”Sinun sanasi on totuus”

”Jahve” vai ”Jehova”?

NIMET ovat tärkeitä. Harvardin yliopiston tutkijat havaitsivat, että ihmisten etunimet eivät ainoastaan vaikuttaneet toisiin, vaan että vanhempien lapsilleen antamat nimet vaikuttivat myös näihin itseensä joko suotuisasti tai epäsuotuisasti.

Raamatun tutkiminen osoittaa, että sen Tekijä ymmärsi nimensä arvon. Hänen monia arvonimiään ovat ”Jumala”, ’Korkein”, ”Herra”, ’Luoja’ ja ”iankaikkinen kuningas”. Näiden arvonimien lisäksi hänellä on selvästi erottuva nimi, jota joskus kutsutaan tetragrammatoniksi. Nimitys johtuu siitä, että sen neljä heprealaista kirjainta vastaavat suomen kielen kirjaimia JHVH, jotka konsonantit muodostavat ”Jehova”-nimen perustan. – 1. Moos. 5:22; Ps. 83:19; 69:7 (”Herra” = ”Suvereeni Herra”, Um); Saarn. 12:1; 1. Tim. 1:17.

Mutta miten tämä tetragrammaton lausutaan? Sen täsmällistä hepreankielistä ääntämystä ei enää tunneta, koska muinaisessa hepreassa vokaaleita ei kirjoitettu näkyviin, vaan ääntämys siirtyi sukupolvelta toiselle suusanallisesti. Yleensä käytetään kahta lausumismuotoa: ”Jahve” ja ”Jehova”. Muodosta ”Jehova” eräs jesuiitta kirjoittaa: ”On hämmentävää nähdä Jumalan nimi kirjoitettuna Jehovaksi, joka on Jahven virheellinen muoto . . . 1500-luvulta.” – America, 27.11.1971, s. 460.

Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo samansuuntaisesti: ”JEHOVA, virheellinen muoto Jumalan nimestä Jahve. Nimi Jehova esiintyi ensimmäisen kerran käsikirjoituksissa 1200-luvulla, mutta se oli luultavasti ollut käytössä jo jonkin aikaa.” (7. osa, s. 863) Raamatun englanninkielisen Tarkistetun standardikäännöksen kääntäjät vastustivat samaten muodon ”Jehova” käyttöä ja sanoivat, että ”sana ’Jehova’ ei esitä täsmällisesti mitään hepreankielessä koskaan käytettyä Nimen muotoa” ja että ”on melkein, ellei aivan varmaa, että Nimi äännettiin alkujaan ’Jahve’”. (S. vi) Myös nykyaikainen roomalaiskatolinen Jerusalemin raamatunkäännös (The Jerusalem Bible) samoin kuin Rotherhamin käännös (Emphasised Bible) käyttävät muotoa ”Jahve”.

Kun nämä mielipiteet otetaan huomioon, niin miksi Jehovan todistajat käyttävät mieluummin muotoa ”Jehova” kuin ”Jahve”? Ensinnäkään kukaan ei voi olla varma siitä, mikä oli alkuperäinen lausumistapa, minkä nekin, jotka suosivat ”Jahvea”, myöntävät. Lisäksi muoto ”Jehova” on päinvastoin kuin ”Jahve” tullut laajalti tunnetuksi. ”Jahve” on selvästi translitteroitu muoto, kun taas ”Jehova” on käännös, ja raamatulliset nimet on yleensä käännetty pikemmin kuin translitteroitu. Translitteroitu sana kuulostaa tavallisesti oudolta niiden korvissa, jotka puhuvat sitä kieltä, johon erisnimi on translitteroitu.

”Jehova”-muodon käytölle on pätevät syyt, mikä voidaan nähdä siitä, että vaikka nimeä ”Jehova” ei esiinny protestanttisessa Tarkistetussa standardikäännöksessä eikä roomalaiskatolisessa Uudessa amerikkalaisessa Raamatussa (New American Bible), niin Uuden englantilaisen Raamatun (New English Bible) kääntäjät eivät ole täysin karttaneet sen käyttöä. Niinpä heidän käännöksensä mukaan 2. Moos. 3:15, 16 ja 6:3 kuuluvat:

”Sinun on sanottava israelilaisille tämä, että JEHOVA heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, lähetti sinut heidän luokseen. . . . Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille, että JEHOVA, heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle.” ”Minä ilmestyin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana Kaikkivaltiaana. Mutta minä en tehnyt itseäni heille tunnetuksi nimelläni JEHOVA.” On kiinnostavaa, että kääntäjät mainitsevat alaviitteessä seuraavaa: ”Heprealaiset konsonantit ovat JHVH, jotka luultavasti lausuttiin Jahve, mutta luetaan perinteellisesti Jehova.”

