Elämän ilta voi olla hyödyllistä aikaa
Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
ME vanhenemme jokaisena elämämme päivänä. Emme voi tehdä mitään vanhenemisen estämiseksi. Mutta samoin kuin iltahämärä on päivän rauhaisaa, hyödyllistä aikaa, voi ihmisen elämänkin ilta olla.
Ajatteletko vain harmaita hiuksia, ryppyjä, hidastuvaa askelta ja rakkaiden omaisten menetystä? Vai oletko kiitollinen monista rikastuttavista kokemuksista ja ajatuksen kypsyydestä, jotka tulevat iän mukana? Luuletko, että saavutukset ja suorituskyky ovat huipussaan elämän varhaisvuosina ja alenevat sitten nopeasti?
Myöhempien vuosien tuottavuus
Valittujen Palojen artikkelissa, joka sisälsi suuressa määrin tohtorien E. W. Busse ja E. Pfeiffer toimittamaa aineistoa, huomautettiin: ”Luovan tuottavuuden huippu pysyy korkeana myöhempinäkin vuosina erityisesti sellaisilla aloilla kuin matematiikka, keksinnöt, kasvitiede ja humanistiset tieteet. Valtiomiehillä suorituskyky yleensä lisääntyy iän mukana ja käsitteellisen ajattelun, kuten logiikan ja filosofian aloilla, mahdolliset huippuvuodet sattuvat ikävuosien 45 ja 83 välille. Henkisten kykyjen heikkeneminen ei ole välttämätöntä vanhalla iällä.”
Professori N. J. Berrill on samaa mieltä. ”80-vuotiaana henkinen taso on yhä yhtä hyvä kuin se oli 35-vuotiaana”, hän kirjoitti. ”Nuori mieli on taipuvainen luomaan uusia käsityksiä ja ajatuksia, vanhempi mieli . . . sen sijaan on vakiintuneempi, perusteellisempi ja kokeneempi”
Todisteet osoittavat, että henkinen suorituskyky ei huonone yhtä nopeasti kuin ruumiillinen. Kun tutkittiin 400 kuuluisaa valtiomiestä, taidemaalaria, sotilasta, runoilijaa ja kirjailijaa, havaittiin, että he aikaansaivat 35 prosenttia suurimmista saavutuksistaan 60–70-vuotiaina; 23 prosenttia saavutuksista toteutui heidän ollessaan 70–80-vuotiaita ja 8 prosenttia heidän ollessaan yli 80-vuotiaita! Kaiken kaikkiaan 2/3 heidän elämänsä huomattavista saavutuksista toteutui heidän ollessaan yli 60-vuotiaita.
Pitkästä elämästä nauttiminen
On jo kauan aikaa pantu merkille, että jotkut ihmiset elävät paljon keskimääräistä elinikää kauemmin ja säilyttävät huomattavan ruumiillisen ja henkisen suorituskyvyn. Israelilaisprofeetta Mooses kirjoitti: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta.” (Ps. 90:10) Kuitenkin Mooses oli elinvoimainen 80-vuotias mies johtaessaan Israelin kansan pois Egyptistä, ja siitä, millainen hän oli 40 vuotta myöhemmin, Raamattu sanoo: ”Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.” – 5. Moos. 34:7.
Nykyäänkin on ihmisiä, jotka elävät yli satavuotiaiksi. Washingtonilainen kirjeenvaihtaja Bruce Biossat kirjoitti vähän aikaa sitten: ”Noin 15000 amerikkalaista, hämmästyttävä määrä, on 100-vuotiaita tai vanhempia. . . . Noin kolmasosa nykyisistä 100 vuotta täyttäneistä saa sosiaaliavustusta.” Biossat sanoi, että noin 250000 amerikkalaista on yli 90-vuotiaita, mikä merkitsee suunnilleen yhtä ihmistä 800:sta.
