Voitko tupakoida ja silti rakastaa lähimmäistäsi?

”TUPAKOIMINEN ON VAARALLISTA TERVEYDELLENNE.” Tämän varoituksen täytyy nykyään lain mukaan olla Yhdysvalloissa myytävissä savukepakkauksissa. Yhdysvaltain lääkintöhallituksen eroava pääjohtaja tri Jesse Steinfeld sanoi vuonna 1972: ”Savukkeitten polttaminen on tappavaa.”

Isossa-Britanniassa Guardian Weekly -lehti kiinnitti huomion tupakoinnin vaarojen tilastollisiin todisteisiin ja mainitsi lopuksi: ”Kuninkaallisen sisätautilääkärien yhdistyksen ei voida sanoa olevan pelon lietsoja, kun se ilmoittaa, että tupakointi on ’nykyään yhtä huomattava kuoleman aiheuttaja kuin olivat suuret kulkutaudit, kuten lavantauti, kolera ja tuberkuloosi’.”

Tupakoinnin on selvästi todistettu vahingoittavan polttajaa. Mutta miten on toisten hyvinvoinnin laita? Miten polttamisesi vaikuttaa läheisyydessäsi oleviin?

Monet tupakoimattomat eivät halua joutua tupakansavun ympäröimiksi. Toisinaan savu tarttuu heidän ruumiiseensa ja vaatteisiinsa siinä määrin, että heidän tullessaan kotiin tupakanhaju häiritsee heidän perhettään. Mutta on olemassa suurempikin syy siihen, miksi he eivät pidä tupakansavusta.

Tupakansavu tekee monet tupakoimattomat aivan kirjaimellisesti sairaiksi. Today’s Health -lehti mainitsi huhtikuussa 1972: ”Äskettäin suoritettu tutkimus osoitti, että 70 prosenttia terveistä tupakoimattomista koehenkilöistä kärsi tupakansavussa ollessaan silmien ärtyneisyydestä, nenäontelon vaivoista, päänsärystä, yskästä, karheasta kurkusta tai muista haittavaikutuksista.” Jotkut tupakoijat saattavat esittää vastaväitteen, että tupakoimattomat ovat ennakkoluuloisia tupakointia kohtaan ja että he kuvittelevat vaivojaan.

Mutta ajattelehan: miltä ihmisestä tuntuu, kun hän polttaa ensimmäisen kerran? Sisään hengitetty savu tekee hänet melkein poikkeuksetta pahoinvoivaksi, niin että jotkut toisinaan jopa oksentavat. Onko sitten hämmästyttävää, että monet tupakoimattomat tuntevat itsensä sairaaksi hengittäessään sisään toisten tupruttamaa tupakansavua?

Miten vaarallista tupakansavu on?

Mitä tupakansavussa on

Tupakansavu on erittäin myrkyllistä, jopa myrkyllisempää kuin autojen vaarallinen pakokaasu. ”Mahdotonta!” saatat huudahtaa. Huomaa kuitenkin, mitä Science-lehden pääkirjoituksessa sanottiin 22. joulukuuta 1967:

”Autotallien, tunneleitten ja autojen pakokaasun hiilimonoksidipitoisuus on usein jopa 100 miljoonasosaa. Nämä pitoisuudet ovat pieniä verrattuna niihin (42000 miljoonasosaan), jotka tupakansavu sisältää. Tupakoija pysyy hengissä, koska hän suurimman osan ajasta hengittää ilmaa, joka ei ole niin pahasti saastunutta.”

Hiilimonoksidi eli häkä on kuitenkin vain yksi tupakansavun sisältämistä vaarallisista aineista. Tupakansavussa on myös syaanivetyä (sinihappoa). ”Pitkäaikainen oleskelu tilassa, jossa on yli 10 miljoonasosaa [syaanivetyä], on vaarallista”, todettiin samassa Science-lehden pääkirjoituksessa. ”Tupakansavussa sen pitoisuus on 1600 miljoonasosaa.”

Vaarallisesta ilmansaastuttajasta typpidioksidista Science-lehti sanoo: ”Los Angelesissa on todettu NO₂:n [typpidioksidin] pitoisuudeksi jopa 3 miljoonasosaa, ja 5:tä miljoonasosaa pidetään vaarallisena. Tupakansavu sisältää NO₂:ta 250 miljoonasosaa.”

