Lumoava metsä

OLETKO koskaan seisonut niin tiheässä nuoressa männikössä, että saatoit nähdä eteesi tuskin 30 metriä? Mikä elämys se onkaan! Tuuli suhisee pääsi päällä männynneulasten lomitse, ja äkisti tajuat ilmassa olevan musiikkia, jonka tuuli synnyttää puiden latvoissa.

Ihminen ihailee puita monesta syystä: niiden kauneuden ja koristeellisen muodon, niiden pitkälle kurottuvien oksien ja niiden lehtien liikkuessa syntyvän valon ja varjon vaihtelun tähden. Myös puitten koko tekee vaikutuksen. Joidenkin puiden mahtavat rungot, jotka nousevat maasta kuin valtavat siirtolohkareet, ja niiden mahtavat oksat, joista jotkut ovat yhtä suuria kuin puutkin, saavat mielikuvituksen liikkeelle. On totta, että sinivalas saattaa tulla 33 metriä pitkäksi, mutta oletko tiennyt, että Kaliforniassa on mammuttipetäjiä, joiden rungon ympärysmitta on 30 metriä ja enemmänkin? Kahdeksantoista miehen syli tarvittaisiin sellaisten runkojen ympäröimiseksi. Näiden puiden näkeminen täyttää sydämen ihmetyksellä ja kunnioittavalla pelolla.

Metsässä on hyvin kevyitä puita, joiden puuaineen tiheys on vain 0,04 kg/dm³, ja äärimmäisen painavia puita, joiden tiheys on jopa 1,5 kg/dm³. Metsässä on myös puita, jotka kasvavat nopeasti, jopa yli metrin vuodessa. Toisaalta jotkin kasvavat vain senttimetrin tai pari vuodessa! Tämä metsän vaihtelevuus ja muuttuvuus lumoaa ihmisen.

Myös metsän monipuolisuus hämmästyttää ihmistä. Pelkästään Yhdysvalloissa menestyy yli 1035 erilaista puulajia. Metsistä saadaan puita, jotka suojaavat koteja, varjostavat kaupunkien katuja ja saavat puistot näyttämään arvokkailta. Puut lisäävät maan majesteettisuutta ja kunniaa. Ne tarjoavat ruokaa ja suojaa villieläimille, varjoa ja nuotiopuita retkeilijöille ja tarvepuuta kokonaisille kansoille. Puusta saadaan nykyään satoja tuotteita – paperista lakkoihin ja tärpätistä kiniiniin asti.

Metsän vieraanvaraisuus

Sekä ihmistä että villieläimiä vetää usein puoleensa metsän vieraanvaraisuus. Puut tarjoavat siimestä päivän kuumuudelta ja estävät lämpöä pakenemasta yöllä. Metsä on lintujen, hyönteisten ja suurempien eläinten, kuten hirvien, peurojen, karhujen ja ilvesten, koti. Trupiaalit eli kutojakottaraiset tekevät pitkiltä pusseilta näyttäviä pesiä, jotka riippuvat puiden oksista. Tikat kaivavat koloja kuolleitten puitten runkoihin ja tekevät pesänsä niiden sisään. Myös oravat ja muut eläimet pitävät puita kotinaan.

Lapsetkin nauttivat puihin kiipeämisestä ja ”majojen” rakentamisesta niihin. Tuli oli kaivertanut valtavan mammuttipetäjän sisuksen kokonaan ontoksi, ja lapset ryömivät syntyneestä oviaukosta sisään tutkiakseen innokkaina rungon sisustaa, kiipeilläkseen siellä ja kurkistaakseen sen ikkunasta. ”Veljet, en ole koskaan aikaisemmin ollut puun sisällä!” huudahti eräs ihastunut tenava.