Vielä merkittävämpää on se, mitä huomattavalla englantilaisella Raamatun oppineella J. B. Rotherhamilla on sanottavaa tästä asiasta. Tämä on erityisen kiinnostavaa, kun ottaa huomioon sen, että hänen voitaisiin sanoa olleen uranuurtajia, jotka translitteroivat tetragrammatonin muotoon ”Jahve”. Hänen raamatunkäännöksensä (Emphasised Bible) julkaistiin vuonna 1897, kun taas hänen teoksensa Studies in the Psalms (Psalmien tutkielmia) julkaistiin vasta vuonna 1911 hänen kuolemansa jälkeen. Tässä myöhemmässä teoksessa Rotherham alkoi jälleen käyttää muotoa ”Jehova”, mikä on erityisen merkille pantavaa, kun ottaa huomioon, miten jyrkästi hän vastusti muotoa ”Jehova” raamatunkäännöksensä (Emphasised Bible) johdannossa. Muotoon ”Jehova” palaamisensa syistä hän esittää tutkielmiensa johdannossa seuraavaa:

”Jehova – Muistonimen [2. Moos. 3:18] tämän englantilaisen muodon käyttäminen nykyisessä psalttarin käännöksessä ei johdu mistään epäilyksestä oikeamman ääntämyksen, joka on Jahve, suhteen, vaan yksinomaan henkilökohtaisesti kootuista käytännön todisteista, joiden mukaan on toivottavaa ottaa huomioon lukija- ja kuulijakunta tällaisessa asiassa, jossa tärkeintä on, että Jumalan nimeksi tarkoitettu sana on helposti tunnistettavissa. . . . Koska tärkeimpänä merkkinä nimen merkityksestä ei ole niinkään sen lausumistapa kuin se, miten täydellisesti se täyttää kaikki vaatimukset – erityisesti selittämällä, miten Muistonimi soveltui tulemaan sellaiseksi ja olemaan ylin liittonimi, joka se tunnustetusti on, niin on pidetty toivottavana palata Raamattua lukeville tavallisille ihmisille tutumpaan (ja täysin hyväksyttävään) nimen muotoon.”

Rotherham tajusi, että tärkeää ei ollut täsmällisempi lausumistapa, vaan se, ”että Jumalan nimeksi tarkoitettu sana on helposti tunnistettavissa” ja että siten voidaan ottaa paremmin huomioon ”Raamattua lukevat tavalliset ihmiset” käyttämällä nimeä, joka on ”täysin hyväksyttävä” ja ”täyttää kaikki vaatimukset” ainutlaatuisuuteensa nähden. Samaten S. T. Byington toteaa raamatunkäännöksensä Raamattu elävällä englanninkielellä (The Bible in Living English) esipuheessa, että ”kirjoitus- ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi. On useita raamatunkohtia, joita ei voida ymmärtää oikein, jos käännämme tämän nimen yleisnimellä, kuten ’Herra’.”

Niiden, jotka vastustavat ”Jehova”-nimen käyttöä, voitaisiin sanoa ’siivilöivän hyttysen, mutta nielevän kamelin’. (Matt. 23:24) Kuinka niin? Siten, että he pitävät suurta ääntä Jumalan nimen oikeasta lausumistavasta, mutta käyttävät sitä kuitenkin harvoin, jos koskaan. Sen sijaan he kutsuvat Luojaa ”Jumalaksi” tai ”Herraksi”, jotka ovat pelkästään arvonimiä, koska on olemassa monia, joita kutsutaan ”herroiksi” ja ”jumaliksi”. – 1. Kor. 8:5, 6.

Miten suuresti Raamatun Tekijä piti arvossa ainutlaatuista nimeään käy ilmi siitä, että hänen Sanansa käyttää sitä hänestä useammin kuin kaikkia muita nimityksiä yhteensä, kaiken kaikkiaan 6961 kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Hänen kiinnostuksensa nimeään kohtaan nähdään myös siitä, että ilmaus ”he tulevat tietämään, että minä olen Jehova” (Amerikkalainen standardikäännös) esiintyy noissa kirjoituksissa yli 75 kertaa.

Jumalalla oli huomattava tarkoitus valitessaan nimensä Jehova, sillä se merkitsee kirjaimellisesti ”Hän saattaa tulemaan”. Jehovan tunnusomainen nimi osoittaa hänen olevan tarkoituksen Jumala. Kaikki, mikä kuuluu hänen tarkoitukseensa, toteutuu. – Jes. 55:11.