Joillakin seuduilla, erityisesti Gruusian neuvostotasavallassa Kaukasuksella Mustanmeren ja Kaspianmeren välisellä alueella Neuvostoliiton lounaisosassa, on vanhoja ihmisiä suhteessa vielä enemmän. Sula Benet, joka toimii antropologian professorina Hunter Collegessa New Yorkin kaupungissa, kävi vuonna 1971 siellä sijaitsevassa Džgerdan kylässä. Hän sanoi: ”Kylässä oli 71 miestä ja 110 naista, jotka olivat 81–90-vuotiaita, ja 19 yli 91-vuotiasta henkilöä – 15 prosenttia kylän 1200 asukkaasta.”
Myös Ecuadorissa sijaitseva Vilcabamban laakso kilpailee eteläisen Neuvostoliiton kanssa asukkaiden pitkäikäisyydessä. Brasiliassakin on useita 100 vuotta täyttäneitä. Goiásin osavaltion ylätasangolla elää Delfina da Costa Silva, jonka sanotaan olevan 155-vuotias. Hän toivottaa yhä vieraat tervetulleiksi brasilialaisen vieraanvaraisuuden vertauskuvalla, kupillisella kahvia.
Jotkut yhdysvaltalaisetkin ovat hämmästyttävän pitkäikäisiä. Charlie Smith vietti 125. syntymäpäiväänsä heinäkuun 4. päivänä 1967. Time-lehti mainitsi siitä: ”Smithin väittämällä korkealla iällä on enemmän asiakirjojen tukea kuin useimmissa tapauksissa on asian laita, mutta se ei riitä. Yksikään ’todisteista’ ei nimenomaan mainitse häntä tai osoita, että hän syntyi ilmoittamassaan paikassa väittämänään aikana. . . . Tähän mennessä minkään asiakirjan muistiinmerkinnöistä ei voida todistaa kenenkään Yhdysvaltain kansalaisen eläneen yli 111 vuotta.”
Mutta huolimatta siitä, ettei ole asiakirjatietoja erittäin korkean iän saavuttaneista, on ilmeistä, että jotkut henkilöt erityisesti tietyillä seuduilla nauttivat pitemmästä, terveellisestä elämästä. Mistä se johtuu?
Pitkän iän salaisuus
Eteläisen Neuvostoliiton asukkaiden poikkeuksellinen pitkäikäisyys lasketaan korkeiden seutujen hyvän ilman, yksinkertaisen mutta ravitsevan ruoan ja runsaan ankaran ruumiillisen työn ansioksi. ”Vanhojen ei nähdä koskaan istuvan tuolilla pitkään” Sula Benet kertoi. He pitävät liikapainoisia ihmisiä sairaina, ja nähdessään sellaisen henkilön he tiedustelevat, miten tämä voi.
Toinen tärkeä tekijä on se, että vanhat tuntevat olevansa hyödyllisiä. Venäläissyntyinen tri Albert Parry kirjoitti Kaukasuksen maalaiselämästä: ”Perhe ja yhdyskunta saavat vanhat ihmiset tuntemaan olevansa tärkeitä tai ainakin tarpeellisia siten, että vanhuksilta tullaan kysymään neuvoa.”
Niinpä Kaukasuksen vanhukset ovat optimistisia ja toivovat iloiten elämänsä jatkuvan. Eräs Achandaran kylän 99-vuotias sanoikin: ”Lapseni ja lapsenlapseni tarvitsevat minua, eikä tässä maailmassa ole mitenkään paha elää – paitsi että en pysty kääntämään maata ja puihin kiipeäminen on käynyt vaikeaksi.”
On osoitettu todeksi, että tyydyttävä työ ja tunne, että on hyödyllinen, ovat pitkäikäisyyden tärkeitä tekijöitä. Esimerkiksi Yhdysvaltain Duke-yliopiston Ihmisen vanhenemisen ja kehityksen tutkimuskeskuksen tutkijat ilmoittivat äskettäin, että ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja viihtyvät työssään, elävät kauemmin. On myös havaittu, että pitkäikäisyyttä esiintyy usein suvuittain, joten perinnöllisyyskin on pitkään ikään vaikuttava tärkeä tekijä.
