Aikamme ”tunnusmerkki”
MEIDÄN ei tarvitse olla epätietoisia siitä, missä me olemme ajan virralla tai mihin tämä maailma on menossa. On olemassa merkki, joka kertoo meille sen. Se on itse asiassa valtava julistepylväs, joka on kyllin suuri luettavaksi kaikkialla maailmassa.
Tämä maapallon laajuinen merkki on Kristuksen Jeesuksen esittämän ennustuksen täyttymys; ennustus on Raamatussa Matteuksen 24., Markuksen 13. ja Luukkaan 21. luvussa. Tarkastele nyt, mikä muodostaa merkin, ja vertaa sitten sen piirteitä siihen, mitä omat silmäsi, korvasi ja muut aistisi kertovat sinulle nykyajan tapahtumista.
Tämä monitahoinen profeetallinen merkki sisältää seuraavat piirteet:
Kysymyksessä on aikakausi, jolle on tunnusomaista ”sotien melske ja sanomat sodista”, ”suuret maanjäristykset, . . . rutto [vitsaavat sairaudet] ja nälänhätä monin paikoin”. Ihmisten keskuudessa ”laittomuus pääsee valtaan” huomattavalla tavalla ja on ”kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä” (Um); kuitenkin materialistiset pyyteet valtaavat siinä määrin ihmisten huomion, että he vain vähän, jos lainkaan, ottavat huomioon ympärillään olevat varoitusmerkit.
Näemmekö me tämän yhdistelmämerkin? Onko se ollut näkyvissä vuodesta 1914 lähtien? Mitkä ovat tosiasiat?
Sotia toisensa jälkeen on puhjennut vuodesta 1914 lähtien. Siitä nykyhetkeen kuluneita vuosia on aiheellisesti kutsuttu ”väkivallan aikakaudeksi”. Kirjassaan The First World War (Ensimmäinen maailmansota) ranskalainen kenraali Richard Thoumin osoittaa, miten tämä sota erosi kaikista edellisistä sodista. Hän mainitsee:
”Koskaan aikaisemmin eivät niin monet maat ja niin suuret armeijat ole olleet vastakkain niin valtavissa taisteluissa; koskaan ei niin suuri prosenttimäärä taistelijoista ollut saanut surmaansa tai joutunut silvotuksi; koskaan ei ihminen ollut lähtenyt sotaan niin voimakkaasti aseistautuneena. . . .
”Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen ’totaalinen’ sota, ja sellaisena se teki lähtemättömän vaikutuksen kaikkien siihen osallistuneitten mieleen . . .”
Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli noin 10 miljoonaa ihmistä, toisessa maailmansodassa 55 miljoonaa. Ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen on käyty jo yli sata sotaa eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltain yksistään Vietnamin sodassa suorittamat pommitukset ylittävät kaikkien toisessa maailmansodassa taistelleitten kansojen pommitukset yhteensä.
Laajalle levinneet sairaudet tekevät pilkkaa ihmiskunnan 20. vuosisadalla ottamista lääketieteellisistä edistysaskelista. Vain yksi kulkutauti, espanjantauti, tappoi 21000000 ihmistä eri puolilla maailmaa muutamassa kuukaudessa vuosien 1914–1918 aikana. Kirja 1918 Year of Crisis, Year of Change (1918, kriisin vuosi, muutoksen vuoksi) kuvailee sen tuhoisaa vaikutusta:
”Lähellä sodan loppua raivonnut influenssaepidemia oli niin kauhistava, että terveydenhoito oli ’sekasortoisessa tilassa’ .
”Epidemian kohtalokas salakavaluus oli siinä, että lääkäreiltä ei ainoastaan puuttunut parannuskeinoa, vaan myös keinot pysäyttää taudin leviäminen – eikä yksikään toinen tauti ollut koskaan levinnyt niin laajalti niin nopeasti silloisten asiantuntijoitten mukaan. . . . maailma koki historiansa tuhoisimman kulkutaudin. Epidemia oli varsinaista sotaa paljon pahempi joukkosurmaaja.”
”Yksistään Intiassa 12,5 miljoonaa eli 4 prosenttia koko väestöstä kuoli kulkutautiin. Yhdysvalloissa tauti vaati yli 500000 ihmisen hengen.”
Tällä hetkellä syöpä, sydäntaudit, mielisairaudet, sukupuolitaudit ja huumeiden orjuus ovat kaikki mittasuhteiltaan valtavia nykyajan vitsauksia. Jotkut asiantuntijat pitävät saasteiden aiheuttamaa myrkyttymistä ydinsotaakin suurempana uhkana.
Ravinnonpuute on jatkuvasti uhannut maailmaa nälkiintymisellä ja aliravitsemuksella vuodesta 1914 lähtien. Sotavuosina 1914–1918 oli nälänhätää monissa osissa Eurooppaa; miljoonat kuolivat nälkään Venäjällä. Ja The World Book Encyclopedia -tietosanakirja (1970) sanoo, että ”toisen maailmansodan jälkeen esiintyi historian suurin maailmanlaajuinen ravinnonpuute”. Puute pahenee jatkuvasti, kun yksi jokaisesta kolmesta maan päällä nykyään elävästä ihmisestä kärsii aliravitsemuksesta tai kuolee hitaasti nälkään. Ruoan hinnat nousevat huimaavasti monissa maissa.