Vieraanvarainen metsä palvelee ihmistä hyvin. Se suojelee, ylläpitää ja todellisuudessa parantaa ihmiskunnan käytettävissä olevia vesivaroja. Metsän maapohja imee vettä kuin sieni ja suojelee siten maaperää eroosiolta ja suodattaa puhdasta vettä järviin ja jokiin, missä kalat, saukot, ankat ja muut eläimet elävät ja leikkivät. Metsän maapohja ohjaa vettä myös pohjavesivarastoihin tulevaa käyttöä varten.

Puut puhdistavat lisäksi ihmisen ilmaa. Pienen pienissä lehtisoluissa auringonvalo yhtyy ilmasta otetun hiilidioksidin kanssa muodostamaan yksinkertaisen sokerin, joka myöhemmin muuttuu muiksi hiilihydraateiksi, myös puun omaksi selluloosaksi. Puut vapauttavat myös ilmaan happea, jota ihminen hengittää. Se on yksi syy, miksi ilma tuoksuu metsässä paremmalta ja miksi metsät ovat ehdottoman tärkeitä maan päällä olevalle elämälle.

Puiden ihmeellisyys

Puut ovat kookkaita, majesteettisia ihmetyksen aiheita. Jotkin puut, jotka ovat kuin komeat eläimet, herättävät ihmetystä pelkällä mahtavuudellaan. Maailman kookkain elossa oleva maaeläin kirahvi voi tulla yli 5¹/2 metriä korkeaksi. Kuitenkin Kalifornian punapuut ovat yli 90 metriä korkeita! Kuvittelehan eläviä puita, jotka ulottuvat yli 30 kerroksen korkeuteen!

Kaliforniassa kasvavan ”Kenraali Grant” -nimisen puun ensimmäinen haara on 40 metrin korkeudessa maan pinnasta, ja sen mahtavan rungon ympärysmitta on 32 metriä. ”Kenraali Sherman” on tyven halkaisijalta 11 metriä, ja runko suippenee vain hieman tultaessa puoleen väliin sen 83 metriä korkeaa runkoa. ”Yksitoista metriä!” ihmiset sanovat itsekseen kiertäessään puun tyveä kuin pienet muurahaiset. ”Sehän on leveämpi kuin minun taloni!” he saattavat päätellä. Kolme autoa voisi ajaa sen läpi rinnakkain, sillä runko on yhtä leveä kuin monet kaupungin kadut. Metsäteknikot arvioivat sen sisältävän 1400 m³ puutavaraa, joka on kylliksi viidenkymmenen kuusihuoneisen talon rakentamiseen! Pelkässä rungossa on kylliksi puuta täyttämään 28 tavaravaunua. Nämä puut ovat todellisia ihmeitä!

Myös puiden ikä tekee suuren vaikutuksen ihmiseen. Kilpikonnat voivat elää 180–200-vuotiaiksi, mutta puut elävät tuhansia vuosia. ”Tunnen itseni niin . . . äärettömän pieneksi”, kuiskasi nuori nainen katsellessaan ylöspäin kohti mammuttipetäjiä. ”Tunnen itseni lapseksi”, lausui valkohiuksinen isoäiti tuike silmäkulmassaan. Kun eräälle naiselle kerrottiin, että ”Kenraali Shermanin” uskottiin olevan noin 3500 vuotta vanha, hän itki. ”Olen pahoillani”, hän sanoi, ”mutta kun ajattelee kaikkia niitä asioita, jotka puu on nähnyt ja kokenut . . .” Hän ei koskaan päättänyt lausetta – aikakausien paine oli hänelle liikaa. Ne, jotka tulevat katsomaan Kalifornian mammuttipetäjiä, kävelevät usein näiden valtiaitten lomassa sekavin tuntein, joihin sisältyy kunnioittavaa pelkoa, ihmetystä ja epäuskoa.

