Tulivuorenpurkaus uhkaa Heimaeyta
Herätkää!-lehden Islannin-kirjeenvaihtajalta
VÄHÄN ennen puoltayötä viime tammikuun 22. päivänä asukkaat tunsivat maan tärähtelevän heikosti kaksi kertaa Heimaeyn pienellä saarella, joka on noin 15 kilometrin päässä Islannin etelärannikosta. Kukaan ei kuitenkaan liittänyt tärähtelyjä Helgafelliin, saaren kauan uinuneeseen tulivuoreen.
Sitten kello 2 yöllä eräs nainen otti yhteyden palokuntaan ja ilmoitti nähneensä valtavia liekkejä. Hän ajatteli, että jokin talo oli syttynyt tuleen. Lähempi tutkimus paljasti kuitenkin järkyttävät tosiasiat.
Maa oli revennyt ja sylki ilmoille tulta ja höyryjä! ”Näytti siltä kuin maa räjähtelisi”, sanoi saaren kouluntarkastaja Jonas Sigurdsson. Repeämä oli syntynyt Helgafellin itärinteelle vain muutaman metrin päähän lähimmistä taloista.
Pian koko kaupunki oli liikkeellä. Ihmiset juoksentelivat sinne tänne, toiset alas satamaan, toiset katselemaan näkyä lähempää. Laavasuihkut pulppusivat ilmaan jopa sadan metrin korkeuteen!
Silminnäkijän raportti
Heimaeyn saari on vain viitisen kilometriä pitkä, ja siellä on ainoastaan yksi kaupunki. Yksi sen 5000 asukkaasta kertoo:
”Heräsin ovelta kuuluvaan äänekkääseen koputukseen ja kuulin ihmisten juoksevan ympäriinsä ja huutavan. Useimmat ihmiset nukkuvat täällä sikeästi kello 2 yöllä. Niinpä huusin: ’Mikä on hätänä?’
”’Purkaus! Purkaus! Tulivuori purkautuu!’ kuului vastaus.
”Pukeuduin kiireesti ja ryntäsin ulos. Näin punaisen loimun kaakkoisella taivaalla noin puolentoista kilometrin päässä. Menin lähemmäksi nähdäkseni paremmin. Se oli kuin tulimuuri! Laavaa sylkevä repeämä oli noin kaksi kilometriä pitkä. Näky oli henkeä salpaava!
”Jotkut miehet päästivät vapaaksi kaksi pelästynyttä hevosta. Toinen juoksi kaupunkiin, mutta toinen hevonen vauhkoutui ja suuntasi kohti repeämää. Se näytti katoavan suoraan sen sisään. Kuulin kuitenkin myöhemmin, että joku poliisimies oli ampunut sen, ennen kuin se tuhoutui tuleen.
”Läheisen maatilan karja oli laskettu vapaaksi, ja se vaelteli pitkin katuja. Eläimet vietiin myöhemmin pakastustehtaalle teurastettaviksi.
”Katseltuani purkausta jonkin aikaa havaitsin, että tuhkaa kertyi yhä enemmän. Kiiruhdin kaupunkiin etsimään sisartani ja hänen perhettään, mutta he olivat jo lähteneet. Poliisi kehotti ihmisiä lähtemään saarelta niin pian kuin mahdollista.
”Noin kello 5 aamulla tulivuori alkoi syöstä tuhkaa ja jähmettynyttä laavaa entistä enemmän. Se muistutti raekuuroa. Ilmassa oli paha haju, ja silmiäni kirveli.
”Kokosin joitakin tavaroitani, panin ne pieneen laukkuun ja kiiruhdin satamaan. Nousin kalastusalukseen ja lähdin saarelta noin kello 6 aamulla.”
Evakuointi
Päivää ennen purkausta Islannin väestönsuojelujärjestö oli pitänyt kokouksen ja tarkastanut suunnitelmat saaren evakuoimiseksi tuho-onnettomuuden sattuessa. Kukapa olisi voinut kuvitella, että muutaman tunnin kuluttua suunnitelmia toteutettaisiin täyttä päätä!
Monet lähtivät kodistaan vastahakoisesti, koska tilanne ei ensin vaikuttanut kriittiseltä. Niinpä heitä oli käskettävä lähtemään. Aamulla kello 6:een mennessä useimmat saaren 5000 asukkaasta olivat lähteneet, noin 800 ilmateitse ja loput meritse.