Maanjäristykset ovat järisyttäneet tätä planeettaa vuodesta 1914 lähtien huomattavan taajaan ja rajusti. Niissä on menetetty yli 700000 ihmishenkeä, ja omaisuutta on tuhoutunut arvaamaton määrä; ne ovat hävittäneet kokonaisia suurkaupunkeja, kuten Managuan Nicaraguassa, repäisseet halki valtavia vuoria ja haudanneet kokonaisia kaupunkeja maamassojen alle.
Laittomuus levittää lisääntyvää pelkoa kaupungeissa ja maaseudulla. Rikollisuus tulee maksamaan yksistään Yhdysvalloille 51 miljardia dollaria (190 miljardia mk) vuodessa! Erityisen huomattavaa on rikollisuuden kasvu niin sanottujen ”kunniallisten” ihmisten keskuudessa. Yhdysvalloissa johtavat toimihenkilöt ja ”luotettavat” työntekijät varastavat yhtiöiltään kahdeksan miljardia dollaria (30 miljardia mk) vuodessa.
Mutta laittomuus ei rajoitu varkauksiin, murhiin ja niiden kaltaisiin rikoksiin. Vuoden 1914 jälkeinen aika on nähnyt laittomuuden paisuvan myös moraalimittapuiden hylkäämisen tähden. Yhä useammat uskonnolliset järjestöt joko jättävät huomioon ottamatta Raamatussa olevat Jumalan lait tai työntävät ne sivuun luokittelemalla ne ”vanhanaikaisiksi” ja ”epäkäytännöllisiksi”.
Ennustettua ”kansojen ahdistusta” koetaan paraikaa. Maailman johtajat eivät ilmeisestikään ”tunne pääsytietä” pakottavista ongelmista, vaan ilmaisevat hämmentymisensä kasvavan. Yhä useammat ihmiset uppoutuvat aineellisuuden tavoitteluun ja yrittävät sulkea silmänsä todisteilta, jotka osoittavat maailman ajautuvan kohti tuhoa.
Niin, ehkä kaikkein voimakkain todiste siitä, että me nyt elämme ennustetussa ratkaisevassa ajassa, voidaan nähdä ihmisissä itsessään. Vertaa näitä apostoli Paavalin henkeytettyjä sanoja siihen, mitä itse havaitset nykyään:
”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita, rehenteleviä ja itserakkaita. He esiintyvät loukkaavasti, eivät tottele vanhempiaan ja ovat kiittämättömiä. He eivät kunnioita pyhää, he ovat epäystävällisiä, kovia, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja; hyvää he vihaavat. He pettävät, toimivat silmittömästi ja ovat täynnä omaa etevyyitään. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. He kyllä noudattavat uskonnollisia menoja, mutta kieltävät uskonnon voiman.” – 2. Tim. 3:1–5, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Nuo sanat sopivat totisesti maan päällä vuodesta 1914 eläneeseen sukupolveen tavalla, jolla ne eivät sovellu mihinkään muuhun sukupolveen historiassa. Meidän ei pitäisi myöskään odottaa tuon suuntauksen muuttuvan päinvastaiseksi. Voimme sen sijaan olla varmoja, että kuten tämä sama ennustus varoittaa, sellaiset ihmiset ”tulevat yhä pahemmiksi. He eksyttävät toisia ja eksyvät itse.” – 2. Tim. 3:13, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Se, mitä omat silmämme näkevät ja omat korvamme kuulevat, todistaa meille, että me elämme ”viimeisissä päivissä”. Minkä viimeisissä päivissä? Emme tämän maapallon emmekä koko ihmiskunnan viimeisissä päivissä, vaan nykyisen maailmanjärjestyksen samoin kuin niiden kaikkien viimeisissä päivissä, jotka suosivat nykyistä järjestystä ja kulkevat sen mukana alaspäin viettävää tietä.
Aikamme profeetallinen tunnusmerkki on sen tähden näkyvissä kaikkialla maailmassa. Tosiasiat, jotka täyttävät merkin, ovat kaikkien meidän silmiemme edessä. Ne ovat ilmaantuneet täsmällisesti ennustettuna aikana ja ennustetulla tavalla. Maailman johtajat eivät voi selittää, miksi maailman tie on nyt niin vaikea tai mihin kaikki johtaa. Miksi et sen tähden kiinnittäisi vakavaa huomiota Raamatun antamaan valistavaan ilmoitukseen, joka osoittaa, mitä on aivan edessämme?
[Kuva s. 17]
Meidän ajallemme ennustettu merkki on nyt näkyvissä kaikkialla maailmassa, ja se kertoo meille täsmälleen, mihin tämä maailma on menossa
Maanjäristyksiä
Sotia
Ravinnonpuutetta
Kulkutauteja