Kun vihollisia on omassa huonekunnassa
TOSI kristillisyyden sanoma on rauhan sanoma. Koska se on ”rauhan hyvä uutinen”, se vetoaa ’rauhan ystäviin’, ihmisiin, jotka pyrkivät pääsemään sovintoon Jehova Jumalan kanssa. – Apt. 10:36; Luuk. 10:6; Um.
On kuitenkin surullista, että kaikki eivät suhtaudu suotuisasti ”rauhan hyvään uutiseen”. Huonekunnissa syntyy jakaumia, kun jotkut hyväksyvät ”hyvän uutisen” ja toiset hylkäävät sen. Niinpä Jeesus sanoi: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’.” – Matt. 10:34–36.
Ihmisen ei ole helppo kestää ankaraa vastustusta niiltä, joita hän rakastaa. Mutta hän voi kestää, jos hän todella ymmärtää, että mikään ei ole tärkeämpää kuin oikean suhteen säilyttäminen Luojaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Se, että meidänkin päivinämme monet ovat Jumalaa palvellakseen kestäneet omassa huonekunnassaan vallitsevissa koettelevissa olosuhteissa, voi rohkaista toisia kestämään vaikeuksia hellittämättä.
● Harkitsehan erään Länsi-Afrikasta kotoisin olevan ’rauhan ystävän’ kokemusta. Hän kirjoittaa:
”Ennen kuin opin tuntemaan Raamatun totuuden, olin erittäin tympääntynyt kaikkiin uskonnossa ja politiikassa näkemiini epäoikeudenmukaisuuksiin. Olin niin masentunut, että ajattelin riistää elämäni.
”Silloin eräs Jehovan todistaja kävi luonani. Vaikka hän ei ollut saanut opetusta tämän järjestelmän kouluissa, hän kertoi minulle joitakin hyvin rohkaisevia seikkoja, jotka vastasivat juuri niihin kysymyksiin, joita olin pohtinut. Luettuani hänen jättämänsä kaksi lehteä koko elämänkatsomukseni alkoi muuttua. Hankin samalla viikolla kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään ja aloin tutkia sitä ja soveltaa oppimaani.
”Pian vastustus alkoi. Se tuli aivan ensiksi naapureitteni taholta. He alkoivat pitää minua pilkkanaan vaimoni ja lasteni läsnäollessa sanoen, että olin tulossa hulluksi, koska tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa.
”Ihmisten puheitten tähden tyttäreni päätti yrittää keskeyttää tutkimiseni. Hän kutsui poliisit, ja he tulivat yhdessä muiden katolisten ’ystävien’ kanssa yrittääkseen saada minut vakuuttuneeksi ja lopettamaan tutkimisen. Sitten he käskivät minua nousemaan poliisiautoon, koska he aikoivat viedä minut sairaalaan. Yritin sanoa heille, että en ollut sairas, ja koetin panna vastaan. Mutta he pakottivat minut autoon. Kun pääsin siitä ulos, havaitsin, että he olivat vieneet minut mielisairaalaan.
”Huone, johon minut pantiin, oli hyvin likainen ja haisi virtsalle. Se oli niin saastainen, että en istuutunut, vaan seisoin kaksi päivää nukkumatta. Lopulta huonetta siivottiin hieman. Mutta oli kauhea kokemus elää ihmisten parissa, jotka olivat todella mielisairaita. Vain rukoilemalla Jehovaa saatoin kestää noissa olosuhteissa.
”Sitten minut äkisti vapautettiin. Sain kuulla, että sen sai aikaan poikani, joka on erään laivan kapteeni ja joka oli siihen aikaan Ranskassa. Kun hän kuuli, mitä minulle oli tapahtunut, hän lähetti sähkeen, jossa hän vaati, että minut oli vapautettava heti. Miten kiitollinen olinkaan!
”Kun palasin kotiin, perheeni oli häpeissään siitä, mitä he olivat tehneet minulle. En lopettanut tutkimista, vaan nautin entistä enemmän hengellistä ravintoa sekä tutkimalla henkilökohtaisesti että osallistumalla säännöllisesti kokouksiin. Pian aloin kertoa ’hyvää uutista’ toisille, ja myöhemmin minut kastettiin.
