Elimistön puolustusjärjestelmiin, joiden avulla se ylläpitää terveyttään, kuuluvat sen immuniteettiin perustuvat puolustusjärjestelmät (joihin sisältyvät valkosolut ja vasta-aineet), interferoni, hormonit ja jopa iho. Näitä kaikkia voitaisiin verrata sotilaisiin, poliiseihin ja palomiehiin, jotka suojelevat perhettä, kaupunkia tai kansakuntaa uhkaavilta vaaroilta. On tietenkin järkevää ja ymmärrettävää, että kansalaiset ovat yhteistoiminnassa näiden puolustajiensa kanssa, jotta he voisivat nauttia suojelusta ja turvallisuudesta. Samaten ihmisyksilön täytyy tehdä oma osansa, olla yhteistoiminnassa elimistönsä puolustusjärjestelmien kanssa, jotta hän pysyisi kunnossa.

Immuniteettiin perustuvat puolustusjärjestelmät

”Immuniteettia” eli vastustuskykyä on kuvattu ”jokapäiväiseksi sanaksi, joka tavallisesti sovelletaan siihen monimutkaiseen vastavaikutusten sarjaan, jonka avulla elimistö puolustautuu siihen tunkeutuvia pieneliöitä vastaan”. Näihin vastavaikutuksiin osallistuu joukko erilaisia valkosoluja, jotka varjelevat veren puhtautta. Ne lisääntyvät runsaasti, kun vieraat, vahingolliset tai myrkylliset aineet tunkeutuvat elimistöön ja hyökkäävät sitä vastaan. Niinpä umpilisäkkeen tulehduksen olemassaolosta voidaan toisinaan varmistua määrittämällä niin sanottu ”verenkuva”.

Mikä saa nämä valkosolut hyökkäämään? Mikä tekee ne kykeneviksi tunnistamaan ruumiiseen tunkeutuvat erilaiset viholliset, joita sanotaan myös antigeeneiksi eli vasta-aineen synnyttäjiksi? Veren valkuaisaineisiin kuuluvista gammaglobuliineista muodostuu vasta-aineita, jotka kiinnittyvät antigeeneihin, siten leimaavat ne tunkeilijoiksi ja aikaansaavat sen, että valkosolut hyökkäävät niiden kimppuun ja hävittävät ne entsyymien toiminnan välityksellä. Aikaisemmin ajateltiin, että antigeeni pani plasmasolut tuottamaan erityisesti sille sopivaa vasta-ainetta. Mutta nyt ymmärretään, että plasmasoluilla on kyky valmistaa tuhansia erilaisia vasta-aineita, ja niinpä kun bakteerit hyökkäävät ruumiiseen, ne kiinnittyvät mihin tahansa sellaisiin vasta-aineisiin, jotka sattuvat sopimaan niille verrattain hyvin.

Tapahtumasarjaa on valaistu näin: sen sijaan että antigeeni olisi kuin mies, joka menee räätälille teettämään mittatilauspukua (kuten kerran ajateltiin), se on kuin mies, joka menee suureen vaatetusliikkeeseen, jossa on tuhansia erimallisia ja -kokoisia pukuja, ja ostaa yhden monista, jotka sopivat hänelle melko hyvin, mutta eivät välttämättä täydellisesti.

Mitä sitten tapahtuu? Elimistö antaa merkin, ja plasmasolut alkavat valmistaa tuota nimenomaista vasta-ainetta runsain määrin. Vasta-aineiden ei tarvitse vastata antigeenia täydellisesti, mikä voidaan nähdä siitä, että rokotus lehmänrokkoa vastaan (jonka aiheuttaa varsin samanlainen mutta ei kuitenkaan sama kuin isorokkovirus) voi synnyttää immuniteetin isorokkoa vastaan.

