Bilhartsioosi – hidas kuolema miljoonille

Herätkää!-lehden Liberian-kirjeenvaihtajalta

JOS kotiisi tulisi ilkeä vihollinen tappaakseen sinut vähitellen, laskisitko hänet sisään? Miljoonat tekevät tietämättään juuri siten eri puolilla maailmaa asettuessaan alttiiksi taudille, jota kutsutaan bilhartsioosiksi.

Eri osissa Afrikkaa, Itä-Aasiaa ja latinalaista Amerikkaa arviolta 200–300 miljoonaa ihmistä sairastaa bilhartsioosia. Näiden lisäksi joka päivä monet sairastuvat joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen huolimattomuuden tai tietämättömyyden tähden. Mikä aiheuttaa tämän hivuttavan taudin?

Vihollinen on tässä tapauksessa mikroskooppisen pienten verimatojen kolme lajia. Verimatojen tieteellinen nimi on Schistosoma eli Bilharzia, josta tauti on saanut nimensä. Nämä madot lisääntyvät sadoittain useissa makeanveden kotilolajeissa. Aasialainen matolaji loisii melkein missä tahansa nisäkkäässä. Kaksi muuta lajia loisivat lähes yksistään ihmisessä. Kahden vuorokauden kuluessa siitä, kun nämä pienet haarapyrstöiset toukat lähtevät kotilosta, niiden on löydettävä sopivaa lihaa, johon kaivautua, tai muuten ne kuolevat. Mutta miten ne pääsevät ihmiselimistöön?

Nämä pienen pienet nuolenmuotoiset toukat erittävät entsyymiä eli kemiallista ainetta, joka itse asiassa syövyttää reiän saastuneissa vesissä kahlaavan ihmisen ihoon. Iho alkaa kutista ja siihen tulee rakkoja. Sitten toukat uppoutuvat lihaan, pääsevät verenkiertoon ja lopulta maksaan.

Useiden kuukausien kuluessa toukat tulevat sukukypsiksi ja noin 6–25 mm pitkiksi. Tänä itämisaikana tauti on jokseenkin oireeton. Nyt tämä pelätty vihollinen on kuitenkin valmis surmaamaan uhrinsa hitaasti. Miten se tapahtuu?

Matojen vaikutus elimistöön

Parittelun tapahduttua madot kulkevat maksasta porttilaskimoja pitkin vatsan pienempiin verisuoniin. Siellä naaraat munivat 300–3500 munaa vuorokaudessa jopa 10–30 vuoden ajan, ellei niitä tuhota lääkkeillä. Ne elävät verisuonissa ja saavat jatkuvasti ravintoa verestä.

Kun munien tuotanto alkaa tai 4–6 viikkoa toukkien tunkeutumisesta ruumiiseen, sairastunut joutuu taudin akuuttiin vaiheeseen. Tartunnan saanutta vaivaa ankara päänsärky, yleinen heikkous, korkea kuume ja ripuli, ja hänen virtsassaan esiintyy verta. Vaikka jotkin munat poistuvat elimistöstä ulosteiden mukana, suurin osa niistä kulkeutuu veren mukana maksaan, pernaan, virtsarakkoon ja joskus aivoihin.

Enentyvät munat yhdessä elävien ja kuolleitten matojen kanssa kerääntyvät näihin elimiin ja verisuoniin ja aiheuttavat sairauden kroonisen vaiheen. Elimistön puolustuskoneisto käy tappiollista taistelua tunkeutujia vastaan, samalla kun veri saastuu saastumistaan. Hidas ja tuskainen eteneminen kohti kuolemaa on nyt alkanut. Elämä saattaa jatkua useita vuosikymmeniä, mikä riippuu matojen määrästä ja saadusta hoidosta, mutta uhrin vastustuskyky ja voimat heikkenevät siinä määrin, että ennenaikainen kuolema on tavallisesti vain ajan kysymys.

Mutta miten niiden munien käy, jotka poistuvat elimistöstä sairastuneen ulosteiden myötä? Usein ne joutuvat vesiin, missä ”väli-isäntinä” toimivat kotilot elävät. Munista kuoriutuu pian toukkia, jotka etsiytyvät nopeasti kotiloon, jonka pehmeässä lihassa ne pysyvät elossa, mikä aloittaa kiertokulun uudelleen.

Ponnistelut taudin hillitsemiseksi

Ongelman ratkaisu näyttäisi olevan se, että ihmisille opetetaan, mitä he voivat tehdä suojellakseen itseään tältä taudilta ja estääkseen sen leviämisen. Mutta lääkäreitten ja terveysviranomaisten ponnistelut kilpistyvät usein välinpitämättömyyteen. Taudin esiintymisalueilla on niin paljon sairastuneita, että pidetään luonnollisena, että jokaisella on tautiin liittyviä kroonisia vaivoja. Maailman terveysjärjestön (WHO) raportissa myönnettiin: ”On vaikeata muuttaa ihmisten tapoja.