Vanheneminen ja sen syyt
Kuitenkin siitä huolimatta, mitä ihminen tekee, hän vanhenee ja kuolee. Henkilö, joka elää paljon yli 80 tai 90 vuoden, on itse asiassa poikkeuksellinen. Brasilialainen lehti O Globo totesikin: ”Vaikka lääketiede ja kirurgia toteuttaisivatkin kaikki ne ihmeet, joita me niiltä odotamme, ei olisi silti toiveita pidentää ihmiselämää suurestikaan. Tämä merkitsee sitä, että vaikka ihmistä suojeltaisiin kaikilta mahdollisilta ja kuviteltavissa olevilta onnettomuuksilta ja sairauksilta, elinaikamme ei ylittäisi keskimääräistä 80 vuotta.”
Miksi on näin? Miksi mammuttipetäjä elää ja pysyy elinvoimaisena tuhansia vuosia, kun taas ihmisruumis heikkenee, kuihtuu ja yleensä häviää vähemmässä kuin sadassa vuodessa?
Tiede on saanut selville, että elämän jatkuminen riippuu ruumiin kyvystä uudistaa soluja. Jossakin iässä solut kuitenkin lakkaavat uudistumasta täysin. Niinpä elimistön toiminta hidastuu ja lopulta päättyy täydellisesti. Tri Isaac Asimov päätteli: ”Vaikuttaa siltä kuin geenit olisivat ’ohjelmoineet’ solumme läpikäymään ajan mittaan vähittäisiä muutoksia, mitä me kutsumme vanhenemiseksi.”
Nykyinen tiede ei ole antanut tyydyttävää vastausta siihen, miksi soluissa tapahtuu näitä muutoksia, jotka johtavat vanhenemiseen ja lopulta kuolemaan. Monet lääkärit uskovat, että vanheneminen ei itsessään ole sairaus; se ei tapa ihmisiä. São Paulosta oleva tri Moisés Barmak selitti: ”Vanhuutta, jonka kuolintodistukset niin usein esittävät kuolinsyyksi, ei ole olemassa. Kukaan ei ole kuollut vanhuuteen.” Kuitenkin kaikki kuolevat. Miksi? Raamattu vastaa: ”Niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Tämän lausunnon totuudellisuus on helposti havaittavissa: kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja kaikki kuolevat. – Room. 5:12.
Iäkkäiden auttaminen nauttimaan vanhuusvuosista
Vanhojen ihmisten elämästä saama nautinto riippuu suuressa määrin heistä itsestään. Siihen vaikuttaa myös heidän lastensa asenne.
Jos henkilön elämällä on todellinen tarkoitus, jokainen päivä tuottaa tyydytystä, vaikka hänen on ehkä kamppailtava kipua tai heikkoutta vastaan. Monet iäkkänpuoleiset ihmiset ovat täyttäneet mielensä ja sydämensä Jumalan sanan hyvillä asioilla, ja he nauttivat niiden kertomisesta muille. Joillakuilla on voimia mennä muiden ihmisten luo heidän kotiinsa; toiset käyttävät puhelinta tai kirjoittavat kirjeitä; jotkut puhuvat ympärillään oleville ihmisille sairaalaosastoilla tai hoitokodeissa. He arvostavat sitä, mitä toiset tekevät heidän hyväkseen, ja sitä, mitä he henkilökohtaisesti kykenevät tekemään hankkiakseen elämän mukavuuksia ja välttämättömyyksiä. Mutta heidän elämänilonsa suurimpia tekijöitä on se, että he kykenevät tekemään toisten hyväksi jotakin tärkeätä, sellaista, joka voi auttaa toisia tuntemaan Jumalan ja hänen rakkaudellisen tarkoituksensa tehdä tästä maasta paratiisi, paikka, missä ei enää ole vanhuuden kipuja, missä kuolema lakkaa ja jopa kuolleet heräävät eloon. Tällaiseen toimintaan osallistuminen voi enemmän kuin mikään muu tehdä elämän illasta antoisan ajan. – Ilm. 21:3, 4; Apt. 24:15.