Kiitollisuuden tunne

Ihminen tuntee syvää kiitollisuutta kaikista aisteistaan kävellessään metsän läpi. Valo siivilöityy korkeitten oksien lomitse ja muuttaa rosoisen ja poimuisen kaarnan goottilaistyylisiksi puuleikkauksiksi. Tyyneyden tunne laskeutuu puiden lomasta ihmisen sieluun, ja ympäröivä kauneus saa onnellisuuden heräämään. Metsän reunassa olevat niityt näyttävät luonnonkukkien jalokivirasioilta. Niityn poikki virtaavassa joessa voi penkereellä seistessään sattumalta havaita taimenen. Pörröisen hännän vilahdus paljastaa oravan, joka räksyttää ohikulkijoille. Eloisat maaoravat vilistävät ympäriinsä ruokaa etsimässä, samalla kun uteliaat punarinnat ja äänekkäät siniset närhet ovat vartiossa. Miten sydän iloitseekaan, kun ihminen näkee näitä metsän eläimiä!

Päivän valoisien hetkien kuluessa sattuu yhä uusia sydäntä ilahduttavia tapahtumia. Varhain aamulla saattaa hirvien lähetystö hölkätä verkkaisesti ohi. Leirialueet täyttää pian palavan puun tuoksu, ja auringonsäteet hajottava aamusumu kuljettaa mukanaan paistuvan pekonin ja poreilevan kahvin aromin.

Mutta kauneimpia ovat ehkä auringonlaskun hetket. Pitkät valonsäteet punertavat puiden runkoja, kunnes ne hehkuvat metsikköjen hämyssä. Illan säteet purppuroivat kukoistavien lupiinien maton. Tummat varjot kietovat metsän syleilyynsä. Haukka liitää äänettömästi päämme ylitse. Hirvi tai peura ilmestyy ennalta ilmoittamatta hiljaa näkyville ja kätkeytyy vaatimattomasti puiden sekaan. Linnut alkavat laulaa iltalaulujaan.

Metsän innoittava arvo

Ne, jotka arvostavat Jumalan luomakuntaa, pitävät epäilemättä aina metsää suuressa arvossa sen tarjoaman kauneuden ja yksinäisyyden sekä henkevyyden ja innoituksen tähden. Kävely metsän halki kasvien ja villikukkien keskellä, poissa kaupunkielämän hyörinästä ja pyörinästä voi olla todella virkistävää. Miten antoisa onkaan kirkkaan järven tai joen rannalla nautittu retkiateria viileissä, puhtaissa vesissä kahlailun ja uimisen jälkeen! Miten hauskaa onkaan retkeillä jalan tai ratsastaa hevosella metsissä! Ulkoilma-ateriat, telttailu, nuotiotulien tuoksu, puiden varjostamissa virroissa polskivien kalojen katselemisen jännitys ja matkijalinnun liverryksen kuunteleminen ovat innoittavia hetkiä, koskaan unohtumattomia muistoja.

Suurissa metsissä vallitsee yleensä hiljaisuus, jonka linnun ääni toisinaan rikkoo, mikä tunnelma on tehnyt ihmisiin syvän vaikutuksen kaikkina aikoina. Metsät ovat syrjäisiä pakopaikkoja, missä kärsimys näyttää jonkin verran helpottuvan, missä ilo tuntuu läheisemmältä ja missä ajatukset tuntuvat virtaavan yhtä helposti kuin virrat. Syvällä metsässä ihminen voi olla yksin. Siellä vallitsee rauha. Jumalan kätten työt ovat lähellä. Siellä ei ole ulvovia sireeneitä eikä hermoja raastavia ääniä, jotka häiritsevät mieltä, on vain puiden tyynnyttävä humina. Lehtien kahina sekä purojen ja virtojen solina ovat musiikkia, joka saa sydämen iloitsemaan.

Vain rakkaudellinen Jumala on voinut valmistaa näin antoisan lahjan, minkä vuoksi Raamattu sanookin: ”Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä.” (1. Moos. 2:9) Kun on viettänyt aikaa metsässä eläinten seurassa tai palavan nuotion ääressä, kun on hengittänyt sisään metsän raikasta ilmaa ja kokenut siellä vallitsevan rauhan, vakuuttuu jälleen siitä, että vain Jumala voi tehdä puun.