Jos ihminen kuitenkin todella välittää itsestään ja lähimmäisestään, hänellä on vaikutin järkeviin suojatoimiin mukautumiseksi. Samassa WHO:n raportissa osoitettiin: ”Jos ihmisten ulosteita ei päästetä veteen, niin toukat eivät pysty tartuttamaan kotiloita. Bilhartsioosia ei pian esiintyisi lainkaan, jos jokainen käyttäisi käymälää.”

Taudin hillitsemiseksi ponnistellaan myös kehittämällä myrkkyjä, jotka tappavat kotiloita. Vaikeus piilee kuitenkin siinä, että samat kemikaalit vaikuttavat usein myös toisiin eläimiin sekä kasveihin. Jossakin määrin menestystä on saavutettu myös siten, että vesiin on tuotettu eläimiä, jotka syövät kotiloita. Joissakin maissa taudin leviäminen on jo melkein onnistuttu pysäyttämään. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että bilhartsioosi saattaa tulla malarian tilalle maailman pahemmaksi loissairausongelmaksi. Monien uusien kastelukanavien kaivaminen ja valtavien tekojärvien muodostaminen viime vuosina huolestuttaa terveydenhoitoviranomaisia.

Mutta jos yhteiskunta on hidas ryhtymään toimenpiteisiin bilhartsioosin torjumiseksi, niin mitä yksityinen kansalainen voi tehdä suojellakseen itseään?

Itsesi suojeleminen tartunnalta

Tiedustele asuinpaikkasi terveydenhoitoviranomaisilta, ovatko paikkakunnan vedet vahingollisten loisten saastuttamia. (Suomessa näitä loisia ei esiinny.) Afrikassa suhteellisen harvat joet ovat vapaita verimatojen toukista, mikä esimerkiksi matkailijoiden on hyvä ottaa huomioon. Kotitaloudessa on kaivovesi parasta. Jos on välttämättä otettava vesi joesta, nopeasti virtaava vesi on turvallisinta, koska hentorakenteiset toukat kuolevat helposti nopeasti virtaavassa vedessä. Keitä juomavettä ainakin viisitoista minuuttia. Veden säilyttäminen suljetuissa säiliöissä 48 tunnin ajan tuhoaa kaikki siinä olevat verimatojen toukat. Vettä noudettaessa tulisi kuitenkin olla varovainen. Jos joudut alttiiksi loisten hyökkäykselle, kuivaa ihosi nopeasti hangaten rivakasti pyyhkeellä torjuaksesi tartunnan saamisen.

Älä ui tai peseydy joessa, ellet ole varma, ettei siinä ole verimatojen toukkia. Tämä tekijä on otettava huomioon myös valittaessa paikkoja upotuskasteen suorittamista varten. Loinen ei säily elossa suolaisessa vedessä, joten meressä ei ole tätä vitsausta. Ihmisten tulisi ponnistella pitääkseen riisipeltonsa tai kastelukanavansa vapaina siitä. Käytä kumisaappaita kalastaessasi tai muuten kahlatessasi oudoissa vesissä. Ole kuitenkin varovainen, kun riisut ne.

Jos joku epäilee saaneensa elimistöönsä verimatojen toukkia, hänen on viisasta mennä lääkäriin. Hoito on helpompaa ja elimistölle koituu vähemmän vahinkoa, jos hoito aloitetaan pian. Jo vuosia hoidoksi on annettu antimonivalmisteita ruiskeina useiden päivien ajan; se on tuskallinen ja jonkin verran vaarallinen hoitotapa. Sitä suurempi syy on yrittää välttää tätä tautia. Pyrittäessä hävittämään madot ruumiista on edistytty huomattavasti menetelmien kehittämisessä, mutta hyvin vähän voidaan tehdä taudin kroonisessa vaiheessa elinten saamien vakavien vaurioitten korjaamiseksi. Lisäksi elimistön vapauttamisesta madoista on hyvin vähän hyötyä, jos uhri kävelee suoraan takaisin saastuneisiin vesiin ja saa jälleen uusia toukkia ruumiiseensa.

Oman etusi tähden estä siis tätä tappavaa vihollista – bilhartsioosia – asettumasta asumaan ruumiiseesi. Näin säästyt paljolta kivulta ja voit nauttia pitemmästä elämästä.

[Kaavio s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Ihminen tartuttaa kotilon; kotilo tartuttaa ihmisen. Ihmisellä on valta murtaa kiertokulku ja hävittää bilhartsioosi

MUNA

KOTILO

TOUKKA

IHMINEN