Tupakansavussa on myös kadmiumia, joka suurina määrinä on erittäin vaarallinen teollisuussaaste, joka on jo aiheuttanut kuolemantapauksia Japanissa. Tupakansavussa oleva kadmium on huomattava saastelähde Cincinnatin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tri Harold G. Peteringin mukaan. Sekä tupakoijat että tupakoimattomat hengittävät sitä yhtä lailla elimistöönsä. Tri Petering sanoi, että vaara on usein yhtä suuri tupakoimattomalle kuin se on tupakoijalle, koska suurin osa kadmiumista vapautuu savuun, joka leijuu poispäin tupakoijasta.

Terva ja nikotiini ovat luultavasti tupakansavun tunnetuimmat myrkylliset aineet. On kiinnostavaa, mitä lehti The Journal of the American Medical Association (JAMA) sanoi niistä vuonna 1973 tammikuun 15. päivän numerossaan: ”Itsekseen palavan savukkeen savu sisältää lähes kaksi kertaa niin paljon tervaa ja nikotiinia kuin savu, jota tupakantupruttelija vetää henkeensä. . . . Näin ollen itsekseen palavan savukkeen savu saattaa olla kaksi kertaa niin myrkyllistä kuin tupakoijan sisään hengittämä savu.”

Vaikutus tupakoimattoman terveyteen

Tupakansavun myönnetään sisältävän suuren joukon vaarallisia aineita, jotka riittävinä määrinä otettuina ovat tappavia. Mutta voisiko niitä kertyä riittävästi huoneeseen tai muuhun suljettuun tilaan, niin että ne aiheuttaisivat vakavaa vahinkoa tupakoimattomillekin?

Todisteet osoittavat, että ympärillä leijuva savu vahingoittaa tupakoimattomia. ”On olemassa vedenpitäviä tietoja, jotka viittaavat siihen, että tupakoimaton henkilö vaarantaa terveytensä huonosti ilmastoidussa, savuntäyteisessä huoneessa”, kertoi tri Albert Soffer, Yhdysvaltain keuhkosairauksien lääkärien yhdistyksen toimitusjohtaja, työtovereilleen vuoden 1972 lokakuussa pidetyssä kokouksessa.

Viimeaikainen lääketieteellinen kirjallisuus sanoo samaa. JAMA-lehti huomautti vuoden 1973 alkupuolella: ”Kun ilmanvaihto on tyypillisen huono, tupakoiva saattaa tupakoimattoman alttiiksi huomattavalle terveydelliselle vaaralle.” Ja Medical Tribune -lehti selitti 2. helmikuuta 1972: ”Tupakanpoltto ei ole vahingollista ainoastaan tupakoijan terveydelle – se voi olla vahingollista myös viattomalle sivustakatsojalle.”

Näin on erityisesti silloin, kun sivustakatsoja potee sydän- tai keuhkosairautta. Miksi niin? Ensinnäkin savun sisältämä häkä häiritsee veren hapenkuljettamiskykyä, jolloin sydämen täytyy työskennellä kovemmin hapen saamiseksi kaikkialle ruumiiseen. Jotkut lääkärit ovat jopa kieltäneet potilaitaan lentämästä, koska liikennelentokoneissa oleva tupakansavu voisi tappaa heidät.

Tupakansavu vahingoittaa myös pieniä lapsia. Vuoden 1973 tammikuun 15. päivän JAMA-lehti kiinnitti huomiota tutkimukseen, joka ”sai selville, että tupakoivien lapset sairastavat useammin kuin tupakoimattomien lapset, ja syynä on tavallisesti hengityselinten sairaus”. Lapsiin, joilla on hengityselinten allergia, tupakansavu vaikuttaa erityisen haitallisesti.

Ison-Britannian Kuninkaallisen sisätautilääkärien yhdistyksen raportti viittasi tupakanpolton ongelman vakavuuteen ja sanoi: ”Toimenpiteet yleisön suojelemiseksi vahingolta, jota tupakansavu on aiheuttanut niin monelle, vaikuttaisivat tämän maan kansalaisten terveyteen suuremmassa määrin kuin mikään muu, mitä voisimme nyt tehdä ennalta ehkäisevän lääketieteen koko toimintakentällä.”

Tupakansavu on todella vaarallista! Ajatteletko sen tähden, että joku voi jatkaa polttamista ja tämän myrkyn levittämistä ilmaan ja silti todella rakastaa lähimmäistään?