Kestää jonkin aikaa, ennen kuin elimistö ehtii tuottaa riittävästi näitä vasta-aineita, ja niinpä se joskus kukistuu hyökkääjien edessä ja sairastuu. Kun elimistölle annetaan tarvittava aika, se tavallisesti kuitenkin lopulta voittaa, ja vasta-aineiden lisääntymisen seurauksena elimistö on todennäköisesti varsin vastustuskykyinen tuleville hyökkäyksille. Niinpä sanotaan: ”Toipilaan immuniteetilla ei ole vertaa.” Esimerkiksi ihminen, jolla on ollut lapsena vesirokko, tulee immuuniksi tuolle taudille. Rokotusten avulla on kuitenkin usein kyetty saamaan elimistö keinotekoisesti immuuniksi sellaisia tunnettuja tauteja kuin kurkkumätä, hinkuyskä, tuhkarokko jne. vastaan.

Joidenkin ihmisten veressä ei näytä olevan gammaglobuliineja, minkä seurauksena vasta-aineita ei muodostu, ja näin ollen sellaiset ihmiset ovat alttiita kaikenlaisille bakteeritartunnoille. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia poikkeuksia. Yleensä ihmiselimistössä on tämä hyvin tehokas puolustusmekanismi. Miksi sitten jotkut ihmiset sairastuvat joutuessaan alttiiksi vahingollisille bakteereille, kun taas toiset eivät sairastu? Koska asiaan liittyy useampi kuin yksi tekijä. Asiaan vaikuttavat ensinnäkin geenit. On tunnettua, että alttius joihinkin tauteihin on perinnöllistä, ja näin ollen peritystä herkkyydestä tai vastustuskyvystä saattaa suuresti riippua, sairastuuko joku vai ei. On ilmeistä, että jos jonkun molemmat vanhemmat ovat olleet sokeritautisia, hän saa todennäköisesti tavallista herkemmin tartuntatauteja, jotka vaivaavat sokeritautisia. Hänen täytyy sen tähden olla paljon varovaisempi kuin toisen, jonka vanhemmilla on ollut hyvä terveys.

Edellä mainittuun liittyvä tekijä, joka auttaa selvittämään, miksi toiset saavat tartunnan ja toiset eivät, on se, että tartunnoissa ja sairauksissa ei ole kysymys pelkästään virulenssista eli bakteerien elinvoimaisuudesta, kuten aikaisemmin ajateltiin. Tartuntaan liittyy myös ympäristö, so. isännän eli elimistösi tila. Hiirillä tehdyt kokeet ovat osoittaneetkin, että kun niitä pidetään nälässä tai ruokitaan liikaa joillakin ruoka-aineilla, ne hyvin pian saavat jonkin tartunnan. Mutta kun hiiriä ruokitaan jälleen oikein, niiden vastustuskyky palautuu normaaliksi muutamassa päivässä. Samoin on myös ihmisten laita: paljon riippuu elimistön yleisestä vastustuskyvystä.

Yhteistoiminta immuniteettiin perustuvan puolustusjärjestelmän kanssa

Miten voit olla yhteistoiminnassa elimistösi immuniteettiin perustuvan puolustusjärjestelmän kanssa ja vahvistaa sitä? Vain käyttämällä hyvää arvostelukykyä. Älä tyydy vain siihen, että et ole sairas. Kiinnitä huomiota hyvän terveyden ylläpitämiseen oikean ruokavalion avulla, niin että pidät huolta paitsi riittävästä valkuaisaineiden, rasvojen ja hiilihydraattien (sokerien ja tärkkelysten) saannista myös siitä, että saat tarvitsemiasi vitamiineja ja kivennäisaineita. Hampurilainen ja pullollinen virvoitusjuomaa ei muodosta tasapainoista ateriaa. Puhdistamattomat ruoka-aineet, kuten kokojyvävehnä, kiillottamaton riisi, siirappi sekä hedelmien ja kasvisten runsas käyttö auttavat suuresti. Lisäksi tarvitset lepoa ja unta sekä säännöllistä liikuntaa, jos olet istumatyöntekijä, ja sinun tulee karttaa kaikenlaista kohtuuttomuutta. Kaikki nämä seikat auttavat sinua vahvistamaan elimistösi immuniteettiin perustuvaa puolustusjärjestelmää.

