Havaijin tuliset suihkulähteet
YÖTAIVASTA valaisee punainen hehku, kitkerä haju täyttää ilman ja saastunut ilma kirveltää silmiä. Mitä on tekeillä? Miksi ihmiset valmistautuvat mahdolliseen evakuointiin? Onko jossain syttynyt metsäpalo? Ei, vaan häiriön aiheuttaja on tulivuori, joka jälleen kerran toimii ja esittää vaikuttavaa, tulista näytöstään.
Havaijisaarten suurimmalla saarella, Havaijilla, ovat tulivuorenpurkaukset suhteellisen yleisiä. Esimerkiksi Kilauean tulivuorella on ollut 48 toimintajaksoa siitä lähtien, kun se alkoi purkautua 3. tammikuuta 1983. Yleensä nämä jaksot kestävät korkeintaan 24 tuntia, ja niissä syntyy useista kymmenistä metreistä satojen metrien korkeuteen nousevia laavasuihkuja joidenkin laavavirtojen ulottuessa kilometrien päähän purkausalueelta.
Vaikuttava purkaus
Keväällä 1984 tapahtunut purkaus oli kuitenkin erilainen. Tällä kertaa alkoi purkautua maailman suurin toimiva tulivuori, Mauna Loa, jonka korkeus merenpohjan tasolta sen huippuun mitattuna on 9900 metriä. Oltuaan rauhallinen heinäkuussa 1975 sattuneesta päivän kestäneestä purkauksestaan lähtien Mauna Loa oli nyt toiminnassa 22 päivän ajan maalis- ja huhtikuussa. Suuren osan tuosta ajasta se syöksi sisuksistaan keskimäärin lähes miljoona kuutiometriä laavaa tunnissa. Ilmaan sinkoutui siis tunnissa niin paljon vulkaanisia tuotteita, että niistä olisi voinut tehdä kymmenen senttiä paksun ja yli metrin levyisen jalkakäytävän Honolulusta aina New Yorkiin asti, 7840 kilometrin pituiselle matkalle.
Koska laavaa tuli niin paljon, syntyi useita suuria laavavirtoja. Jotkin niistä suuntasivat kulkunsa kohti Hiloa, saaren suurinta kaupunkia, jossa on asukkaita runsaat 35000. Viranomaiset seurasivat tilannetta silmä tarkkana ja levottomuus saavutti huippunsa, kun laavan päävirta työntyi kuuden ja puolen kilometrin päähän kaupungista. Tilanne selkisi kuitenkin niin, että vaikka laavaa olikin runsaasti, se ei aiheuttanut vakavaa uhkaa ihmiselämälle eikä aineelliselle omaisuudelle.
Mauna Loan purkautuessa myös Kilauea palasi hetkeksi eloon ja syöksi jylisten ilmaan yli 200 metrin korkuisen laavasuihkun. Näin syntyi ainutlaatuinen tilanne, kun kaksi toimivaa tulivuorta purkautui saarella samanaikaisesti – näin tapahtui ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1868.
Havaijilaisten perinteinen uskomus
Kuten odottaa saattaa, tällaiset kunnioitusta herättävät luonnonilmiöt synnyttävät perinteisiä ja joskus taikauskoisiakin reaktioita. Havaijilaisen perinteisen uskomuksen mukaan tuo tulivuori on tulen jumalatar Pelen koti, ja tulivuoren uhatessa ihmiselämää tai aineellista omaisuutta Pele ilmaisee vihansa. Sellaisina aikoina muinaiset havaijilaiset uhrasivat ruoka- ja juomauhreja Pelen lepyttämiseksi.
Jotkut havaijilaiset pitävät vielä nykyäänkin kiinni joistakin näistä perinteistä. Mauna Loan vuoden 1984 purkauksen aikana ainakin yhden kahunan eli havaijilaisen uskonnollisen johtajan kerrotaan nousseen vuorelle purkausalueelle uhraamaan kalaa ja taaron juuria tulen jumalattarelle, Madame Pelelle.
Havaijilainen legenda nosti päätään myös Mauna Loan ja Kilauean samanaikaisen purkauksen aikoihin. Tuona iltana monet ihmiset, heidän joukossaan kansallispuistojen hoito- ja huoltohenkilökuntaan kuuluvia, ilmoittivat nähneensä taivaalla valkoisen juovan, jota seurasi suuri, kirkas leimahdus. Havaijilainen perinne selittää tämän merkitsevän sitä, että Pele matkusti tulipallon eli popoahin muodossa toisesta tulivuoresta toiseen puolustaakseen valta-aluettaan.
Vulkaanisen toiminnan aikana tapahtui muutakin. Luonnon olosuhteet Mauna Loan yläpuolella aiheuttivat sen, että vuorella satoi hetkellisesti lunta sen syöstessä ulos laavasuihkua. Vaikka tiedemiehet selittivätkin, miten ilmakehään joutunut savu ja tuhka saattoivat osaltaan edistää lumentuloa, havaijilaiseen legendaan perehtyneillä oli toisenlainen selitys.
Perinteisen käsityksen mukaan lumen sataminen tulivuorelle todistaisi, että kaksi jumalatarta – Pele ja hänen sisarensa Lilinoe, lumen jumalatar – taistelevat valta-alueestaan Mauna Loasta. Se että lumi suli heti kun se kosketti laavaa, merkitsi sitä, että Pele oli voittanut valtataistelun.
Viimeaikainen vulkaaninen toiminta
Mauna Loa on ollut rauhallinen vuodesta 1984 lähtien, mutta Kilaueasta, jolla on tammikuusta 1983 lähtien ollut 48 jaksoittaista purkausta, alkoi heinäkuun 18. päivänä 1986 virrata laavaa yhtäjaksoisesti. Vuoresta vapautuu sulaa kiviainesta päivittäin lähes 400000 kuutiometriä, ja tämä kivisulavirta saavutti meren viime marraskuussa. Tämä lähes 13 kilometrin pituinen laavavirta, joka katkaisi Kalapanan valtatien, toi rantaviivaan uutta maata, mutta se oli joulukuuhun mennessä tuhonnut jo 26 kotia ja 80 on yhä uhattuna.
Vaikka Havaijin tulivuoret ovatkin yleensä olleet suhteellisen vaarattomia, viime aikoina ne ovat tuhonneet melkoisesti omaisuutta. Ne eivät aiheuta suurta vaaraa ihmiselämälle, sillä tulivuoret ja niiden laavavirrat sijaitsevat syrjäisillä alueilla. Jos laavavirta alkaa lähestyä asuttua aluetta, viranomaiset ovat kyenneet varoittamaan riittävästi ennakolta, niin että evakuointi on voitu suorittaa turvallisesti ja järjestyksessä.
Tulivuorilla on ollut merkittävä osa maan valmistamisessa ihmisasutusta varten, ja ne ovat rikastuttaneet suuresti maaperää ja tasoittaneet ilmastoa. Havaijin tulisten suihkulähteiden kunnioitusta herättävää esitystä voidaan katsella ilman taikauskoista pelkoa. Se saa meidät pikemminkin ylistämään Jehovaa, koko luomakunnan Jumalaa.
[Kuvan lähdemerkintä s. 24]
Kuvat: National Park Service
[Kuvan lähdemerkintä s. 25]
Kuva: National Park Service