Kasvava haaste

MIKSI kehitysopista on viime aikoina esiintynyt runsaasti uutisia? Yksi syy on sitä vastaan kasvavan tieteellisen haasteen luonne.

Ei ole niin, että vain jotkut valistumattomat ’uskonnolliset kiihkoilijat’ hylkäisivät tuon teorian. Monet asioista hyvin perillä olevat pätevät ihmiset esittävät nykyään haasteen kehitysoppia vastaan. Tiedemiehet, kasvattajat ja muiden alojen kyvykkäät henkilöt korottavat äänensä sitä vastaan.

Myös viimeaikaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa monet kehitysopin asiantuntijat ovat itse alkaneet lyödä arvostelun rumpuja nykyistä teoriaa vastaan. Se, mitä he sanovat, on hyvin paljastavaa.

Mitä tiedemiehet sanovat

Kirjassa Man, Time, and Fossils (Ihminen, aika ja fossiilit) kehitysopin kannattaja R. Moore mainitsi: ”Vuodesta 1950 lähtien tieteelliset todisteet ovat viitanneet väistämättömästi yhteen johtopäätökseen: ihminen ei kehittynyt sinä aikana ja sillä tavalla kuin Darwin ja nykyiset kehitysopin kannattajat pitivät luultavimpana.”

Toiset kehitysopin kannattajat ovat samaa mieltä: Vuonna 1971 kehitysopin kannattaja ja Kalifornian yliopiston perinnöllisyystieteen professori G. L. Stebbins ilmaisi heidän yleisen asenteensa sanoessaan: ”Kaikki ennen vuotta 1950 kirjoitetut selonteot ihmisen kehityksestä ovat jo tai tulevat pian olemaan vanhentuneita.”

Kehitysopin kannattajien keskuudessa olikin vuoteen 1972 mennessä kehittynyt uusia selityksiä ihmisen alkuperästä. He olivat hylänneet monet entisistä ajatuksistaan ja olivat luottavaisia sen suhteen, että uudet selitykset olivat ”tosiasia”. Mutta näitä uudempia ajatuksia oli tuskin hyväksytty, kun nekin joutuivat kyseenalaisiksi. Eräs näkökanta sai erityisen ankaran iskun sen todistusaineiston tähden, joka tuli päivänvaloon vuoden 1972 lopulla.

Pane merkille muutama niistä monista uutisista, jotka esiintyivät lehdissä tuon vuoden marraskuussa: ”Suuri osa ihmisen kehityskertomuksesta tarvitsee uudistamista eilisten paljastusten jälkeen.” (London Times) ”Ihmisen kehityksen teoriat ovat joutuneet epäjärjestykseen.” (The Guardian, Englanti) ”Ihmisen kehityksen hyväksytty teoria voisi helposti järkkyä, koska se perustuu vain muutamaan muinaiseen pääkalloon.” (New York Daily News) Ja lontoolainen Daily Mail -lehti ilmoitti, että viimeaikaisin todistusaineisto ”voisi aiheuttaa suurimman järkytyksen tieteen piirissä sen jälkeen, kun Darwin sanoi ihmisen polveutuneen apinoista”.

Kaikki tämänkaltaiset lausunnot olivat kuitenkin seurausta yhdestä ainoasta todisteesta, joka löytyi vuoden 1972 lopulla. On olemassa muita vielä merkityksellisempiä todisteita. Ne ovat yhdessä saaneet yhä useammat tiedemiehet asettamaan kehitysopin kannattajien esittämät selitykset kyseenalaisiksi.

The American Biology Teacher -lehti sanoi: ”Monet tunnetut tiedemiehet ilmaisevat näkemystensä vaihtelevan valistuneesta varovaisuudesta vahvaan epäilyyn ja suorastaan teorian vastustamiseen asti.” Englantilainen aikakauslehti New Scientist mainitsi: ’’Ihmisen kehityksen ymmärtäminen osoittautuu erityisen vaikeaksi . . . Me tiedämme liian vähän kehityksen aikataulusta tai mekanismista, eikä fossiiliaineistokaan suo riittävästi todisteita, jotta teoriointimme voisi päästä pois mielikuvitusmaailmoista.”