Mutta vaalivatpa iäkkäät henkilöt tällaista toivoa tai eivät, he tarvitsevat paikan, missä asua. Jotkut heistä asuvat mieluiten omassa kodissaan ehkä lähellä lapsiaan, mutta vapaina tulemaan ja menemään häiritsemättä toisten mahdollisia suunnitelmia.
Monessa tapauksessa onnettomuus tai sairaus tekee yksin asuvalle, leskeksi jääneelle äidille tai isälle mahdottomaksi pitää huolta itsestään vanhuusvuosina. Mikä silloin avuksi? Jotkut lapset, jotka lämpimästi arvostavat sitä, mitä heidän vanhempansa ovat tehneet, ottavat heidät omaan kotiinsa, ja vanhukset puolestaan hyödyttävät perhettä elämänkokemuksellaan. Toisissa tapauksissa heille on järjestetty asunto hoitokotiin tai palvelutaloon, jossa he voivat saada tarvitsemaansa hoitoa. Tämän järjestelyn syynä on toisinaan aito huolenpito kaikkien asianosaisten hyvinvoinnista. Joissakin tapauksissa siihen ei ryhdytä siksi, että se olisi paras järjestely, eikä siksi, että lapset toivoisivat itselleen tehtävän samoin, kun he ovat vanhoja, vaan siksi, että se vaikuttaa vaivattomimmalta.
Toipilas- ja hoitokoteja on perustettu lisääntyvässä määrin; pelkästään Yhdysvalloissa niitä on noin 25000. Kuitenkin vajaassa puolessa näistä kodeista on ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa. Jotkut näistä laitoksista vaikuttavat olevan kiinnostuneempia taloudellisesta voitosta kuin hyvän hoidon tarjoamisesta. Toisissa kuitenkin yritetään todella auttaa iäkkäitä ihmisiä nauttimaan vanhuusvuosistaan.
São Paulon kaupungissa on noin 100000 yli 70-vuotiasta henkilöä, ja siellä on ryhdytty toimenpiteisiin vanhusten olojen parantamiseksi. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta on todellinen puutarha-alue. Kauniissa ympäristössä sijaitsee vanhainkoti sen tarpeessa oleville vanhuksille. Siellä on noin 900 asukasta.
Miehille ja naisille on erilliset asunnot, jotka ovat puhtaita, ilmavia ja valoisia. Noin 65 prosenttia asukkaista on maksukyvyttömiä ja saa ilmaisen huollon; toisten maksun suuruus vaihtelee. Vähiten maksavat asuvat 30 vuoteen osastoissa; eniten maksavilla on yksityishuone.
Laitoksessa palvelee lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitajia. Sauna ja höyrykylvyt ovat osa terveydenhoitoa. Puutarhasta saadaan pöytään tuoreita kasviksia ja hedelmiä.
Jotta vanhukset tuntisivat elämänsä merkitykselliseksi, heille annetaan työtä ja heille maksetaan työstä. He valmistavat laukkuja, korjaavat kenkiä ja kasvattavat kaneja. Asukkaat voivat myös liikkua ulkona ja käydä ostoksilla laitoksen kaupassa.
Joissakin maissa hallitukset ovat varanneet vanhuksille huokeita, vaatimattomia huoneistoja ns. vanhusten asuintaloista. Niissä on parempi mahdollisuus yksityiselämään, mutta niissä – asuvien täytyy myös pystyä huolehtimaan itsestään enemmän.
On totta, että korkean iän myötä elinvoima vähenee ja ruumis heikkenee. Kuitenkin vanhuksilla on yhä henkisiä kykyjä, kokemusta, viisautta, työskentely- ja luomiskykyä, joskus jopa enemmän kuin nuorempina. Silloin kun he pysyvät toimeliaina, harrastavat säännöllisesti liikuntaa ja osallistuvat rakentavaan työhön, heidän elämänsä ilta voi tosiaan olla hyödyllistä aikaa.