Voit auttaa immuniteettiin perustuvaa puolustusjärjestelmääsi erityisesti olemalla kohtuullinen ruokapöydässä. Hiirillä tehdyt kokeet ovat nimittäin osoittaneet, että jos niille annettiin vain kolmannes normaalista ruokamäärästä, mutta se oli sisällöltään ravitsevaa ja tasapainoista, ne elivät paljon tavallista kauemmin. Tämän sanotaan johtuvan muutoksista, joita sellainen ruokavalio aiheuttaa hiirien immuniteetissa. Vaikka nämä tulokset koskivat hiiriä, sanoi immuniteetin tutkija tri R. L. Walford Kalifornian yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Los Angelesista Yhdysvalloista sen osoittavan, että ihmiset tekisivät viisaasti syödessään vähemmän ja että sellainen ruokavalio on todella tehokas, jos se aloitetaan aikaisin, pian lapsen vieroittamisen jälkeen. – New York Times, 4.8.1971.

Interferoni

Toinen ruumiin puolustuskoneiston osa on interferoni, verraten äskettäin keksitty aine, jota tutkitaan nykyään voimaperäisesti. Elimistön solut valmistavat sitä puolustautuakseen virustartuntoja vastaan, ja se eroaa vasta-aineista monessa suhteessa. Se on heti toimintakykyinen, kun taas vasta-aineiden lisääntyminen vie aikaa. Niinpä sanotaan, että ”interferoni on läsnä oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja riittävästi väkevöityneenä näytelläkseen tärkeää osaa virustartunnoista toipumisessa”.

Toiseksi interferoni ei ole vasta-aineen tavoin erikoistunut, niin että se työskentelisi vain jotakin antigeenia tai sille hyvin läheistä ainetta vastaan. Ruumiiseen hyökännyt virus saa solut tuottamaan interferonia, joka ei toimi vain yhtä erityistä virusta vastaan vaan hyvin monia viruksia vastaan. Kolmanneksi interferoni ei vaikuta hyökkäävään virukseen samalla tavalla kuin vasta-aine vaikuttaa antigeeniin, vaan se vaikuttaa suoraan ruumiin soluihin tekemällä ne kykeneviksi kumoamaan viruksen vaikutuksen.

Lisäksi vaikka interferoni on valkuaisainetta, elimistön immuniteettijärjestelmä ei käsittele sitä vieraana aineena. Tämän tähden interferonia voidaan siirtää toisesta yksilöstä tai jopa toisesta lajista toiseen, ilman että se aiheuttaa vasta-aineitten muodostumista. Esteenä interferonin valmistamiselle verestä lääketieteellisiin tarkoituksiin on kuitenkin menetelmän kalleus. Tästä syystä lääketieteen tutkijat ovat kokeilleet aineilla, jotka kiihottaisivat elimistön soluja tuottamaan interferonia. He ovat löytäneet aineen, jolle he ovat antaneet nimen ”poly I:C”.

Kokeillessaan tätä ainetta hiiriin he ovat todenneet sen erittäin tehokkaaksi. Niinpä kolme tuntia sen jälkeen, kun 17 hiirelle oli annettu poly I:C:tä ja 32 hiirelle placeboaa, niihin kaikkiin istutettiin kuolettava annos hiirikeuhkokuumeviruksia. Neljäntoista vuorokauden kuluttua kaikki 17 hiirtä, jotka olivat saaneet poly I:C:tä, olivat yhä elossa, mutta niistä 32:sta, jotka olivat saaneet placebon, vain yksi oli elossa. Poly I:C:n käyttö ihmisiin on yhä kokeiluasteella.