”Entä perheeni? Olen onnellinen voidessani kertoa, että se tyttäreni, joka oli pääasiassa vastuussa huonosta kohtelustani, on nykyään säännöllisesti läsnä Jehovan todistajien kokouksissa yhdessä erään toisen tyttäreni kanssa. Vaimoni ja tyttäreni osallistuvat päivittäiseen Raamatun tekstistä keskustelemiseen. Miten onnellinen olenkaan, että kestin koetukseni!”
● Toinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, on nuoren irlantilaisen miehen kokemus. Sen väkivallan ja verenvuodatuksen tähden, joka leimasi katolilaisten ja protestanttien välistä selkkausta Irlannissa, tämä nuori mies lähti merille tarjoilijaksi Uuteen-Seelantiin matkalla olleeseen jäähdytyslaittein varustettuun rahtilaivaan. Jossakin matkan varrella joku oli pannut kirjat ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” ja Onko Raamattu todella Jumalan sana? laivan kirjastoon. Nähdessään kirjat nuori mies päätti lukea ne saadakseen tietää, opettiko tämä uskonto rauhaa ja toteuttiko se opettamaansa käytännössä.
Se, mitä hän luki, vaikutti häneen niin suuresti, että saavuttuaan Timaruun Uuteen-Seelantiin hän etsi heti Jehovan todistajain valtakunnansalin ja oli läsnä kokouksissa. Ennen kuin laiva lähti paluumatkalle, Jehovan todistajat antoivat hänelle lisää kirjallisuutta ja selittivät, että hän saattaisi kohdata vastustusta perheensä jäseniltä ja tovereiltaan, kun hän palaisi kotiinsa Londonderryyn Irlantiin.
Palattuaan Irlantiin nuori mies joutui vastatusten isänsä kanssa. Hänen isänsä sanoi, että jos hän näkisi poikansa todistamassa talosta taloon, hän ajaisi autolla tämän yli. Havaitessaan poikansa hämmästyksen isä myönsi, että hän ei voisi tehdä sitä itse, mutta hän ’panisi jotkut pojat tekemään sen, ja kun ruumiisi löydetään, niin protestantit saavat syyn niskoilleen’.
Myöhemmin Lontoossa ollessaan nuorukainen täysin masentuneena ajatteli luopua oppimastaan totuudesta ja palata merille. Mutta mitä hän teki? Kirjeessään Timarun Jehovan todistajille hän kertoo, mitä tapahtui: ”Aloin ajatella: Oliko oikein hylätä Jumala nyt, kun todella olin löytänyt hänet ensimmäisen kerran? Ei! Ei ollut oikein hylätä Jumalaa. Niinpä soitin Lontoon Beeteliin [Vartiotorniseuran haaratoimistoon] ja pyysin lähimmän valtakunnansalin osoitteen. Olen nyt onnellinen voidessani sanoa olevani täällä veljieni ja sisarteni parissa.”
● Myös eräs Israelissa asuva muhamettilainen mies, joka alkoi tutkia Raamattua, kohtasi vastustusta perheensä taholta. Hänen vaimonsa oli erityisen epäluuloinen hänen ”hyvää uutista” kohtaan tuntemansa kiinnostuksen suhteen. Hän syytti miestä siitä, että tämä halusi hylätä hänet voidakseen mennä naimisiin kristityn naisen kanssa. Hän ilmoitti myös aikovansa lähteä pois kotoa lasten kanssa ja toi perheensä eri jäseniä ja miehen sukulaisia tämän luo, jotta nämä yrittäisivät taivuttaa miehen jättämään uuden uskonsa. Naapurit liittyivät esittämään syytöksiä ja vastustamaan miestä. Sitten muslimijohtajat aloittivat kampanjan häntä vastaan ja tuomitsivat hänet ja yleensä Jehovan todistajat paikallisessa moskeijassa pidetyssä puheessa. Jopa niin kutsutut kristityt käskivät hänen palata entiseen uskontoonsa.
Mutta mies on läpäissyt tämän kaiken lujana. Nyt hän alkaa nähdä joitakin muutoksia. Esimerkiksi hänen vaimonsa keskeytti kerran hänen viikoittaisen raamatuntutkistelunsa ja kysyi: ”Olisiko minulla mitään osaa tässä paratiisissa? Minäkin haluan elää tässä uudessa järjestyksessä.”
Totta tosiaan, vaikka perheenjäsenet ilmaisevat olevansa ”vihollisia”, ihminen voi kestää vastustuksen hellittämättä ja ehkä kokea onnellisena, miten heidän asenteessaan tapahtuu muutos.