Englantilainen lääketieteellinen aikakauslehti On Call kertoi: ”Kehitysoppia ei voida tukea biologian opiskelijan saatavissa olevilla todisteilla . . . ja koska sangen arvostettujen tiedemiesten on tiedetty hylkäävän sen, laajalle levinnyt tapa esittää se tosiasiaksi ei ole puolusteltavissa.” Yhdysvalloissa Michiganin valtionyliopiston professori John Moore sanoi: ”Tyypillinen kehitysopin mukainen selitys ei ole järkevä nykyisen tiedon valossa.”

Mitä toiset tutkijat sanovat

Tutkittuaan todisteita jotkut toisten alojen edustajat ovat alkaneet esittää samanlaisia lausuntoja. Historioitsija Arnold Toynbee sanoo: ”En usko Darwinin kehitysteorian tarjonneen todellista selvitystä vaihtoehtoisesta tavasta, jolla kaikkeus on saattanut tulla olemassaoloon.”

Harvardin yliopistossa koulutuksensa saanut lakimies Norman Macbeth kirjoitti vuosien huolellisen ja puolueettoman tutkimuksen jälkeen havainnoistaan kirjassa Darwin Retried (Darwinin oppi tutkitaan uudelleen, 1971). Kirjan julkaisijat huomauttivat: ”Se antaa ymmärtää, että on paikallaan aloittaa uudelleen ja että nykyisessä asiaintilassa teorian puuttuminen kokonaan voi olla olemassa olevaa parempi.”

Macbeth havaitsi kehitysoppia puoltavat todisteet niin hatariksi, että luettuaan erään johtavan kehitysopin tuntijan tyypillisen kirjan hän ilmoitti: ”Jos minun täytyisi olla tuon miehen syyttäjänä oikeudessa, voisin kaataa hänen juttunsa.” Toisaalta hän luettuaan englanninkielisen Herätkää!-lehden erään numeron, joka käsitteli kehitysoppia, havaitsi sen perustelut järkeviksi ja tieteellisesti täsmällisiksi. Seurauksena oli, että hän varoitti kehitysopin kannattajia inttämästä, että ne, jotka eivät usko kehitysteoriaan, ovat ”tietämättömiä tieteellisistä todisteista”. Macbeth, joka ei usko luomiseen, huomautti lisäksi:

”Tutkiessani perinnäisen darwinismin yksityiskohtia tulin siihen johtopäätökseen, että ne kaikki olivat murheellisen rappeutuneita. . . . Koska rappeutuneista osista ei koskaan tule tervettä kokonaisuutta, myös koko teorian täytyy olla rappeutunut . . .

”En myöskään mitenkään vastusta selityksiä, kunhan ne ovat hyviä selityksiä. Valitettavasti kehitysopin piirissä useimmat selitykset eivät ole hyviä. Itse asiassa ne tuskin käyvät lainkaan selityksistä; ne ovat ehdotuksia, aavistuksia, haavekuvia, tuskin sen arvoisia, että niitä kutsutaan hypoteeseiksi. . . .

”Tämä ei ole pelkkää saivartelua. Koko ammattikunta on saattanut itsensä kiusalliseen asemaan, kun sir Julian Huxley kertoo televisioyleisölle: ’Ensimmäinen Darwinin teoriasta mainittava seikka on se, että se ei ole enää teoria vaan tosiasia’, kun taas melkein samanaikaisesti professori Mayr kohdistaen sanansa vakavasti suhtautuville opiskelijoille sanoo: ’Perusteoria on monissa kohdissa tuskin muuta kuin olettamus.’

”Niin valtava ristiriitaisuus kahden johtavan henkilön välillä . . . huonontaa ammattikunnan asemaa. Yleisö voi syystä tuntea, että sitä kohtaan on kieroiltu.”

Ja yhä useammista ihmisistä on alkanut tuntua, että juuri siten heitä kohtaan on menetelty, kun he tutkivat kehitysopin puolesta esitettyjä selityksiä.