Jotkut viranomaiset ovat sanoneet evakuointia nopeimmaksi ja tehokkaimmaksi, mitä on koskaan suoritettu. Toiset ovat arvostelleet sitä sanomalla, että enemmän omaisuutta olisi voitu pelastaa, jos ihmisten olisi sallittu viipyä saarella kauemmin.
Tuhon jäljet
Ensimmäisen päivän tuhot olivat vähäiset. Laavavirta hautasi vain yhden talon, jonka asukkaat pakenivat yöpuvuissaan. Seuraavana päivänä kraattereita lähinnä olevat talot syttyivät tuleen. Viikon kuluttua tulivuori oli tuhonnut noin sata taloa, joista useimmat oli rakennettu äskettäin. Jotkut niistä romahtivat tuhkan painaessa kattoa.
Purkauksen alkupäivinä saarelle arvioidaan sataneen noin kaksi miljoonaa tonnia tuhkaa ja laavansiruja (lapilleja). Muutamat talot ovat yli 6 metriä paksun kerroksen alla! Sairaalan katolle arvioidaan kerääntyneen yli 500 tonnia tulivuoresta sinkoutunutta ainetta. Jotkut uskovat kaupungista tulevan nykyajan Pompeji kaikista pelastusyrityksistä huolimatta.
Laava virtaa enimmäkseen mereen siten suurentaen saarta. Aluksi laavavirta ei uhannut kaupunkia. Mutta 23. päivänä maaliskuuta noin 9 metriä korkea laavaseinämä sysäsi syrjään valtavat maavallit, jotka oli rakennettu kaupungin suojaksi. Laava nielaisi kymmeniä taloja, ja pelastustyöntekijät pelkäsivät koko muunkin kaupungin tuhoutuvan.
Monet kysyvät, miten kauan purkaus jatkuu. Sitä on mahdotonta tietää ennalta. Vuonna 1963 muutaman kilometrin päässä sattunut tulivuorenpurkaus kohotti valtameren syvyyksistä uuden Surtseyn saaren, jonka jähmettynyt laavakartio on 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Tuo purkaus kesti neljä vuotta.
Pelastustyöt
Heimaeyn saarella sattuneen purkauksen toisena päivänä useimmat saaren 800 autosta kuljetettiin pääsaarelle. Pelastustyöntekijät tyhjensivät uhanalaisia taloja ja lapioivat tuhkaa katoilta. He peittivät myös ikkunat ja ovet rautalevyillä. Tammikuun 30. päivänä, viikon kuluttua purkauksen alkamisesta, eräs saarella käynyt kertoi:
”Tullessamme satamaan ärjyvä tulivuori pommitti ympäristöä hehkuvilla kivillä. Raivoisat purkaukset nostattivat tulipatsaita taivaalle puolen kilometrin korkeuteen! Tuli valaisi kaupungin ja ympärillä olevat vuoret.
”Kaupunki näytti siltä, kuin ankara lumimyrsky olisi kohdannut sitä. Lumen sijasta oli kuitenkin tuhkaa ja laavansiruja. Se oli surullinen näky. Pelastusmiehiä työskenteli kaikkialla, kaikilla oli päässään suojakypärät laavasateen vuoksi.”
Tulivuorenpurkaus on todellinen takaisku Islannin taloudelle. Heimaeyn 80 kalastusalusta, neljä pakastustehdasta sekä kolme kalajauho- ja kalaöljytehdasta kattoivat 12 prosenttia maan viennistä.
Kymmenen päivän kuluttua purkauksen alkamisesta eräs kalajauhotehdas alkoi jälleen toimia työntekijöille koituvista vaaroista huolimatta. Mutta kun laavavirta uhkasi sulkea sataman, koko tehtaan kalusto päätettiin siirtää pääsaarelle. Pelastustoimenpiteet ovat maksaneet miljoonia markkoja.
Ne, jotka ajattelevat pelkästään aineellisia rikkauksia, ovat ehkä kokeneet viime aikojen tapahtumat sietämättömänä onnettomuutena. Mutta ne, jotka todella arvostavat elämää, ovat kiitollisia, ettei kukaan kuollut Heimaeyn saarella äskettäin sattuneessa tulivuorenpurkauksessa.