Vaikutus ajamiseen ja työntekoon

Toinen huomion arvoinen tekijä on se, miten tupakansavun täyttämä ilma vaikuttaa ihmisen tehokkuuteen. Voiko hän esimerkiksi silloin ajaa autoa yhtä hyvin, kun joku siinä oleva tupakoi? New York Times -lehti huomautti 16. tammikuuta 1972:

”Kokeet osoittavat, että hiilimonoksidin määrä voi nousta pienessä huoneessa, jossa jatkuvasti tupakoidaan, 50 miljoonasosaan. Puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun tuo taso on saavutettu, tupakoimattomalla on vaikeuksia aikavälien ja nähtävien ja kuultavien merkkien erottamisessa. Kymmenen savuketta nostaa hiilimonoksidin määrän suljetussa autossa 100 miljoonasosaan. Tupakoivien ja tupakoimattomien henkilöiden silmien ja käsien yhteistoiminta vaikeutuu.”

Ajaminen tupakoitaessa on vaikeinta yöllä, koska häkä tuhoaa silmästä kemikaalin, joka on välttämätön näkemiselle yöllä. Tri Lawrence E. Lamb selitti: ”Kolmen savukkeen polttaminen perä perää voi vähentää yönäköä 25 prosenttia.”

Ei ihme, että ajajan tai toisten autossa olevien tupakoimattomuutta suositellaan. Erään laajan tutkimuksen mukaan tupakoivien havaittiin joutuvan kaksi kertaa niin usein auto-onnettomuuksiin kuin tupakoimattomien. Niinpä vuonna 1971 Los Angelesin Maanviljelijöiden vakuutusyhtiö alkoi antaa 20 prosentin alennuksen autovakuutuksesta henkilöille, jotka voivat todistaa, etteivät he ole polttaneet kahteen vuoteen.

Ei sen tähden pitäisi olla hämmästyttävää, että tupakointi vähentää työntekijöitten tehoa. Erään pankin työntekijöistä suoritettu huolellinen tutkimus osoitti Reader’s Digest -lehdessä maaliskuussa 1972 olleen selonteon mukaan, että ”tupakoivat työntekijät tulivat maksamaan pankille 7 dollaria (26 mk) viikossa alentuneen työkyvyn, runsaampien poissaolojen ja huonekalujen ja mattojen polttamisen muodossa”.

Kun tupakointi häiritsee turvallista ajoa ja työntekijäin tuottavuutta, niin sanoisitko, että kukaan ilmaisee rakkautta lähimmäistään kohtaan, jos tupakoi?

Vaikutus jälkeläisiin

Tupakansavulla on vielä eräs paha vaikutus. Ainakin yhdeksässä eri maassa riippumattomasti suoritettujen tutkimusten tulokset viittaavat kaikki samaan selvään johtopäätökseen: raskaana olevien naisten keuhkoihinsa hengittämässä tupakansavussa on jotakin, joka vaikuttaa vahingollisesti sikiöön, usein traagisin seurauksin.

Yhdysvaltain lääkintöhallituksen eroava pääjohtaja Jesse Steinfeld valitti: ”Sikiöiden menettäminen on hirvittävä murhenäytelmä.” Hän selitti: ”Tupakoiva äiti saattaa syntymättömän lapsen alttiiksi tupakan vahingollisille vaikutuksille, ja sen seurauksena lapsia menehtyy.” Yhdysvaltain terveydenhuoltoviraston tammikuussa vuonna 1973 julkaiseman raportin mukaan noin 4600 sikiön syntymisen kuolleena tuossa maassa voidaan luultavasti selittää johtuvan äitien tupakoinnista.

Ison-Britannian Kuninkaallinen sisätautilääkärien yhdistys sanoi: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että tupakointi raskauden aikana hidastaa syntymättömän lapsen kasvua. On todettu, että äidit, jotka tupakoivat raskauden aikana, saivat todennäköisemmin keskenmenon, kuolleena syntyneen lapsen tai lapsen, joka kuoli pian synnytyksen jälkeen.” Isossa-Britanniassa suoritettu 17400 synnytystä käsittänyt valtava tutkimus paljasti, että yhdenkin savukkeen polttaminen päivässä raskauden aikana vaikuttaa sikiön kehitykseen.

Ajatteletko, että tupakoiva äiti osoittaa rakkautta syntymätöntä lastaan kohtaan, kun hänen tottumuksensa saattaa aiheuttaa lapselle sairauden tai jopa kuoleman?

Minneapolisissa toimiva lääkäri tri Donn Mosser mainitsee toisen huomattavan vaikutuksen, joka vanhempien tupakoinnilla on heidän jälkeläisiinsä. ”Jos äiti tupakoi”, hän sanoi, ”todennäköisyys, että perheen lapset alkavat tupakoida, melkein kaksinkertaistuu.” Onko sopivaa ylläpitää vaarallista tottumusta, jonka lapset todennäköisesti omaksuvat? Jos nuorille sen seurauksena kehittyy keuhkosyöpä, etkö olisikin siitä osaltasi vastuussa?