Miten voit olla yhteistoiminnassa interferoniin perustuvan puolustusjärjestelmän kanssa? Koska interferonin tarkoitus on suojella virustartunnoilta ja koska näistä yleisimpiä ovat nenäämme ja nieluamme talvisin vaivaavat tartunnat, voidaan kaikkea, mikä ehkäisee tavallisia vilustumistauteja, pitää yhteistoimintana interferoniin perustuvan puolustusjärjestelmämme kanssa. On monia tapoja, joilla yhteistoiminta on mahdollista. Citrus-hedelmien, erityisesti grape-hedelmän ja sitruunan runsas käyttö ennen vilustumista voi suojella siltä. Myös täyttävien ja ylenmäärin puhdistettujen ruokien, varsinkin leivonnaisten, täyttävien vanukkaitten ja muun makean välttäminen on auttanut monia pysymään vapaina tavallisista vilustumistaudeista. C-vitamiinin käyttö vilustumistautien vastustamiseen on aivan äskettäin saanut osakseen laajaa julkisuutta.

Hormonien tarjoama suoja

Hormoneja on aivan oikein kuvailtu ”elimistön luonnollisten puolustusjärjestelmien yhdeksi osaksi”. Ne tulevat avuksemme, kun meitä uhkaa väkivalta, siten että ne auttavat meitä joko taistelemaan tai pakenemaan. Vihastumista tai taistelua varten elimistö valmistaa noradrenaliinia, ja pelon tai pakenemisen tai masennuksen varalle (viimeksi mainittua kutsutaan ”ihmiseen itseensä suuntautuneeksi vihaksi”) elimistö tuottaa adrenaliinia.

Kun ihminen on joko taistelun tai paon edessä, eri hormonit panevat keuhkot hengittämään entistä syvempään, ja sydän lyö nopeammin, verenpaine kohoaa ja veri siirtyy sisäelimistä sinne, missä sitä tarvitaan kipeimmin, lihaksiin, sydämeen ja aivoihin.

Miten sitten voit olla yhteistoiminnassa elimistösi hormoneihin perustuvan puolustusjärjestelmän kanssa? Pääasiassa kahdella tavalla. Kaikki, mitä teet hyvän terveyden säilyttämiseksi (syöt ravitsevaa ruokaa, lepäät ja nukut riittävästi jne.), antaa sinulle paremmat reservit, joihin hormonit voivat turvautua vaaratilanteessa. Ja erityisesti mitä paremmin opit hallitsemaan tunteesi, sitä vähemmän rasitat tai uuvutat tärkeitä elimiäsi. Raamatun sananlasku on tosi: ”Sävyisä [tyyni, Um] sydän on ruumiin elämä.” – Sananl. 14:30.

Iho puolustajana

Ihoa ei tule unohtaa elimistön puolustusjärjestelmiä tarkasteltaessa. Sehän estää vahingollisia aineita tai eliöitä tunkeutumasta ruumiiseen. Se soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin, koska siinä on kuollut mutta silti antiseptinen uloin kerros, jonka hiki ja erittyvä tali pitävät kosteana ja kimmoisana. Mitä voit tehdä ollaksesi yhteistoiminnassa elimistösi tämän puolustajan kanssa?

Jos saat ihoosi haavan tai muun vamman, on ensiarvoisen tärkeää puhdistaa se hyvin. Jotta ihosi olisi hyvä, tarvitset myös oikealaatuista ravintoa. Vakavat ihon toiminnan häiriöt ovat usein ”varhainen ja silmäänpistävä merkki puutteellisesta ravitsemuksesta”. Ja vaikka päivittäisillä kylvyillä tai suihkuilla saattaa olla esteettistä arvoa, ne voivat olla vahingoksi, kun käytetään liikaa voimakasta saippuaa. Erään johtavan amerikkalaisen allergialääkärin mukaan ”potilas voi ottaa päivittäiset kylpynsä ilman saippuaa ja puhdistaa ruumiinsa riittävästi hankaamalla ihoa kevyesti kuivalla pyyhkeellä kylvyn jälkeen”.

Ymmärrys ja vaatimattomuus panevat meidät antamaan kaikkiviisaalle Luojalle kunnian elimistömme puolustusjärjestelmistä ja kiittämään häntä niistä. Koska hyvä terveys on mitä haluttavinta, meidän on viisasta olla yhteistoiminnassa näiden puolustusjärjestelmien kanssa.

[Alaviitteet]