Raamattu käskee: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Matt. 22:39) Kuitenkin tupakoiva vahingoittaa itseään samoin kuin lähimmäistään. Miten selvää siksi onkaan, että et todellakaan voi tupakoida ja silti rakastaa lähimmäistäsi!

Voit lopettaa jos todella yrität

Sanot ehkä ymmärtäväsi, että tupakointi on täysin sopimatonta. Ehkä olet yrittänyt lopettaakin. ”Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia tupakoivista tuntee tottumuksensa vaarat”, sanoo Yhdysvaltain lääkintöhallituksen entinen pääjohtaja Luther L. Terry, ”ja 75 prosenttia haluaa lopettaa mutta ei voi.” Ihminen voi kuitenkin lopettaa, jos hänen kannustimensa eli vaikuttimensa on kyllin voimakas.

Terry oli Yhdysvaltain lääkintöhallituksen pääjohtajana 1960-luvun alussa, jolloin todisteet tupakoinnin vahingollisuudesta terveydelle tulivat ilmiselviksi. Niinpä hän päätti lopettaa vuonna 1963 poltettuaan 25 vuotta. Hän selitti: ”Jos tupakointi oli vaarallista, ja olin vakuuttunut siitä, että se oli, silloin minusta tuntui, että lääkintöhallituksen pääjohtajan pitäisi antaa yleisölle esimerkki.”

Mutta luopuminen ei ollut helppoa. ”Koin kovia aikoja”, Terry huomauttaa, ”olin kireä, podin unettomuutta ja sain äkisti kylmän hien. Onneksi se meni ohi muutamassa viikossa. Psykologinen riippuvaisuus kestää paljon kauemmin.” Nyt Terry yrittää auttaa toisia lopettamaan. ”Kehotan heitä asettamaan tarkan lopettamispäivän”, hän sanoo, ”ja sitten lopettamaan kertaheitolla tuona päivänä.”

Tämä on epäilemättä tehokkain tapa lopettaa tupakointi. Mutta täytyy olla voimakas vaikutin, sillä muuten henkilö heikkenee vieroittautumisen tuskissa ja ryhtyy jälleen tupakoimaan. Eräs Queensista New Yorkista oleva perheenäiti huomauttaa:

”Jos olisin mennyt lääkärille ja tämä olisi sanonut minulle, että kuolisin syöpään, ellen lopettaisi tupakoimista, en olisi lopettanut. Tupakointi oli elämäni pääasia, tärkeämpi minulle kuin ruoka. Tupakoin melkein lakkaamatta. Minulla oli jopa tapana kävellä kotona ympäriinsä tuhkakuppi kädessäni.” Kuitenkin tämä henkilö lopetti tupakoinnin vuoden 1969 elokuussa eikä ole koskaan polttanut sen jälkeen.

Hän selittää: ”Minut kastettiin Jehovan todistajaksi heinäkuussa 1967. Tiesin, että tupakoiminen oli väärin ja halusin lopettaa. Mutta olin siinä määrin sen orja, että minulla ei kerrassaan ollut voimaa lopettaa. Sitten mieheni hyväksyi oppimansa Raamatun totuuden, lopetti tupakoimisen ja antoi kastaa itsensä. Olin niin kiitollinen! En halunnut tehdä mitään, mikä estäisi meitä palvelemasta Jehova Jumalaa hyväksyttävällä tavalla ja saamasta elämää hänen uudessa asiainjärjestelmässään, joten minäkin päätin lopettaa.

”Tein sen lopulta elokuussa 1969. Päiväkausia tuska oli lähes sietämätön, mutta rukoilin lakkaamatta Jehovaa ja hänen avullaan pidin kiinni päätöksestäni olla polttamatta enää koskaan. Jos minä saatoin lopettaa tupakoimisen, vaikka olin ollut siinä määrin sen orja, uskon, että kuka tahansa voi.”

Mutta täytyy olla riittävä vaikutin. Sinun tarvitsee kohdata se tosiasia, että tupakointi vahingoittaa sekä sinua itseäsi että lähimmäistäsi ja että se on tapa, joka on Jehovasta inhottava. Jos sitten todella rakastat Jumalaa ja lähimmäistäsi, sinä lopetat tupakoimisen.